Pakollinen joulupostaus

Ottaisiko tästä nyt stressiä? Huomasin juuri, että joulukuu alkaa tänään. Aattoon on  neljä viikkoa ja pari päivää. Meillä ei ole vielä ainuttakaan joulukoristetta esillä. En edes saanut niitä jouluvaloja parvekkeelle, vaikka kävin sentään hakemassa ne vintiltä alas. On siis mahdollista että ne päätyvät vielä esillekin ennen joulua.

Täytyy myöntää, että kun Koko koti kuntoon -projekti meni tältä syksyltä myttyyn, niin meillä kyllä on pari komeroa jotka kipeästi olisivat joulusiivouksen tarpeessa. Työhuone pitäisi tyhjentää roinasta, lasten lelujen joukosta pitäisi noukkia kaikki rikkinäiset pois eikä pesula tekisi pahaa olohuoneen matoille. Jaksaisikohan tähän kaikkeen ruveta? Juuri nyt on sellainen olo että ei jaksa. Vietämme joulun kotona, joten ruokasuunnittelu on varmaan kaikista tärkeintä joulun onnistumisen kannalta. Eihän niitä komeroita kukaan käy kurkkimassa. Mutta kaikkien näiden vuosien jälkeenkin jossain takaraivossa pieni ääni urputtaa, että maailma pitäisi saada valmiiksi aattoon mennessä. Mistähän sekin johtuu?

Taidan tänä vuonna kokeilla stressitöntä joulua. En tiedä miten hyvin siihen kykenen, mutta annetaan uudelle tavalle mahdollisuus. Se komero on kyllä raivattava jossain vaiheessa, mutta lienee tarpeetonta ottaa siitä stressiä ennen joulua. Sen sijaan täytyy tässä lähipäivinä hetki keskittyä, ja tehdä järkevä lista asioista, jotka oikeasti edistävät joulutunnelmaa tai ovat muuten ns. välttämättömiä. Esimerkiksi haluan lähettää pari joulukorttia vanhoille sukulaisille, yritän hankkia lahjat ennen aatonaattoa ja joulupöydän menu on sellainen asia, jonka suunnittelusta nautin aidosti. Ja niistä viime kesän lobelioista olisi nyt kyllä korkea aika päästä eroon.

Millaisia reseptejä teillä on stressittömään jouluun?

Ennen juhlia tarkista asu

Tämä vinkki tulee suoraan omasta elämästä. Olin ostanut tutulta ihmiseltä ihanan juhlamekon. Se oli juuri sellainen uudenveroinen, kerran pidetty pikkumusta, josta ei mitenkään nähnyt, ettei se muka ollut suoraan kaupasta ostettu. Laitoin sen kotona kaappiin odottamaan juhlia ja kesäkuun alkupuolta. Olin tilanteeseen tyytyväinen, kunnes tällä viikolla otin mekon esiin näyttääkseni sitä jollekin. Luonnonvalossa havaitsin yllättäen, että priimana pitämässäni mekossa oli edessä selkeä tahra keskellä helmaa. Siis sellainen reilut 10cm kaatunutta kahvia tai jotain. En vain ollut mustasta kankaasta sitä aiemmin erottanut. Siinä tarkemmin tarkastellessa huomasin, että hihansuistakin törrötti pari lankaa, jotka kaipasivat huolittelua.

Hyvää tässä on se, että juhliin on vielä kuukausi aikaa. Vein mekon pesulaan ja sain sen jo poiskin sieltä. Nyt se on takuulla puhdas ja rypytön, eli enää puuttuu niiden lankojen huolittelu. Tämä tapaus opetti sen, että juhlavaatteet kannattaa tarkista AINA ennen juhlia, ja mahdollisimman hyvissä ajoin. Tarkista kaikki aina päivänvalossa, jos suinkin mahdollista. Tsekkaa myös kengät ja muut asusteet Ei kannata luottaa muistiinsa, että joku vaate on kunnossa. Ehkä se on, tai sitten ei. Ei myöskään kannata jättää sitä edelliseen iltaan saati aamuun, sillä lailla kutsuu vain katastrofia puoleensa. Jos kyseessä on vaate, jota on pidetty ennenkin, on todennäköistä että siitä löytyy tahroja tai pikkuvikoja. Syödessä ei aina huomaa, vaikka tulisi joku pikkuinen tahra. Helmoihin tarttuu pölyä ja kuraa. Kun nostaa lapsen syliinsä, altistuu kenkien lialle ja tahmaisille tassuille.

Minä tunnetusti vihaan kaikkea säätöä ja säntäilyä, joten kannatan ajoissa valmistautumista myös juhlapukeutumisen suhteen. Mitä hienommista juhlista on kyse, sitä enemmän lähtö vaatii yleensä aikaa muutenkin, joten minulle ei tule kuulookaan ruveta miettimään vaatevaihtoehtoja vasta samana päivänä. Mietin aina etukäteen mikä mekko tai vaate, mitkä kengät ja mikä käsilaukku. Pakkaan käsilaukun valmiiksi avaimia ja pankkikorttia lukuunottamatta. Silitän kaiken edellisenä iltana valmiiksi. Kynsien lakkaaminen juhlapäivänä on kertakaikkiaan tuhoontuomittu yritys, tämä on kokeiltu kantapään kautta. Enkä enää erehdy meikkaamaan juhlavaate päällä. Onnistun kuitenkin tökkäämään ripsivärillä puseroon tai sotkemaan meikkivoidetta kaulukseen, ikävä kyllä tästäkin on käytännön kokemusta. Itseni tuntien selviän siis huomattavasti vähemmällä stressillä, kun valmistelen kaiken ennakkoon.

Tämä muuten koskee sekä miehiä että naisia. Tahrainen kravatti tai pölyiset kengät eivät komista ketään. Edellisenä päivänä silitetty paita vapauttaa yhtä hyvin miesten aikaa juhlapäivän valmisteluista. Tein huvikseni tällaisen tarkistuslistan juhliin lähtijälle pukeutumisesta. Tässä on kaikenlaista, jota olen kokenut hyödylliseksi, ja tätä kannattaa vilkaista jo hyvissä ajoin ennen juhlaa.

  • Onko sopivia alusvaatteita? Tämä koskee kai lähinnä naisia, sillä tietynlainen asu vaatii tietynlaiset alusvaatteet, esim. olkaimettomat liivit. Tärkeintä on, että alusvaatteet eivät erotu puvun alta. Vaaleiden vaatteiden kanssa ihonvärinen alusvaate näkyy vähemmän kuin valkoinen. Tosin voisin kuvitella, että miehilläkin juhlapukeutuminen lähtee siisteistä alusvaatteista, vaikkei niiden väri tai malli olekaan yhtä kriittinen. Naisille sanoisin, että kokeile pukua oikeiden alusvaatteiden kanssa ennen juhlia, jotta voit varmistua siitä että yhdistelmä toimii. Minulle on tässä vaiheessa käynyt joskus niin, että kuvittelemani yhdistelmä ei olekaan ollut hyvä käytännössä. Siksi tämä kannattaa tehdä hyvissä ajoin.
  • Ehjät sukkahousut, ja harkinnan mukaan varapari mukaan. Itse puen sukkahousut viimeisenä, ja laitan heti kengät jalkaan. Muuten riskeeraan sen, että niissä on silmäpako ennen kuin pääsen edes ovesta ulos. Miesten on hyvä tarkistaa, että sukissa on tarpeeksi pitkä varsi, eikä paljasta koipea vilku sukan ja lahkeen välistä.
  • Onko vaate ehjä, puhdas ja rypytön? Tämä kannattaa tarkistaa ajoissa.
  • Kengät: lankkaus/puhdistus. Suosittelen tässäkin edellistä iltaa. Kenkälankki ei nimittäin lähde hevin irti, jossa sillä sotkee vaikka valkoisen paidan.
  • Käsilaukkuun olennaiset: laastareita, mahdollisesti minimimäärä kosmetiikkaa, särkylääkettä, tarvittaessa kuukautissuojia, nenäliina. Tietenkin kaikki tilanteen ja tarpeen mukaan. Itselläni on aina laastareita mukana, koska ne eivät vie lainkaan tilaa, ja ovat superkäteviä silloin kun tarvitaan.
  • Miehillä kravatti, taskuliina ja kalvosinnapit.
  • Naisilla korut ja hartiahuivit yms. asusteet.
  • Jos aiot vaihtaa kengät juhlapaikalla, varaa vaihtokengille siisti kassi. Kiirepaniikissa mukaan temmattu Alepan muovikassi ei varsinaisesti kruunaa eleganssia.
  • Jos menet kampaajalle, laita päälle sellainen pusero, jonka saa pois sotkematta kampausta.
  • BONUS: muista syödä ajoissa ja kunnolla ennen juhlia. Nälkäkiukulla höystetty lähtöhässäkkä pilaa minkä tahansa tunnelman!

Nämä perustuvat kaikki omiin kokemuksiini. Tietenkin lähtö onnistuu ilman perinpohjaista valmisteluakin, mutta toisaalta inhoan sydämeni pohjasta sitä, että taksi odottaa ulkona ja sitten paniikissa yritän haalia kaikkea tarpeellista kasaan. Tai sitä, että siellä taksissa huomaan että kengät näyttävät nuhjuisilta.

Mitä teidän listalla lukisi? Puuttuuko jotain olennaista? Millaisia valmisteluja te teette ennen juhlia?

Juhlat on juhlittu, on siivouksen aika

Eikö olekin maanantaihenkinen otsikko? En voinut olla tarttumatta aiheeseen, kun luin tämän YLEn artikkelin siitä, miten erilaiset vappukoristeet kuuluu lajitella. Käytännössä kaikki kuuluu sekajätteeseen. Foliopallossa on liian vähän foliota mennäkseen metallikeräykseen. Serpentiini menee sekajätteeseen myös, vaikka onkin paperia.

Onko teistä vähän erikoista, että nykyisin kaikista juhlista tulee hirveästi roskaa? En nyt tarkoita vain sitä, että pöljät piknikinpitäjät jättävät koko Ullanlinnan aivan karmaisevaan kuntoon, vaan noita koristeita. Kaikkiin juhliin tuntuu nykyisin liittyvän sellaista kertakäyttöistä koristetta, jolle ei ole juhlien jälkeen enää mitään käyttöä. En toki oli syytön tähän itsekään – meillä on serpentiiniä ja lapsilla ilmapallot.

En usko, että rulla serpentiiniä tai pari ilmapalloa on kokonaisuuden kannalta iso juttu. Mutta jos kaikista juhlista tulee hirveästi roskiin menevää krääsää, se tuntuu vähän erikoiselta. Haluaisin kannattaa koristeita, jotka käytetään monta kertaa. Joulu on kyllä hyvä juhla tässä suhteessa, joulukoristeisiin jotenkin oikein liittyy se perinteisyys. Tulee jouluinen fiilis kun laatikosta kaivetaan esiin juuri ne samat koristeet kuin joka vuosi. Pyrin kyllä samaan muidenkin juhlien kohdalla. Vappuhuiskamme on kai neljä vuotta vanha, ja tänään se laitetaan säilöön odottamaan jälleen ensi vuotta. Sellaisista pienistä foliopalloista ei ilma lähde millään, ne varmaan säilyvät vuoden päähän ihan hyvinä. Ylioppilaslakki saa vain lisää patinaa vuosien myötä.

Mietin tässä, miten voisin yhdistää roskattomammat juhlat olematta kuitenkaan hirveä tiukkapipo. Samalla mietin keinoja, miten koristella juhlia kestävällä tavalla. Keksin heti pari keinoa. Tykkään hirveästi leikkokukista, niillä saa kyllä luotua tunnelmaa sesongin mukaan. Molemmat lapset ovat saaneet mummilta lahjaksi posliiniset pääsiäiskoristeet. Luulen että niistä tulee samanlaiset perinnekoristeet kuin joulukoristeistakin. Halloweenia vastustan periaatteesta, joten silloin ei tarvitse koristella. Samaa logiikkaa olen noudattanut synttäreiden suhteen. Jos jotain koristeita synttäreille joskus hankitaan, täytyy valita sellaisia, joita voi käyttää monta kertaa. Toistaiseksi ei ole onneksi kukaan vaatinyt mitään lippunauhoja tai julisteita ulko-oveen. Ylipäätään juhlan tuntu luodaan meillä tekstiileillä, kattauksella ja perusteellisella siivoamisella.

Mitä enemmän tätä asiaa pohdin, sitä vähemmän koristelu houkuttelee. En halua käyttää siihen rahaa, en halua tuottaa roskaa, enkä halua säilytellä niitä kestokoristeitakaan kovin suurta määrää. Toivottavasti en aiheuta perheelleni traumoja tällä tylsällä asenteella. Olenko ainoa puritaani, vai onko teitä muitakin? Tai jos olet koristelun ystävä, millaisia ratkaisuja olet kehitellyt esim. säilytykselle?

10% sääntö

Juhlia järjestäessä on olennaista ennakoida vierasmäärä. Itse olen hiukan kontrollifriikki tässä suhteessa. Kutsun täsmällisen määrän ihmisiä, mietin millaisen porukan he muodostavat ja kenet laitetaan mihinkin pöytää istumaan. Yleensä aina käy kuitenkin niin, että kaikki eivät pääse paikalle.

Olen vuosikausien omaan kokemukseen perustuen määritellyt vieraiden 10 prosentin säännön. Se tarkoittaa sitä, että alunperin kutsutusta joukosta noin 10% jää jostain syystä tulematta. Osa ilmoittaa jo etukäteen, että yhtä aikaa on muuta menoa. Mutta aina on joku, jolle iskee viime hetkellä vatsatauti, migreeni, lapsenhoitovuoro tai joku muu force majeure. Tämä on muuten sellainen asia, että jos vieras vetoaa migreeniin, emännän kuuluu uskoa, vaikkei olisi koskaan kuullut henkilön kärsineen minkäänlaisista päänsäryistä. Vieraalla on oikeus perua tulonsa menemättä täsmällisiin yksityiskohtiin.

Oman kokemukseni mukaan tämä sääntö pätee niin lastenkutsuilla, perhejuhlissa kuin muissakin tilaisuuksissa. Se helpottaa suunnittelua, kun tietää että todennäköisesti noin yksi kymmenestä jättää tulematta. Lukumäärä ei tietenkään ole matemaattisen tarkka. Esimerkiksi helmikuisissa lasten synttärijuhlissa oli 13 kutsuttua, joista lopulta kaksi ei päässyt paikalle. Viime kesän bileisiin oli ilmoittautunut 41, joista paikalle pääsi 37. Kokemukseni on että mitä vieraampia ihmisiä kutsuu, sitä enemmän tulee niitä jotka eivät pääse.

Tietenkään ei kannata laskea sen varaan, että AINA 10% jättäisi tulematta. Mitä pienemmästä joukosta on kyse, sitä suurempi todennäköisyys sille että kaikki pääsevät. En siis kutsuisi kymmentä ihmistä, ja laittaisi ruokaa vain kahdeksalle. Mutta kun puhutaan yli 20 ihmisen juhlista, melko varmasti ainakin parille tulee jokin este. Tähän kokemukseen nojaten uskallan nykyisin yleensä aina kutsua hiukan ”liikaa” ihmisiä. Jos siis kyseessä ei ole ns. avointen ovien juhlat, kannattaa aina pyytää vastaus osallistumisesta hyvissä ajoin, ja sen lisäksi varautua siihen, että myös ilmoittauneista jokunen jättää tulematta.

Vinkkejä joulukoristeiden säilyttämiseen

Purin tänään joulun pois. Kolme viikkoa on juuri sopiva määrä joulua yhdellä kertaa. Koristeita pakkaillessa ajattelin jakaa muutaman hyväksi koetun systeemin niiden säilyttämiseksi.

Jos joulukuusessa on lasipalloja, ne kannattaa ehdottomasti säilyttää alkuperäispakkauksissaan. Niissä ne pysyvät paikoillaan ja järjestyksessä. Sama koskee muitakin kuusenkoristeita, kuten lamppuja. Hopeanauhat ja tähden säilytän vyyhteinä minigrip-pusseissa. En tiedä tummentuisivatko ne ilman pusseja, mutta ainakin pysyvät siisteinä ja järjestyksessä.

Ainakin meillä on kaikenlaisia pikkutonttuja ynnä muita koristeita, joita asetellaan ikkunalaudoille ja muille tasoille. Tällaiset pienet koristeet on mielestäni kätevä pakata muovisiin vihannesrasioihin. Esimerkiksi kirsikkatomaattien, viinirypäleidän ja muiden vastaavien kannelliset pakkaukset ovat hyvä. Niistä näkee heti läpi, ja kuitenkin koristeet pysyvät järjestyksessä, niitä voi pinota isompaan laatikkoon, eivätkä ne vahingossa rusennu. Lasikoristeiden pehmustamiseen olen käyttänyt talous- tai vessapaperia, mutta mikä tahansa pehmeä käy. Sanomalehtipaperia ei kannata käyttää, koska se värjää.

Olen nähnyt joulukoristeita säilytettävän myös kertakäyttömukeissa. En ole itse kokeillut, mutta jos muita rasioita ei ole saatavilla, toimii varmaan ihan hyvin. Ainoa ongelma on se, ettei kupeissa yleensä ole kantta. Kaikki pienet säilytysrasiat kannattaa kuitenkin koota yhteen isoon pahvilaatikkoon, jonka päälle kirjoitetaan selkeästi mitä se sisältää. Sillä lailla koristeet löytyvät seuraavanakin jouluna kohtuullisen helposti.

Jouluvalot voi vyyhdittää siististi, ja pakata joko alkuperäislaatikkoon, tai sitten läpinäkyvään muovipussiin. Jokainen sarja kannattaa laittaa omaan pussiinsa, jotta johdot eivät mene sotkuun. Mielestäni kaikki rikkoutuneet valot kannattaa vaihtaa tässä vaiheessa (esim. ikkunoiden joulutähtiin), koska ensi jouluna niitä on tylsä lähteä etsimään kaupasta siinä vaiheessa, kun oikeasti haluaisi vain ripustaa ne esille.

Mitä opin tästä joulusta?

Tämä postausaihe on tyynesti kopioitu Kutri.netistä, jossa Katri pohti samaa asiaa. Idea oli hyvä, joten teen samanlaisen. Joulu 2015 – mikä meni hyvin, mitä pitää tehdä ensi vuonna eri tavalla? Tänä vuonna joulu meni aivan poikkeuksellisen hyvin. Vietimme aaton kotona, ja lähipiiri kokoontui meille syömään ja avaamaan lahjoja. Oli jotenkin tosi ihana jouluaatto, kaikki onnistui hienosti.

Ruokien onnistumisen kannalta olennaisessa osassa oli viime vuonna tehty excel-taulukko joulupöydän antimista. Sinne oli kirjattu mitä ruokia laitetaan, kuka niistä on vastuussa, mistä mitäkin hankitaan ja kuinka paljon. Oli tosi kätevää kopioida viime vuoden pohja uudelle lehdelle ja sitten vain muokata tarpeellisilta osilta. Valmis lista vapautti menun suunnittelusta, ei tarvinnut miettiä alusta saakka kaikkea. Poistin tänä vuonna pari juttua, jotka eivät viimeksi toimineet, ja lisäsin pari uutta kokeilua niiden tilalle. Päivitän tämän vuoden ruoat vielä toteutuneen mukaan (esim. kuinka iso kinkku oli, montako purkia mätiä riittää) ja ensi vuonna  valmistautuminen on vielä helpompaa. Meillä oli ensimmäistä kertaa luomukinkku, ja mielestäni se oli myös paremman makuista kuin tavallinen viljapossu. Muun muassa tämä siis muistiin ensi vuotta ajatellen.

Tämä ajantasainen ruokalista mahdollisti myös jatkuvasti päivittyvän kauppalistan, ja siitä oli helppo tarkistaa, onko kaikkea tarpeellista, sillä kaikki tarjottavat näki kerralla yhdeltä sivulta. Ruokien suhteen oli myös todella järkevää käyttää kotiinkuljetusta. Tilasin säilyvät ja pakatut ruuat hyvissä ajoin etukäteen, jolloin viime tippaan ei jäänyt mitään. Kauppareissut olivat myös järkeviä, kun ei tarvinnut yrittää ostaa kaikkea kerralla. Riitti, että hankki tuoretuotteet pari päivää ennen joulua. Lopuksi omaa urakkaani helpotti kovasti se, että olin jakanut ruoanlaittovastuuta myös vieraille. Anoppi teki graavilohen, oma äitini laatikoita ja silliä. Tarjottavaa oli yllin kyllin, mutta en joutunut itse väsämään kaikkea. Samalla ratkesi myös säilytystilaongelma, sillä nuo ruuat tuotiin vasta joulupöytään. Tietysti osa oli tehty pakkaseen valmiiksi, ja esimerkiksi porkkanalaatikon tein edellisenä päivänä, jolloin aattona vain lämmitettiin.

Siivous oli hyvin yksinkertainen juttu, sillä siivooja hoiti varsinaisen joulusiivouksen. Itse huolehdin siitä, että lakanat tuli vaihdetuksi, pyykkikori tyhjennetyksi ja pidin tiskikoneen jatkuvasti käynnissä. Sillä lailla kaaos ei päässyt valtaamaan kotia kaikkien valmistelujen ohessa.

Tänä vuonna päätin, että lahjojen suhteen on aika ryhdistäytyä. Tänä vuonna ostelin lahjoja viime tingassa joulua edeltävinä päivinä, ja kärsin eniten henkisesti. Käytännön ongelmiakin oli, sillä kuten uutisistakin sai lukea, jotkut hittilelut olivat loppuneet kaupoista jo aikapäivää sitten. Eniten kuitenkin ärsytti se viime hetken ryntäily. En halua olla ihminen, joka ryntäilee joulutungoksessa kasseja raahaten. Haluan olla ihminen, jolla on viimeistään marraskuussa kaikki lahjat hankittuna ilman pienintäkään säntäilyä, niin että joulun alle jää korkeintaan paketointi.

Summa summarum: Mitä opin joulusta 2015?

  • Ruokien suunnittelu mahdollisimman tarkasti, vastuun jakaminen, kotiinkuljetuksen hyödyntäminen
  • Lahjojen hankkimisen takaraja on lokakuun lopussa. Silloin kaupoissa on vielä kaikkea, ja silloin kyllä jo tietää, mistä esimerkiksi lapset kulloinkin intoilevat.
  • Siivoojaan palkkaaminen on fiksua
  • Joulukoristeiden laittaminen tarpeeksi myöhään. Laitoin kaikki koristeet esille yhdellä kertaa vajaa viikko ennen aattoa. Tuli joulutunnelma, eikä koristeisiin ehtinyt yhtään kyllästyä etukäteen.
  • Olennaiseen keskittyminen: päätä etukäteen mikä on tärkeää ja sitten keskity siihen. En ehtinyt ostaa kukkia, en ehtinyt pestä täkkiä eikä lastenhuoneen tyhjennyskään toteutunut täydellisesti. Mutta ei haittaa, en ottanut niistä stressiä ja joulu oli ihana siitä huolimatta.

Lähtöpisteessä

Kun aloitin Koko koti kuntoon -projektin, siivosin ensimmäisenä jääkaapin ja muut ruokakaapit. Voin kertoa, että jääkaapin järjestys ei pysynyt täydellisenä koko syksyä. Tänään raivasin kaapin uudelleen. Tämä on olennainen jouluvalmistelu. Silloin nimittäin jääkaappi on yleensä muutaman päivän ajan täpösen täynnä, joten on turha säilytellä siellä ylimääräisiä jämäruokia. Inventaario on muutenkin paikallaan tässä vaiheessa, kun kaupat ovat vielä pari päivää auki ja täydennyksiä voi tehdä.

Meidän jääkaapissa oli hyllyille ilmaantunut myös erinäistä tahraa ja läiskää, joten pyyhin pinnat puhtaiksi. En tyhjentänyt kaappia kokonaan, mutta otin osan tavaroista hetkeksi ulos sisällön selvittelyä ja hyllyjen puhdistusta varten. Nyt kaappi on taas ojennuksessa: alimmassa laatikossa on vihannekset ja juurekset, alimmalla hyllyllä valmiit ruuat ja jämät sekä kananmunat, seuraavalla leivänpäälliset ja säilykkeet, toiseksi ylimmällä jugurtit, viilit ym maitotuotteet ja ylimmällä juomat ml. avaamattomat maitotölkit. Tämä järjestys hyödyntää jääkaapin lämpötilaeroja siten, että pilaantuvat eli valmiit ruuat ovat kylmimmässä ja juomat ylhäällä lämpimimmässä kohdassa.

Valitettavasti jouduin taas heittämään jonkin verran pilaantunutta ruokaa pois. Tämä on asia, jonka opettelu tuntuu olevan aivan mahdotonta. En tiedä millä saisin itseni motivoitua tsemppaamaan niin paljon, ettei esimerkiksi vihanneslaatikkoon ikinä unohtuisi mitään. Siis tiedän kyllä miten se käytännössä tehdään, mutta en tiedä millä saisin itseni toteuttamaan noita toimenpiteitä systemaattisesti läpi vuoden. Äh ja pöh, täytyy palata aiheeseen jälleen kerran ensi vuoden alussa.

Nyt jääkaappi on kuitenkin puhdas ja järjestyksessä, eikä siellä luuraa mitään epäilyttävää. Seuraavaksi täytyy vielä viedä tyhjät pullot kauppaan ja tyhjentää kaikki mahdolliset roskikset. Sain juuri isännöitsijältä muistutuksen, että myös roskakuskit ovat jouluna lomalla, joten roskiksia ei kannata tukkia suotta pyhien aikaan. Biojätteet tietenkin on vietävä, mutta kuivan sekajätteen viemistä suositeltiin hieman viivyttelemään, jos vain mahdollista.

Joulustressissä on järkeä

Tähän aikaan vuodesta on helppo löytää juttuja, joissa annetaan ohjeita joulustressin välttämiseksi. Olen ehkä itsekin kirjoittanut samasta näkökulmasta joskus aikaisempana vuonna. Nykyisin ajattelen asiasta hieman toisin, sillä luin syksyn aikana kirjan, joka muutti koko asenteeni stressiin. Kyseessä on Kelly McGonigalin Upside of Stress – en tiedä onko sitä suomennettu. Nimen voisi vapaasti kääntää vaikkapa ”stressin parempi puoli”. McGonigal on syvällisesti perehtynyt stressiin ja etenkin sen haitallisuuteen. Hänen teesinsä on, että stressaamista ei kannata – eikä edes voi – lopettaa. Sen sijaan kannattaa stressata fiksummin kuin ennen.

McGonigal kirjoittaa, että kaikki tärkeät asiat aiheuttavat stressiä. Jos ajatuksen kääntää ympäri, se tarkoittaa sitä, että stressaamme vain asioista, joilla on meille jotain merkitystä. Kukaan ei stressaa tavallisesta torstaipäivästä, koska siinä ei ole mitään, mikä olisi stressaamisen arvoista. Joulusta stressaamme, koska pidämme joulua paljon merkittävämpänä päivänä kuin tavallista keskivertotorstaita. Ihmisillä on erilaisia syitä, mutta esimerkiksi minulle joulusta voi syntyä paineita, koska haluan antaa lapsilleni elämyksiä, luoda läheisilleni ihanan juhlan ja kunnioittaa tiettyjä perinteitä, joita itse pidän arvossa. Ne ovat ihan hyviä syitä stressata vähäsen.

Itse näkisin, että priorisointi on jälleen avainasemassa, ja stressi kannattaa säästää niihin asioihin, jotka todella ovat tärkeitä. Esimerkiksi minulle on olennaista, että joulupöydässä on tietyt ruuat alusta asti itse tehtyinä, että se yksi tärkeä kortti tulee lähetettyä ja että kaikille asianosaisille on sopiva lahja. Joku muu arvostaa eri asioita. Kaikesta mahdollisesta ei kannata ottaa paineita, eikä täydellisyyttä ole mahdollista muutenkaan saavuttaa. Sen sijaan kannattaa panostaa niihin asioihin, jotka itselle ja omalle perheelle ovat niitä tärkeimpiä, ja hössöttää niistä. Lopuista hössötetään sitten jos aikaa jää.

Oikeastaan pointtini on, että ei se haittaa jos joulustressi iskee. Stressaaminen ei nimittäin tutkimusten mukaan ole vaarallista, ellei itse ole sitä mieltä. Stressin voi nähdä haitallisena ja inhottavana tilana, josta pitäisi päästä hinnalla millä hyvällä eroon. Tai sitten siihen voi suhtautua niin, että sen avulla ihminen toimii tehokkaammin, näkee vaivaa ja saa paljon aikaiseksi. En väitä, etteikö stressi olisi sinänsä epämiellyttävä tunne, mutta toinen kysymys on, pitäisikö  kaiken sitten tuntua vain ihanalta. Harvat todella kivat ja hienot kokemukset ja asiat syntyvät ilman minkäänlaista vaivannäköä.

Jos siis ”kärsit” joulustressistä, stressaile rauhassa äläkä ota paineita siitä, että nyt pitäisi lakata stressaamasta. Meillä on erilaiset voimavarat ja resurssit, ja ne kannattaa keskittää niihin itselle tärkeimpiin juttuihin. Jos niistä tulee vähän stressiä, niin hyvä vaan. Se kertoo siitä, että asia on tärkeä.

Ensin siivotaan, ja sitten siivotaan

Oletteko ajatelleet, että juhlia ennen siivotaan yleensä aina – mutta että myös juhlien jälkeen pitää siivota? Jotenkin sitä keskittyy aina niihin juhlavalmisteluihin, joihin siivoaminenkin kuuluu. Usein myös koristellaan ja valmistaudutaan ehkä muutenkin, hankitaan maljakoita kukille, ylimääräisiä jakkaroita vieraille, kenties lainataan astioita. Sitten juhlat ovat ohi ja yllätys yllätys – taas pitää siivota.

Ajatellaan vaikkapa joulua. Joulusiivous kuuluu useimmilla asiaan. Mutta kun pyhät ja lomat ovat takanapäin, koti ei näytä yhtään siltä miltä pitäisi. Ainakin minulla on arjen alkaessa vahva tarve saada koti jälleen normaaliin kuntoon. Koristeet kerätään ja pakataan talteen. Viimeisetkin lahjakääreet, narunpätkät ja nimilappuset kerätään nurkista ja laitetaan joko roskiin tai odottamaan uutta käyttöä. Sitten on ruokaan liittyvät roskat; suklaarasiat ja tyhjät  pullot, puhumattakaan jääkaapin jämävarastoista. Sitä paitsi useimmiten jouluna ei viitsi hirveästi siivoilla kun on paljon mukavampi laiskotella, joten ihan kunnon imurointi on paikallaan.

Kun katselin Linnanjuhlia, mietin tätä samaa asiaa. Parituhatta ihmistä saa muutamassa tunnissa aikaan hirveän sotkun, vaikka kyseessä olisi miten hienot juhlat. Lattiat likaantuvat, huonekalut siirtyvät pois paikoiltaan, tiskiä tulee valtava vuori ja menen takuuseen, että pitkin linnan saleja noukitaan joka vuosi juhlijoiden jäljiltä aikamoinen kasa unohtuneita tavaroita. Lisäksi linnassakin on varmasti kaikenlaista roudaamista: ruokien tarjoilupöytiä, bändien tarvitsemat kamppeet, televisiokamerat ja muut. Olisi hauska tietää, millainen määrä siivoojia tarvitaan laittamaan linna jälleen edustuskuntoon Itsenäisyyspäivän jälkeen.

Oikeastaan loppusiivous kuuluu juhlien järjestämiseen siinä missä valmistautuminenkin. Se ei välttämättä ole se kohottavin osuus juhlista, mutta näen sen tärkeänä siirtymänä kuitenkin. Siivoaminen on sellainen rituaali, joka näyttää arjen ja juhlan rajan.

Joulu on listojen kulta-aikaa

Oletko tehtävälistojen ystävä? Hesarissa oli viime viikolla mielenkiintoinen juttu siitä, millaiset listat ovat tehokkaimpia. Jos listaa kaikki mahdolliset asiat samaan listaan, tuloksena on vain turhautumista, sillä tehtävät ovat eri kokoisia. Osan voi tehdä heti, osa taas on sellaisia, jotka pitävät sisällään monta eri vaihetta. Tämän ainakin minä tunnistin. Voisin hyvin kirjoittaa joulunvalmisteluun listan, jossa lukisi ”joulusiivous” ja ”tilaa kinkku”. Toisen hoitaa puhelimessa parissa minuutissa, toinen taas on vähimmilläänkin useamman kohdan projekti. Selvästikään ne eivät kuulu samalle listalle.

Olen päättänyt aloittaa jouluvalmistelut virallisesti ensi maanantaina, Itsenäisyyspäivän jälkeen. Sitten on sopivasti kolmisen viikkoa aikaa, ja uskoisin ehtiväni kaiken hyvin. Se vaatii kuitenkin organisoitumista, ja sitä varten teen tietysti listoja. Hallitsen arjen kaaosta kirjoittamalla asioita ylös muistiin, mutta tarvitsen useamman listan, koska kuten yllä kävi jo ilmi, yhdellä tulee vain turhautuminen. Maanantaina kirjoitan ainakin seuraavat listat:

  1. Ruoka ja juoma: ensin mietin mitä syödään, sitten mietin kuinka monta syöjää. Sen jälkeen teen listan ostettavista ruuista ja juomista, sekä siitä mitä minä teen ja mitä joku muu tuo. Ja aikataulutan myös – milloin leivotaan piparit, milloin tehdään laatikot, monelta kinkku pitää laittaa uuniin.
  2. Lahjalista: mitä ja kenelle. Tähän pitää vähän paneutua.
  3. Siivous: tämä on tänä vuonna lyhyt, sillä siivooja tekee varsinaisen perussiivouksen. Mutta jääkaappia hän ei pese, eikä raivaa lastenhuoneesta ylimääräisiä leluja pois.
  4. Muut tehtävät: koristelu, kuusi ja kaikki muut. En nyt tähän hätään edes muista kaikkea, mutta lista pitenee kunhan syvennyn.

Tuossa Hesarin jutussa oli hyvä huomio, että on myös ”Anna olla” -kategoria. Aina tulee listattua myös sellaisia juttuja, jotka ajattelee jossain optimismihuumassa hoitavansa. Sitten kun oikeasti alkaa listan asioita toimittaa, alkaa vähitellen käydä selväksi, mitkä asiat ovat oikeasti kriittisiä, ja mitkä voi ihan hyvin jättää tekemättäkin. Täytyy vain olla tarkkana, ja ymmärtää heivata ne turhat kohdat listalta ajoissa, sen sijaan että alkaisi ahdistua siitä ettei kaikkea millään ehdi. Itse olen tähän ajoittain syyllistynyt, mutta oikeasti kyse on priorisoinnista. Olisi hienoa, jos keittiön sokkelit ehtisi pyyhkiä puhtaiksi ennen aattoa, mutta todellisuudessa se on joulutunnelman kannalta aivan yhdentekevä toimenpide.

Millaisia joululistoja te harrastatte?