Miksi himoshoppaaja on aina nainen, mutta miehillä on eniten maksuhäiriömerkintöjä? Tässä on yksi tämän podcastin ydinteemoista. Pohdin, miksi naiset shoppailevat mutta miehet tekevät rationaalisia päätöksiä – vai onko asia niin? Mistä johtuu, että naisille on luontevaa palkita itseään ostamalla, mutta lähteekö mies koskaan rankan työpäivän jälkeen ostamaan jotain pientä piristääkseen itseään? Yritän saada selkoa siihen, mitkä asiat ovat pelkkiä mielikuvia, ja mitkä todellisuutta. Pohdin myös omaa suhdettani shoppailuun ja ostamiseen. Alan kallistua sille kannalle, että mainonnalla on suurempi vaikutus valintoihini kuin olen halunnut edes uskoa.
Tämä podcast ottaa aika vahvasti kantaa, ja kuulisin erittäin mielelläni myös teidän näkemyksiänne aiheeseen liittyen! Podcastin kesto 15 min 28 s.
Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata esimerkiksi puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä.
Podcast: Play in new window | Download
Subscribe: RSS
Mielenkiintoisia ajatuksia! Aivan totta että sana shoppailu tuo lähinnä mieleen naisia ostamassa vaatteita, kosmetiikkaa, kodin sisustusta tai jotain muuta, ehkä ”hömpäksi” luokiteltavaa. Toisaalta miehet, ainakin luullakseni, pöyritvät enemmän elektroniikka-kaupoissa, työkaluostastolla jne. En voi uskoa, että jokainen uusi elektroninen vempele tai työkalu on rationaalisen harkinnan ja syvän tarpeen tulos. Saatikaan auton vaihtaminen uudeksi, mikä varmaan kiinnostaa enemmän miehiä kuin naisia. Mutta ostetaanko niitä jotenkin piristämään arkea, täytyypi kysellä puolisolta!?
Sitten voisin ajatella, että naiset shoppailee kauan mutta rahaa ei välttämättä mene hirmuja summia. Kaupoissa voi mennä kokonainen vapaapäivä ja silti ainoa ostos voi olla kymmenen euron huulipuna.
En minäkään usko, etteivätkö miehet tekisi heräteostoksia. Mutta olen todella alkanut miettiä, mistä kumpuaa tämä itsensä piristäminen ja palkitseminen ostamalla. Ja miksi nimenomaan naisille se on se juttu? Jos miehet sitä tekevät, siitä ei ainakaan puhuta samalla tavalla.
Naiset varmaan ovat katukuvassa helpommin näkyvä ryhmä ostoskasseineen, mutta en hetkeäkään usko että shoppailu ajanvietteenä tai piristäjänä olisi jotenkin erityisesti naisten juttu.
Varmaan suurissa kaupungeissa nuoret miehet voivat ostaa yhtä paljon vaatteita tai vastaavia kuin naisetkin, mutta perinteisesti vaatteiden, kosmetiikan ja ns. kynttilänjalkojen ostelua pidetään naisten puuhasteluna.
Ero onkin nähdäkseni siinä, että miehet ostavat ”näkymättömämmin” (ostokset voivat mennä vaikka reppuun sen mainoskassin sijaan) ja usein netistä. Harrastustarvikkeita, bändipaitoja, pelejä, elektroniikkaa, autoihin liittyvää sälää, hyvin brändättyä viiksivahaa, vinyylilevyjä jne. Tarpeista ei varmasti aina ole kyse, vaan esimerkiksi jo olemassa olevan tavaran ”upgreidaamisesta”, imagon rakentamisesta ja ihan vaan ostamisen ilosta.
Luulen myös että miesten shoppailu kivijalkaputiikeissa ja ostoskeskuksissa on tavallaan määrätietoisempaa – siinä missä naiset voivat (yksin, kaksin tai laumana) kuluttaa vaikka 3 tuntia haahuiluun ja ostaa yhden huulipunan mies saattaa käydä vartin jossain liikkeessä ja ostaa vähintään samalla rahalla piristystä päiväänsä. Toki silloin ne kauan viipyvät naislaumat ovat näkyvämpiä asiakkaita, jolloin voi syntyä illuusio siitä että naiset ovat kovempia shoppailijoita.
Shoppailun tapa voi olla eri. Se haahuilu lienee enemmän naisten juttu, ja jotenkin juuri se liittyy omassa mielessäni shoppailuun. Mutta tässä on ehdottomasti kyse siitä, miten erilaisten ostamisen tavat arvotetaan. Ja varmaan liittyy myös siihen, mitä ostetaan. Elektroniikan ostamista pidetään jotenkin arvokkaampana kuin huulipunan.
Kommentoinkin jo aiemmin, että en viihdy ollenkaan noissa Ostoskeskuksissa.. Sitä esteettistä pientä kivaa tuunaan yleensä jo omistamistani tavaroista tai teetän ompelijalla. Ja kyllä, ilmankin voisin elää, mutta näin on hauskempaa. Tiedän eurolleen, kuinka paljon tähän menee minulta rahaa. Ja 40 neliössä tulee myös äkkiä raja vastaan. Tässä on kuitenkin jo mukana niin paljon enemmän suunnittelua, että hetken mielijohteesta sitä ei tule tehtyä. Kotikosmetiikkaa teen paljon kotiaineksista ihan vaan siksi, ettei tarvitse lähteä kauppaan. Miehelläni tuo ostelu näkyy juurikin siten, että ostelee ”jotain pientä kivaa” esim. motonetista ja kyllä, hän palkitsee itsensä, mutta palkitseminen voi tarkoittaa paria olutta, dvd:tä tai osia autoon. Se, ovatko nämä järkeviä sijoituksia, joita todella tarvitsee, niin eivät suinkaan aina ole :D. Esim. mieheni osteli ennen minua tuplakappaleita DVD:tä, mökille käytetyn mönkkärin, jota ei ehtinyt/jaksanut huoltaa ja nyt sen pois kuskaamisesta tulee ylim. kuluja suhteessa siihen, että sillä sai pari kertaa roudattua tavaroita rakennustyömaalle…Hän halusi myös välttämättä asentaa autoon ylimääräiset valot, joista sitten sai sakot viime vuonna…. xD
Onko miesten ryhmä polarisoituneempi kuin naisten? Maksuhäiriöporukka ei ehkä kuitenkaan ole iloisia shoppailijoita, vaan peliriippuvaisia, epäonnisia yrittäjiä jne. Toisessa tulojakauman päässä miehet nostavat suuria pääomatuloja. Naisten eläke-euro on 60 centtiä…
Maksuhäiriöporukassa on varmasti myös niitä, jotka ostavat velaksi elintasoa ja statusta (eli shoppailevat yli varojen).
En selvittänyt tarkemmin, mistä merkinnät johtuvat. Voihan olla, että siellä on myös näitä epäonnisia yrittäjiä ja eri riippuvuuksia. Mutta epäilen, että mukana on myös niitä, jotka ovat vain shoppailleet liikaa. Ehkä se on elektroniikkaa verkkokaupasta, uudet kaiuttimet ja autoon vanteet tai ties mitä, mutta lopputulos on sama.
Petitfruitbourbier: aivan varmasti sekä miehissä että naisissa on rationaalisia ostajia tai peräti ostamisen välttelijöitä, sekä niitä shoppailijoita. Minua kiinnostaa se, miten eri tavoilla miesten ja naisten shoppailuun kuitenkin suhtaudutaan. Hauska kuulla noista miehesi shoppailuista 🙂
Tahtooko se olla niinkin, että tekniikka saattaa saada helpommin hyväksyttävän leiman, ne autotavarat saadaan äkkiä kuulostamaan aluksi rationaaliselta hankinnalta verrattuna huulipunaan tai uuteen kesämekkoon, jotka on helppo lukea ns. ”pinnaliseen hömppään.” Tuo tavaratalo historiallisessa kontekstissa naisten orastavan itsenäisyyden paikkana oli kiinnostava. Ja ehkä sitä mielikuvaa on haluttu viedä eteenpäin sitä kautta, että naisille on jossakin vaiheessa vapautunut mahdollisuus ostaa itselleen omilla tuloillaan.
Mielenkiintoinen postaus! Kyllä miehetkin palkitsevat itseään ostamalla. Minun mieheni shoppailee ruokakaupassa. Ei hän sinne aikaa lähde viettämään, mutta ”palkitsee” itseään laadukkaalla ruoalla heräteostoksia tehden =) Minullekin tulee shoppailusta mieleen nainen, vaikka en itse kuulu tuohon shoppailijoiden joukkoon. Ehkä se tosiaan kumpuaa historiasta ja mainonnasta. Mainontaan tulee väkisinkin aivopestyä, kun pienestä pitäen naisille tyrkytetään, että ”olet sen arvoinen”. Mainonta luo niin paljon vahvoja mielikuvia, että ne iskostuvat tajuntaan, vaikka niitä ei edes tiedosta.
Minulle tuli myös mieleen, että maksuhäiriömiehet ovat ehkä työttömiä, eronneita, peliriippuvaisia tai muuten syrjäytyneitä, joilla on muitakin ongelmia.
Tunnistan tämän ruokakauppashoppailun! Puolisoni harrastaa sitä myös. Mutta tosiaan nuo mainokset ovat salakavalia. Kun on 20 vuotta kuunnellut, että kannattaa ostaa koska olet sen arvoinen, sitä alkaa uskoa ihan huomaamatta. Tarvitsee aika aktiivista poiskoodausta näistä, jotta taas osaisi tehdä aidosti itsenäisiä päätöksiä.
Miesten ostoksista ei ehkä puhuta samalla tavalla shoppailuna, mutta miehet kyllä shoppailevat yhtä lailla ja saavat siitä samaa mielihyvää; miesten ostokset usein liittyy elektroniikkaan ja muihin laitteisiin, rakennus- ja autotarvikkeisiin, harrastusvälineisiin, levyihin ja musiikinkuunteluvehkeisiin jne. Nuoremmille ikäluokille myös vaatteet voi olla tärkeitä. Miehet myös keräilevät paljon mitä ihmeellisempiä juttuja ja joku huutokauppa-, antikvariaatti ym. on aika miehinen ala. Jos miettii jotain uuden puhelinmallin lanseerausta tai jotain Gigantin avajaisia supertarjouksineen niin aika paljon sielläkin on miehiä jonossa. 🙂
Miehet usein piristävät itseään työviikon päätteeksi pubissa, kun taas naiset ostavat jotain pientä. Jonkun tutkimuksen mukaan teini-ikäiset pojat saavat keskimäärin enemmän viikko/kuukausirahaa ja heidän ostoksiaan pidetään usein fiksumpina, kuin ”tyttöjen meikki- ja vaatehankintoja”.
Kyllä, olet oikeassa. Tuossa puhuin nimenomaan mielikuvista ja siitä, miten asiat yleisesti nähdään. Todellisuus voi olla toinen. Ja hyvä havainto tuo, missä kaupoissa miehet ja naiset tungeksivat. Hulluilla päivillä enemmistö naisia, Verkkokaupassa varmaankin miehiä.
Mulle tulee mieleen shoppailijasta isä rautakaupassa, hän osti myös vaatteita, enemmän kuin perheen naiset yhteensä.
Miehet perustelee ostamistaan Sulo Wilén -tyyliin: ”ostin kun halvalla sain.”
Länsimaisen kulttuurin historiassa on ja osin nykypäivänäkin elää ajatus, että miehet edustavat järkeä ja naiset tunnetta ja intuitio: näen nämä osana ostamisen tulkintoina. Mitä erot eivät olekaan niin kategorisia. Tekniikka, jota miehet ostavat, tulkitaan kulttuurisesti rationaalisuudeksi ja vaikkapa vaatteet vähätellen pintamuodiksi.
Miesten kertaostokset ovat ehkä hinnakkaampia kuin naisten. Mies saattaa ostaa jonkin teknologiavempeleen siinä kun nainen ostaa huivin alennuksesta.
Isäni ei ostanut brändejä, mutta ikäisilleni miehille myydään kyllä brändien kautta, vai mistä se johtuu, että teknologia pitää olla tiettyä merkkiä. Tai auto: ei riitä se, että auto liikkuu eteen ja taakse, ja ratti sekä jarrut toimii. Ostamisessa sukupuolesta riippumatta voi olla sukupolvieroja.
Uusi kone ja sormet etsivät näppiksellä vielä kirjaimia, toivottavasti ajatuksestani sai kuitenkin selvän. Lyhyesti siis, mitä jos miestenkin ostoksia arvioitaisiin tunteista, intuitiosta jne käsin, eikä vain naisten.
Kyllä, juuri näin. En usko hetkeäkään, etteivätkö miehet tekisi yhtä tunnepitoisia ostopäätöksiä kuin naisetkin. Tämä on ihan selvää esimerkiksi autokaupoilla, jossa enemmistö asiakkaista lienee edelleen miehiä. Toisaalta naiset toimivat yhtä rationaalisesti – tai molemmat yhtä epärationaalisesti. Niitä ilmaisia muoviämpäreitä taidetaan jonottaa varsin tasapuolisesti.
Kyllä miehet shoppailevat mielihalujen mukaan ja ne ostokset ovat kalliimpia. Olemme eläköitynyt pari ja siivoilin komeroita. Löysin mieheltäni yli 30 paria housuja, joista suuri osa on liian pieniä, lisäksi tulevat shortsit jne. Paitoja, puseroita oli vielä paljon enemmän. Osassa vaatteita oli vielä hintalaput jäljellä. Itselläni oli housuja, joihin luen mukaan myös shortsit ja caprit 10 paria. Hameita ja mekkoja omistan noin viisi. Lisäksi miehelläni on lukematon määrä urheiluasuja, joiden määrä ylittää tarpeen. Hän vain ei pysty laittamaan kiertoon niitä vaatteita, joita hän ei käytä. Olen huomauttanut pari kertaa asiasta, mutta hän vetoaa minun käsityötavaroiden määrään. En halua riitaa ja annan asian olla. Ikävä vaan on se, että minä kärsin, koska komeroissa ja vaatehuoneissa ei ole tavaroilleni tilaa. Kun siivouksen jälkeen vein omia tavaroitani kierrätykseen ja roskiin, hän valloitti yli jääneet tilat nopeasti.
Jos taasen kysytään mielikuvista, niin minä olen hänen mielestään shoppaaja ja hän on järkevä kuluttaja. Onneksi ansiotasoni on aina ollt sama kuin hänellä, joten minun ei tarvitse sentään perustella omia ostoksia. Niin muistakaa rakkaat nuoremmat siskot pitää aina kiinni omasta rahasta ja omasta tilistä. Elämä vaan on silloin helpompa.
Hyvä esimerkki siitä, miten miesten ostaminen ja omistaminen voi olla yhtä tunnepitoista kuin naistenkin. Kyllä nämä ilmiöt ovat pikemminkin universaaleja, kuin johonkin sukupuoleen sidottuja. Olen samaa mieltä omasta tilistä ja omista rahoista!
Reilu parikymppinen veljeni harrastaa samantyyppistä kauppojen kiertelyä kuin se, mitä shoppailuksi kuvasit. Yritin oikein pinnistää muistaakseni, kutsuuko hän sitä shoppailuksi mutta ei, eipä taida kutsua! Veli menee katsomaan vaatteita tai ostamaan vaatteita, mutta ei shoppaile 😀
Luulen, että tämäkin on yleisempää kuin kuvittelisi.