Kärsin harvinaisesta kirjoitustukoksesta. Listalla olisi aiheita Arkijärkeen vaikka kuinka, mutta jostain syystä juuri nyt mikään niistä ei oikein inspiroi. Mutta samanaikaisesti minua askarruttaa muutama juttu, ja keksin kysyä vastauksia teiltä. Olen huomannut, että kommenttiosastolta saa todella hyviä vastauksia kaikenlaisiin ongelmiin, joten käännyn siis teidän puoleenne. Alla muutama mysteeri. Jos satut tietämään johonkin (tai kaikkiin) niistä vastauksen, sana on vapaa ja kaikki kommentit luetaan kuten aina – suurella mielenkiinnolla!
- Voiko vahakangasta mankeloida? Miten kuumalla uskaltaa silittää? Kyseessä on ns. kevytvahakangas, eli pinta on enemmän kangasmainen kuin muovinen. Ostin kankaan Hulluilta päiviltä, mutta en älynnyt kysyä silityksestä. Pestä voi 40 asteessa.
- Miten kuumaa paahdetta lobeliat kestävät parvekkeella? Ei ole laseja, suunta lähinnä etelään. Haluaisin matalaa tai riippuvaa kukkaa parvekelaatikkoihin kesäksi.
- Onko toivoa saada pitkiä pellavaverhoja mitenkään sileäksi, jos ne ottaa alas pesua varten?
- Tietääkö kukaan hyvää verhoilijaa pääkaupunkiseudulla? (Jos tiedät jonkun jostain muualta, niin kannattaa vinkata sekin, sillä oletan etteivät kaikki lukijat suinkaan asu samalla seudulla.)
- Miten heliumpallot kierrätetään?
- Täysin normaaliaiheiden ulkopuolelta mutta laitetaan nyt silti: hyviä vinkkejä tai vertaistukea sokerilakon (eli käytännössä karkkilakon) toteutukseen? Olen lakkoillut nyt kaksi päivää, ja epäonnistunut molempina upeasti. Ekana päivänä söin sokerinhimoissani lapsen hylkäämän kääretortun jämät, ja tänään kaapista löytyneen piparkakun. Siis ei näin! Mutta en tiedä miten sitten.
Vastaan vain kysymykseen koskien heliumpalloja. Eli kuvittelen kyseessä olevan perinteisen foliopallon? Sen paikka on sekajätteessä, eikä esim. metallinkeräyksessä. Foliopallojen päällä on muovikalvo ja niin paljon erilaisia väriaineita, ettei niitä saa laittaa pienmetallin sekaan. Pallot voi kuitenkin käyttää askartelumateriaalina tai esim. lahjakääreenä. Niistä tulee kauniita paketteja!
Kiitos. Mietin juuri tuota, että onko se metallia vai ei. Mutta tuo pakkausmateriaalina käyttäminen oli ihan uusi vinkki! Kenties säästän jonkun siihen tarkoitukseen.
Nro3. On toivoa saada verhot sileiksi: silität verhot hieman kosteina kuiviksi. Jos kuivuvat kokonaan, ryppyjen oikaiseminen on huomattavasti työläämpää.
Tämä pitää varmaan paikkansa. Täytyy vahtia sitä kuivumista, muuten menee helposti liiankin kuivaksi, ja sitten pitää kostutella uudestaan.
”Tietääkö kukaan hyvää verhoilijaa pääkaupunkiseudulla?”
Lasse. Verhoomo Prima.
http://www.verhoomoprima.com/
-ölköl-
Mullakin käy just noin, jos yritän sokerilakkoa. Mielelläni vinkkejä kuulisin minäkin! Mutta onkohan heliumpallossa foliota? Metallinkeräykseen ehkä?
Ai, ylempänä olikin, ettei saa laittaa metallinkeräykseen.
mankeloinnista en tiedä mutta eikö suurintaosaa vahakankaista voi yhdelläpallolla silittää siltä ei vahapuolelta. Lobeliat käsittääkseni kestää hyvinkin paahdetta (ainakin vanhempieni luona ovat kestäneet paahteessa hyvin) herkkuihin on aina helpompi sortua kun niitä on saatavilla käden ulottuvilla (näin ainakin itsellä) joten niiden eliminointi ainakin kotoa helpottaa asiaa sitten vaihtaminen terveellisempiin vaihtoehtoihin (uusi herkkuni on punnitsejasäästä kaupasta ostetut raakasulklaahipuilla päällystetyt pähkinät)
Yritin yhdellä pallolla mutta ei muuttunut miksenkään. MAhdollisesti oli liian kuiva kangas.
Rohkaiseva lobeliakommentti!
Ja kyllä, mun itsekurini ei riitä siihen, että hautoisin kaapissa jotain karkkivarastoja. Valitettavasti.
Älä ajattele sokerilakkoa lakkona, parempi, jos et ajattelisi sitä ollenkaan. Sosiaalisiin tilanteisiin jotain korvaavaa sen makean tilalle, hedelmä, leipä jne. Pidä huoli, että verensokeri ei mene liian alas, eli syö kunnolla. Jos sokerista on riippuvainen, kannattaa alentaa vähentämällä sitä ensin asteittain, esim päivässa, vain tiettymäärä, 1 pullapäivä viikossa jne. Minulla toimii karkkipäivä oikein hyvin.
Pellavasta olikin jo oikea vastaus, yleensä oikea pellava vaatii aika kovan silityslämmön, mutta jos verhot ovat pellavasekoitetta, niin silloin välttämättä ei. Mankelointikin voisi toimia, jos siihen on mahdollisuus.
NÄmä on 100% pellavaa, eli kuumalla mennään. TÄllä kertaa en halua mankeloida, jottei tule pystytaitteita verhoihin.
Huomaan, että korvaan sitä sokeria kyllä kaikella muulla, eli osin on selvästi kyse myös siitä, että tekee mieli ylipäätään napostella.
1. Pesun jälkeen silitän kosteana nurjalta puolelta. Paprika menee vahan läpi, muut tahrat ovat poistuneet.
2. Etelän suuntaan laittaisin riippupelargoniaa, joka kestää kuumuutta, salviaa (pieni yksivuotinen koristesortti) tai laventelia pelargonien lisäksi. Pystyn ja riipun yhdistelmä on kaunis. Mausteita, kuukausimansikkaa tai tavallista mansikkaa ja riipputomaattia voi etelänpuoleisella parvekkeella kasvattaa.
3. Pellavaverhot silitän kosteana ja laitan suoraan takaisin.
4. – verhosin viimeksi itse ja maalautin vankilassa, jossa olisi myös ollut verhoomo
5.-
6. Vertaistukea saat, alku oli vaikein. Kohta lakon päättyessä pääsen vasta vauhtiin. Ei osta, ei pidä kotona ja kiertää kaupan kaukaa toimii, jos itsekuri on heikko.
Kiitos vinkeistä ja vertaistuesta! Luulen myös, että tämän on pakko helpottaa vähitellen. Tänään olen onnistunut jo olemaan ilman karkkia tai pullaa, nyt on kolmas päivä meneillään. Sehän ei haittaa, jos lakko menee pitkäksi! Mutta kunhan nyt pääsisin ekasta kahdesta viikosta, kai tämä sitten jo sujuu paremmin.
Pellavaa älä linkoa juurikaan, silitä kosteana. Kangaskauppa neuvoi ettei linkousta ja sain sileäksi, kun esipesin ennen ompelua.
Sokerilakkoon ei auta kuin armoton motivaatio. Selvitä itsellesi miksi. Ja ellet todella halua, älä piinaa itseäsi. Tietty juuri edellä mainitut lyhyet ruokavälit yms voi vähän auttaa.
Aah, hyvä vinkki! Eli linkouskierrokset alas.
Motivaatio on, mutta tapojaan on hankala muuttaa. On kuitenkin kiva saada täältä kohtalotovereiden tukea 🙂
6. Auttaisko sulla sama millä mä välttelen purkkaa – fenkolinsiemenet ja lakritsanjuuren pureskelu?
Jälleen OT – mutta miksi välttelet purkkaa?
Massu ei enää kestä ”mitään”. Olen jättänyt paljon muutakin pois.
Olin joskus useamman kuukauden ilman sokeria, se oli oikeastaan ihan helppoa kun siihen tottui. Mutta sukulaisille se oli hankalaa, anoppia häiritsi, kun en syönyt mitään kakkuja. Niinpä sitten ajattelin, että ehkä voin syödä joskus kyläillessä vähän makeaa ja siihen kaatui sokerittomuuteni. Eli ainakin minun täytyisi olla ehdoton sokerilakossani. Pitäisi taas ryhtyä lakkoon, olen oikea sokerihiiri.
Luulisin että mulla on sama juttu ainakin alussa. Että muutama viikko täytyy vetää varsin tiukkaa linjaa, koska porttiteoria pätee tässä ihan täysin. Olen tätä pitkin kevättä vähän yritellyt, mutta ei siitä tule mitään jos ottaa vain yhden pienen palan – koska ei se jää siihen koskaan kuitenkaan. Tästä olen päätellyt, että kyseessä on eräänlainen addiktio.
6. Kokeile lisätä proteiinia ruokavalioon siis jokaiselle aterialle hiukan lisää proteiinia. Kovin hiilaripitoinen ruokavalio, vaikka olis kuinka niintä hyviä hiilareita, ainakin mulla lisää sokerihimoa… Tämä ei perustu yhtään mihinkään muuhun kuin omaan kokemukseen. 😉
Kiinnostavaa. Mun pitäisi lisätä edelleen niitä kasviksiakin. Miten sekin voi olla niin vaikeaa?
Sama vika kasvisten kanssa….
Proteiinia ei tarvitse lisätä kovin paljon. Mulla toimii se että proteiinipitoista ruokaa (lihaa, kalaa, kanaa, raejuustoa tms) on jokaisella aterialla noin kämmenen verran. Esimerkkinä, aamupuuron syön raejuustolla ja marjoilla, jolloin pärjään sillä n. 4h ruokailuvälin helposti. Jos raejuusto jää pois on jo kahden tunnin päästä nälkä ja sorrun helposti johonkin makeaan aamupäivän pullaan…
Olen huomannut että esim pasta-ateria kastikkeella vaatii usein ”jälkkäriksi” jotain makeaa, mutta vastaavasti kana ja salaatti ei. Mitään muuta selitystä en ole tähän keksinyt kuin proteiinin määrä.
Luulen että tämä liittyy insuliinin eritykseen tai johonkin siihen liittyvään. Proteiini pitää myös kylläisyyttä paremmin kuin hiilarit. En ole karppaaja tms. mutta tämä toimii mulla. =)
Minä olen vähentänyt sokerin syöntiä radikaalisti nyt keväällä. En ajattele sitä sokerilakkona vaan sokerin pois jättämisenä. Pieni ero mutta jotenkin iso minulle. Kylässä syön yhden pienen annoksen, jos tarjolla ei ole mitään, missä ei ole lisättyä sokeria, koska en halua tehdä tästä numeroa (Hämeestä olen, juu). Lasten jämien kohdalla ajattelin alkuun aktiivisesti, että minun ei tarvitse syödä tätä. Ja pian se refleksi tyhjentää toisen lautanen katosi. Kyläillessä herkkupöytien äärellä minun täytyy kyllä yhä joskus hokea tuota mantraa (minun ei tarvitse syödä näitä, minun ei tarvitse syödä näitä, minun ei tarvitse syödä näitä). Olo on jotenkin helpottunut ja sokeriherkut ovat poissa mielestä.
Viime keväänä lopetin yhtäkkiä kynsieni pureskelun noin 30 vuotta niitä nakerrettuani (eli ihan pikkulapsesta saakka). Onnistui ihan helposti ja nyt jos minulla tulee heikko hetki sokerin suhteen, katson kynsiäni ja ajattelen, että minä onnistun tässäkin. Saatan myös miettiä mielitekoa aaltona, jonka minä voin murtaa sen sijaan että lähtisin ajelehtimaan sen mukana ties minne. Tällaista self helppiä siis täällä. 🙂
Hyvä pointti tämäkin. On tosiaan fiiliksessä eroa jättääkö vaan pois vai meneekö lakkoon. Lakossa aina odottaa sitä loppua. Muutenkin luulen että kunhan tästä alkujärkytyksestä selviän, yritän päästä tuollaiselle kohtuullisuus-linjalle. Yksi PIENI pulla on ihan ok tietenkin. Mutta mulla on taipumusta syödä kaksi isoa, jos siis vain on tarjolla.
Minulla ei ainakaan herkkulakko onnistu. Sen sijaan sallin itselleni YHDEN herkun päivittäin. Jos syön kahvin kanssa pullan, se on sitten se herkku. Joka päivä ei ole tietenkään pakko syödä herkkua. Herkku ei sitten voi olla litra jäätelöä tai keksilaatikollinen 😉 Eskimopuikko tai 3 keksiä on palttiarallaa sopiva määrä.
Jos et ole varma tahdonvoimastasi, säästä herkkuhetki iltateelle.
Suklaapatukat ja karkit pitää kyllä jättää, ne tulee syötyä loppuun automaatiolla.
tällainen on hyvä systeemi myös. Mutta kuten tuolla aiemmin totesin, tarvitsen jonkinlaisen starttijakson ensin, että itsekurini alkaa taas toimia. En nimittäin luota itseeni niin paljon, että se herkku tosiaan jäisi vain yhteen.
Karkkilakkoon: lykkääminen voi toimia. Eli kun meinaat ottaa tai ostaa karkkia, päätät että seuraavalla kerralla vasta, ja teet juuri nyt karkinsyönnin suhteen jotain muuta. Voit myös maanitella itsesi syömään karkkia vähemmän kuin eilen, eli siirtyä lakkoon asteittain. Tietenkin se, että kotona ei olisi herkkuja tarjolla ollenkaan, olisi paras lääke, mutta jos kauppa on kovin lähellä niin eihän sekään välttämättä auta. 🙂 Mulla auttoi joskus karkkilakon alkuun viikunoiden syönti. Tosin sehän on vähän huijausta, kun makeaa sekin on…
Lykkäämistä en ole tullut ajatelleeksi, mutta kuulostaa järkeenkäyvältä. Siis teen sen päätöksen vain siinä hetkessä, ja sitten joskus myöhemmin ehkä uudestaan. Kyllä, tätä kokeilen varmasti.
Muista jutuista en tiedä, mutta sokerilakossa muakin auttaa eniten se, että herkkuja ei ole kotona saatavilla. Koska jos on, niin varmasti syön. Kaupassa käydessä sitten vain pitäytyy ostoslistassa (johon ei kirjaa herkkuja) ja kiertää karkki- ja keksihyllyt. Eikä leivo itse. Jos leivotuttaa, niin leipoo suolaista.
Jos ongelmana on napostelu esim. telkkaria katsoessa (kuten mulla), niin varaa terveellisempiä napsittavia, kuten hedelmäpaloja, porkkanatikkuja, pähkinöitä (mut niitäkään ei rasvaisuuden vuoksi liikaa).
Vaikka mulla herkkulakko ja napostelun välttäminen on vielä täysin kesken oleva prosessi, mua on kuitenkin auttanut pohtia makeanhimon perimmäisiä syitä ja etsiä ratkaisuja niihin. Esim. palkitseeko tai lohduttaako itseä herkuilla, vai tuleeko sokeriin muuten riippuvuus tms. Mulla mm. kaamos lisää herkuttelunhalua, joten yritän herkkujen sijaan käyttää kirkasvaloa ja ulkoilla, tavata ystäviä jne.
Vaikeinta on kieltäytyä herkuista perhejuhlissa yms. Mä en tule koskaan pystymään totaalilakkoon herkkujen suhteen eikä mun oikeastaan tarvitsekaan, joten juhlissa ja muutenkin toisinaan voi antaa itselleen luvan syödä jotain sokerista. Kohtuudessa pysyminen ja juhlien jälkeen paluu herkuttomuuteen on tosin oma haasteensa. Sinnikyys arjen herkkulakossa tosin vähentää herkuttelunhalua ylipäätään, sillä mulle ei ainakaan yksinkertaisesti enää maistu tietyt herkut ja niiden houkuttelevampienkin suhteen stoppi tulee nopeammin, eli ei tee enää mielikään syödä mahdollisimman suurta palaa kakkua tai niin montaa keksiä kuin aiemmin.
Tsemppiä!
Mulla yksi tärkeistä syistä on ollut väsymys, olen yrittänyt korjata univajetta sokerilla. Ei kovin toimiva tekniikka käytännössä, mutta henkisesti karkeilla on iso vaikutus 🙂 Mutta tuo ei ole pidemmän päälle mitenkään terveellistä, ja koska en pysty vain vähentämään, on tehtävä ainakin alkuun täysi stoppi. Tosi kiva lukea näitä vertaistarinoita. En tosiaan ole yksin tämän asian kanssa!
Olin verhoomo Tontin /Verhoomo Tontti Vuosaaressa asiakas 8v sitten. Voin vain suositella lämpimästi. Palvelu oli ripeää ja kaikki meni sovitussa ajassa. Kun tulee tarve uudestaan, olen varmasti häneen yhteydessä.
6. Komppaan Rokkimammaa. Itse joskus aikanaan panostin tuohon aterioiden proteiinipitoisuuteen ja huolehdin siitä, että aamupalasta lähtien kaikki ateriat sisälsivät riittävästi proteiinia, sekä siihen, etteivät ateriavälit olleet liian pitkiä. Sivutuotteena kuin itsestään jäi makeanhimo pois.
Mä komppaan myös tätä proteiinin lisäämistä hiilarien kustannuksella, ja säännöllistä ruokarytmiä!
(En huomannut mainita aiemmassa kommentissani.)
Lobelia on haasteellinen paahteisella paikalla, todennäköisesti kuivaa jossain vaiheessa, jos et pysty kastelemaan säännöllisesti. On se kyllä nätti, jos vaan saat sen kestämään. Maahumala on tosi helppo, ei niinkään kuki hirveenä, mutta on rehevä ja tekee pitkät versot, sitä on vihreänä tai valkoreunaisena, roikkuu putousmaisesti. Kuukausimansikka kukkii ahkerasti ja tekee satoa pakkasin saakka, hyvänmakuinen kiva lapsille. Bellis on söpö, tarvitsee paljon kalkkia ja lannoitetta. Kokeile parvekkeella myös perennoja, niissä on vaihtoehtoja vaikka kuinka. Syksyllä saat ne maahan, jos et omaan, anna kaverille jolla on puutarha. Tähkälaventeli on ihana, tykkää paahteesta ja kalkista, hyvässä lykyssä jopa talvehtii. Mirrinminttu kukkii mahtavasti ihan koko kesän. Mirrinminttu, etelänruusuruoho, maahumala ja kuukausimansikka ois aika kiva kombo. Ja joku kärhö ekstraherkuksi.
Hei kiitos vinkistä! En ole ennen kuullut maahumalasta, mutta se kuulostaa juuri siltä mitä olen hakemassa. TSekkaan noi muutkin ehdottamasi kukat, en ole mikään viherpeukalo mutta haluan silti parvekkeelle kukkia. Orvokeilla olen mennyt tähän asti mutta nyt tekee mieli vaihtelua.
Sokerinhimosta sen verran, että kromilisä voi auttaa. Minä yritän ajatella ennen karkkeja, kuinka täynnä ne on kaikkea täysin tarpeetonta. Usein ostan ihania hedelmiä (esim. passionia) karkin tilalle, tosin sokeriahan niissäkin on, vaikkakin luonnollista. Hiilareiden vähentäminen auttaa, varsinkin ns. nopeiden hiilareiden karsinta (sokeri, valkoiset jauhot jne.). Kun verensokeri on tasainen, ei tuu väsyä ja makeanhimoa niin helposti. Karkeista suosi tummaa suklaata, sitä ei tartte kuin pari palaa.