Kirjoittajan arkistot:Jenni / Arkijärki

Tämä toimii: lehtien kierrätys

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Eilen mainostin, että lehdet pysyvät meillä hyvin hanskassa. Systeemi toimii seuraavalla tavalla:

  • Hesari laitetaan paperikeräykseen samana päivänä kuin se on tullut, tai viimeistään seuraavana aamuna.
  • Hesarin mukana tulee valtava määrä mainoksia. Ne lentävät roskiin yleensä samalla kuin lehtikin, usein jo ennen kuin lehti edes avataan.
  • Perjantaisin ilmestyvä Nyt-liite ei nykyisin tarjoa minulle mitään kiinnostavaa, joten se menee kierrätykseen viimeistään maanantaina. Kuukausiliitettä säilytetään niin kauan kuin siinä on lukemattomia juttuja, yleensä max. kuukauden ajan.
  • Aikakauslehdille on oma lehtikori olohuoneessa. Sinne säästetään sekä tilatut että irtomyynnistä ostetut lehdet, samoin kuin mainoskatalogit jotka kiinnostavat. Kaikki lehdet palautetaan sinne jos niitä tavataan kuljeskelemasta muualta.
  • Suunnilleen joka toinen kuukausi käyn lehtikorin läpi, ja poistan sieltä kaikki luetut tai muuten vanhentuneet lehdet.
  • Ruokalehdet säästetään, koska niistä haetaan reseptejä myöhemminkin. Niillä on oma paikka kirjahyllyssä.

Lukumäärällisesti meille tulee aika paljon lehtiä. Postiluukusta tipahtaa säännöllisesti kuusi erilaista julkaisua, ja lisäksi ostan säännöllisesti tiettyjä ulkomaisia lehtiä. Viimeksi mainituista pari kappaletta on siirtynyt sähköiseksi tilaukseksi iPadiin, mutta siitä huolimatta lehtiä kertyy. Silti lehdet eivät muodosta mitään ongelmaa. Syynä on tehokas kierrätys.

Lehtien kierrättäminen on Suomessa tehty helpoksi. Kaikki paperi joka postiluukusta tulee, voidaan laittaa paperinkeräykseen. Luetut lehdet paperikassiin, ja sitten heivataan koko kassi paperikeräykseen. Tosin aihetta googlatessani löysin itselleni uuden tiedon, jonka mukaan keräyspaperin joukkoon saisi laittaa vain valkoisesta paperista tehdyt kassit. Ruskeasta paperista tehdyt kuuluvat kartonkikeräykseen. (Hyvät paperinlajitteluohjeet esim. täältä.)

Aikakauslehdet vanhenevat hitaasti, joten niitä lahjoitan usein eteenpäin kavereille. Tuttu kampaaja tai kahvilanpitäjä saattaisi myös ilahtua melko tuoreista aikakauslehdistä. Olennaista on, että en säästele luettuja lehtiä. Eilistä lehteä tarvitsee äärimmäisen harvoin, ja silloinkin artikkeli löytyy yleensä netistä.

Tämä postaus jatkaa eilen aloittamaani paperiprojektia. Seuraavaksi täytynee tarttua siihen, mitä EN toistaiseksi hallitse: arkistointisysteemiin. Luvassa on iso urakka.

Paperipinojen analyysi

Julkaistu , kirjoittanut
5

Suurin osa kotini sotkuista muodostuu tällä hetkellä paperista. Paperia on paljon, sitä tulee koko ajan lisää ja suurimmalle osalle ei tunnu olevan oikeaa paikkaa. Seurauksena muodostuu pinoja, epämääräisiä kasoja ja lievää epätoivoa. Päästäkseni näistä kaikista eroon, lähestyn asiaa kolmesta näkökulmasta: 1) mitä niissä pinoissa on, 2) miten papereiden kertymistä voisi estää, ja 3) mihin ne loput pitäisi panna. Äkkiseltään voisin kuvitella, että perusteelliset vastaukset näihin kysymyksiin ratkaisevat ongelman jokseenkin kokonaan. Tänään keskityn ensimmäiseen ongelmaan:

I Mitä niissä pinoissa on ja mistä ne paperit oikein tulevat

Vilkaisin ympärilleni ja löysin ainakin näitä kaikkia: sanomalehtiä, aikakauslehtiä, mainoksia, katalogeja, laskuja, tiliotteita, veropapereita, palkkakuitteja, KELAn tiedotteita, kuitteja, postikortteja, tyhjiä kirjekuoria, käyttöohjeita, muistilappuja.

Parhaiten hallinnassa ovat lehdet. Johtuen varsin tiukasta systeemistä jonka olen itselleni kehittänyt, ylimääräisiä lehtiä ei juurikaan seilaa pitkin pöytiä. Meille tulee sekä sanomalehtiä että aikakauslehtiä, ja lisäksi ostan noin kerran kuussa yksittäisiä lehtiä, mutta vanhat lehdet heitetään epäseremoniallisesti pois uusien tieltä. Lisäksi säilytettäville lehdille on omat paikkansa.

Osoitteellista mainospostia tulee yllättävän paljon. Tilasin kerran yhden hyllykön Anttilasta. Sen jälkeen kyseinen yritys on muistanut minua säännöllisesti vaatekuvastoilla. Sama juttu monen muun nettikaupan kanssa. En tiedä, miten näitä voisi estää tulemasta, asiaan täytyy perehtyä. Jos joku teistä tietää, pliis kerro se kommenteissa! Osa mainoksista menee roskiin, mutta osa jää pyörimään lehtien sekaan. Tässä asiassa voisin ryhdistäytyä.

Ison kokonaisuuden muodostavat ns. viralliset paperit: laskut, tiliotteet, verot jne. Tällä hetkellä suurin ongelma on se, ettei niille ole kunnollista arkistointisysteemiä olemassa. Sen vuoksi tämäntyyppiset paperit jäävät pyörimään ympäriinsä. Tajuan siis juuri tällä hetkellä, että ongelma ratkeaa heti, kun päätän miten haluan nämä arkistoida.

Jäljelle jäävät siis kuitit, postikortit ja muut epämääräiset lappuset. Näen, että niiden suhteen kyse on myös päätöksenteosta, kuten edellisessä kohdassa. On hiukan mysteeri itsellenikin, miksi en heitä ruokakaupan kuitteja suoraan roskiin, vaan sirottelen niitä pitkin pöytiä. Postikortteja tipahtee aina silloin tällöin, ja niitä on mukava saada. Kysymys kuuluu, kuinka kauan yhtä postikorttia pitäisi säilyttää – viikon? Kuukauden? Vuoden? Ikuisesti? Tätä täytyy pohtia. Muistilaput ovat tietysti tärkeitä, mutta niillekin voisi keksiä jonkun loogisen paikan. Sitten on suoranaista roskaa, kuten tyhjiä kirjekuoria, jotka pitää vain laittaa paperikeräykseen.

Summa summarum: Paperiroina hajoaa moniin eri kategorioihin, joista toiset ovat paremmin hallussa kuin toiset. Se, mikä aiheuttaa sotkua on toimivan systeemin puute. Jos eri papereille on olemassa oma, looginen paikka jonne ne laitetaan, ne lakkaavat olemasta roskia. Samalla lakkaa myös stressi ja sotku. Ha! Enää pitää siis tehdä päätöksiä. Teoriassa helppoa, käytännössä hitusen haasteellisempaa. Palaan asiaan!

Tällä viikolla tulossa: paperiteema

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Blogi on viettänyt hiljaiseloa kuluneen viikon mutta pääsee vauhtiin taas. Tällä viikolla tulossa postauksia paperista: monet kodit (omani mukaanlukien…) ovat täynnä paperiroinaa. On pinoja, silppua, lippusia ja lappuja – eikä oikein käsitystä siitä, mitä niille pitäisi tehdä. Aion siis pohtia mistä kaikesta paperiroina oikeastaan koostuu, mistä sitä oikein tulee ja miten sen tuloa voisi rajoittaa. Kierrätystä unohtamatta.

Kellari kuntoon – VIDEO

Julkaistu , kirjoittanut
1

Olin pari viikkoa sitten raivaamassa Katrin kellaria, ja teimme jälleen videon. Tällä kertaa saatte koko pätkän katsottavaksenne. Valaistusolosuhteet eivät olleet optimaaliset, mutta muuten sisältö rokkaa. Juttelen tällä videolla mm. siitä miten ja mitä -filosofiasta ja kellarikin kokee aikamoisen muodonmuutoksen. Kahdessa ja puolessa tunnissa onnistuimme raivaamaan, lajittelemaan ja järjestämään ison määrän tavaraa. Alkupisteessä kellarissa ei oikestaan voinut liikkua kuin loikkimalla, sillä lattiaa ei näkynyt. Projektin päätteeksi suurin osa lattiasta oli näkyvillä ja joka nurkkaan pääsi kävelemään esteettömästi. Ehdottomasti inspiroivaa saada konkreettista tulosta aikaiseksi, vieläpä noin lyhyessä ajassa.

Videon kokonaispituus on noin 10 minuuttia.

Mitä piditte?

Fiksu kysyy aina

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Vanha puhelimeni hajosi täysin, joten oli aika ostaa uusi. Samalla piti päivittää liittymä, sillä vanha ei ollut sovelias uuden puhelimen kanssa. Vanha liittymäni oli aivan p… todella huono. Olin itse mokannut vajaat pari vuotta sitten. Olin silloin omaa huolimattomuuttani hyväksynyt kytkykaupan, jossa puhelimen mukana tuli liittymä kahdeksi vuodeksi. Myyjä ei kytkystä tuolloin maininnut, mutta viime kädessä sain syyttää itseäni, sillä en kiinnittänyt huomiota niihin viesteihin, joita operaattori minulle lähetti. Jos olisin lukenut kirjeet kunnolla, olisin voinut perua koko homman. Mutta en jaksanut keskittyä, ja niinpä sitten jouduin jumiin ko. liittymän sekä operaattorin kanssa. Olen yrittänyt päästä liittymästä eroon soittamalla asiakaspalveluun, valittamalla kiukkuisesti ja neuvottelemalla kauniisti – ilman tulosta. Olin jo vannonut, että kun sopimuskausi loppuu, en enää ikinä palaa kyseisen operaattorin asiakkaaksi.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Nyt uutta puhelinta ostaessa aloin kysellä myyjältä eri vaihtoehtoja uudeksi liittymätyypiksi. Myyjä tsekkasi nopeasti millaisia puhelinlaskuni ovat viime aikona olleet, näki sieltä miten puhelinta yleensä käytän ja tarjosi sitten  liittymää, joka tuli selvästi edullisemmaksi kuin nykyinen, vaikka palvelutaso oli korkeampi. Kysyin mitä muuta olisi tarjolla ja samantien sain entistä paremman tarjouksen. Edellisestä kerrasta viisastuneena tarkistin kaikki minulle olennaiset yksityiskohdat, ja tarjous tuntui erittäin kohtuulliselta. Nyt saan kiinteällä hinnalla keskimäärin reilun tunnin puheaikaa sekä 10 tekstaria päivässä, sekä rajattoman nettisurffauksen maksiminopeudella. Tämä kaikki maksaa suunnilleen saman minkä edellinen palikkaliittymäkin, paitsi että tästä pääsen eroon välittömästi, jos haluan. Samalla vanha liittymäni lakkautettiin, joten sekin päänsärky häipyi. Ainoa mikä ei häipynyt, oli tunne siitä että olen ollut pitkään ihan pösilö, kun en ollut hoitanut hommaa aiemmin.

Mitä tästä opimme? Aina kannattaa kysyä. Olisin luultavasti saanut paremman sopimuksen jo vuosi sitten, jos vain olisin mennyt operaattorin liikkeeseen ja selvittänyt asiaa siinä vaiheessa, kun tajusin ettei liittymä ole minulle edullisin mahdollinen. Sen sijaan että märehdin asiaa kotona, olisi kannattanut olla itse aktiivinen. Todennäköisesti olisin säästänyt vuoden aikana monta euroa, enkä olisi joutunut stressaamaan typerää liittymää näin pitkään. Nykyinen liittymäni on tällä tarjouksella voimassa vuoden. Mutta kuten myyjä avoimesti sanoi, vuoden päästä kannattaa tulla liikkeeseen uudelleen, ja kysellä millaisia tarjouksia on sillä hetkellä voimassa. Erittäin todennäköisesti saan samat edut myös seuraavaksi vuodeksi, jos vain näen itse sen vaivan, että selvitän mitä on tarjolla.

Aina kannattaa kysyä -strategiaa kannattaa noudattaa myös muiden palveluntarjoajien suhteen. Monet niistä ovat valmiita neuvottelemaan paremmista eduista, etenkin jos alalla on kilpailua. Älä murehdi kotona kuten minä tein, vaan marssi liikkeeseen ja vaadi parempaa palvelua.

Kirpputori pidetty

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Siivouspäivän kirpputori pidetty. Myytävää ei ollut valtaisasti, mutta mukavasti pääsin tavaroista eroon. Kaupaksi kävi – kuten arvata saattoi – hyväkuntoisimmat vaatteet ja kengät, uudenveroiset kirjat ja korut. Hinnat pidin alhaalla, kallein vaate (naisten trenssi) maksoi 8€. Muuten myin 2-5 euroa kappale. Tarkoitus oli lähinnä päästä tavaroista eroon, ei niinkään rikastua.

Ostin itsekin päivän aikana muutamia tavaroita:

  • naapurin leipomaa ihanaa omenapiirakkaa – 3€
  • nuken potta + arkki barbapapa-tarroja, molemmat 50 senttiä
  • muovijakkara kylppäriin – 1€ –> Jakkara oli ollut ostoslistalla jo pitkään.
  • lasten maalaussetti Ikeasta – 15€. Tätä voisi sanoa impulssiostokseksi, ei ehkä harkituin hankinta. Tämä oli silti kohtuullinen hinta, koska uutena ostettuna paketti olisi maksanut n. 40€. Tarkoitus on viedä koko setti mökille, jossa pienet maisemamaalarit voivat toteuttaa itseään kesällä.

Kaikki ei mennyt kaupaksi, mutta paketoin melkein kaikki loput yhteen isoon muovikassiin ja lahjoitin Kultturikameleonttien Kairon katulasten hyväksi menevään keräykseen. Kaikki vaatteet menivät siis käyttöön, toivottavasti joku koditon lapsi/nuori niistä jossain ilahtuu. Ainakin kerääjät tuntuivat aidosti arvostavan jokaista annettua vaatekappaletta, joten tästä tuli oikein hyvä mieli.

Olipa muuten hassua huomata, miten omista vaatteista luopuminen voi tuntua vaikealta, vaikka kaikki myytävät olivat juuri niitä, joita en ollut pitänyt pahimmillaan vuosikausiin. Jotenkin sitä vain silti meinasi haikailla niiden perään, vaikka mitään en jättänyt myymättä, jos vain ostaja ilmaantui. Erikoisinta oli, että ilmaiseksi antaminen ei tuntunut miltään, tai oikeastaan vain hyvältä. Jostain syystä omista tavaroista luopuminen lahjoittamalla tuntui paljon helpommalta kuin myyminen. Mikähän psykologinen efekti tämänkin takana piilee.

Lauantai 12.5. on siivouspäivä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Siivouspäivä on mahtava uusi idea, jolloin Helsinki muuttuu hetkeksi suureksi kipputoriksi. Sen lisäksi, että on nyt oiva tilaisuus myydä vanhoja tarpeettomiksi käyneitä tavaroitaan, voi omasta naapurista tehdä kierrätyslöytöjä. Mutta ei tässä vielä kaikki: Helsinkiin on rakennettu kierrätyspisteitä, jonne voi ilmaiseksi viedä mm. ongelmajätettä, sähkö- ja elektroniikkaromua yms. Myyntipaikat löytyvät täältä. Tätä kirjoittaessa Helsingissä paikkoja on yli 400, muissa kaupungeissa muutama.

Vaikka tapahtuma on toistaiseksi helsinkiläinen ilmiö, toivon että se onnistuu ja leviää pian muuallekin. On hienoa että kierrätyskeskukset ja muut yhteistyökumppanit on myös saatu mukaan. Olisi mukavaa, jos Siivouspäivä vakiintuisi samalla tavalla kuin pop up -ravintolatkin. Tällaiset asukasvoimin järjestettävät tapahtumat ovat kivoja, koska niistä puuttuu turha byrokratia ja kynnys osallistua on äärimmäisen matala. Ilmoitus vain facebookiin ja tavarat pihalle ostajia odottamaan.

Itse koetan saada kaupaksi muutamia vaatteita ja kenkiä. Onko kukaan lukijoista osallistumassa?

Suklaata ja samppanjaa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Mitä äidille lahjaksi? Arkijärki lähestyy kysymystä roinattomuuden filosofiasta käsin.

  • Kukat. Klassikko, mutta kauniisti sidottu kimppu ilahduttaa mieltä monta päivää.
  • Syötävät ja juotavat. Henkilökohtaisesti ilahdun aina samppanjasta ja käsintehdyistä konvehdeista, mutta jokaiselle makunsa mukaan.
  • Elämykset. Festariliput, konserttiliput, elokuvaliput, messujen sisäänpääsy, risteily, huvipuiston vuosiranneke, kausikortti kasvitieteelliseen puutarhaan…. Vaihtoehtoja riittää niin hinnan kuin aiheenkin suhteen.
  • Palvelut. Tietysti on olemassa kaikki perinteiset day spa- yms. hemmotteluvaihtoehdot. Mutta miksei myös auton siivous ja täyshuolto? Tai yksityistunti siinä urheilulajissa, jota lahjan saaja harrastaa? Tai illallinen hyvässä ravintolassa?
  • Digitaaliset. Kirjoja, lehtiä, elokuvia ja musiikkia voi hankkia digitaalisesti, eivätkä ne jää jalkoihin pyörimään.
  • ”Toisenlaiset lahjat”. Joku äiti saattaa ilahtua myös hyväntekeväisyydestä. Lahjoitus maailman vähäosaisemmille äideille onnistuu esim. Unicefin tai KUA:n kautta helposti.

Jostain syystä tavaratalot haluavat saada meidät uskomaan, että kaikki äidit toivovat äitienpäivänä lahjaksi yöpaitoja ja pörröisiä aamutossuja. Todellisuudessa parhaat lahjat ovat sellaisia, joista näkee että niitä on mietitty. ”Ajatus on tärkein” tarkoittaa mielestäni juuri tätä: lahjan antaja on todella kuunnellut saajan toiveita (etenkin sieltä rivien väleistä) ja halunnut antaa lahjan, joka todella ilahduttaa. Siksi se pieni valkovuokkokimppu voi olla niin ihana – sen eteen on nähty vaivaa, se on käyty poimimassa juuri äitiä varten. Toisaalta jos äiti on monta viikkoa toivonut saavansa leipäkoneen tai höyrypesurin, silloin voi olla parhautta hankkia juuri se toivelahja. Sen sijaan jos erityisiä tavaratoiveita ei ole, suosittelen vilkaisemaan ylläolevaa listaa. Millään noista ei voi mennä hirveän pahasti pieleen, ja plussana on vielä se, ettei nurkkiin kerry ylimääräistä roinaa.

Koiperhosten karkotus

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Koit rakastavat: villaa, pimeää, lämmintä, kosteaa ja likaista.

Koit vihaavat: tekokuituja, aurinkoa, pakkasta, kuumaa, koimyrkkyjä.

Laita kesä/talvisäilöön vain puhtaita, tuuletettuja vaatteita. Koit innostuvat ihmisperäisestä hilseestä, joten puhtaus on tärkeää. Pakkaa vaatteet mahdollisimman ilmatiiviisti, mieluiten muovilaatikoihin tai vakuumiin meneviin pukupusseihin. Yleensä koit käyvät ensimmäiseksi käsiksi juuri niihin arvokkaimpiin luonnonkuituihin, etenkin villaan, joten erityisesti niiden pakkaaminen huolella kannattaa. Setripuun sanotaan karkottavan koita, samoin laventelin. Jotkut väittävät myös kumin hajun karkottavan koit – en osaa sanoa pitääkö tämä paikkansa. Kaupoista saa myös ”koipalloja”, toisin sanoen koit karkoittamaan suunniteltuja täsmämyrkkyjä.

Jos koit ovat päässeet valloilleen, ehjät vaatteet kannattaa käsitellä niin, että toukat kuolevat. Koit eivät kestä suoraa auringon paistetta, joten kauniina päivänä vaatteet voi viedä ulos, ja kylvettää auringossa huolellisesti joka puolelta. Koit kuolevat myös kuumassa saunassa (80°C). Jos saunotat vaatteet, levittele ne ilmavasti ja pidä kuumassa muutama tunti. Toinen vaihtoehto on pitää vaatteita yli -25 asteen pakkasessa viikon ajan.

Olennaista on tuhota koiden alkukoti, jotta niistä pääsee eroon. Koit saattavat pesiytyä myös esim. villamattoon tai vanhojen huonekalujen pehmusteisiin, joten esimerkiksi vintissä on hyvä tarkistaa kaikki mahdolliset pesäpaikat.

Kuva ja lisätietoa täältä.

Vara-varasto

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Loppuuko tila kesken? Ainahan voi vuokrata lisää varastotilaa. Tosin se ei varsinaisesti ratkaise itse ongelmaa, eli sitä että tavaraa on liikaa. Sen sijaan ylimääräiset tavarat tulevat entistäkin kalliimmiksi.

USAssa kodin ulkopuoliset varastot ovat valtava bisnes, eikä ihme – melkein 10% amerikkalaisista säilyttää tavaroitaan maksullisessa pienvarastossa, ja määrä kasvaa jatkuvasti. Sama ilmiö on vähitellen rantautumassa Suomeenkin. Hesari uutisoi aiheesta viime sunnuntaina (HS 6.5.2012 /A 14). Helsingissä on tarjolla varastotilaa moneen lähtöön vaihtelevin hinnoin ja palvelutasoin.

On tilanteita jolloin ulkopuolisen varastotilan vuokraaminen on järkevää. Esimerkiksi silloin kun tavarat pitää saada väliaikaisesti säilöön remontin tieltä tai kun on muuttamassa pois paikkakunnalta määrätyksi ajaksi. Tiiviisti pakatut tavarat menevät hämmästyttävän pieneen tilaan. Hieman tavarasta ja huonekaluista riippuen noin 10% asunnon pinta-alasta riittää varastotilaksi. Käytännön esimerkki: olen itse todistanut, kuinka hieman yli 60 neliön asunto pakattiin viiden neliön varastoon.

Sitten on tilanteita, joissa – anteeksi nyt vain – on mielestäni älytöntä vuokrata lisää varastotilaa. Silloin kun omat varastot, vintit ja kellarikomerot ovat täyteen sullottuja, mutta lisää varastotilaa olisi silti saatava, pitäisi jonkun hälytyskellon soida. Mihin sitä kaikkea tavaraa tarvitaan? Maksullisessa varastossa tavarat ovat aina melko hankalasti saavutettavissa. Niitä ei saa sieltä käyttöön hetken mielijohteesta. Käytännössä vuokraaja maksaa siitä, että saa omistaa tavaroita, joita ei koskaan käytä.

Jos kyse ei ole akuutista ja väliaikaisesta säilytystarpeesta, vuokravaraston hankkimista kannattaa todella harkita. Oman kellarin, vintin tai autotallin raivaus saattaa yllättäen tarjota saman verran ilmaista säilytystilaa. Jos ei tarkasti edes muista, mitä oman varastotilan takahyllyissä piilee, se kannattaa selvittää ennen kuin alkaa maksaa uudesta varastostosta. Kenties niistä Valittuista Paloista vuodelta -86 voikin jo luopua.

EDIT: Unohdin mainita, että tämän päivän Hesarissa oli vielä pikku-uutinen siitä, että myös noissa sinänsä siisteissä ja kuivissa pienvarastoissa voi olla koita. Joten jos varastoitte vaatteita, pakatkaa aina huolella!