Tänään pohdin tavaroita, raivaamista ja järjestyksen pitämistä. Tai sitä, miksei järjestys pysy. Minusta moni juttu kiteytyy siihen, haluaako nähdä vaivaa ennen vai jälkeen.
- Miksi minusta on helpompi sanoa tavaroille ei ennen kuin ne tulevat kotiin
- Miksi kiinnymme tavaroihin
- Toisaalta ein sanominen etukäteen voi myös olla vaikeaa. Esimerkkinä ämpärit!
- Mitä opin järjestyksestä, kun sain uuden tiskikoneen
- Miksi kannattaa kouluttaa itsensä näkemään vaivaa ennen kuin sotku syntyy.
- Mikä saa keittiössä hermoni menemään täysin
- Miksi näen mieluummin vaivaa etukäteen kuin siivoilen jälkiä jälkikäteen
Podcastin kesto on tällä kertaa 20 minuuttia.
Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen klikkaa kohtaa, jossa lukee ”tilaa”, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä. Jos haluat, että muutkin löytävät Arkijärki-podastin, arvostele podcast tökkäämällä sopiva määrä tähtiä! Mitä enemmän, sitä paremmin muutkin kuulijat löytävät sen.
Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät myös blogin podcastien omalta sivulta, linkki myös sivun ylälaidassa. Sivulla uusin jakso on aina ylimpänä.
Podcast: Play in new window | Download
Subscribe: RSS
Olen aina pitänyt selvänä että ihmiset jonottavat niihin ämpäreihin laitettujen ilmaistuotteiden ja lahjakorttien takia, eikä niiden euron muoviämpäreiden itsessään? Varmaksi en toki voi sanoa koska en ole koskaan itse ollut jonottamassa ämpäreitä enkä tietääkseni tunnekaan ketään joka olisi, mutta olen kyllä tosi järkyttynyt jos kyse tosiaan on pelkistä tyhjistä muovikuorista eikä niiden sisällöstä.
Ehkä siinä on se salaisuus! Mutta epäilen että pelkille ämpäreillekin riittää jonottajia…
Minustakin olisi kiva, jos ne haarukat yms. olisivat järjestyksessä ja ne saisi koneesta järjestelemättä pois. Meillä kaikki vievät käyttämänsä astiat itse koneeseen. Koska en halua olla ”nalkuttava akka”, niin olen katsonut parhaaksi vain sietää sen, että astiat eivät ole koneessa oikeilla paikoillaan (siis minun mielestä oikeilla) ja joudun niitä jälkikäteen järjestelemään. Astioille on koneessa omat paikkansa, jolloin koneeseen mahtuu optimaalinen määrä astioita — meillä pestään vain täysiä koneellisia. Siksipä siirtelen usein lautasia ja laseja eri paikkoihin koneessa. En kuitenkaan järjestele likaisia haarukoita ja veitsiä, vaan vasta puhtaita.
Jos vaatisin astioita oikeille paikoilleen, niin saisin sanoa asiasta joka päivä! Vanhempi siskoni teki niin aikoinaan oman perheensä kanssa ja siksi päätin, että tuohon en itse sorru. Se ei ole kenestäkään kivaa. Miksipä muiden pitäisi kärsiä siitä, että minun mielestäni astioiden pitää olla koneessa tietyillä paikoilla?
Minulla on ystävä, joka asuu yksin ja jonka huushollissa pitää tavaroiden olla aina omilla paikoillaan. Käyttämäni astiat vien siellä tiskipöydälle, koska en viitsi laittaa niitä koneeseen. Sanomistahan siitä vain tulisi, koska hänen koneessaan pitää haarukoitten piikitkin sojottaa samaan suuntaan. 😉
Hehe, minusta tiskikoneen jälkikäteen järjestäminen on ihan normaalia toimintaa 😀 Mutta perheissä joutuu tekemään kompromisseja, joten sanoisin että tuo sinun ratkaisu on varmasti hyvä. Jos astiat kuitenkin päätyvät koneeseen, niin se lienee se olennaisin juttu.