Blogilla on ollut lähes pelkästään positiivisia vaikutuksia. Ensinnäkin itse kirjoittaminen on hauskaa. Aihe inspiroi jatkuvasti, minulla on tasaiseen tahtiin kasvava lista omaa vuoroaan odottavista aiheista. Keksin niitä itse ihan yrittämättä, ja toisaalta saan täällä kommenttiosastolta paljon uutta inspiraatiota. (Jos olen joskus luvannut jostain kirjoittaa eikä tekstiä ala kuulua, siitä saa ihan vapaasti muistuttaa. )

Siitä kommenttilaatikosta onkin tullut tärkeä osa bloggaamista. Itselleni tyypilliseen tapaan en uhrannut juurikaan ajatuksia lukijoille aloittaessani, halusin vain kirjoittaa. Porskuttelin menemään etusormi pystyssä neuvoja jaellen. Onneksi aloin aika pian käydä myös omille hermoilleni, ja fiksasin vähän suuntaa. Oikeastihan suurinta osaa lukijoista kiinnostaa jonkinlainen kosketus tosielämään. Itsekin luen vain sellaisia blogeja, joissa kirjoittaja tuntuu kertovan aidosta elämästä. Asiaa pitää olla, mutta pelkät neuvot ja vinkit käyvät tylsiksi pitemmän päälle.

Toisaalta ainakaan minä en jaksa kiinnostua myöskään sellaisesta ”kiiltokuvaelämästä”, johon aiemmin viittasin. Minusta on jotenkin epäuskottavaa, jos blogissa vain liidellään jossain korkeuksissa, käytetään ainoastaan mahtavia tuotteita ja onnistutaan kaikessa mihin ryhdytään. Ymmärrän, että jotkut blogit on tarkoitettukin sellaiseksi hyvän tuulen fiilistelyksi, mutta itse kaipaan vähän jotain rosoakin mukaan, jotta realismi säilyy.

Tästä vain seuraa se, että välillä joutuu miettimään aika tarkkaan, mitä tänne kirjoittaa. Olen halunnut pysytellä kohtuullisen anonyyminä, ja vaikka kirjoitankin itsestäni ja omista kokemuksistani, olen halunnut rajata varsinaisen elämän aika tiukasti blogin ulkopuolelle. Jätin vastikään yhden liinavaatteisiin liittyvän organisointijutun kirjoittamatta, koska sillä hetkellä tuntui etten halua jakaa täällä meidän perheen nukkumisjärjestelyjä. Vaikkei niissä ole yhtään mitään erikoista. Mutta sillä hetkellä se tuntui jotenkin turhan intiimiltä. Sitten taas kun joku hillopurkki on levinnyt hyllylle ja tavarat paenneet paikoiltaan, ei minulla ole mitään estoja kertoa siitä täälläkin. Ainakin tarjoan vertaistukea, ellei muuta. Tasapainottelen siis jatkuvasti sen suhteen, mitä jaan ja mitä en.

Mutta te lukijat olette ihan mahtavia. Aina kun olen neuvoa kysynyt, olen saanut runsain määrin toteutuskelpoisia vinkkejä, joita olen voinut kokeilla. Kun ihmettelen jotain ilmiötä täällä ääneen, kommenttiosastolla viriää fiksua keskustelua ja saan yleensä hyviä ja perusteltuja mielipiteitä. Näkökulmani ja tietämykseni maailmasta on laajentunut monen asian osalta. Ja on aina kiva kuulla, jos joku on tykännyt jostain tekstistä tai blogista ylipäätään, tai saanut jonkun ongelman ratkaistua. Silloin tulee hyvä fiilis itsellekin. Kiitos siis teille kaikille lukijoille ja kommentoijille, ilman teitä tämä olisi äärettömän tylsää.

Sitten on vielä sellaisia käytännön vaikutuksia, jotka liittyvät blogin aihepiiriin. Näiden parin vuoden aikana olen alkanut kierrättää tehokkaammin, kuluttaa järkevämmin, vähentänyt jätettä, alkanut suunnitella arkiruokia ja ties mitä. Ehkä olisin tehnyt näitä muutenkin, mutta blogi on ehdottomasti edistänyt ja nopeuttanut kaikkea. Kaiken kaikkiaan blogin kirjoittamisen voi sanoa parantaneen elämääni monelta kantilta!