Aihearkisto: Juhlat ja merkkipäivät

Ote lipsuu

Julkaistu , kirjoittanut
6

Nyt ei mene kovin vahvasti organisoitumispuolella. Meinaa vauhti loppua kriittisellä hetkellä ennen joulua… En tehnyt tälle viikolle ruokasuunnitelmaa, ja se on kostautunut jo moneen otteeseen. Viime viikko meni vielä kohtuullisesti sillä maanantaiaamuna rääpäistyllä listalla, joskin poro jäi jälleen laittamatta ja matkalla tuli yhtä jos toista improvisointia vastaan. Tälle viikolle en saanut listaa tehtyä. Maanantaina syötiin viikonlopun tähteitä, ja ilmeisesti se aiheutti pettävän turvallisuuden tunteen, että homma on hallussa. Tiistaista lähtien olenkin palannut takaisin vanhaan, ja räpiköinyt stressin ja sähläämisen välimaastossa omaa typeryyttä ja listan puuttumista manaten.

En aio vaipua epätoivoon, vaan otan lusikan kauniiseen käteen ja väsään ruokasuunnitelmat jouluun asti. Ei tästä muuten tule mitään. Arvelin, että kaksi viikkoa olisi sopiva aika, mutta näköjään uuden suunnitelman tekeminen vaatii niin paljon ryhtymistä, että pääsen helpommalla mitä pidemmän listan jaksan kerralla tehdä. Joulun ruokasuunnitelma on muuten asia erikseen, mutta siitä lisää myöhemmin. Tästä opin siis ainakin sen, että uusien rutiinien opettelu on työn takana. Positiivista on se, että jääkaapin järjestys on pysynyt hyvänä, samoin kuivakaapin. Huonoakin huonompaa on se, että edelleen olen joutunut heittämään ruokaa roskiin. Uudenlaisen toiminnan opettelu vaatii näköjään sekä aikaa että vaivaa. Jatkossa on syytä kiinnittää erityistä huomiota tähteiden pakastamiseen. En älyä laittaa niitä heti pakkaseen, vaan pistän ne takaisin jääkaappiin. Sitten niitä ei heti syödäkään, ja sen jälkeen alan aprikoida, kannattaako niitä ylipäätään pakastaa enää ollenkaan. Tälle kierteelle pitää tehdä jotain.

Muutenkin jouluvalmiselut eivät ole ihan siinä terässä kuin haluaisin – tosin tästäkään en voi syyttää muita kuin itseäni. Tiettyjä päivämääriä on pakko ottaa huomioon: postikortit, paketit, kinkun tilaus jne. eivät odota. Arvatkaa olenko tehnyt yhtäkään joululistaa vielä? No en ole. Olenko selvittänyt milloin nuo päivämäärät ovat? En. Ottaako tämä yksityiskohta päähän? Kyllä. Mutta en halua vaipua mihinkään epätoivoon tämänkään asian tiimoilta. Tässähän on viikonloppuna aikaa tsempata. Sitten vaan ensi viikolla hihat heilumaan, ja viimeinen viikko ennen joulua on taas helppo.

Jottei tämä menisi pelkäksi valitukseksi, niin mainittakoon kaksi positiivista asiaa. Varasin auton määräaikaishuollon – homma, jolla on normaalisti taipumusta lykkääntyä kuukausilla. Myös ruokajärkiprojektissa on jotain loksahtanut kohdalleen, sillä olen oppinut suunnittelemaan leipäostokset niin, ettei leipää ole kuivunut ollenkaan, eikä se myöskään ole loppunut kesken. Olen oppinut pakastamaan tuoretta leipää, niin että sitä on aina sopivasti sulana ja pakkasessa. Tämä on tosi iso askel, koska leipäostosten säännöstely oli yksi hankalimmista. Joko meillä oli liikaa tuoretta leipää, joita sitten kuivui, tai joinain aamuina leipää ei ollutkaan. Pieni askel… jne. Toivoa on!

Ajatuksia ja analyysiä joulustressistä

Julkaistu , kirjoittanut
10

Mistä joulustressi johtuu? Olen yrittänyt analysoida tätä kysymystä. Lopputulokseni on, että kyseessä on ristiriita hoidettavien asioiden, halutun laadun ja käytettävissä olevan ajan välillä. Jos aikaa on rajallisesti, pitää tinkiä joko määrästä tai laadusta: joko tehdä paljon asioita, mutta ehkä oikaista joissain yksityiskohdissa, tai sitten tehdä vähemmän mutta viimeistä piirtoa myöten. Jos tavoitteena on tehdä paljon täydellisesti, niin aikaa pitää varata niin paljon, että joulun joutuu aloittamaan jo juhannuksena.

Analysoin, että joulustressin voi välttää kolmella eri tavalla. 

  1. Alentamalla tavoitetasoa. Keskitytään olennaiseen ja vedetään mutkat suoriksi. Jätetään joulusiivous tekemättä, sen sijaan pyöräytetään imuria keskilattialla ja hämärretään valaistusta. Annetaan kaupan paketoida lahjat valmiiksi, hankitaan laatikot Saarioiselta.
  2. Suhtautumalla jouluun kuin mihin tahansa projektiin. Projektinhallinnassa olennaisinta on realistinen aikataulutus ja resurssointi. Mitä enemmän on tehtäviä, sitä aikaisemmin ne pitää aloittaa, jos haluaa ottaa rennosti. Mitä enemmän liikkuvia osia, sen tarkempaa suunnittelua se vaatii.
  3. Lopettamalla stressaaminen. Kuulostaa vähän pöhköltä, mutta tässä on pointti. Jos välttämättä haluaa tehdä x määrän asioita, eikä ole aloittanut tarpeeksi aikaisin tai suunnitellut hommaa hyvin huolellisesti, niin sitten on järkevämpää vain hyväksyä tilanne. Pitää ehkä paahtaa hullun lailla, että kaikki tulee tehdyksi – mutta muistaa samalla, että kyseessä on oma valinta. Kukaan ei kaipaa marttyyreita.
Jotenkin olen ollut havaitsevinani, että joulustressi vaivaa lähinnä naisia. Tai en ole ainakaan koskaan kuullut yhdenkään miehen kärsivän joulustressistä. Johtuisiko tämä siitä, että aika usein naiset ottavat eniten paineita siitä, millainen joulun pitää heidän mielestään olla? Olen itsekin kerännyt välillä paineita siitä, mitä kaikkea pitää ehtiä ja tehdä, jotta joulu olisi sellainen kuin haluan. Viime vuonna pesin muistaakseni keittiön kaappien sokkelit puhtaiksi, mikä kyllä tuntui jo sillä hetkellä liioittelulta. Mutta olin saanut päähäni jostain, että haluan tehdä suursiivouksen jouluksi, joten sen sitten myös tein. Vähempikin olisi riittänyt.
Aion tänä vuonna toteuttaa kaikkia kolmea menetelmää. En piittaa niistä sokkeleista, mutta laittiat pesen. Valmistelut on jo aloitettu, tosin tässä kohdassa pitää vähän kiriä, jotta pääsisin aikatauluun kunnolla mukaan. Ja lopuksi on harkittava, mikä onkaan olennaista, ja millä kerään vain turhaa stressiä itselleni. Sitten keskityn siihen olennaiseen, ja teen vain sellaisia valmisteluja, joista oikeasti nautin.

 

Viisi viikkoa jouluun

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Jouluun on reilu kuukausi aikaa. Sen huomaa kyllä kaupungilla, jossa tavaratalojen ikkunat on jo somistettu joululahjoilla ja kynttilöitä ja tonttu-ukkoja myydään jos missä muodossa. Ilmeisesti isänpäivä on jokin vedenjakaja, jonka jälkeen jouluhässäkkä alkaa ainakin kaupoissa täydellä teholla.

On vähän paradoksaalista, että joulu näyttäytyy niin kaupallisena, kun kaikista parhaat muistot syntyvät elämyksistä ja perinteistä. Muistatko mitä kaikkea sait viime vuonna lahjaksi? Tai muistatko mitä ostit kaikille muille? Minä muistan jotain, mutta en varmasti osaisi luetella jokaista lahjaa. Entä muistatko, mitä oli tarjolla joulupöydässä? Luulenpa, että osaisin luetella syödyt ruoat varsin yksityiskohtaisella tarkkuudella. Tuskin kukaan muistaa, oliko meidän lattiat pesty vai ei, mutta kaikki varmasti muistavat joulukuusen, joka oli sidottu silkkinauhalla patteriin kiinni, jottei se kaatuisi. (Ahneus iski väärällä hetkellä, mutta tämä tarina ansaitsee enemmän huomiota joskus toiste.)

Jouluna on hyvät mahdollisuudet heittäytyä materialismin vietäväksi. Olen kuullut ihmisistä, jotka hankkivat joulukuuseen joka vuosi uudenlaiset koristeet, aina eri teemalla. Sellainen vetää kyllä sanattomaksi. Mitä niille vanhoille sitten tapahtuu? Joulu on vaarallista aikaa tavaran karsijoille. Sisään nimittäin lappaa jos jonkinlaista krääsää ja koristetta – on pikkujoululahjoja, tuliaisia, lelukalentereita, myyjäisiä ja lahjoja itselle ja muille. Mutta älkää käsittäkö väärin, minä nimittäin tykkään joulusta.

Tykkään joulun tunnelmasta, juuri niistä perinteistä ja siitä kiireettömyydestä. Jouluna jopa minä sytyttelen kynttilöitä, koristan (toivottavasti tänä vuonna pystyssä pysyvää) kuusta suurella hartaudella ja nautin hyvästä ruoasta. Olen sen verran jouluihmisiä, että tämä ei tule jäämään ainoaksi joulupostaukseksi. Ehkä nyt on vielä vähän aikaista, mutta toisaalta olen huomannut, että sen kuuluistan joulustressin saa parhaiten estettyä tarpeeksi varhaisella valmistautumisella. Sitä paitsi ulkona on jo niin pimeää, että jouluvalot parvekkeella voisivat oikeastaan olla jo ihan paikallaan. Naapurikin ripusti jo.

Halloween on huijausta

Julkaistu , kirjoittanut
2

Huom! Tiukkapipovaroitus! Teksti saattaa sisältää kapeakatseista urputusta.

Olen vahvasti sitä mieltä, että kalenteriin yritetään jatkuvasti ympätä lisää ”juhlapäiviä”, jotta kaupat voisivat myydä lisää tavaraa. Niin kuin nyt tämä halloween. Kun minä olin lapsi, tähän aikaan vuodesta vietettiin pyhäinpäivää. Se oli rauhallinen pyhä, jolloin kaupat olivat kiinni, ja haudoille vietiin kynttilä. Nyt meille on rantautunut amerikkalaisten halloween, joka on (mielestäni) ensisijaisesti kaupallinen keksintö. Koska halloweeniin kuuluu naamiaisasut ja teemajuhlat, sitä ei tietenkään voi viettää ilman asiaankuuluvaa rekvisiittaa. Sitä meille tarjoaa yksi jos toinenkin kauppa, Tiimari etunenässä.

Jenkeissä halloween on kansallinen karnevaali, ja siellä koristelu ja pukeutuminen on ihan eri sfääreissä Suomeen verrattuna. Ihmiset pystyttelevät hautakiviä ja hämähäkinseittejä etupihoilleen jo viikkoa ennen varsinaista päivää. Onneksi ei sentään vielä täällä. Mutta kyllä meillekin yritetään myydä kurpitsan muotoisia lyhtyjä ja kummituspukuja siltä varalta, että joku tarttuisi syöttiin. Ei minulla mitään ylimääräisiä juhlia vastaan ole, mutta en vain pidä siitä krääsän tyrkyttämisestä. Toinen halloweeniin verrattava ”juhla” on ystävänpäivä, joka on muuttanut muotoaan viime vuosina. Alunperinhän sekin oli lähinnä postin lanseeraama päivä, jolloin läheteltiin kortteja kavereille. Nyt meillekin on hiipinyt amerikkalainen valentine’s day, jossa – kuinka ollakaan – vaaleanpunaisella krääsällä on merkittävä rooli.

Jos hieman liioitellaan, niin eikö ennen vanhaan jouluksi kaivettu esiin ne perinteiset koristeet, jotka olivat olleet käytössä jo vuosikaudet? Tunnelma syntyi juuri perinteistä ja niistä tutuista, vaikka ehkä vähän nuhraantuneista koristeista. Uusia ostettiin lähinnä hajonneiden tilalle, eikä sen vuoksi että tänä vuonna muotiväri onkin liila eikä turkoosi. Hyvä puoli on, että kaikkea krääsää ei ole onneksi pakko hankkia, vaikka mainokset väittäisivät mitä.

En ole kynttiläihmisiä

Julkaistu , kirjoittanut
8

Meni aika monta vuotta, ennen kuin ymmärsin, että en ole kynttiläihmisiä. Pitkään hankin tuikkukuppeja (meillä on niitä kahtakin eri sarjaa) ja aina Ikeassa käydessä täydensin kynttilävarastoja. Mutta lopulta pari vuotta sitten kohtasin tosiasiat ja tunnustin itselleni – en liiemmin välitä kynttilöistä.

Pidän kyllä kynttilöiden valosta. Etenkin pimeinä talvi-iltoina ja joulun aikaan kynttilät luovat kaunista tunnelmaa, josta nautin. Periaatteessa pidän myös tuoksukynttilöiden ideasta. Ongelmana vain on, että en ole löytänyt Suomesta sellaista kynttilän tuoksua, jota haluaisin haistella. Ja vaikka tuikut ovat herttaisia, en vain välitä niistä niin paljon, että rupeaisin sytyttelemään niitä iltaisin. En muista kaivata sitä tunnelmaa niin paljon, että mieleen juolahtaisi ottaa kynttilänjalat esiin.

Poltan kynttilöitä oikeastaan vain jouluisin. Itsenäisyyspäivänä laitan aina pitkät kynttilät ikkunalaudoille. Suhtaudun kynttilänvaloon enemmän koristeena kuin tunnelmanluojana. Saatan koristella illallispöydän tuikuilla siinä vaiheessa, kun illat alkavat hämärtyä ja hieman haaveilen kynttilälyhdystä parvekkeella. Mutta näiden aikojen ulkopuolella ei kynttilöille tule käyttöä. Tuskin muistaisin sytytellä sitä lyhtyäkään.

Tiedän monia ihmisiä, jotka toimivat juuri päinvastoin. Pimeinä aamuina he sytyttävät aamukahvin viereen kynttilän. Iltaisin tuikut kimaltavat heidän kodeissaan niin, että kaikki näyttää salaperäiseltä ja tunnelmalliselta. Oikeastaan minäkin haluaisin olla sellainen, mutta en vain ole. Siksi olen lakannut yrittämästä, ja tyydyn nykytilanteeseen. Juttelin äskettäin yhden ystävän kanssa, joka kuuluu kynttiläheimoon. Hän totesi, että kynttilöitä hän kyllä rakastaa, mutta ei ikinä osta kotiinsa kukkia, vaikka ne ovatkin hänestä kauniita. Minä taas ostan kukkia aika usein, mutta kynttilät pölyttyvät kaapissa. Nauroimme tälle ilmiölle, ja totesimme että meille kannattaa tuoda erilaisia tuliaisia.

Onko  ketään muuta, joka pärjäisi ilman kynttilöitä?

EDIT: Olin jo kirjoittanut ja julkaissut kaiken edellä olevan, ennen kuin rupesin miettimään asiaa tavaranäkökulmasta. Aiemmin meillä on paljon kynttilöitä varastossa, kunnes tajusin asian todellisen laidan, ja lakkasin hamstraamasta niitä. Tällä kulutuksella uusia tarvitsee ostaa ehkä joka toinen vuosi, tai jopa harvemmin. Kynttilänjalkoja ja tuikkukuppeja on niin paljon, että osasta voisin luopua. Alkaa olla siinä ja siinä, vievätkö ne liikaa tilaa. Mutta koska kokonaisuudessaan niiden määrä on siedettävä, en ole ryhtynyt toimiin. Tosin juuri nyt tuli mieleen, että kenties osan sekä kynttilöistä että niiden jaloista voisi siirtää samaan kausisäilytykseen joulukoristeiden kanssa. Täytyypä todella pohtia asiaa uusista näkökulmista!

Jo vauvoille kertyy roinaa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Oletko koskaan ollut hankkimassa lahjaa ristiäisiä varten? Jos olet, olet todennäköisesti päässyt tutustumaan vauvaroinan maailmaan. Aihe tuli mieleeni, kun törmäsin Unclutterer-sivustolla tuotteeseen Elegant Baby Cup, suomeksi siis elegantti vauvan muki. Kyseessä on hopeinen muki, joka näennäisesti on tarkoitettu vauvaa varten, ja josta lapsonen ei todennäköisesti tule juomaan kertaakaan elämänsä aikana. Vastaavia varmasti löytyisi suomalaisistakin kultasepän liikkeistä. Siis juuri sieltä ristiäislahjaosastolta.

Mukia ihmetellessäni mieleeni palautui monia näkemiäni vauvojen lahjaesineitä, jotka arkijärjen näkökulmasta tuntuvat aivan älyttömiltä. On mukeja, rasioita ensimmäiselle pudonneelle hampaalle, vauvoille tarkoitettuja sormuksia, valokuvakehyksiä, valokuva-albumeita ja kastetodistukselle tarkoitettuja tötteröitä, sekä varmasti vielä vaikka mitä muuta. Yhteistä näille on (usein ruman ulkonäön lisäksi) kalleus ja turhuus. Toki ymmärrän, että makuja on monia ja joku kenties näitä tavaroita aidosti haluaakin, mutta ainakaan omassa tuttavapiirissäni kellään ei ole tapana säilytellä pudonneita hampaita vitriinin hyllyllä somissa pikku rasioissa.

Roinaa alkaa siis kertyä heti elämän alusta lähtien. Eikä näistä ole helppo hankkiutua eroon: esineet ovat lahjoja, mahdollisesti arvokkaita, läheiseltä saatuja ja kaiken lisäksi vauvalle hankittuja – tunnepainolastia on enemmän kuin tarpeeksi. Mutta en voi kuin ihmetellä, miksi kukaan ostaisi lahjaksi esinettä, jolle ei oikeasti ole mitään järkevää käyttötarkoitusta. Lasten myötä ihan tarpeellistakin tavaraa kertyy väistämättä, joten miksi kasvattaa kekoa eleganteilla hopeamukeilla.

Ämpäriongelma

Julkaistu , kirjoittanut
6

Järjestin lauantaina rapujuhlat. Se on tosi hauskaa. Ravut ovat hyviä, niiden kanssa askartelu on viihdyttävää ja seurallista, ja ruoanlaitto on varsin yksinkertaista. Menin kutakuinkin niin matalalta kuin riman vain voi asettaa: valmiiksi keitetyt ravut suoraan kaupasta, tomaattikeittoa pääruoaksi ja jälkkäriksi suklaakakku Chjokosta. (On muuten parhaat kakut Helsingissä, suosittelen.) Keitto hautui itsekseen kypsäksi sillä aikaa kun ahersimme rapujen kimpussa, ja varsinainen ruoanlaitto jäi kyllä aivan minimiin. Tästä huolimatta – tai kenties juuri siitä syystä – ruoka oli erinomaista ja juhlat hauskat.

Mutta nyt minulla on erikoinen ämpäriongelma. Ravut oli pakattu kymmen litran kannellisiin muoviämpäreihin, koska ne tulivat liemen kera. Tällä kertaa ämpäreitä tuli kaksi. Järjestin pari vuotta sitten edelliset rapukekkerit, ja niiden jäljiltä meillä oli jo ennestään kaksi samanlaista ämpäriä. Sen lisäksi asuntomme siivousvarustukseen on kautta aikain kuulunut kaksi kannetonta mutta muuten saman kokoista sankoa. Nyt minulla on kuusi sankoa, enkä tiedä mitä niillä tekisin.

En keksi mitään tilannetta, jossa tarvitsisin yhtä aikaa kuutta ämpäriä. Toisaalta ne ovat todella siistejä, enkä missään nimessä laita niitä roskiin. Ehkä käännyn ystävieni puoleen, ja kyselen sattuuko kukaan tarvitsemaan sankoja johonkin? En marjasta tai kalasta, joten siihenkään niitä ei tarvitse. Ämpärit voi onneksi pinota sisäkkäin, mutta en näe mitään järkeä säilytellä ylimääräisiä viemässä tilaa komerossa tai kellarissa. Ylimääräisistä on muutenkin päästävä eroon, sillä jos järjestän kerran vuodessa rapujuhlat, meillä on muutaman vuoden päästä yli kymmenen tarpeetonta sankoa… Näin sitä tavaraa kertyy lähes huomaamatta.

Tällä viikolla on muuten tulossa lisää keittiöaiheisia postauksia. Kurkkasin eilen liesituulettimeen ja… ….noh, jätetään yksityiskohdat toiseen kertaan. Mutta aiheesta varmasti lisää myöhemmin.

Juhlat ohi – paluu todellisuuteen

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

2,5 päivää systemaattista siivoamista, 0,5 päivää juhlintaa, 1 päivä toipumista. Nyt olen jälleen ihmisten kirjoissa ja blogikin päivittyy. Optimistisesti lupasin teille päivityksen jo eilen, mutta huh sentään, juhlien järjestäminen ottaa joskus koville. Tarkemmin sanottuna järjestin kodissani konsertin. Olohuoneeseen piti siis mahduttaa neljän hengen bändi soittimineen, noin 25 kuulijaa sekä runsas viinitarjoilu. Ihan tavallinen siivous ei siis riittänyt, sillä tilaan piti mahduttaa lisää tuoleja ja toisaalta poistaa muutamia huonekaluja, jotka olivat tiellä. Tämän lisäksi olin siis saanut päähäni, että meillä piti näyttää erityisen hienolta. Kaikki onnistui paremmin kuin hyvin, mutta emäntä oli sunnuntaina jokseenkin naatti.

Normaalin siivouksen lisäksi pesin 10 ikkunaa ja lattian. Halusin kaikki ikkunalaudat, pöytätasot, kirjahyllyn reunat ja muut pinnat tyhjiksi sälästä. Suurimman haasteen muodosti keittiö, jossa säilytetään paljon tavaroita pöytätasojen päällä. Sen lisäksi jynssäsin 2 kpl vessoja tavallista kiiltävämpään kuntoon, samoin kuin kylppärin (koska tulossa oli myös muutama lapsivieras, arvelin että kylppäriäkin saatetaan tarvita) sekä siivosin parvekkeen. Kehittelin pari kukka-asetelmaa ja askartelin kuohuviinilasien jalkaan koristeet, joista jokainen tunnistaisi omansa.

Kun omaa kotiaan alkaa katsella todella kriittisellä silmällä, huomaa yllättäviä yksityiskohtia. Meillä on lasiovinen kirjakaappi, ja lähempi tarkastelu osoitti, että alaovet ovat sormenjäljissä sekä sisä- että ulkopuolelta. Musta kiiltävä piano vetää myös sormenjälkiä puoleensa kuin magneetti, sen putsaamiseen meni ainakin vartti. Eteisen seiniin oli ilmestynyt mustia viiruja, joihin en normaalisti ollut kiinnittänyt mitään huomiota. Projekti oli omalla tavallaan antoisa, joskin myös väsyttävä. Seuraavassa havaintoja, joita tein siivoamisen ohessa:

Huipputuote on taikasieni. Se poistaa valkoisista seinistä väriliidut ja muut viirut. Samoin huonekaluista ja leluista. En enää pärjäisi ilman tätä tuotetta. Suosittelen lämpimästi!

Kaikki kukkakaupat olivat kiinni. Jouduin siis kehittämään ratkaisut omasta päästä. Ostin Alepasta kimpun ruusuja, leikkasin varsista puolet pois ja karsin suurimaan osan lehdistä. Saksin omasta muratista oksia ja asettelin niitä ruusujen sekaan. Jos kukkakaupat pettävät, kannattaa siis kääntyä omien viherkasvien puoleen. Samalla linjalla naamioin parvekkeella oleva tyhjän ruukun nostamalla pari viherkasvia sisältä kyseiseen ruukkuun. Alunperin siihen oli tietysti tarkoitus tulla joku upea kukkiva puska, mutta koska sitäkään ei nyt tähän hätään saanut, piti keksiä muuta. Pari vihreää joulukaktusta näytti kuitenkin paremmalta kuin tyhjä ruukku tönöttämässä parvekkeen nurkassa.

Mitä tyhjempää on, sitä siistimmältä näyttää. Tämä on aika hassu ilmiö. Vaikka kaikki tavarat olisivat omalla paikallaan, pölyt pyyhittynä ja sormenjäljet siivottuna, näyttää silti jotenkin sotkuisemmalta jos tavaroita on paljon esillä. Näin siksi paljon vaivaa ”piilotellessani” ihan tavallisia tavaroita. Kaukosäädin, johdot, tiskiharja, kalenteri, aurinkolasit, puhelimen laturi, kengät, hiusharjat… Kaikki tuiki tavallisia ja tarpeellisia esineitä, joita tarvitaan joka päivä ja jotka juuri siksi ovat yleensä jossain esillä. Mutta tässä on se sisustuslehtien salaisuus – niiden kuvista nämä tavarat on aina laitettu piiloon. Seuraavan kerran kun bongaat lehdestä eteisen, jonka naulakossa roikkuu yksi takki ja kenkätelineessä on kahdet kengät, muista että kyseessä on toinen kahdesta vaihtoehdosta: joko asunnossa asuu äärimmäinen minimalisti, tai sitten kuva on lavastettu. Meidän eteinen oli viime lauantaina lavastettu – mutta äärimmäisen siisti!

Tulossa pian…

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Terveisiä työmaalta! Arkijärki-blogi joutuu elämään pari päivää hiljaiseloa, sillä vaatimatttomana tavoitteenani on saada kotini muistuttamaan hetkeksi sisustuslehtien unelmia. Vaikka meillä onkin perussiistiä, niin siitä huolimatta helpommin sanottu kuin tehty. Ainakin ilman ammattilaisten apua. Viikonloppuna on juhlatilaisuus, jolloin haluan kodin olevan kirjaimellisesti edustuskunnossa… joten nyt metsästän sitä kaikkea pientä silppua, jota on kertynyt pitkin ikkunlautoja, hyllyjä ja pöytätasoja. Koska en halua, että samainen silppu romahtaa niskaan heti, kun joku erehtyy avaamaan jonkun kaapin oven, sille on keksittävä järkeviä säilytyspaikkoja. Se taas tunnetusti vie aikaa ja energiaa. Lopputuloksena on toivottavasti avaraa selkeyttä ja harmoniaa. Tosin aion käydä myös kukkakaupassa hakemassa hieman silmänlumetta. Tuoreet kukat tekevät ihmeitä sisustukselle. Raportti onnistumisesta (tai epäonnistumisesta) seuraa alkuviikosta.

Kunhan tästä urakasta selviän tulossa on kenkäpostaus – nimenomaan määrällinen, ei laadullinen. Muistin että olen luvannut kertoa kuinka monta paria kenkiä omistan. Lopputulos on itsellenikin vielä epäselvä, mutta olen jo tehnyt yhden aiheeseen liittyvän oivalluksen. Siitä lisää siis piakkoin.

Tuohon Stockmann-aiheesseen täytyy myös palata. Olisi kiva kuulla onko jollain muulla ollut samoja kokemuksia.

Ja vielä yksi uusi idea: sunnuntaina alkaa joka viikko päivittyvä linkkilista, jonne kerään viikon aikana Arkijärkeä, raivaamista, organisoimista yms. sivuavia uutisia pitkin nettiä. Joten pysykäähän kanavalla, uutta on tulossa heti kun näistä hommistani selviän.

Suklaata ja samppanjaa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Mitä äidille lahjaksi? Arkijärki lähestyy kysymystä roinattomuuden filosofiasta käsin.

  • Kukat. Klassikko, mutta kauniisti sidottu kimppu ilahduttaa mieltä monta päivää.
  • Syötävät ja juotavat. Henkilökohtaisesti ilahdun aina samppanjasta ja käsintehdyistä konvehdeista, mutta jokaiselle makunsa mukaan.
  • Elämykset. Festariliput, konserttiliput, elokuvaliput, messujen sisäänpääsy, risteily, huvipuiston vuosiranneke, kausikortti kasvitieteelliseen puutarhaan…. Vaihtoehtoja riittää niin hinnan kuin aiheenkin suhteen.
  • Palvelut. Tietysti on olemassa kaikki perinteiset day spa- yms. hemmotteluvaihtoehdot. Mutta miksei myös auton siivous ja täyshuolto? Tai yksityistunti siinä urheilulajissa, jota lahjan saaja harrastaa? Tai illallinen hyvässä ravintolassa?
  • Digitaaliset. Kirjoja, lehtiä, elokuvia ja musiikkia voi hankkia digitaalisesti, eivätkä ne jää jalkoihin pyörimään.
  • ”Toisenlaiset lahjat”. Joku äiti saattaa ilahtua myös hyväntekeväisyydestä. Lahjoitus maailman vähäosaisemmille äideille onnistuu esim. Unicefin tai KUA:n kautta helposti.

Jostain syystä tavaratalot haluavat saada meidät uskomaan, että kaikki äidit toivovat äitienpäivänä lahjaksi yöpaitoja ja pörröisiä aamutossuja. Todellisuudessa parhaat lahjat ovat sellaisia, joista näkee että niitä on mietitty. ”Ajatus on tärkein” tarkoittaa mielestäni juuri tätä: lahjan antaja on todella kuunnellut saajan toiveita (etenkin sieltä rivien väleistä) ja halunnut antaa lahjan, joka todella ilahduttaa. Siksi se pieni valkovuokkokimppu voi olla niin ihana – sen eteen on nähty vaivaa, se on käyty poimimassa juuri äitiä varten. Toisaalta jos äiti on monta viikkoa toivonut saavansa leipäkoneen tai höyrypesurin, silloin voi olla parhautta hankkia juuri se toivelahja. Sen sijaan jos erityisiä tavaratoiveita ei ole, suosittelen vilkaisemaan ylläolevaa listaa. Millään noista ei voi mennä hirveän pahasti pieleen, ja plussana on vielä se, ettei nurkkiin kerry ylimääräistä roinaa.