80. Jääkaapin järjestys

Miten jääkaappi kannattaa järjestää? Tässä podcastissa pitkästä aikaa selkeitä toimintaohjeita ja käytännön vinkkejä:

  • Miksi jääkaapin järjestystä kannattaa miettiä?
  • Mikä on optimaalinen lämpötila?
  • Miten ruuat kannattaa kaappiin järjestää?
  • Sekä runsaasti käytännöllisiä vinkkejä siitä, miten järjestys pysyy ja hävikki vähenee sekä tilaa säästyy. Nämä kaikki itse kokeiltuja.

Jääkaapin organisoimisesta olisi niin paljon asiaa, että tässä päästään vasta perusasioihin. Jos aihe kiinnostaa, voin tehdä toisen osan myöhemmin. Tänään olisi sitten edessä näiden kaikkien omien ohjeiden toteuttaminen käytännössä. Podcastin kesto on noin 25 minuuttia. Koska tämä vaan on niin inspiroiva aihe!

Arkijärki: blogi ja podcast

Kun hermostun, järjestän

Luulen, että yksi syy konmarin suurelle suosiolle on se, että kodin ja tavaroiden järjestäminen rauhoittaa mieltä. Järjestäminen ja perinteinen siivoaminen – eikä näitä aina voi edes erottaa toisistaan – ovat sellaista konkreettista toimintaa, jolla voi olla suorastaan terapeuttinen vaikutus. Ainakin perinteinen siivoustyö on helppoa. Ei tarvitse liikoja miettiä, mitä tässä pitäisi tehdä. Tarttuu vain rättiin ja alkaa pyyhkiä. Toisaalta tuollaista helppoa, mekaanista työtä tehdessä ajatteleminen on jotenkin helpompaa.

Järjestäminen voi olla vaikeampaa, koska silloin joutuu miettimään enemmän. Mitä tälle tehdään, mihin tämä laitetaan ja säästäisinkö vai en. Mutta toisaalta sekä siivouksessa että järjestämisessä lopputulos on usein palkitseva. Saa konkreettisen, silminnähtävän lopputuloksen. Saa myös jotain oikeasti hyödyllistä aikaiseksi. Tilaa vapautuu, roskia lähtee ja siivottu tai järjestetty tila näyttää kenen tahansa silmiin paljon paremmalta.

Jos muussa elämässä on asioita, jotka vaivaavat mieltä, järjestäminen rauhoittaa. Se toimii erinomaisena korvikkeena. Sitä stressaavaa asiaa ei yleensä voi noin vain siivota pois päiväjärjestyksestä, mutta ainakin omaan ympäristöönsä voi vaikuttaa. Siivoamisesta ja järjestämisestä tulee hallinnan tunne, ja se on ihmiselle tärkeää. En ole psykologi, mutta tunne siitä, että omaan elämään voi vaikuttaa, lienee yksi ihmisen perustarpeista.

Minä olen juuri tällainen. Kun jokin asia käy liiaksi hermoille, alan järjestää kotona. Myös meiltä löytyy aina jostain joku nurkka, jossa järjestämisestä on hyötyä. Esimerkiksi huoneistoon kuuluva komero, jossa säilytetään kaikkea mahdollista, tarjoaa loputtomia mahdollisuuksia. Helposti löytyy myös pienempiä kohteita: vaatekaapin hylly, kylppärin kaappi, pakastin.

Tätä stressijärjestämistä ei pidä sekoittaa ns. samaari-menetelmään. Siinä nimittäin siivotaan siksi, että on pakko. Koti on päässyt niin pahaan kuntoon, että siitä selviää vain raivopäisellä raivaamisella. Sen sijaan tämä minun kuvailemani järjestäminen on sellaista, että siinä ulkoisen tilan järjestäminen helpottaa myös sisäistä epäjärjestystä. Oma kokemukseni on, että siivoaminen tai järjestäminen on erinomainen tapa rauhoittaa hermostunutta mieltä.

Tunnistaako joku muukin tämän ilmiön?

Tärkeät tavarat: oma penaali ja muistikirja

Operaatio ”aikuisen oma tila” saa jatkoa. Nyt minulla on oma penaali. Oli hauskaa käydä kirjakaupassa ostamassa sinne uusia kyniä ja kumeja! Valitettavasti varsinainen penaali on toistaiseksi lainassa esikoiselta, jolla niitä puolestaan on lukuisia. Ostan kyllä oman, kunhan löydän tarpeeksi tyylikkään.

Väliaikaisesta kuoresta huolimatta sisältö on rautaa. Penaalistani löytyy

  • lyijytäytekynä + lyijyä
  • kuulakärkikynä
  • upouusi pyyhekumi
  • viivotin
  • liimapuikko
  • sakset
  • permanent-tussi

Kaupassa ei ollut mieleistäni pientä liimapuikkoa, joten korvaan tämän kun sopiva tulee vastaan. Luulen, että lisään vielä sellaisen terävän, kapean tussin – miksi niitä sanotaankaan? Harkitsen myös pienten liimalappujen lisäämistä, siis niitä millä merkitään kirjaan tärkeä kohta. Sen jälkeen paketti taitaa olla kasassa. Ideana on, että tämän voi napata mukaan matkalle, luennolle tai työkeikalle, ja aina löytyy kaikki tarvittava. Päätin säilyttää tätä tuossa samassa eteisen laatikossa, josta kirjoitin aiemmin. Sieltä sen saa helposti mukaan ja löydän sen aina tarvittaessa, mutta toisaalta penaali ei ole heti lasten silmien alla houkuttelemassa. Ai että olen tyytyväinen!

Nyt pitää hankkia uusi bullet journal -kirja. Se on toinen ehdottoman yksityinen tila. Aloitin vanhan loppukesästä 2017, ja nyt siitä alkaa sivut loppua. Aion ostaa samanlaisen kuin tämä edellinenkin oli: Leuchtturm 1917 viivaton A5-kokoinen muistikirja. Se on toiminut erinomaisesti! En missään nimessä halua viivoja, koska ne ovat mielestäni ikävästi rajoittavia. Toisaalta kovat kannet, kuminauha jolla kirja pysyy kiinni, selkämykseen kiinnitetyt kirjanmerkkinauhat sekä mukana tuleva erillinen viivapaperi tekevät tästä muistikirjasta tarpeisiini lähes täydellisen.

Tältä muistikirjani näyttää. Kuvassa myös toinen luottotuote eli langattomat kuulokkeet kotelossaan.

Selasin tätä omatekoista kalenteria ja muistikirjaa, ja mietin juuri, että se on ihan kauhean näköinen sisältä. Kukaan muu kuin minä ei saisi siitä mitään tolkkua. Tämä on todella kaukana sellaisesta ”bujoilusta”, jossa sivuja kootaan hartaasti ja lopputulos on kuin taideteos. Toisaalta se informaation määrä, jonka kirja sisältää, on valtava. En voi heittää sitä pois, vaan se on pakko arkistoida, sillä siellä on paljon tietoa jota luultavasti tarvitsen myöhemmin. Systeemi, joka minulle on tähän kehittynyt, on kuitenkin täydellisen toimiva. Rakastan sitä, että samalla sivulla on sekä kalenteri että tilaa muistilistoille. Käytännössä kirja koostuu siis kalenterisivuista, ja sadoista erilaisista muistilistoista, joita olen itselleni kirjoittanut. Jäsentelen arkeani listojen kautta, ja tämä kirja on siihen täydellinen väline.

Oman tilan ihanuudesta

Perheessä asumisen ärsyttävä puoli järjestyksen kannalta on se, että muilla perheenjäsenillä on harvoin samoja prioriteetteja sen suhteen, millainen on sopiva siisteystaso. Se henkilö, joka toivoisi parempaa järjestystä ja korkeampaa siisteystasoa, joutuu usein tekemään myönnytyksiä.

Puhun tässä omasta kokemuksesta. En jaksa olla jatkuvasti huomauttamassa, nalkuttamassa tai toisten jälkiä siivoamassa, joten joudun sietämään sitä, että meillä ei yleensä ole niin siistiä kuin haluaisin, ainakaan arkisin. Haave tyhjistä tasoista on mahdoton toteuttaa, sillä muun perheen mielestä tyhjä taso on erinomainen laskutila mille tahansa tavaralle. Minun mielestäni tyhjä taso huokuu zeniläistä rauhaa, mutta tätä mielentilaa eivät muut tunnu havaitsevan saati sitten kaipaavan.

Tässä tilanteessa rakastan sitä, että minulla on omia tiloja, jotka saan pitää juuri sellaisessa järjestyksessä kuin haluan. Nämä ovat pieniä säilytystiloja, joissa on vain minun tavaroitani. Eteisessä on neljä laatikkoa, yksi jokaiselle perheenjäsenelle. Puolison laatikkoon ei tarvitse edes katsoa, lasten laatikot järjestän silloin tällöin, mutta omani edustaa sitä todellisuutta, jossa haluaisin elää. Järjestin tämän laatikon pari päivää sitten, ja tulen hyvälle tuulelle aina kun avaan sen. Järjestys on itse asiassa yllättävän konmarilainen: huivit on pystyviikattu, ja olen hyödyntänyt pienen pahvilaatikon kannen säilytysrasiaksi pikkuesineille, joita myös haluan tässä laatikossa säilyttää.

Eteisen laatikossa säilytän pashminoita, aurinkolaseja, lippiksiä sekä rakkolaastareita, nenäliinoja, käsidesiä ym.

Tämä kuva ei tee oikeutta todellisuudelle, mutta en jaksa nyt ruveta lavastamaan ”täydellistä elämää”. Tämä siisteys ei siis ole sellaista sisustuslehtien ylimaallista siisteyttä, missä jokainen hapsukin on suorassa. Sen sijaan tämä on arkipäivän käytännön siisteyttä, joka palvelee tarkoitusta miellyttää silmää. Tuossa pienessä pahvilaatikossa säilytän nenäliinoja, ylimääräistä käsidesiä, rakkolaastareita, jalkadeoa ym. Tästä nappaan käsilaukkuun täydennystä, otan viileällä säällä huivin harteille tai huiskautan talkkia kenkiin talkkia. Tässä laatikossa on siis kaikenlaisia eteisessä tarvittavia tavaroita. Siis sellaisia, joita voi tarvita, kun lähtee ulos ovesta. Tähän ne myöskin palaavat, sillä kukaan muu ei näitä tavaroita käytä tai tarvitse.

Kun muu huusholli on yhteiskäytössä, minulle on tärkeää että siellä on tällaisia omia taskuja, joiden järjestystä ei kukaan muu sotke. Näitä on muitakin, ja niistä on pidettävä kiinni. Olen nimittäin huomannut, että etenkin lapsilla on todella vahva taipumus yrittää omia kaikki minun tavarani käyttöönsä siksi, että ne ovat aina samalla paikalla ja siis helposti löydettävissä. Ei niin, etteikö lapsilla olisi esimerkiksi kyniä ja saksia monin kappalein. Niitä vaan ei koskaan löydy silloin kuin pitäisi. Sen sijaan minun sakseni ja kynäni ovat aina siellä missä pitääkin, koska minä palautan ne aina samaan paikkaan. Siksi nuoriso mieluusti ottaisi käyttöönsä nekin. Tästä tosin seuraa, että käytön jälkeen niidenkään sijainti ei enää välttämättä ole tiedossa. Olenkin päättänyt, että jatkossa tiettyjä minun tavaroitani ei saa lainata. Tämä uusi toimintatapa hakee vielä vähän muotoaan, mutta aion lanseerata sen tässä kesän aikana toden teolla käyttöön.

Mikä on teidän oma tila, jota muut eivät pääse sotkemaan?

Epäkorrekti mielipiteeni kodin järjestämisestä

Aion esittää seuraavaksi radikaalin ja epäkorrektin mielipiteen. Tämä sotii  yleisesti hyväksyttyä näkemystä vastaan, joten pohjustan ensin hieman.

Kotien tavaroiden vähentäminen ja sen kyljessä myös järjestäminen on 2010-luvun ilmiö. Meillä on paljon tavaroita, ja niistä kaikista pitäisi huolehtia itse. On myös paljon muuta tekemistä, kuten töitä, harrastuksia, lasten ja vanhempien hoitamista ja muuta elämää. Samalla on kaipuu selkeyteen ja helppouteen, ja siihen huutoon konmari, tavarataidot ja muut järjestämisoppaat ovat vastanneet. Nyt kun nämä järjestämis- ja raivaamisideat eivät enää ole upouusia, on alkanut nousta odotettuja vastalauseita. Miksi kodin pitäisi olla tyhjä ja minimalistinen? Onko siisti koti muka itseisarvo? Mitä haittaa tavaratöykkiöistä on, jos ne eivät häiritse asukkaita itseään?

Olen pohtinut tätä kysymystä paljon. Kirjoitan tavaroiden vähentämisestä, siivouksesta, kodinhoidosta, ja kodin järjestämisestä. Näihin kirjoituksiin siis liittyy vähintäänkin implisiittisesti ajatus siitä, että siisteyttä tavoitellaan. Eihän asiasta muuten tarvitsisi kirjoittaa. Koska kirjoitan aiheesta, oman elämän preferenssi on varmaan ollut aina yksiselitteinen: asun mieluummin puhtaassa ja järjestyksessä olevassa kodissa, kuin sotkuisessa. Kuten jokainen, joka tätä blogia on pidempään seurannut tietää, en ole täydellinen, ja olen myös puhunut siitä avoimesti: en jaksa aina hoitaa asioita heti paikalla, välillä hunajapurkit leviävät ruokakaapin pohjalle tahmaksi ja työhuoneeseen kertyy niin paljon tavaraa, että tuskin sekaan sopii. Mutta tavoitteeni on kuitenkin siisti, kaunis koti, ja olen kyllä niin vieraskorea, että siivoan ennen kuin joku tulee meille kylään.

Tämän takia minulle tulee jotenkin erikoinen olo, kun luen kirjoituksia, joissa kovasti kannustetaan ihmisiä olemaan juuri niin sotkuisia kuin haluavat. Että ei tarvitse stressata! Jos on sotkuista, niin sitten on. Että sotkuinen koti kertoo siitä, että siellä asuu luovia, älykkäitä tai boheemeja ihmisiä, joilla vain on parempaakin tekemistä kuin pyyhkiä muruja keittiönpöydältä. En minäkään kannusta hampaat irvessä jynssäämään, mutta mihin on kadonnut sellaisen tavallisen siisteyden arvostus?

Mitä jos verrataan kotia omaan ulkonäköön ja olemukseen. Nykyisin pidetään suotavana, että kun ihminen lähtee ulos kodistaan, hänellä on kohtuullisen puhtaat vaatteet ja deodoranttia kainalossa. Kanssaihminen, joka ei ole pariin viikkoon pessyt tukkaansa, tuoksahtaa ruuhkabussissa epämiellyttävälle. Pesemätön tukka ei ole vaarallinen kenellekään, mutta rasvaletti ällöttää silti. Samalla tavalla jos menisin kylään, ja sohvatyynyjen välistä pilkistäisi hammasharja, se tuntuisi minusta vähintäänkin oudolta. Tai jos ollaan ihan rehellisiä niin, oikea sana olisi oudon sijasta epämiellyttävä.

Kirjoitin jutun, ja kävin sitten lastenhuoneessa nappaamassa tämän kuvan. Ei, meillä ei ole täydellistä. Mutta meillä ei myöskään ole erityisen sotkuista.

Tietty taso henkilökohtaisessa hygieniassa ja ulkonäössä on nykyisin täysin normaalia ja hyväksyttävää. Omasta ulkonäöstä huolehtimista ei pidetä turhuutena, päinvastoin sitä odotetaan yleisesti meiltä kaikilta, ihan tavallisilta ihmisiltä. Tässä on toki runsaasti joustoa. Harva jaksaa meikata viimeisen päälle tai ajaa partaa ihan joka aamu, mutta hampaiden pesu ja suihku kuuluvat normaaliin rutiiniin valtaosalle ihmisistä.

Ja nyt lähestytään sitä radikaalia ajatusta. Ajattelen nimittäin kodista samoin. Kotona saa kulkea niissä rähjävaatteissa tukka sotkussa jos huvittaa, mutta ennen kuin lähdetään ulos, siistiydytään. Kun on yksin kotona, niin ei ole väliä vaikka tiskit ja pyykit välillä kasaantuvat ja pölypallot pitävät kokousta pöydän alla. Mutta kun tulee vieraita, on minusta huomaavaista siistiä kotiakin edustavammaksi. Ainakin minun oloni on parempi, kun olen käynyt suihkussa ja laittanut puhtaat vaatteet päälle, ja minusta myös kotona on mukavampaa, kun sekin on puhdas ja siisti.  Eihän tässäkään tarvitse mennä liiallisuuksiin, samoin kuin ei oman ulkonäönkään kanssa. Normaali puhtaus ja järjestys riittää, ei kai kukaan odota, että joka paikka kiiltäisi 24 tuntia vuorokaudessa. Samoin kuin kukaan ei odota, että näyttäisimme jatkuvasti siltä, kuin olisimme suoraan kampaajalta tulossa.

Kuten usein nykyisin muistutetaan, kodin siisteys ei tietenkään korreloi ihmisarvon kanssa. Kyllä me olemme kaikki yhtä arvokkaita, olipa tavarat järjestyksessä tai ei. Sama pätee tietysti myös ulkonäköön. Ihminen, joka ei huolehdi hygieniastaan on ihmisenä yhtä arvokas, kuin huoliteltu henkilö siinä vieressä. Puhuminen ihmisarvosta on viekin minusta keskustelun ihan epärelevanteille urille. Eihän tässä ole kyse ihmisarvosta, vaan siitä, kumman viereen istuisit mieluummin bussissa? Tai siitä, onko viihtyisämpää kodissa, jossa tavarat ovat röykkiöittäin nurkissa, verrattuna kotiin jossa järjestys vallitsee?

Eli tämän kaiken pohdinnan ja perustelun jälkeen voin kai sanoa sen epäkorrektin mielipiteen ääneen.

Siisti koti on viihtyisämpi ja kauniimpi kuin sotkuinen.

 

Uskaltaako kukaan olla samaa mieltä asiasta, vai olenko mielipiteeni kanssa muinaisjäänne entisiltä ajoilta?

Voiko paljon olla sopivasti?

Kuinka monta on paljon? Voiko paljon olla sopivasti? Onko määrällä väliä? Minulla on omasta mielestäni paljon kosmetiikkaa ja vaatteita. Samaan aikaan tuntuu, ettei niitä niin paljon ole kuitenkaan. Kaikkihan riippuu siitä, mihin vertaa. Jos vertaan kosmetiikkamäärääni vaikka itseeni 20 vuotta sitten, omistan nykyisin huomattavasti enemmän erilaisia tuotteita. Vaatteita on myös paljon, vaikka en olekaan viime aikoina laskenut niitä. Mutta omistan siis varmasti satoja yksittäisiä vaatekappaleita, mikä taas lopulta ei ole niinkään poikkeuksellista. Tuleehan pelkistä t-paidoista jo parisenkymmentä, sukista saman verran ja niin edelleen.

Olen miettinyt tavaroiden määrää viime päivinä paljon. Olen harkinnut, että tekisin sellaisen kosmetiikkapostauksen, jossa kävisin läpi kaikki tuotteet, joita päivän aikana käytän. Karkkipäivän Sanni piti kirjaa kokonaisen viikon, ja tuloksia oli mielestäni tosi kiinnostavaa lukea. Mutta en ole edes aloittanut, sillä en oikeastaan välitä kuulla huomautuksia siitä, että kauhea määrä kemikaaleja ja tavaraa. Samalla olen miettinyt, että ihan minimissäänkin tuotemäärä lähestyy päivittäin kymmentä: hammastahna, saippua, sampoo, hoitoaine, deodorantti, kosteusvoide, käsirasva… Vaikka en edes laittaisi tukkaa enkä meikkaisi, tuon verran kosmetiikkaa käytän joka päivä, ja useimpina päivinä ainakin tuplasti tuon määrän, ja helposti enemmänkin. Sannin keskiarvo pyöri 30 tuotteen molemmin puolin päivästä riippuen.

 

Eilen aloin koostaa ”kevätkapselia”, tai pikemminkin kaivoin esiin kaikki tähän vuodenaikaan sopivat neuleet, puserot ja mekot. Kun kaikki roikkuivat vierekkäin tangolla, huomasin että niitähän riittää – runsaasti. Tähän voi lisätä ne parin kevätkengät, joiden olemassaolon olin talven aikana ehtinyt taas unohtaa. Luulin, että valinnanvaraa olisi niukemmin, mutta näin ei ollutkaan. Siinä tuli mieleen, että minimalismi ei tosiaan ole luontainen olotilani. En yritä rajoittaa tätä kevätkapseliakaan millään tavalla, vaan päinvastoin haluan käyttää kaikkia säähän sopivia vaatteita, joita kaapistani löytyy.

Luonnonkosmetiikkaa

 

Mutta sitten on toinenkin näkökulma. Kaikille tavaroilleni on paikka. Vaatteet mahtuvat siististi kaappiin ja niin mahtuu kosmetiikkakin. Minun tavarani eivät aiheuta minkäänlaista kaaosta meillä kotona. Tähän toki liittyy se, että laitan ne yleensä käytön jälkeen paikoilleen, mutta se ei ole ongelma, sillä paikka on helppo ja looginen. Ei tarvitse tunkea, änkeä, survoa tai säätää, sillä kaikki mahtuu hyvin. Tästä syystä olen tullut siihen tulokseen, että minulla on määrästä huolimatta sopivasti tavaraa. Niin kauan kuin tavarat mahtuvat hyvin niille varattuun tilaan, niiden määrällä ei ole väliä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että ne myös saa käyttöön ilman erikoisia kommervenkkejä, tai ilman että ensin pitää purkaa puolet muusta sisällöstä pois.

Onko teillä paljon vai vähän tavaraa? Onko se sopivasti?

Koti kuin hotelli?

Minusta oli kiinnostavaa lukea edellisissä viikon vinkeissä juttu, jossa tietoisesti haettiin kotiin hotellimaista sisustusta. Hotellihuoneiden viehätys, etenkin juuri silloin kun huoneeseen astuu sisälle, lienee siinä ettei ylimääräisiä tavaroita ole. Hotellihuoneissa ei yleensä ole koriste-esineitä, mattoja, torkkupeittoja eikä huonekasveja. Toisaalta niistä puuttuu myös keittiö, joka kokemukseni mukaan tekee sen suurimman ”sotkun” kotona. On tosi vaikea pitää keittiötä putsplank-kunnossa 24 tuntia vuorokaudessa.

Näiltä osin hotellihuoneiden ja oman kodin vertailu ei oikein toimi, sillä hotelli on tarkoitettu hyvin erilaiseen oleskeluun kuin koti. Toisaalta oma kokemukseni on se, ettei hotellihuonekaan ole supersiisti muuta kuin sen ensimmäisen hetken. Sitten sinne levitellään matkatavarat, ostokset, kuitit, kartat ja metroliput, ja lopputulos onkin heti huomattavasti kotoisempi… 😉

Tässä varmaan tullaan siihen, miksi kotona harvoin näyttää hotellilta, siis ainakaan meillä. Koti on täynnä omia tavaroita, jotka eivät ole täydellisiä. Eivät myöskään persoonattomia, mutta juuri tästä johtuen meillä ei ikinä näytä samalla tavalla täydelliseltä, kuin hotellihuoneissa. Asiaa voisi auttaa, jos harrastaisi sisustamista, mutta minä en harrasta. Katson juuri ikkunalaudalla olevia viherkasveja, joista kolme neljästä on erilaisissa ruukuissa. Ei niistä synny yhtenäistä ilmettä. Jos olisin innokas sisustaja, olisin varmaan hankkinut identtiset ja yhtenäiset ruukut, mutta tämän tyyppiset yksityiskohdat eivät ole niin tärkeitä, että jaksaisin tehdä asialle mitään. Varmaan myös riittävän erilaiset, mutta toisiinsa sointuvat ruukut ajaisivat saman asian, mutta niiden hankkiminen vaatisi yhtä paljon vaivaa.

ruukut

Ruukut ovat erilaisia, mutta ei näitä kasvejakaan ole sen kummemmin suunniteltu.

Kuitenkin jos haluan, että koti on oikein edukseen, pyrin kyllä hotellihuonetta vastaavaan siisteyteen, niissä puitteissa jotka meillä ovat. Ruukut eivät soinnu yhteen, mutta pyyhin niistä multajäljet, nypin kuihtuneet lehdet ja käännän tuuhean puolen nähtäville. Tyhjennän kaikki mahdolliset tasot, yritän taikoa kirjapinot olemattomiin (tämä on aina vaikeaa) ja asettelen sohvatyynyt ojennukseen. Tämä on sellaista siistimistä, mitä en normaalisti tee, mutta silloin kun siihen jostain syystä on aihetta, koti näyttää kyllä kauneimmalta. Tosin sitten käy samoin kuin siellä oikeassakin hotellihuoneessa: vieraat tulevat sisään, ja pian tyynyt ovat missä sattuu, tyhjiä laseja on siellä sun täällä ja matonhapsut solmussa. Mutta ainakin ensivaikutelma oli hieno.

Minulle muuten kasvit ovat tosi tärkeitä viihtyvyyden kannalta. Haluan, että niitä on runsaasti. Entä teillä?

Jos laatikko ei mene kiinni, siellä on liikaa tavaraa

Otetaanpa otsikko uusiksi: Jos laatikossa on niin paljon tavaraa, että se ei mene kunnolla kiinni, ainoa tapa korjata asia on poistaa sisällöstä niin suuri osa, että ongelma poistuu. Periaatteessa ongelmaa voi korjata myös niin, että järjestää sisällön uusiksi. Tämä saattaa toimia – tiettyyn pisteeseen saakka. Asian kääntöpuoli on se, että luultavasti vain järjestyksen luonut ihminen on valmis ylläpitämään sitä. Kenelläkään muulla perheenjäsenellä ei ole aikaa eikä intressiä pelata monimutkaista palapeliä joka kerran, kun laatikosta tarvitaan jotain. Toinen ongelma uudelleen järjestelyssä on se, että jaksaako sitä itsekään lopulta kovin pitkään taiteilla tavaroita paikalleen, vai käykö sittenkin niin, että etenkin kiireessä sitä vain survoo kamat muiden joukkoon. Lopputulos on nähtävissä muutaman viikon päästä, kun laatikon kulku kanittaa taas.

Minulla on yksi tällainen laatikko keittiössä. Pidän siellä kaikkia muovitavaroita: pakasterasioita, kulhoja ja salaattilinkoa. Muovista olisi tietysti kiva päästä kokonaan eroon, mutta kyllä näitäkin tarvitaan. Useimmiten laitan ruoantähteet lasiseen astiaan, mutta esimerkiksi pakastemarjat laitan perinteisiin rasioihin. Sitten näitä rasioita tarvitaan välillä myös muiden pikkutavaroiden, kuten legojen ja askartelutarvikkeiden lajitteluun.

ennen

Tässä lähtötilanne. Kaikenlaista sekaisin.

Minulla on tapana säästää tyhjiä ruokien pakkauksia varmuuden varalle. Esimerkiksi hedelmien rasioita, jäätelöpurkkeja ja muita sellaisia. Olen huomannut, että näille on aina säännöllisesti käyttöä. Kätevännäköiset rasiat tyrkkään laatikoon pakasterasioiden sekaan. Tämä onkin oikeastaan se ongelma tässä. Niitä kertyy jossain vaiheessa aina liikaa, ja sitten tapahtuu tuo yllämainittu ongelma laatikon sulkemisen kanssa.

Tyhjensin ensin koko laatikon. Tällaisen pienen säilytystilan tyhjentäminen kokonaan on minusta usein helpoin tapa. Sitten pistin takaisin ne siistit pakasterasiat, joiden säilyttämistä ei tarvinnut kummemmin miettiä. Lajittelin kannet purkkien sisälle ja totesin samalla, että purkkeja on enemmän kuin kansia… Juuri nyt en jaksanut ruveta tekemään asialle mitään, mutta muutama rasia on siis poistettava jossain vaiheessa vielä.

tarpeeton tavara

Kaikki nämä heitin menemään. Yhteensä 16 tavaraa.

Todellinen karsinta piti tehdä niiden eriparisten muovirasioiden suhteen, joita olin itse laatikkoon keräillyt. Säästin niitä sen verran, kuin laatikkoon helposti mahtui. Kaikki loput laitoin muovinkeräysastiaan. Sinne meni jugurttipurkkeja, vihannesrasioita ja muita sellaisia, missä oli ostettu jotain elintarviketta irtomyynnistä. Säästin muutaman pyöreän purkinkannen, koska ne ovat minusta käteviä, jos vaikka kermaviilipurkista. käyttää vain puolet. Laittaa vain kannen päälle, ja tuotteen voi laittaa takaisin jääkaappiin eikä sitä tarvitse siirtää toiseen astiaan.

Raivauksen jälkeen

Tässä lopputulos. Perusjärjestys on sama, mutta laatikko menee helposti kiinni eikä ylimääräiset tavarat ole tiellä.

Lopputulos ei ole äkkivilkaisulla radikaalisti erilainen kuin ennen, mutta käytännössä huomattavasti parempi. Mikään ei jumita ja tavarat ovat järjestyksessä. Säästin edelleen noita ”ylimääräisiä” rasioita erilaisia tarpeita varten, mutta nyt laatikko menee kiinni eikä mikään pursu yli laitojen. Aikaa tähän projektiin meni noin 15 minuuttia.

Miten te säilytätte pakasterasioita ja tupperware-astioita? Onko kaikkiin kannet tallella? 😉

Arkijärki-podcast 62: Ennen vai jälkeen?

Tänään pohdin tavaroita, raivaamista ja järjestyksen pitämistä. Tai sitä, miksei järjestys pysy. Minusta moni juttu kiteytyy siihen, haluaako nähdä vaivaa ennen vai jälkeen.

  • Miksi minusta on helpompi sanoa tavaroille ei ennen kuin ne tulevat kotiin
  • Miksi kiinnymme tavaroihin
  • Toisaalta ein sanominen etukäteen voi myös olla vaikeaa. Esimerkkinä ämpärit!
  • Mitä opin järjestyksestä, kun sain uuden tiskikoneen
  • Miksi kannattaa kouluttaa itsensä näkemään vaivaa ennen kuin sotku syntyy.
  • Mikä saa keittiössä hermoni menemään täysin
  • Miksi näen mieluummin vaivaa etukäteen kuin siivoilen jälkiä jälkikäteen

Podcastin kesto on tällä kertaa 20 minuuttia.

Arkijärki: blogi ja podcast

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen klikkaa kohtaa, jossa lukee ”tilaa”, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä. Jos haluat, että muutkin löytävät Arkijärki-podastin, arvostele podcast tökkäämällä sopiva määrä tähtiä! Mitä enemmän, sitä paremmin muutkin kuulijat löytävät sen.

Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät myös blogin podcastien omalta sivulta, linkki myös sivun ylälaidassa. Sivulla uusin jakso on aina ylimpänä.

Kamalasta kaaoksesta kuntoon

Onko teillä keittiössä tai jossain muualla sellainen laatikko, joka on aina kauheassa sotkussa? Se on se paikka, minne tungetaan kaikki sellainen tavara jolle ei muutakaan paikka keksi. Lopputulos on yleensä massiivinen ja masentava kaaos. Minulla on/oli keittiössä tällainen. Kyseessä on iso vetolaatikko, siis 80cm leveä ja hyvin syvä. Siis toisin sanoen erinomainen paikka säilöä kaikkea hankalaa, mikä ei muualle mahdu. Sekä kaikkea sellaista, mille ei jaksa miettiä parempaakaan paikkaa. Koska laatikko on niin suuri, se vetää hämmästyttävän määrän tavaraa. Ja arvatkaa vaan, missä kunnossa tuo loota oli? No tällaisessa:

Keittiön sotku
Tämä on lavastamaton, autenttinen lähtötilanne. Kauhistelkaa vapaasti 🙂

Tässä siis klassinen ennen-kuva. Kuten näkyy, laatikossa on kaikkea mahdollista keittiöön liittyvää tavaraa. Onneksi en ollut yrittänyt säilöä tänne mitään muuta, eli siinä mielessä sisältö oli looginen, joskin hirveässä sotkussa. Ennen joulua päätin että NYT tämä otetaan haltuun, joten ei muuta kuin raivaamaan.

En käyttänyt konmaria, vaan omaa Tavarataitojen filosofiaa. Kaikkea kamaa ei siis tosiaankaan tyhjennetty lattialle, vaan kamaa alettiin kuoria kerros kerrokselta. Ensimmäiseksi noukin erilleen kaikki selvästi roskiin menevät jutut. Voisi kuvitella, ettei kukaan säilö kaapeissaan roskia. Mutta on vähän epäselvää, milloin tarpeellinen tavara muuttuu roskaksi. En ole tietoisesti säilönyt tuonne roskaa, vaan mielestäni tarpeellista tavaraa. Mutta usein ilman kovin perusteellista harkintaa. Toisin sanoen olen säästänyt, koska se on ollut helpompaa kuin miettiä, tarvitsenko jotain todella.

leipävuoka
Hyvä esimerkki roskasta, jonka joskus ajattelin tarpeelliseksi.

Esimerkiksi tuo kaupan leivän mukana tullut leipävuoka oli säästetty, koska ajattelin että siihen voi myöhemmin leipoa itsekin leivän. Mutta monta vuotta myöhemmin leipä on edelleen leipomatta, eikä tätä vuokaa voi käyttää mihinkään muuhun, eikä kukaan muukaan halunnut sitä. Joten tarpeellisesta tavarasta olikin tullut roska.

Roskien lisäksi poistin laatikosta kaiken sellaisen, jolle meillä ei enää ollut mitään käyttöä, kuten vaikkapa ruokalapun. Samoin otin laatikosta pois sellaiset tavarat, joille oli looginen paikka olemassa jossain muuallakin. Esimerkiksi säilytyslaatikoiden paikka ei ole tässä laatikossa, vaikka olin sellaisenkin tänne jossain tilanteessa heittänyt.

Turhaa vai roskaa?
Kaikki tämä päätyi jonnekin muualle. Osa roskiin, osa uuteen paikkaan.

Tällainen läjä poistui, ja lisäksi vielä muutama muu tavara, joka ei tullut kuvaan mukaan. Kuvassa on paljon silkkaa roskaa, kuten vaikka tuo vuoka tai oikeassa laidassa näkyvä metallitanko. Se kuului jääkaappiin, jota meillä ei enää edes ole. Olin ajatellut käyttäväni muovipusseja uudestaan, kenties pestyäni ne ensin. Totesin tämän ajatuksen epärealistiseksi, ja siirsin pussit roskiskaappiin. Mehupullot menivät vinttiin, jääpalamuotti siirtyi muiden muottien kanssa samaan paikkaan, lasipurkit lasinkeräykseen.

Tämän vaiheen jälkeen oli tilanne niin selkeä, että jäljelle jääneet tavarat saattoi järjestellä fiksusti uudestaan.

Hyvä järjestys
Samanlaiset yhdessä ja kaikki järjestyksessä

Nyt laatikko toimii käyttötarkoituksessaan hyvin. Tiedän mitä siellä on ja löydän kaiken helposti, koska varsinaisen sisällön päällä ei ole epämääräistä kerrosta kaikenlaista sekalaista roinaa. Kun turhat tavarat otettiin pois, sain laatikkoon mahtumaan siististi myös sellaisia tavaroita, joille se on hyvä säilytyspaikka. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että juomapulloille syntyi fiksu säilytyspaikka tuonne vasempaan yläkulmaan. Ne pysyvät siellä pystyssä ja yhdessä. Samoin kaikkien laitteiden osat ovat yhdessä, termokset siistissä rivissä ja silti noita lasipurkkejakin mahtuu laatikkoon aika monta. Niitä on kyllä kenties liikaa, en muista, että kaikki olisivat olleet yhtä aikaa käytössä.

Tällainenkin kaaos järjestyy yllättävän nopeasti tavarataidoilla. Kaikkineen tähän meni puolisen tuntia. Melkeinpä luulen, että konmarilla työ olisi kestänyt pidempään ja mennyt turhan monimutkaiseksi. Suosittelen lämpimästi etenemistä helposta vaikeimpaan, olipa raivauskohde mikä tahansa. Roskat on yleensä helppo tunnistaa tarpeellisen seasta, ja jo pelkästään niiden poistaminen olisi tehnyt laatikosta käyttökelpoisemman, vaikka en olisi järjestänyt mitään uudelleen. Toisaalta kun turhat on karsittu pois, järjestämiseen ei kulu kovinkaan paljon aikaa.

Löytyykö teiltä tällaisia ”kauhukaappeja”?