Tässä podcastissa pohdin nollahukkaelämän hyviä ja huonoja puolia. Tämä on kiinnostava aihe, sillä se herättää minussa ristiriitaisia mielipiteitä.
- Kerron, mikä nollahukka-ajattelussa minua tökkii
- Puhun myös siitä, miksi aihe siitä huolimatta kiinnostaa ja miksi pidän sitä tärkeänä
- Pohdin erilaisia käytännön keinoja, miten voisi jätteen määrää vähentää
Arvelen, että kaltaisiani on paljon: periaatteessa kiinnostaa, mutta toisaalta asia tuntuu myös vaikealta toteuttaa. Miten teillä? Onko lukijoissa todellisia nollahukkaajia? Vai oletko kaltaiseni empijä/pohtija?
Podcastin kesto on 21 minuuttia.
Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen klikkaa kohtaa, jossa lukee ”tilaa”, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä. Jos haluat, että muutkin löytävät Arkijärki-podastin, arvostele podcast tökkäämällä sopiva määrä tähtiä! Mitä enemmän, sitä paremmin muutkin kuulijat löytävät sen.
Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät myös blogin podcastien omalta sivulta, linkki myös sivun ylälaidassa. Sivulla uusin jakso on aina ylimpänä.
Podcast: Play in new window | Download
Subscribe: RSS
Meillä on kolme selvästi useimmiten sekajäteroskista täyttävää roskatyyppiä: satunnainen kertakäyttövaippa lapsenlapselta, kissanhiekka (me kerätään ne pieneen pussukkaan ja heitetään roskikseen) sekä kahvipaketit (KultaKatriinan pakettia ei voi laittaa muovipakkausten sekaan, harmi, nimittäin jotkut kahvipaketit kuitenkin voi). Lisäksi sinne menee satunnaisesti jotain muutakin, esim. joku tosi likainen muovipakkaus (vaikka jostain kalasta tms, se on niin suttuinen ettei voi heittää sinne muovipakkauksiin, tai sitten vaikka hammastahnaputkilo).
Periaatteessa meillä voisi polttaa nuokin kaikki (no, ei ehkä kyllä kissanhiekkaa), joko sisällä takassa tai pihalla jotain muita siellä poltettavia roskia poltettaessa, mutta käytännössä nämä menee useimmiten siis sekajätteeseen. Kuitenkin esimerkiksi vessan roskis, jossa on mm. hammaslankoja, kuukautissiteitä ja kuivausrummusta poistettua nöyhtää, menee kokonaisuudessaan pönttöuuniin.
Nollahukkaaja toki a) käyttäisi kestovaippoja, b) ei pitäisi kissaa tai käyttäisi sen pissillä ja kakilla pihamaalla =D ja c) vaihtaisi kahvimerkkiä sellaiseksi, että paketin voisi laittaa muoveihin.
Minäkin pyrin jätteettömyyteen, mutta armollisella otteella kuitenkin. En lähde kauemmas kauppaan ostamaan irtoporkkanoita jne. Hammaslangasta vinkkaan sen verran, että on olemassa muovitonta ja jätteetöntä vaihtoehtoa sillekin ihan kaupan hyllyssä, nimittäin metallikorkilliseen lasipurkkiin pakattuna. Saa ainakin Ruohonjuuresta. (Ja tuntuu muuten tosi hyvälle! On myös kestävää, mä käytän samaa lankaa moneen kertaan, huuhdon ja kuivaan vaan välillä. En tiedä meneekö sinun seulan läpi tällainen tapa, mutta itselleni käy. =D)
Lisäys: yksi roska vielä, joka menee sinne sekajätteeseen: pussinsulkija. Olisipa mahtavaa, jos kehitettäisi joku muunlainen pussinsulkija leiville kuin se leveä muovinen, jossa on metallia reunoissa… Minun tietämyksen mukaan se siis pitää laittaa sekajätteeseen, onko muilla jotain muuta tietoa?
Hei, kotiuunissa ei pitäisi polttaa muovia, sillä siitä tulee terveydelle haitallisia päästöjä matalan polttolämpötilan vuoksi, ja uunikin voi vahingoittua poltossa syntyvien happojen vaikutuksesta.
Aivan, ja on jätelainkin vastaista. Tämä pitää muistaa myös mökillä. Myöskään ulkona ei saa polttaa jätteitä.
Kyllä tuo kuulostaa ihan toimivalta hammaslangalta. Tässä nollahukkaelämässä on juuri tuo, että miten paljon siihen on valmis käyttämään aikaa ja vaivaa. Minä voin ostaa porkkanoita joko muovipussissa lähikaupasta, tai sitten mennä torilla ja ostaa irtona sieltä. Ei se torikaan hirveän kaukana ole, mutta käytännössä se on kuitenkin melkein tunti lisää kauppareissuun, jos lähden sinne. Verrattuna siihen että kävisin lähikaupassa ohikulkumatkalla, ero on aika iso, etenkin jos on muutakin tekemistä. Ehkä tehokkainta olisi toivoa mahdollisimman paljon irtotuotteita sinne lähikaupan tiskiin.
Nollahukkaelämä kiinnostaa kovasti ja luen siitä mielelläni, mutta omassa elämässäni se ei käytännössä toimi. Pyrin vähentämään jätettä eli kaupassa yritän valita ekologisen vaihtoehdon ja haen palashampooni Ruohonjuuresta, mutta en halua käydä useissa kaupoissa enkä käyttää kaupassa käyntiin ja ruoan laittoon yhtään sen enempää aikaa kuin jo käytän. Kuljetan mukana kauppakassia ja hedelmäpusseja, mutta en purkkeja ruokaa varten. Meillä on lisäksi useampi lemmikki, joten jätettä tulee niidenkin ruokinnasta ja hoidosta. Olisi mielenkiintoista tietää, miten onnistuu lapsiperheen nollahukkailu ilman autoa?
Hei Katja, jos olet instagramissa niin siellä on ainakin sellainen kuin arvokasmaailma, jossa on nollahukkaileva lapsiperhe (vanhemmat ja 1-vuotias lapsi)! =) Uskoisin, että se onnistuu silloin, jos molemmat vanhemmat on juonessa mukana ja jos asutaan sellaisessa paikassa, jossa on kaikki palvelut lähellä.
Nämä on näitä pieniä puroja, joiden hyödyllisyydestä voi aina keskustella, mutta toisaalta jotain voi aina tehdä. Esimerkiksi tuo avokadopakkaus mistä puhun podcastissa. Niitä oli sekä irtomyynnissä että siinä kaksinkertaisessa pakkauksessa, valitsin irtomyynnin. Olen alkanut miettiä sitä omaa kuona- ja tuhkakuormaani, sen pienentäminen tuntuu jotenkin järkevältä tavoitteelta.
Pyrin ostamaan irtomyynnistä ne vihannekset jotka ovat saatavilla. Tämän vuoksi luomutuotteet jäävät jonkin verran vähemmälle sillä valitettavasti ne on usein pakkauksessa. Kirsikkatomaatteja en osta sillä ne ovat yleensä muovirasiassa, tavalliset irtomyynnissä. Viime aikoina on ollut myös 2-luokan kurkkua ilman muovikäärettä. Ihan yhtä hyvin on säilynyt kuin muovitetut kurkutkin. Se on minusta jännää koska olen aina kuullut, että kurkun olisi ”pakko” olla muovissa jottei heti nahistu.
Tuo kirsikkatomaattihomma on kyllä rasittava. Tykkään niistä, minusta niissä on parempi maku etenkin talvisin kuin tavallisissa, mutta aina tulee se muovipurkki mukana. Lähikaupasta ei saa kurkkua ilman muovia. Pitäisiköhän viettää sellainen testiviikko, että ostaisi lähikaupasta vain mahdollisimman nollahukkatyyppisiä tuotteita? Voisi olla mielenkiintoista katsoa, millaiseksi valikoima kutistuisi.