Tässä podcastissa puhun siitä, miksi kaikkia tavaroita ei tarvitse raivata samalla innolla. Minulla tämä konkretisoituu kirjoihin, jakso sisältää pieniä paljastuksia siitä, miten ”tavara-ammattilaiseltakin” saattaa silloin tällöin ote hieman lipsua…
- Miksi rakastan kirjoja, enkä halua juurikaan luopua niistä
- Miksi omat harrastustavarat ovat erityisasemassa, kun kodin tavaroita raivataan
- Kerron myös, miksi meillä on niin paljon kirjoja (no siksi että hankin niitä jatkuvasti lisää mitä moninaisimmilla tavoilla)
- Miten rakkaaseen harrastukseen liittyviä tavaroita kannattaa karsia
- Miksi kuitenkin uuden säilytystilan hankkiminen ei lopulta ole paras ratkaisu
Podcastin kesto on 18 minuuttia.
Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen klikkaa kohtaa, jossa lukee ”tilaa”, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä. Jos haluat, että muutkin löytävät Arkijärki-podastin, arvostele podcast tökkäämällä sopiva määrä tähtiä! Mitä enemmän, sitä paremmin muutkin kuulijat löytävät sen.
Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät myös blogin podcastien omalta sivulta, linkki myös sivun ylälaidassa. Sivulla uusin jakso on aina ylimpänä.
Podcast: Play in new window | Download
Subscribe: RSS
Kuuntelin poikkeuksellisesti podcastin, koska rakastan kirjoja! Minulla oli luettelemiesi säilytyspaikkojen lisäksi vielä pieni kirjastohuone jossa oli pieni 9-hyllyinen kirjahylly sekä vielä taidekirjoille (minulle rakas kirjahulluuden alalaji) oma tilansa.
Tajusin jo muutama vuosi sitten, että nyt tila loppui ja perustin työpaikalle kirjaston, josta sai ottaa kirjoja, mutta niitä ei saanut palauttaa. Se toimi aika hyvin ja työkaverit tykkäsivät!
Kun viime vuonna päätin muutosta pienempään, tulikin eteen haaste, koska järki sanoi, että kirjoja on vähennettävä, mikä tuntui ihan mahdottomalta ajatukselta. Pakko on kuitenkin paras motivaattori tässäkin. Tein homman iteroiden eli tein monta poistokierrosta, joista viimeisen, kun pakkasin kirjoja muuttoa varten.
Lukemattomia löytyi monia kymmeniä ja jokunen tuplakin…
Ostolakkoja aloitan yhtenään, mutta ne onnistuvat yhtä hyvin kuin suklaaholistin laihdutuskuurit. Nykyään ostan kumminkin fiktion pääosin ekirjoina.
Ekirjahyllyssäkin on myös muutama kymmenen vielä lukematonta kirjaa.
Jos tilaa olisi äärettömästi, ostaisin kyllä kirjat perinteisellä käyttöliittymällä. Kirja vaan on niin ihana esine!
Tiedän muitakin, joilla on tuollainen lahjoitushylly. Ne ovat minulle aina vaarallisia, koska varsin usein löydän jotain mielenkiintoista, mikä pitää tietenkin pelastaa… samoin divareiden euron korit ovat samanlaisia. Kirjat ovat esineinä ihania. Niihin liittyy niin paljon enemmän, kuin vain kannet ja nippu paperia. Minä en ole päässyt e-kirjojen makuun, mutta äänikirjoja harrastan edelleen. Tosin Audiblen tilaus oli lopetettava, kun en ehtinyt kuuntelemaankaan kaikkia. Äänikirjoja on runsaasti varastossa odottamassa sopivaa hetkeä. Nekin ovat ihania, eniten tykkään niistä, joissa kirjoittaja lukee itse tekstinsä. Nyt kuuntelussa Michelle Obaman elämänkerta hänen itsensä lukemana.
Luin jo vuosia sitten ekirjoja padilta, mutta kun se tuli elinkaarensa päähän, ekirjat jäivät. Puhelimen vaihto siten, että näytön koko oli valintakriteeri, palautti taas elukemisen ilon. En näe siinä mitään eroa perinteiseen lukemiseen, kun puhutaan fiktiosta. Ja mukana kulkee aina kevyesti iso varasto luettavaa.
Olen miettinyt tuota podcastasiaa ja todennut, että se ei vaan sovi hiljaisuudessa viihtyvälle ihmiselle, joka ei kuuntele koskaan radiota, harvoin musiikkia, ei katsele tv:tä tms. Tähän on vain yksi poikkeus eli Auta Antti-podcast.
Podcastit ei sovi kaikille, eikä kaikkien tarvitse niitä kuunnella. Maailmalla podcastit ovat jo pitkään olleet iso juttu, ja ennustan että niiden suosio tulee entisestään kasvamaan myös Suomessa
Onko se lisätty säilytystila mikään ratkaisu? Joko tavaroita tarvitsee tai ei. Jos niitä tarvitsee, ne pitää olla ns. kädenojentaman päässä, eikä jossain häkissä kolmen kilometrin takana.
Hyvä kysymys. Säilyttäminen säilyttämisen vuoksi ei ole minusta koskaan kovin hyvä ratkaisu, mutta tietysti kotona säilytystilan lisääminen voi parantaa järjestystä. Olettaen tietenkin, että tavaroiden määrä on harkittu.
Voisiko näitä äänitejuttuja saada myös kirjoitettuina? Meitä on vanhan koulukunnan ihmisiä, jotka todellakaan emme ehdi emmekä jaksa käyttää aikaa kuunteluun, kun lukemalla olisi niin paljon nopeampaa. Olen pitänyt blogistasi ja harmittaa, kun nykyisin on vain vihjeitä siitä, mitä pitäisi kuunnella. Voi olla että ovat hienoja esityksiä, mutta puolta tuntia en sellaiseen laita, kun lukisin saman viidessä minuutissa.
Valitettavasti näitä ei voi saada kirjoitettuna, koska puhun podcastissa vapaasti, eikä mitään kirjoitettua pohjaa ole. Oletko koskaan kuunnellut radiota tai äänikirjoja? Podcastien idea on sama kuin radiossa, paitsi että podcastin voi kuunnella silloin kun itselleen parhaiten sopii. Itse kuuntelen niitä esim. ajaessani autoa, tehdessäni kotitöitä tai käydessäni lenkillä. Minusta se on mukavaa, koska samalla kun kuuntelee, voi tehdä jotain muutakin. En koskaan istuudu alas kuuntelemaan podcastia, vaan yhdistän sen aina johonkin muuhun tekemiseen. Minusta podcastien idea on juuri se, että silloin kun ei voi lukea, voi kuitenkin kuunnella. Luen itse mieluusti kaiken, mutta yhtä aikaa ei voi lukea ja ajaa autoa tai lukea ja ripustaa pyykkejä. Sen sijaan kun podcastit saa kätevästi omaan puhelimeen, minulla on aina kuulokkeet mukana, ja kuuntelen kaikissa sopivissa väleissä. Suosittelen kokeilemaan!
Olen yrittänyt pari kertaa kuunnella äänikirjaa – ei tullut mitään. Liian hidasta 🙂 Radiota kuuntelen silloin tällöin autossa, mutta pitkillä matkoilla sekin alkaa ärsyttää. Jos teen jotain, ajattelen. Ja sit kovin kovasti pidän hiljaisuudesta.
Sitten tuo kuuntelumedia ei vain ole sun juttu! Varmaan vähän sama homma kuin minulla kuvat. En jaksa selata blogeja, jotka täyttyvät isoista kuvista, tekstit kiinnostavat paljon enemmän.
Ihan samaa mieltä. Kyse ei ole itselläni siitä ettenkö kuuntelisi podcasteja en vain pidä sinun podcasteista koska ne ovat vapaata tajunnanvirtaa eivätkä jäsenneltyjä ajatuksia. Kuuntelin pari eivät olleet minun juttu. Koska tämä sivusto sisältää nykyään huonosti jäsenneltyjä podcasteja ja viikon koonteja, joihin linkittelet muiden tekstejä ja uutisia täällä on harvemmin enää mitään oikeasti mielenkiintoista luettavaa.
No tuota noin, viikon vinkit on ilmestynyt sunnuntaisin blogin ensimmäisestä vuodesta lähtien, eli siis kirjaimellisesti vuosikausia! Eli se että täällä on ”nykyään” viikon koonteja, on hieman harhaanjohtavasti sanottu. Podcastejakin olen julkaissut jo reippaasti yli vuoden, joten ihan uudesta ilmiöstä ei siinäkään ole kyse 🙂 Onneksi netti on loputon, löydät varmasti sinua kiinnostavaa sisältöä jostain muualta 🙂
EDIT: Tuli juuri mieleen, että koskeeko tämä kritiikki sittenkin sitä, että olen viime aikoina julkaissut vähemmän tekstejä blogissa? Siihen on syynä se, että kirjoittamiselle ei juuri nyt ole ollut sen enempää aikaa. Tämä on kuitenkin vain harrastus, ja se elää sen mukaan, miten muu elämä antaa myöten.
Kiitos jälleen kerran podcastista. Olipa hassua kuunneella, sillä minulle kirjat eivät aiheuta tunnereaktioita. Niitä hankitaan ja sitten poistetaan (palautetaan tai lahjoitetaan) kun ovat täyttäneet tehtävänsä. Uusia hankin kirjastoista ja joskus kirppareilta tai ostan uutena. Lasten kirjoista joitain erityisen rakkaaita klassikoita olen kyllä säästänyt. Mutta sain kyllä kiinni tunnelmasta, sillä oma heikkokohtani ovat iittalan ja arabian astiat ja koriste-esineet. Moneen liittyy vahva tunneside tai muisto (mummon perintö, ekaan omaan kotiin ostetut…), mikä tekee niistä luopumisen raskaaksi. Vaikka ihan hälmöähän niitä on hillota kellarissa pahvilaatikossa, missä kukaan ei pääse niistä nauttimaan. Olisi fiksumpaa antaa eteenpäin, ja luottaa, että muistot säilyvöt muutenkin.
Yksi vaihtoehto on se, että kierrättää esillä olevia esineitä. Silloin ymmärrän säilömisen kellarissa, jos niitä kuitenkin säännöllisesti otetaan esille. Vähän sama kuin joulukoristeet, jotka ovat kuitenkin yli 11 kuukautta jossain pahvilaatikossa, mutta kerran vuodessa esillä. VOisiko tämä olla ratkaisu?
Hei Jenni!
Vakkarilukija ja -kuuntelija täällä moi! Hirveän harvoin tulee mitään kommentoitua, mutta nyt pitää tulla antamaan ansaittua kiitosta. Mä pidän kovasti sun podcasteista ja nimenomaan -itseä kiinnostavan aihepiirin lisäksi- siksi, että sulla on sellainen jutusteleva ote. Juuri sopivaa kuunneltavaa kävelylle. Ja pidän siltikin, vaikka aika monessa kohtaa näkemykset eroavat ☺ arvostan myös kovasti sitä, ettei sulla ole mainoksia, kiitos siitäkin!
Olen aivan samaa mieltä siitä, että kannattaa karsia niitä tavaroita, jotka eivät tunnu niin tärkeiltä.
Tämä kirjahomma on mun kohdalta sellainen, että lainaan mahdollisimman paljon kirjastosta. Lyhyesti sanottuna: laaja valikoima, hyvä saatavuus, joku muu huolehtii säilyttämisestä, ja se ettei mulla olisi tilaa säilyttää, eikä rahaa ostaa kaikkia mua kiinnostavia kirjoja. En myöskään yleisesti koe kirjojen omistamisella olevan mulle mitään itseisarvoa, ihan paria poikkeusta lukuun ottamatta. Preferoin ihan oikeita kirjoja e-kirjojen sijaan.
Ainoa asia, mikä kirjaston käyttämisessä on mietityttänyt, on kirjailijan saama korvaus. Tuntuisi reilulta, että kirjailija saisi ansaitsemansa korvauksen. Ymmärtääkseni lainauskorvaus on melko pieni, mutta paljonko se on verrattuna myyntiin, kun varmasti sitä kautta omaa osuuttaan haluavia välikäsiä on useita?
Mutta jokaisellahan on nämä omat koetinkivet. Multa löytyy vielä karsimisen ja parin vuoden ostolakon jälkeenkin yksi kaapillinen käsityötarvikkeita. Tässähän nyt ei ole mitään järkeä, mutta onpahan materiaalia käden ulottuvilla, kun inspis iskee. Tarkoitus olisi kuitenkin siirtyä sellaiseen malliin, ettei varastoja kummemmin olisi, ja uusia materiaaleja ostetaan vasta sitten kun suunnitelma on jo valmiina ja menekki jotakuinkin selvillä. Eikä olisi kymmentä projektia kesken. Myös vauvanvaatteet, lasten askartelut ja lelut on mulle ongelmallisia.
Hei Maikki, kiva kuulla että podcastista myös tykätään! Kuuntelen itse tosi erilaisia podcasteja, yksi on sellainen, joka on selvästi etukäteen kirjoitettu (vähän kuin esitelmä, aiheena taidehistoria), sitten kuuntelen näitä vapaasti yksinpuhuttuja lähinnä omasta aihepiiristä, sekä paria urheiluun liittyvää podcastia, jossa taas ei ole käsikirjoituksen hiventäkään, vaan jossa kaverukset höpöttävät lähinnä mitä päähän pälkähtää tiettyyn aiheeseen liittyen. Tykkään niistä kaikista, ja joskus jos en jaksa kuunnella niin jätän kuuntelematta 🙂 Tämä tapa tehdä podcastia on kuitenkin minulle luontevin, joten parasta pysytellä siinä.
Minulla oli etenkin käsityöihmiset mielessä, kun tein tuota podcastia. Tiedän, että silloin saattaa olla samanlainen tilanne, että kaikkea kivaa tulee hankittua, vaikka edellisetkin on vielä käyttämättä. Pystyn kuitenkin eläytymään tilanteeseen helposti, kun katselen näitä omia kirjapinojani. Käytän kirjastoa, mutta joskus on vain pakko ostaa kirjoja, kun tulee vastaan jotain sellaista, mitä ei kirjastosta saa. Mutta ei se ole niin vakavaa… 😉
Mikä tuo taidehistoria-podcast on? Kiitos etukäteen!
Sen nimi on ArtCurious Podcast, tekijä Jennifer Dasal.
Tykkään höpötyspodcasteista ja verrattuna vaikka Danaan, niin sun höpötys ei ota valtaa, vaan saat asiasi sanottua. Mä kuuntelen aina jotain kun teen tylsyyskotihommia tai jos lenkkeilen yksin.
Hei onpa hauska nähdä sinulta kommentti pitkästä aikaa! 🙂 Danalla kieltämättä välillä ajatus karkailee. Mutta hän ei ymmärtääkseni editoi podcastejaan lainkaan, ja niinpä siellä saattaa olla pitkiä pätkiä tyhjää, kun puhuja hakee ajatuksiaan. Toki samaa käy myös mulle, mutta editoin kaikki sekoilut pois ennen kuin julkaisen. Toisaalta ei minua häiritse noissa Slob Comes Clean -podcasteissa se kotikutoisuus lainkaan. Sisältö on mielenkiintoista vaikka esitys ei aina olisikaan kovin koherentti. Mutta kuten sanottu, podcastit ovat minusta hauskoja juuri siksi, että jokainen on erilainen.