Aihearkisto: Asuminen

Kun ihmisellä ei ole eteistä

Julkaistu , kirjoittanut
10

Olen tässä nyt kuukauden elellyt ilman eteistä. Tai siis eteiseksi kutsuttu tila on tietenkin paikallaan edelleen, mutta kaikki tavarat on siirretty pois sieltä. Hyllyt ja naulakot on ruuvattu irti, lampusta on poistettu kupu ja lattiat on peitetty suojapahvilla. Eteinen on edelleen aika karu ilmestys mutta ulkonäkö on pientä verrattuna siihen, miten hankalaa on elää ilman normaalikäytössä olevaa eteistä.

Naulakko on olohuoneessa. Naulakon alle on pinottu kaikki ne kenkälaatikot, jotka olivat ennen ylähyllyillä, joita ei siis enää ole. Kenkäteline puolestaan on makuuhuoneessa, samoin kuin sateenvarjot ja hatut. Lasten ulkolelut on siirretty lastenhuoneen lattialle, ja kaikki muut tavarat on siroteltu mikä minnekin. Meillä on jokaisessa huoneessa jotain, mikä aiemmin oli eteisessä. Ehkä voitte arvata, että tämä tuo uudenlaisia haasteita toimivaan arkeen sekä kodin siisteyteen. Vaikka miten siivoaisi ja järjestäisi, näyttää sotkuiselta.

Olen tässä remontin kuluessa miettinyt, miten tärkeä osa asuntoa eteinen on. Mutta tuleeko sitä oikeasti miettineeksi siinä vaiheessa, kun asuntoon on muuttamassa? Tai suunnitellaanko eteisiä huolellisesti esimerkiksi uusia taloja rakennettaessa? En tiedä, mutta epäilen että ei välttämättä. Voin suoraan sanoa, että ainakaan minä en ole tätä remonttia ennen ajatellut eteistä kovin tarkasti. Siellä on pitänyt olla paikka takeille, kengille, urheilukamppeille ja monille muille jutuille, mutta se, miltä kokonaisuus on lopulta näyttänyt, on ollut aika pitkälti sattumaa. Näin on ollut kaikissa eteisissäni tähän mennessä. Olen pitänyt eteistä jonkinlaisena välitilana, jossa on niin monta liikkuvaa osaa, ettei mistään esteettisestä ratkaisusta ole kannattanut edes haaveilla. Eteiseen on aina laitettu se lamppu, jolle ei ole löytynyt paikkaa muualta; se piironki, joka ei ole sopinut makuuhuoneeseen ja niin edelleen.

Nyt tavoitteena on kuitenkin sekä toimiva että kaunis sisääntulo asuntoon. Havaintoni mukaan eteisessä säilytetään niin paljon niin erilaisia tavaroita, että jos ne ovat näkyvillä, vaikutelmasta tulee hyvin helposti levoton. Toisaalta niitä samoja tavaroita puetaan ja riisutaan jatkuvasti, ja jos kaikki on ovien takana piilossa, se hankaloittaa elämää myös. Riskinä on, että sileän oven takaa paljastuu kauhea kaaos. Samaan aikaan jonkinlainen säilytysjärjestelmä on tarpeen, koska muuten hanskat, pipot, sukat ja huivit ovat ihan sekamelskassa eikä kukaan löydä omiaan. Olen suunnitellut ratkaisuksi vetolaatikoita, joiden sisään laitetaan vielä jonkinlaiset tilanjakajat, jotta kaikki löytävät omansa.

Edistystä tässä varsin pitkässä prosessissa on kuitenkin tapahtunut. Täältä voi käydä kurkkaamassa ennen-kuvat. Sitten purettiin seinää, jonka jälkeen näkymä oli tämänlainen:

Seinä lähti helposti, mutta yllättäen sen sisältä paljastui sähköjohtoja.

Seinä näyttää nyt tältä. Siinä on eroa, kun katsoo missä pisteessä oltiin pari viikkoa sitten. Edistystä on tapahtunut merkittävästi. Huoneen keskellä roikkuvat sähköjohdot on saatu kauniisti takaisin piiloon. Puretun seinän kohta on siistitty. Puretussa seinässä ollut valokatkaisija on siirretty vastakkaiselle seinälle.

Tämä vaatii vielä hiomista, viimeistelyä ja maalia.

Lisäksi lattialaatat ovat saapuneet liikkeeseen, uudet valaisimet on tilattu, ja uudet yläkaapit on tilaamista vaille valmiit. Toisin sanoen niistä on tarjous, mutta päätin lykätä tilauksen tekemistä siihen asti, kunnes uusi lattia on paikoillaan ja nähdään, mahtuuko ajateltu kaapisto todella paikoilleen vai ei. Seinän viimeistely pitäisi tulla tällä viikolla valmiiksi. Mutta menee vielä viikkoja, ennen kuin ollaan lopulta siinä pisteessä, että kaikki tavarat saisi lopultakin kantaa paikoilleen. Siihen saakka kärvistellään sekamelskan keskellä, ja haaveillaan paremmista ajoista.

Mikä teidän mielestänne tekee eteisestä toimivan?

Kaikki palaa – vai palaako?

Julkaistu , kirjoittanut
9

Olen koko viikonlopun pohtinut omia roskiani. Olen varsin ahkera lajittelija: meillä on nykyisin omat astiat muoville, biojätteelle, lasille, metallille, pahville, paperille ja sekajätteille. Lisäksi pantilliset pullot palautetaan kauppaan ja elektroniikkaromu sekä ongelmajätteet palautetaan asianmukaisiin keräyksiin kerran tai pari vuodessa. Käyttökelpoista tavaraa en laita roskiin vaan pyrin kierrättämään kirppisten tai hyväntekeväisyyden kautta. Tekstiilijäte on ainoa, jota en ole erikseen kuskannut minnekään, ensisijaisesti siksi, että en ole uskonut sen vaihtoehdon olevan yhtään polttamista parempi.

Mutta viikonloppuna luin tämän artikkelin, (jonka linkkasin myös eilen Viikon vinkeissä) jossa kerrotaan, että vaikka jätteenpolttolaitokset ovat vähentäneet kaatopaikkojen tarvetta merkittävästi, on syntynyt uusi ongelma. Polttaminen tuottaa hirmuisen määrän tuhkaa ja kuonaa, jolle pitäisi nyt keksiä jokin sijoituspaikka. Tuhkaa syntyy tietenkin kaikesta polttamisesta, mutta kuona on kaikkea sitä, mikä ei pala. Toisin sanoen materiaalia, jonka pitäisi olla jossain muualla kuin sekajätteen joukossa, kuten esimerkiksi metallia. Kovin moni heittää edelleen peltipurkit sekajätteeseen, vaikka oikea paikka olisi metallinkeräyksessä.

Sekajätteeseen heitetään myös paljon sellaista materiaalia, mikä kyllä palaa, mutta mille olisi omakin keräyksessä, kuten muovia, paperia ja pahvia. Uutisessa todetaan, että esimerkiksi jätteenpolttolaitoksessa, jossa 1,5 miljoonan eteläsuomalaisen jätteet, syntyy tuhkaa ja kuonaa 8 tonnia tunnissa. Jos lajittelisimme oikein, määrä voisi pudota puoleen. Tämän faktan ääreen on aiheellista pysähtyä hetkeksi.

Mitä minä voin tehdä?

Tätä asiaa olen siis pohtinut koko viikonlopun. Millä tavalla minä voisin tuota kasaa pienentää? Ensimmäiseksi päätin, että lakkaan fuskaamasta lajittelun suhteen. Nimittäin vaikka varmaan noin 90% roskista meneekin oikeisiin laareihin, tulee sekajätteen joukkoon silti heitettyä välillä sellaista, minkä oikeastaan voisi myös lajitella. Ihan vain laiskuuttani. Esimerkiksi likaiset jugurttitölkit – en läheskään aina jaksa niitä huuhdella, vaan survon ne sekajätteisiin. Tai katsokaa tätä alla olevaa kuvaa, siinä on hammasharjan pakkaus. Ennen tätä artikkelia olisin heittänyt tämän sekajäteroskikseen. Nyt irrotin kuitenkin muovin ja pahvin toisistaan, ja lajittelin molemmat oikein.

Ei ollut iso homma repiä pahvia muovista irti. Siitä huolimatta olisin aiemmin jättänyt sen tekemättä.

Olen myös ruvennut miettimään muovia ja lasia pakkausmateriaalina. Helsingissä lasinkeräykseen ei saa laittaa esimerkiksi lasisia kosmetiikkapakkauksia. HSY:n mukaan ne kuuluu laittaa sekajätteisiin, mutta sitten kun ne laittaa sinne, nehän eivät pala, joten niistä tulee tuota ylimääräistä kuonaa. Sen sijaan esimerkiksi muovisen dödöputelin voi lajitella muovinkeräykseen, jolloin siitä tehdään uutta muovia. Alan kallistua sille kannalle, että tässä tapauksessa muovi olisi ehkä kuitenkin parempi, jos sen pystyy lajittelemaan. Vai onko? Mistähän tämänkin saisi selville?

Näitä pohtiessa olen myös miettinyt paljon zero waste- eli nollahukkaelämäntapaa. Tähän tehokkaaseen lajitteluun nojaten olen pitänyt asiaa vähän liioitteluna, ainakin Suomessa, jossa lajittelu ja kierrätys toimivat hyvin. Mutta nyt katson asiaa vähän toiselta kantilta. Nimenomaan sekajätteen minimoimisessa on tämän artikkelin valossa kovasti järkeä. Keinoja olisi varmasti monia, mutta se aihe ansaitsee oman kirjoituksensa myöhemmin.

Tunnustaako kukaan muu joskus fuskaavansa lajittelussa? Miten te suhtaudutte lajitteluun ja jätteen polttamiseen? Entä onko täällä lukijoissa yhtään zero waste -elämää viettävää lukijaa?

Remontti aiheuttaa ketjureaktioita

Julkaistu , kirjoittanut
2

Sain pari viikkoa sitten idean. Olen kaivannut isompaa pakastinta, mutta ongelmana on ollut, ettei sellainen mahdu minnekään. Keittiössä ei yksinkertaisesti ole paikkaa, johon voisi laittaa erillisen pakastimen. Sitten älysin, että työhuone, joka siis toimii myös kodinhoitotilana ja varastona, olisi mahdollinen paikka myös pakastimelle. Selvitin heti millaisia pakastinvaihtoehtoja olisi, mittailin huonetta, ja totesin että eihän siihen tarvita kuin yksi pistorasia lisää. Se taas järjestyisi epäilemättä helposti talossa tehtävän sähköremontin yhteydessä.

Ratkaisu oli yksinkertainen. Sähköurakoitsija lupasi porata yhden ylimääräisen reijän ja vetää pakastimelle oman johdon keittiöstä. Tähän saakka siis kaikki hyvin. Mutta tässä onkin hyvä esimerkki siitä, miksi kaikki remontit siinä vaiheessa, kun asunnossa jo asutaan, ovat asenteesta riippuen joko vähintäänkin hankalia tai sitten hermoja raastavan karmeita. Näinkin yksinkertainen muutos vaatii nimittäin uskomattoman määrän työtä. Tässä on se paikka, johon pakastin tulee:

Ei tarvitse muuta kuin tyhjentää hylly ja viedä se vintille…

Käytin suurimman osan viikonlopusta siihen, että tyhjensin tämän hyllyn. Mutta jotta sen voisi tyhjentää, piti kaikille tavaroille löytää jokin muu paikka. Nämä ovat suurelta osin tavaroita, joita tarvitsen ja haluan säilyttää: lasten piirustuksia, vanhoja leluja, talouspaperia, nenäliinoja, minigrip-pusseja, johtoja, kirjojen tukia, kierrätystä odottavia vaatteita ja muuta sekalaista. Hyllyssä ei ollut oikeastaan juuri mitään roskiin heitettävää. Niinpä näille kaikille piti siis löytää jokin uusi paikka.

Siitä seurasi ketjureaktio. Eteisestä irrotettiin hyllyjä (kuva täällä), ja niistä yksi siirrettiin suunnitelman mukaisesti työhuoneeseen. Käytännössä se tarkoittaa vajaan tunnin työtä. Sitten tuolle uudelle hyllylle siirrettiin osa näistä tavaroista ja muutamia tavaroita komerosta, joka taas vapautti sinne tilaa noille taloustarvikkeille. Aika paljon tavaraa kannettiin suoraan vinttiin, jossa olikin nyt mukavasti tilaa kevään raivausurakan jäljiltä.

Tällä päästiin hyvään vauhtiin, mutta kun yhdestä hyllystä alkaa siirtää tavaroita toiseen hyllyyn, huomaa että kaikki ei mahdu, ja tarvitaan jostain lisää säilytystilaa. Paperi on painavaa, joten suoraan seinään kiinnitetyille hyllyille ei voi latoa loputtomasti kirjoja, mappeja ja kopiopaperia. Puoliso keksi onneksi loistavan ratkaisun, jossa lyötiin kaksi kärpästä samalla iskulla: Kirjoituspöytä on aina ollut liian matala (koska se on oikeastaan lasten pöytä), mutta koska kyse on Muuramesta, pöytälevy on täysin irrallinen. Vaihdetaan siis pöydän toinen pääty Ikean Kallax-hyllykköön, joka on korkeampi kuin Muuramen oma pääty, ja jonne lisäksi mahtuu hurja määrä mappeja ynnä muuta. Korotetaan toinen pääty tietosanakirjoilla, joille ei muutenkaan ole mitään käyttöä. Lopputuloksena on työpöytä oikealla korkeudella, ja kätevästi lisää hyllytilaa huoneeseen.

Uusi hyllykkö haettiin Ikeasta saman tien (hinta alle 30€), ja sitten ei tarvinnutkaan muuta kuin toteuttaa suunnitelma. Noh, minulta meni siihen noin kaksi tuntia. Tein homman yksin, mikä ehkä vähän hidasti työtä. Ketjureaktioilmiö iski jälleen: kun siirtää pitkään paikallaan ollutta laatikostoa, havaitsee sen takana runsaasti pölyä, mikä taas vaatii imuroimista, mikä puolestaan aiheuttaa lisää tavaroiden siirtelyä, että imuri mahtuisi huoneeseen ja niin edelleen. Kun huonekaluja ruvetaan siirtelemään, tuntuu järkevältä siivota samalla niistä paikoista, joihin normaali viikkosiivous ei yletä. Alkuperäinen järjestys ei myöskään toiminut, sillä en ollut ottanut huomioon pistorasioita, jotka olisivat jääneet uuden hyllykön taakse. Pöydän päädyt oli siksi vaihdettava eri päin, kuin ensin oli suunniteltu. Siis siirrettävä laatikosto vasemmalta puolelta oikealle ja hylly oikealta vasemmalle. Vihdoin kaikki oli kuitenkin paikallaan ja työhuoneessa uusi tyhjä nurkka.

Tähän mahtuu pakastin hyvin. Tai siis pitää tietysti siirtää vielä tuota hyllykköä tuolta seinältä syrjemmäs…

Nyt pitää enää odottaa, että sähkömies asentaa pakastimelle sähkön, ja sitten tietenkin pitää käydä ostamassa tai tilaamassa itse pakastin. Ja tietenkin sitten siinä vaiheessa kun laite on saatu, nähdään kuinka paljon tuota seinään kiinnitettyä hyllyä pitää vielä siirtää, jotta kaappi mahtuisi sille tarkoitettuun paikkaan. Mutta se on sitten sen ajan murhe.

Pienikin remontti voi siis olla valtava ketjureaktio, enkä ihmettele miksi sen tekemistä niin helposti vältellään. Nimittäin onhan tuossa hirveästi hommaa, vaikka kyse on sinänsä pienestä muutoksesta. Monta tuntia ja runsaasti ramppaamista, kantamista, nostamista ja pähkäilyä. Sekä tietenkin yksi autokeikka Ikeaan ja yhden hyllyn kokoaminen. Eikä sitä pakastinta vielä ole edes olemassa. Tämä vaatii aika kauas katsovaa perspektiiviä, jotta projekti tulisi vietyä loppuun asti. Mutta kyllä siitä sitten tuleekin hyvä, kunhan valmiiksi saadaan!

Onko teillä kokemuksia ketjureaktioista remonteissa?

Nyt se alkoi – remontti

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Viime viikolla kerroin podcastissa pian alkavasta sähköremontista. Nyt istun koneen ääressä, ja katselen samalla kuinka eteiseen vedetään muovia seinien suojaksi. Taloyhtiön sähköt ovat 50-luvulta peräisin, toisin sanoen tulleet tiensä päähän. Asuntoihin tuodaan lisää sähköä ja rappukäytävissä remontoidaan sitäkin enemmän. Noin päällisin puolin kaikki on edennyt hienosti, jopa edellä oletettua aikataulua. Koska remontoiminen on aina vaivalloista ja sotkuista, päätimme tehdä sähköremontin remontoida myös eteisen. Näin paperilla kaikki kuulostaa suhteellisen helpolta ja yksinkertaiselta, mutta käytännössä tässä kaikessa on vaivaa enemmän kuin aina etukäteen ajattelisi.

Koska koko talon remppa etenee nopeammin kuin oli suunniteltu, tuli meidän vuoro hieman yllättäen. Olin varautunut tyhjentämään huoneita ensi viikonloppuna, mutta jouduinkin tekemään kaiken pikavauhtia eilen illalla. Eteisessä kaadetaan seinää ja uusille johdoille porataan reikiä monen seinän lävitse. Koko eteinen täytyi siis tyhjentää, samoin kylpyhuone. Kuulostaa jälleen kohtuullisen helpolta, mutta pienikin eteinen sisältää huikean määrän tavaraa. Neljän hengen ulkovaatteet, kengät, piirongin, pari jakkaraa, mattoja, naulakoita, lamppuja, tauluja ja niin edelleen.

Tältä näytti eteinen ennen kuin aloin tyhjentää tavaroita.

Tämän tilan lisäksi piti tyhjentää muitakin tiloja, jotta seiniä päästään poraamaan. Lopputulos on se, että suurin osa tavaroista on nyt keskellä olohuonetta. Ajattelin, ettei remontti aiheuta hirveän suurta vaivaa, mutta en tullut ajatelleeksi, että kaikki tavarat, jotka siirretään pois paikoiltaan, täytyy sijoittaa jonnekin. Olohuone näyttää nyt siltä, kuin sinne olisi juuri kannettu muuttokuorma sisälle. Eteinen sen sijaan näytti hetki sitten erittäin seesteiseltä:

Hyllyt suojattiin vielä erikseen muovilla.

Seuraavaksi eteisestä kaadetaan tuo pieni väliseinä, joka kuvassa näkyy tummempana. Takaseinältä irroitetaan hyllyt, niiden tilalle tulee vaatekaappi ja yläkaapit, joissa on ovet. Ulko ovi näkyy oikealla, sen eteen jäävälle alueelle laitetaan lattiaan laatat. Eteinen on myös maalauksen tarpeessa. Lopuksi koko tila kalustetaan uudelleen. Korkea ja kapea piironki vaihtuu leveään ja matalaan. Seinälle tulee peili, kattoon uudet valaisimet ja lattialle matto. Lopputulos on toivottavasti huomattavasti selkeämpi ja linjakkaampi tähän vanhaan verrattuna.

Nyt jännittää, miten pitkälle remontti ehtii tämän päivän aikana edetä. Toivon, että seinä kaatuisi jo tänään, mutta hieman vaikuttaa siltä, että se saattaa jäädä torstaille kuitenkin. Jos näin käy, podcast ilmestyy vasta perjantaina, sillä meteli estää nauhoituksen torstain aikana. Arvelen, että kokonaisuudessaan tässä menee muutama viikko. Toivon, että syyskuun puolessa välissä olisi valmista, ja pääsisin nauttimaan entistä kauniimmasta ja käytännöllisemmästä kodista.

Onko teillä hyviä vinkkejä remontista selviämiseen?

Vinttikomeron raivaus: tehty vaikkei täydellinen

Julkaistu , kirjoittanut
12

Eilen tartuttiin yksissä tuumin sellaiseen mörköön, joka on kummitellut to do -listalla jo pitkään. Raivattiin nimittäin vinttikomero. Kannustimena toimi taloyhtiön pihalle tuotu roskalava, joka oli juuri tällaista toimintaa varten sinne tilattu. Viikonlopun aikana lava tuli kukkuroilleen roinaa, joten vaikuttaa siltä, että moni muukin oli ollut samoissa hommissa.

Ihmisten romujen määrä on loputon.

Meidän vinttikomero oli aika kauheassa kunnossa. Sitä ei ollut koskaan sen kummemmin järjestetty eikä organisoitu. Sen sijaan sinne oli viety tavaroita sitä mukaa kun niistä oli pitänyt päästä eroon. Vintissä oli paljon tarpeellista, mutta myös paljon ihan rehellistä roskaa. Raivaaminen vain on ollut hankalaa, kun tila on pieni ja ahdas, ja tavaroita paljon.

Ennen selkeyttä tulee lisää sotkua

Komero on pitkä ja kapea, joten aloitin tyhjentämällä lattian niin, että komerossa mahtui kulkemaan. Tästä tuli heti hirveä sotku käytävälle, mutta usein on niin, että ensin tulee pahempi sotku ennen kuin tulee siistiä. Sitten aloin nostella tavaroita eri pinoihin: roskalavalle, kierrätyskeskukseen, säilytettäviin. Kannoimme lavalle kaikenlaista tarpeetonta: vessasta irroitetun kaapin, vanhan kenkätelineen, rikkinäisen valaisimen (irrotin energiansäästölamput ensin, koska ne ovat ongelmajätettä), vanhoja mappeja, tyhjiä pahvilaatikoita, rikkinäisen tuolin, vanhan lampaantaljan, jonne koit olivat tehneet pesän, sekä paljon pienempää roskaa. Suurimmat esineet olivat vanha liukuovi, joka oli jo edellisen asukkaan peruja, sekä kookas liukuovinen kaappi, jonka alkuperää en enää edes muista. Luulen, että se on kulkeutunut vintiltä toiseen jo parikymmentä vuotta. Oli helpotus päästä niistä vihdoinkin eroon.

Ehkei se välity kuvasta, mutta tässä on todella hyvä järjestys!

Kun kaikki nuo isot möhkäleet saatiin vintiltä ulos, komeroon tuli huomattavasti enemmän tilaa. Pääsin käsiksi sellaisiin laatikoihin, jotka ovat olleet pitkään hautautuneena muiden tavaroiden alle. Siten sain vintiltä lisää tavaraa pois: kaksi laatikkoa nuortenkirjoja toin sisälle, koska nyt niille on paikka lastenhuoneen kirjahyllyssä. Löysin pussillisen vanhoja pyyhkeitä, jotka olin aikanaan pakannut pois, sillä ne olivat eriparisia ja liian pieniä kylpypyyhkeeksi. Mutta ne olivatkin lastenpyyhkeitä, ja nyt meillä on lapsia. Takaisin käyttöön siis. Kassillisen vanhoja työpapereita toin alakertaan käydäkseni ne läpi – luulen, että suurin osa joutaa roskiin. Tällä tavalla raivaten vinttikomero siistiytyi silmissä. Sinne jääneet tavarat sai nyt järjestää järkevästi niin, että tilassa mahtuu myös liikkumaan. Muutamia tavaroita kannoimme suoraan autoon, ja tarkoitus on viedä ne kierrätyskeskukseen, kun seuraavan kerran lähdetään liikkeelle.

Tehty on parempi kuin täydellinen

Täydellinen ei komerosta tullut vieläkään. Minulla ei ollut aikaa eikä energiaa käydä läpi jokaikistä tavaraa, ja harkita sen säilytettävyyttä. Mutta nyt kun nuo tavarat on saatu hyllyyn ja kaikkeen pääsee helposti käsiksi, voi tätä tarkempaa raivausta tehdä pieni osa kerrallaan. Vintille jäi yksi laatikollinen kukkaruukkuja, jotka käyn jossain vaiheessa läpi, ja poistan rumat ja turhat. Vanha elfa-kori täyttyi pienemmällä sekalaisella tavaralla, mutta on ihan realistista ajatella, että setvin nekin kori kerrallaan.

Mikään ei voita läpinäkyvää muovilaatikkoa säilytyksessä

Olennaista kuitenkin on, että vintti on tämän operaation jälkeen siisti ja huomattavasti käyttökelpoisempi kuin ennen. Lastenvaatteiden kierrätys lapselta toiselle ja eteenpäin kirppikselle vaatii kohtuullisen organisoitunutta säilytystilaa, ja nyt sellaista on. Kaikki matot ovat yhdessä nurkassa, kaikki pulkat ja lumilapiot toisessa, eikä lattialla säilytetä muuta kuin matkalaukkuja. Kun pahimpia roinia saatiin pois, kaikki mahtuu nyt kaappeihin ja hyllyihin, jotka vintissä on. Lakaisin vielä lattiankin, joten lopputulos oli suorastaan hieno.

Tavoitteena on siis tylsänä sadepäivänä ottaa käsittelyyn yksi hylly kaapista tai elfasta, ja karsia seuraavaksi vähän tiheämmällä kammalla. En kuitenkaan halua lattialle enää ylimääräistä, koska se haittaa liikkumista niin paljon. Itse asiassa salaisuushan on siinä, ettei vintille alunperinkään roudata turhaa tavaraa. Tämä on hyvä pitää jatkossa mielessä. Tavarat voisi vintin sijasta kantaa suoraan autoon, ja ajella ne jäteasemalle, sen sijaan että niitä ensin säilötään vintillä monta vuotta.

Onko joku muu meinannut raivata vinttejä, varastoja tai kellareita kesän aikana?

Muovin kierrätys alkaa!

Julkaistu , kirjoittanut
18

Nyt löytyy takapihalta tällaiset:

muovinkeräys

On ne hienot!

Nyt myös meidän perheessä aletaan lajitella muoviroskat erikseen ja sekajäte erikseen. Tähän saakka olen lykännyt lajittelua sen vuoksi, että olen odottanut näitä laatikoita. Nyt kun ne löytyvät muiden roskisten vierestä, ei tekosyitä enää ole. Tämä vaatii vähän toimenpiteitä kotona, sekä uusien tapojen opettelua.

Muovin keräykseen menee siis kaikki normaali pakkausmuovi. Käytännössä se tarkoittaa elintarvikepakkauksia sekä esimerkiksi pesuaineiden ym. pakkauksia. Sen sijaan esimerkiksi rikkinäiset lelut ja muut muoviset tavarat eivät kuulu näihin keltaisiin pönttöihin. Esimerkiksi pakasterasiat eivät kuulu tänne, vaan sekajätteen joukkoon. Sama koskee hammasharjoja, kertakäyttöastioita, tiskiharjoja, ämpäreitä tai mitä tahansa muita muovisia esineitä. Niiden paikka on edelleen sekajätteen joukossa.

Meille tarvitaan nyt selkeä paikka muoviroskille ja sekajätteelle. Jälkimmäistäkin nimittäin syntyy, vaikka sen määrä tulee kyllä vähenemään merkittävästi nyt, kun pakkausmuovi seulotaan joukosta pois. Keittiön alakaapissa on jo bio-, lasi- ja metalliastiat. Nyt sinne pitäisi vielä ujuttaa oma astia muoville ja sekajätteelle. En vielä tiedä miten se tapahtuu.

Kyllä tämä varmasti hieman opettelua vaatii, mutta ei todellakaan ole mikään ylivoimainen tehtävä. Olen aika fiiliksissä siitä, että pystyn jälleen pienellä omalla panoksellani osallistumaan muoviongelman ratkaisuun. Odotan myös mielenkiinnolla, miten keräys lähtee taloyhtiössä rullaamaan. Onnistuukohan lajittelu, vai meneekö muoviroskiin kuitenkin jotain muuta sekaan?

Lajitteletteko te muovia?

HUom: podcastiin liittyvä ilmoitusasia

Tuotannollis-teknisistä syistä tällä viikolla ei ilmesty uutta podcastia! Olen pahoillani tästä odottamattomasta tauosta. En kuitenkaan halua julkaista huonolaatuista materiaalia, joten pidän mieluummin viikon tauon. Jakso 31 ilmestyy ensi viikolla.

18 asiaa – kuinka sujuu?

Julkaistu , kirjoittanut
12

Tein vuoden alussa listan 18 asiasta, jotka halusin kodissani toteuttaa vuoden 2018 aikana.  Kohta vaihtuu toukokuu, joten ajattelin että nyt on hyvä aika tarkistaa, mitä listalle kuuluu. Tältä näyttää:

18 asiaa vuodelle 2018

  1. Vaali kauneutta.   Yritän, vaihtelevalla menestyksellä
  2. Tiskikonerutiini    Tämä toimii!
  3. Kodinkoneiden säännöllinen puhdistus.   Olen puhdistanut pyykkikoneen kerran
  4. Keittiön verhon pesu ja silitys.   Tehty!
  5. Työhuoneen muodonmuutos    Tehty! Vaikka tätä voi vielä kehittää edelleen.
  6. Paperiarkistojen setviminen.   Tehty osittain.
  7. Kirjahyllyn raivaus
  8. Parvekekeidas
  9. Pakkauslistat matkoja varten
  10. Lelujen sisäinen kierrätys    Saatu pikkuisen alkuun
  11. Vaatesäilytyksen uudelleenorganisointi
  12. Kapselipuvustojen koostaminen
  13. Tulevien ja lähtevien vaatteiden kirjanpito.   Tämä toimii.
  14. Arjen ateriasuunnittelu
  15. Ruokahävikin minimoiminen.   Yritystä on, menestystä ei niin paljon.
  16. Kukkia karkin sijasta Kukkia ostettu, karkkia ei.
  17. Korjausta odottavien korjaaminen
  18. Sähköremontista selviäminen

Aika hyvin! Muutama juttu on tehty kokonaan, tai on jatkuvasti työn alla, kuten vaateseuranta. Sitten on noita, jotka olen saanut alkuun, mutta joissa on vielä tekemistä. Periaatteessa paperit ovat hyvällä mallilla nyt, mutta on vielä pari kansiota jotka pitäisi käydä läpi. Lelukierrätys on saatu alulle niin, että kierrätettäville leluille on nyt paikka, mutta en ole vielä käynyt lasten leluja kokonaan läpi, joten ylähyllylle on nostettu vasta pari juttua. Enemmänkin mahtuisi. Ruokahävikin punnitseminen on jäänyt, se oli liian työlästä. Yritän ryhdistäytyä toukokuussa. Viime aikoina hävikkiä on kyllä tullut, eli tämä on asia jota en vielä hallitse.

Parvekekeidas on vielä vähän työn alla.

Parvekekeidas on sillä lailla työn alla, että ostin juuri orvokkeja. Enää pitäisi istuttaa ne laatikoihin. Korjausta odottavat vaatteet ovat yhdessä läjässä, mutta evääni en ole heilauttanut niiden korjaamiseksi. Pino tosin alkaa kasvaa pian niin korkeaksi, että pian pitää ruveta niitä eviä heiluttelemaan, sillä esteettinen haitta nousee samaa tahtia pinon kanssa. Sähköremontista aion selvitä huolellisen suunnittelun avulla. Siihen olen pyytänyt ammattilaisapua, ja olen itsekin paneutunut asiaa jo aika huolellisesti.

Mutta kyllä tuolle listalle mahtuu vielä sellaisiakin juttuja, joita en ole edes aloittanut. Vaateasiat ovat jokseenkin retuperällä. En ole uudistanut säilytystä, en koostanut kapseleita enkä myöskään tehnyt pakkauslistoja. Arjen ateriasuunnittelu on jäänyt kokonaan tekemättä, mikä kyllä heijastuu sekä hävikkiin että stressiin sen suhteen, mitä tänään syötäisiin. Kirjahylly kaipaa harvennusta, koskahan siihen jaksaisi ruveta.

Kaiken kaikkiaan olen kyllä aika tyytyväinen tulokseen. Listasta on selvästi ollut hyötyä. Tätä vuotta on vielä yli seitsemän kuukautta jäljellä, joten uskoisin että nuo loputkin tulevat hoidettua.

Miten teillä menee?

Ammattilainen apuun

Julkaistu , kirjoittanut
8

Meille tulee syksyllä sähköremontti. Sitä ei voi välttää, koska koko taloyhtiö remontoidaan samanaikaisesti. Nähtäväksi jää, paljonko siitä lopulta tulee asumiseen haittaa, mutta tiedossa on, että pölyä, porausta ja muuta hankaluutta remontista kyllä seuraa useamman viikon ajaksi. Koska kotona on siis pakko suojata ja myllätä joka tapauksessa, olemme harkinneet, että samassa yhteydessä voisi tehdä remonttia enemmänkin.

Meidän eteinen ei ole tällä hetkellä mikään kaunistus. Siinä on samat ongelmat, kuin eteisissä yleensäkin: tilaa ei ole paljon, mutta tavaroita on. Eteiseen pitäisi mahtua takkeja, kenkiä, ulkoiluvarusteita, sateenvarjoja ja sen sellaista. Tällä hetkellä eteinen on muotoutunut lähinnä käytännölliseltä, ei niinkään esteettiseltä pohjalta. Sinne on lisätty hyllyjä ja naulakoita aina tarpeen mukaan. Kyseessä ei siis ole suunniteltu kokonaisuus. Mitkään kalusteet eivät ole samaa sarjaa toistensa kanssa.

Jos olisin stailannut vähäsen, vaikutelma olisi siistimpi, mutta tämä on se päivittäinen todellisuus.

Minä en tunnetusti ole suuri visuaalinen lahjakkuus, joten päätin suosiolla tarttua ammattilaisen apuun tässä asiassa. Kutsuin paikalle kaverin suositteleman sisustussuunnittelijan. Vuodatin hänelle kaikki eteiseen liittyvät murheet ja toiveet. Haluaisin, että eteinen olisi rauhallinen kokonaisuus. Kaiken siellä tällä hetkellä olevan tavaran pitäisi mahtua sinne jatkossakin, mutta mieluusti niin, ettei kaikki ole esillä. Käytävään toivoisin avaruutta ja lattiaan laattoja. Toivon koko eteisen muuttuvan tyylikkääksi ja silti toimivaksi.

Vihreä muovilaari on todella kätevä kumppareiden säilyttämiselle, ja myös todella epätyylikäs.

Olen usein kuullut sanottavan, että eteinen on kuin kodin käyntikortti, ja luo fiiliksen koko asuntoon. Pitääkö tämä paikkansa, siitä voi olla montaa mieltä. Voihan sitä ajatella niinkin, että eteinen on sellainen välitila, jonka läpi on vain mentävä, että pääsee varsinaiseen kotiin sisälle. On todettava, että olen harvoin nähnyt erityisen tyylikkäitä eteisiä. Kaikilla on nimittäin nämä samat ongelmat, ja Suomessa vielä eteisiä kuormittaa etenkin kylmään aikaan tuplamäärä vaatteita. Jään kuitenkin innolla odottamaan suunnittelijan ehdotusta. Eteinen ei nykyisestä voi enää levottomammaksi muuttua, joten potentiaalia riittää.

Onko teillä hyväksi todettuja ratkaisuja eteistiloihin? Etenkin kerrostalossa, jossa ei ole tuulikaappia, kodinhoitohuonetta, terassia eikä muutakaan ”eteisen jatketta”? Miten saatte kaiken siististi mahtumaan?

Marie Kondon valkoiset huoneet

Julkaistu , kirjoittanut
22

Liityin muutama kuukausi sitten instagramiin. Aloin seurata Marie ”Konmari” Kondoa, sillä minua kiinnosti kovasti, millaisia asioita hän nostaa omalle sivulleen. Hänen kuvavirtaansa seuratessa on käynyt ilmi ainakin yksi asia: Marie tykkää valkoisesta.

Tuntuu ihan siltä, että konmari-metodilla kodeissa tapahtuu jonkinlainen tehovalkaisu, ainakin jos Marien instagramia uskoo. Valkoisia seiniä, valkoisia mattoja, valkoisia hyllyjä, valkoisia kirjoituspöytiä, valkoisia verhoja, valkoisia sohvia, valkoisia astioita, valkoisia kylpyhuoneita. Sellaiset huoneet, joissa olisi mitään muuta väriä, ovat todella harvinaisia. Joskus valkoisessa huoneessa on pieni väriläiskä seinällä. Kenties silkkipaperista taiteltu origamilintu tai jotain vastaavaa. Muuten seilataan kokovalkoisella merellä.

Yksityiskohta lempitaulustani. Missä konmari-ihmisten taulut piileskelevät?

Valkoinen on ihan hyvä väri. Meilläkin on valkoiset seinät ja monessa huoneessa valkoiset verhot. Mutta seinät ovat valkoiset siksi, että taulut ja julisteet pääsevät oikeuksiinsa, ja verhot valkoiset siksi, että pidän niiden läpi siivilöityvästä valosta. Mutta kun katselen noita valkoisia konmari-huoneita, tuntuu että kuvat voisivat olla yhdestä ja samasta kodista. Niin samanlaisilta ne kaikki näyttävät. Konmarikodissa on kaikkialla valkoista, paitsi sohva on harmaa. Seinillä ei ole tauluja, mutta kirjahyllyltä saattaa löytyä kehystetty mietelause. Hyllyillä on valkoisia säilytyskoreja, jotka on aseteltu niin väljästi, että väliin jää runsaasti tilaa. Astiat ovat avohyllyillä, eikä keittiössä ilmeisesti kokata, kun ne eivät kerää rasvaa pintaansa.

Olohuoneen matto. Rakastan tätä!

Kun kuvia katselee, en voi olla ihmettelemättä, miten noissa kodeissa asutaan? Eivätkö ihmiset ripusta seinilleen iloa tuottavia kuvia? Karsitaanko kirjat todella niin minimiin, ettei niitä pinoudu millekään hyllylle? Eikö kunnon konmaristi tykkää väreistä, kuoseista tai yllätyksellisyydestä? Eikö konmarikodissa viherkasvit koskaan rönsyile holtittomasti? Ymmärrän, että tietysti kaikki haluavat kuvissa esitellä kotinsa siisteimmillään. Varmaankin noissa valkoisissa täydellisyyksissä on myös elämää, jota ei vain kuvasta näy. Mutta mietin silti, että tämän kaltainen kauneus on omista mieltymyksistäni kovin kaukana. Meillä ei suinkaan ole riemunkirjavaa, mutta seinillä on tauluja, matoissa on värejä, sohva on raidallinen kirjapinoja on kaikkialla, vaikkei niitä edes ehdi lukemaan.

Sohva on yli 10 vuotta vanha. Ei aikeita uusia sitä.

Kun konmarikuvia katselee, huomaa nopeasti, että ainakin Marien omassa kuvavirrassa tietyt asiat ovat muotia. Ikean neliönmuotoiset Lack-hyllyt, Vitran tuolit, Applen tietokoneet (kaikki valkoisena luonnollisesti), dymolla merkityt maustepurkit, punotut tai kudotut säilytyskorit ja ne jo edellä mainitut harmaat, graafiset sohvat tuntuvat muodostavan konmari-estetiikan ytimen. Hassua on, että onhan meilläkin kotona juuri tuo sama Ikean hyllykkö, mutta se ei ole makuuhuoneen seesteinen säilytystila, vaan se palvelee työhuoneessa kodin kierrätyskeskuksena. Olen täydentänyt valkoista hyllyä mustilla säilytyslaatikoilla ja sinisillä Ikeakasseilla – vaikutelma on kaukana seesteisestä, mutta käytännöllisyydestä annan täydet pisteet.

Viltti ja toinen viltti.

Epäilemättä virallinen totuus on, että konmaria voi soveltaa millaiseen kotiin tahansa, mutta ainakaan Marien Kondon instagram-virtaa seuraamalla ei voi välttyä ajatukselta, että todellisessa konmarikodissa on valkoista ja avaraa. Kaikenlainen runsaus – ei vain tavaroiden vaan myös värien, kuvien, visuaalisten ärsykkeiden, muotojen ja materiaalien runsaus – tuntuu olevan konmarissa epätoivottua. Konmarissa on hyvätkin puolensa, mutta tämä kauneusihanne tuntuu minusta vieraalta. Katsokaa nyt vaikka tämän postauksen kuvia, jotka ovat kaikki yksityiskohtia meidän olohuoneesta. En usko, että nämä läpäisisivät Marien seulaa, vaikka vakuutan että ilahdun jokaisesta joka päivä.

(Vilahduksia meidän kotoa voi kurkata arkijarki.netin instagramista.)

18 asiaa vuodelle 2018

Julkaistu , kirjoittanut
14

Muistatteko, kun löysin jokunen viikko sitten idean, jossa valitaan vuodelle 2018 18 erityistä asiaa, joihin haluaa panostaa? Olen miettinyt tätä aihetta kovasti, ja päätynyt tekemään peräti kaksi listaa. Toinen on henkilökohtainen lista, jolla on omia tavoitteita ja asioita, joiden tekemisen uskon lisäävän onnellisuuttani. Mutta toinen on Arkijärki-lista, jonka kaikki asiat liittyvät kotiin – siis niihin teemoihin, joista täällä kirjoitan. Seuraavassa itse lista, ja sen jälkeen muutama selityksen sana.

18 asiaa vuodelle 2018

  1. Vaali kauneutta
  2. Tiskikonerutiini
  3. Kodinkoneiden säännöllinen puhdistus
  4. Keittiön verhon pesu ja silitys
  5. Työhuoneen muodonmuutos
  6. Paperiarkistojen setviminen
  7. Kirjahyllyn raivaus
  8. Parvekekeidas
  9. Pakkauslistat matkoja varten
  10. Lelujen sisäinen kierrätys
  11. Vaatesäilytyksen uudelleenorganisointi
  12. Kapselipuvustojen koostaminen
  13. Tulevien ja lähtevien vaatteiden kirjanpito
  14. Arjen ateriasuunnittelu
  15. Ruokahävikin minimoiminen
  16. Kukkia karkin sijasta
  17. Korjausta odottavien korjaaminen
  18. Sähköremontista selviäminen

Vaali kauneutta on teema koko vuodelle. Meidän koti on mielestäni kaunis. Haluan myös pitää sen kauniina, mikä tarkoittaa sitä, että laitan tavarat paikoilleen ja yritän kiinnittää huomiota sellaisiin yksityiskohtiin, jotka sitä kauneutta silmissäni lisäävät. Haluan nauttia kauneudesta ympärilläni. Käytännössä tätä edistää mm. Tiskikonerutiini, eli se että tyhjennän koneen heti aamulla ja laitan käyntiin illalla. Lopputuloksena on tyhjä tiskipöytä. Olen vähän lipsunut tästä viime aikoina, joten siksi se on nyt listalla. Tavoitteena on myös puhdistaa tiski- ja pesukoneet säännöllisesti, esimerkiksi pari kolme kertaa vuodessa. Sitruunahappoa pitää ensitilassa ostaa, jotta tämä onnistuu. Havahduin myös siihen, ettei keittiön verhoa ole pesty sen koommin kun muutimme tähän asuntoon, joten voisi olla jo aika tehdä sekin.

Työhuoneen muodonmuutos on iso projekti. Tuo huone on varsinainen murheenkryyni, jossa ei tällä hetkellä juuri ole kauneutta havaittavissa. Siellä on liikaa tavaraa, jotta kauneutta mahtuisi mukaan. Pitää siis raivata, vähentää ja vielä miettiä, miten tilan saisi mahdollisimman toimivaksi ja viihtyisäksi. Tämä on ns. ikuisuusprojekti, jonka suhteen aina välillä reipastun kunnes into lopahtaa ja kaaos palaa. Olen kyllästynyt tähän jatkuvaan aloittamiseen, haluan tänä vuonna ratkaista tämän asian nyt lopullisesti. Paperiarkistojen setviminen on yksi osa työhuoneen raivausta. Kyse on siis hyvin vanhoista papereista, jotka pitää vain käydä läpi, jotta suurimman osan voi heittää pois. Mutta joukossa voi olla jotain säilytettävää, joten siksi ne täytyy kaikki katsoa läpi kuitenkin. En pidä papereista enkä arkistoimisesta, mutta tiedän että raivattavaa riittää. Huh. Ehkä tämä voisi olla helmikuun isoin ponnistus?

Pienempi urakka on kirjahyllyn raivaus. Kun keksin rakentaa lastenhuoneeseen vanhan Lundian hyllyn, hyllytilaa tuli äkkiä lisää. Saan lastenkirjat olohuoneesta pois, ja niiden tilalle omia kirjoja, joilla ei ole ollut paikkaa. Samalla pitäisi karsia sieltä sellaista vanhaa kirjallisuutta pois, jolle ei enää ole käyttöä. Parvekekeitaalla tarkoitan puolestaan sitä, että haluan tänä vuonna panostaa parvekkeen kukkiin, laitan maton lattialle ja ylipäätään hyödyntää parveketta ja saada siitä viihtyisämmän. Pakkauslistoista puolestaan juttelin podcastissa nro 10. Vähemmän stressiä, tolkullisemmat listat ja onnistuneemmat matkat tähtäimessä!

Olen myös päättänyt kokeilla, saisinko lelujen kierrätyksen toimimaan meillä. Tarkoitan tällä sitä, että osa leluista olisi jossain poissa silmistä, ja sitten leluja vaihdettaisiin aina uusiin – siis oikeasti vanhoihin, odottamassa olleisiin leluihin. Lastenhuone on ihan ok tällä hetkellä, mutta nähdäksi mukuloilla on liikaa valinnanvaraa. Lelut tulisivat paremmin käytetyksi, jos niitä kierrätettäisiin kuukauden-parin välein. Mutta sitä varten pitää ensin raivata työhuoneeseen tilaa niille odottamassa oleville leluille…

Vaatteiden osalta jatkan omaa kirjanpitoa sekä ostettujen että poistettujen tekstiilien osalta. Pääsin kapselipukeutumisesta jyvälle CapsLookin kurssilla, mutta ehdin tehdä kurssilla vain yhden kapselin. Haluan tehdä pari lisää, ja haluan myös uudelleen organisoida vaatesäilytykseni hyödyntäen kurssin oppeja. Tämä on kuitenkin iso ja vähän painostava projekti, jota en ole vielä aloittanut. Arvelen kuitenkin, että se helpottaisi elämää monin tavoin.

Ruokasuunnittelu ja ruokahävikin minimointi ovat tämän vuoden isoja teemoja! Näistä tulee pian omat postauksensa. Ideoita on vaikka kuinka, kunhan vain ehdin kirjoittaa. Jos arjen ateriasuunnittelu ja ruokajärki ylipäätään kiinnostavat, seuraa blogia, sillä lisää on tulossa pian! Käytännön toimenpiteenä olen kuitenkin päättänyt, että tänä vuonna jos tekee mieli ostaa herkkuja, ostankin kukkia. Ne lisäävät kauneutta ja pitävät syömiset terveellisinä.

Minulla on aika paljon korjausta odottavia tavaroita ja vaatteita. Parsimista odottavia sukkia tai vaatteita joihin pitäisi pistellä muutama ommel, leluja jotka ovat hieman rikki ja siksi pois käytöstä, jne jne. Kun niitä ei ole korjattu, ne vain vievät käyttämättöminä tilaa kaapista tai hyllyltä. Se on ihan tyhmää, järkevämpää olisi joko heittää ne saman tien roskiin tai sitten tosiaan korjata käyttökuntoon. Tässäpä tavoitetta tälle vuodelle.

Viimeinen asia listalla on sähköremontista selviäminen. Taloyhtiöön on tulossa iso sähköremontti, joka tulee työllistämään minua monella tavalla. Hallituksen puheenjohtajana joudun tietysti valvomaan remonttia ja hoitamaan siihen liittyviä asioita paljonkin, mutta ensisijaisesti tuo selviäminen liittyy omaan asuntoon. Meille vedetään kaapelia läpi asunnon, pitää raivata huoneita tyhjäksi, suojata pölyltä ja luultavasti joudumme kokonaan evakkoon ainakin viikoksi. Ajatuskin uuvuttaa. Toisaalta samassa yhteydessä olen suunnitellut tekeväni keittiössä pientä kalusteiden uudelleen järjestämistä, mikä tulee lisämään sekä säilytystilaa että käytettävyyttä merkittävästi. Mutta remontit ovat ihan hirveän rasittavia joka tapauksessa, joten siinä vaiheessa kun tämä tulee valmiiksi, voin hengähtää helpotuksesta.

Luulenpa, että printtaan tämän jääkaapin oveen, niin hyvät aikeet eivät heti paikalla pääse unohtumaan. Tänä aamuna en olisi jaksanut ruveta tyhjentämään tiskikonetta, mutta onneksi muistin listan ja tein sen. Nyt on tyhjä tiskipöytä ja keittiössä siisteys.

Millaisia listoja te olette tehneet? Onko samoja juttuja kuin minulla?