Tässä podcastissa pohdin usein kuultua lausahdusta, että jos kotona on sotkuista tai epäjärjestystä, ”ei pysty ajattelemaan kunnolla”.
- Mietin mistä tämä johtuu, onko kyse todella siitä sekasotkusta vai sittenkin jostain muusta.
- Keksin heti esimerkin, josta käy ilmi ettei kyse ole universaalista ilmiöstä
- Pohdin, miksi minua sotku häiritsee, vaikka voin hyvin kääntää sille selkäni
- Mietin myös, kärsivätkö miehet tästä samasta ongelmasta, vai onko kyse pikemminkin naisille tyypillisestä ajattelusta.
Podcast on tällä kertaa vähän lyhyempi, kesto noin 14 minuuttia.
Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen klikkaa kohtaa, jossa lukee ”tilaa”, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä. Jos haluat, että muutkin löytävät Arkijärki-podastin, arvostele podcast tökkäämällä sopiva määrä tähtiä! Mitä enemmän, sitä paremmin muutkin kuulijat löytävät sen.
Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät myös blogin podcastien omalta sivulta, linkki myös sivun ylälaidassa. Sivulla uusin jakso on aina ylimpänä.
Podcast: Play in new window | Download
Subscribe: RSS
Mulla ihan sama juttu. Teen kotona toimistotöitä yrittäjänä. Ja vaikeet työjutut en saa aikaiseksi enkä keskityttyä ennenkin koti perussiisti, tai keksin just lisäsiivouksia ettei tarttis alkaa ns oikeisiin töihin! Oon miettiny paljon mistä johtuu, henkinen juttu mun mielestä tää on selkeästi, ja kiinnostais myös onko lapsuuden henkisillä kokemuksilla jotain merkitystä. Mun lapsuudenkodissa ei vanhemmat tehneet näin, mutta mietin onko sieltä ajalta joku muu yhteys… Kiitos podeistasi, auttaneet tosi paljon!
Kiitos kiitoksista 🙂 Luulen että tässä on tosiaan tämä henkinen aspekti paljon vahvempi, kuin se että sotku häiritsisi jotenkin ajattelua vain olemassaolollaan.
Olen tehnyt väitöskirjan kotona, pienessä kaksiossa – ja se aineiston määrä oli sama kuin jossan tutkijan huoneessa yliopistolla. Kokosin papereita ihan pahvilaatikoihin tai pinoihin lattialle. Olen kai niin päämääräorientoitunut tai tekemisorientoitunut, että pystyn sulkemaan epäjärjestyksen pois mielestäni (tein vielä käsitöitä, joten toisessa huoneessa oli ompelukoneet ja kankaat levällään).
Ystävä tosin sanoi tuolloin, että kotini on jotenkin siisti, mutta on aina joku projekti kesken, että ilmeisesti tavarat näyttivät siltä, että ne olivat paikoillaan, vaikka ne olivat pöydillä. Hän itse on todellisen järjestyksen ja viivasuorien pinojen ystävä – hänellä ei ollut keskeneräisiä projekteja kotonaan. Toinen ystäväni sanoi, että olen sellainen ihminen, että minä en varmaan siedä sitä, että tavarat ovat hukassa – ja se on totta. Minulle järjestys on etupäässä sitä, että tiedän, missä tavarani ovat. Tavaramäärä muutoin on kyllä hallinassa (minulla taitaa olla henkilökohtaisia ja kodin perustavaroita saman verran tai vähemmän kuin opiskeluaikoina, kirjoja ja muutama matkamuisto sekä muistoesine edesmenneistä on tullut lisää, mutta ei häiritsevästi, yleensä ostan uutta vain jonkun poismenevän tilalle) – tavarat ovat paikoillaan kaapeissa, ja esimerkiksi työtasot keittiössä ovat tyhjät. En pitäisi siitä, että töihin ei voi ryhtyä raivaamatta tilaa tai että työtasot ovat täydet kuten sisarellani.
Jos asuisin omakotitalossa, haluaisin asua sellaisessa talossa, jossa näkyy sukupolvien ketju, ja jossa olisi jotenkin aikakerrostumia, vaikka sitä tavaraa ei saisi olla niin paljon, että kaappeja ei uskaltaisi avata tai varastoa ei viitsisi näyttää vieraille. Pitäisin siitä, että voisi kaivella vanhoja sarjakuvalehtiä, jotka ovat olleet tietyssä hyllyssä 25 vuotta, tai eteisen komero on suurin piirtein samassa jamassa kuin 30 vuotta sitten. Sujahtaisin sellaiseen taloon vähine tavaroineni ja kirjahyllyineni varmaankin aika helposti.
Minusta on mahdoton ajatus, että koti olisi aina niin tiptop, ettei mitään projekteja olisi esillä. Minulla on samoin kuin sinullakin, vaikka meillä on peräti työhuonekin. (Vaikka se palvelee myös kodinhoitotilana ja varastona, joten mitään huikeaa tilaa ei siellä ole.) Teen silti töitä keittiönpöydän ääressä, ja aineistoja on siis näkyvillä. Tosin siisti pino ei minusta ole kovin häiritsevä arjessa. Pinot siivoan pois vasta kun on jotkut isommat juhlat tulossa.