Tässä jaksossa kerron enemmän kohtaamisestani Tiina ja Sinikka Nopolan kanssa ja kuinka se johti oivallukseen: olen sopivalisti! Minusta tavaroiden ja onnellisuuden kannalta olennaista on se, että tavaroita on sopivasti. Mutta mistä tietää, kuinka paljon on sopivasti? Sopiva on suhteellinen käsite, ja tässä podcastissa pohdiskelen sitä, miten sopivan määrän saa selville, ja miten itse olen päätellyt, mikä on sopiva määrä tavaraa juuri minulle. Sopivalismista on juteltu täällä blogissakin jo melkein vuosi sitten, mutta jostain syystä nyt tämä kolahti toden teolla. Kiitos siis lukijalle, joka ilmeisesti kylvi idean mieleeni 🙂
Arkijärki-podcastin voi kuunnella tästä alta, mutta voit myös tilata sen suoraan puhelimeesi iTunesin kautta.
Podcast: Play in new window | Download
Subscribe: RSS
Pystyisikö podcastia saada Acast-sovellukseen? Kuuntelen sitä kautta kaikki muutkin podit, joten olisi tosi kätevää. 🙂
Minun täytyy selvittää asia! Acast ei ole tuttu, mutta eiköhän siihenkin ohjeet löydy. Päivitän tilanteen ensi viikolla.
Jes, kiitos! 🙂
Kyllä, kyllä olen sopivalisti. Kiitos kun taas ilahdutit tällä podcastilla.
Kiitos ihanasta palautteesta! Äänenlaatu oli nyt vähän kehnompi, jouduin pakkaamaan tiedostoa niin paljon että tuli kohinaa. Nämä tekniset haasteet toivottavasti vähitellen poistuvat.
Minimalistikin voi olla sopivastisti, kun tavaraa on itselle sopivasti =). Kuuntelin ekan jakson kännykkään lataamalla ja toisen läppärillä uudessa ikkunassa. Molemmissa kuuluu hyvin, ainakaan minulla ei kohinaa eikä häiritseviä taustaääniä.
Olet oikeassa! Mutta näen sopivalismin niin, että siinä ei pyritä mihinkään tiettyyn tavaramäärään yleisesti, vaan jokainen määrittelee itsellen sopivan. Toisin kuin minimalismi, jossa kuitenkin yleisellä tasolla on tarkoitus päästä mahdollisimman vähään. Tietysti sekin vaihtelee ihmisten välillä, mutta ajattelen niin että esimerkiksi minun kymmenet viinilasit ja pöytäliinat eivät oikein mahdu minimalismin määritelmän alle.
Kiitos oikein hyödyllisestä palautteesta! Jos äänenlaatu tuntuu riittävän tässä muodossa kuin se nyt on, niin se nopeuttaa tiedostojen käsittelemistä jatkossa kovasti.
Totta! Meillä on yksi viinilasi (miehelle) eikä yhtään pöytäliinaa =)
Kaikki minimalismia käsittelevät kanavat joita itse seuraan määrittelevät minimalismin juurikin niin että ihminen omistaa vain sellaisia asioita jotka ”tuovat arvoa” (bring value to one’s life) eikä suinkaan niin että tavaroiden vähyys olisi jokin itseisarvo. 🙂 Ihmettelin pitkään miksi verenpaineeni hieman nousee aina kun näen sellaisia ”väännöksiä” kuin optimalisti tai sopivalisti, mutta nyt ymmärsin että ehkä joillekin minimalismi näyttäytyy vähän eri tavalla, mikä on toki ymmärrettävää kun jotkut sisällöntuottajat (ne joita itse en seuraa) haluavat luoda tiukat rajat minimalismille ehkä tunteakseen itsensä jotenkin paremmiksi mahtuessaan tähän ”todellisen minimalistin” määreen sisälle. Hyvää esimerkkiä käyttävät mielestäni the minimalists -kanavan Joshua ja Ryan; he kertovat usein tarinaa siitä, kuinka joku oli tullut kysymään heiltä, pitääkö hänen luopua hänelle rakkaasta hyllyllisestään kirjoja ollakseen minimalisti, mihin miehet vastasivat tietysti kieltävästi. Usein kun ihmiset radikalisoituvat terminologian kanssa (mikä on varmasti ihmisluonnolle tyypillistä), heitetään lapsi pesuveden mukana. Eihän minimalismissa olisi mitään järkeä jos se tekisi elämästä hankalampaa! Sopiva määrä tavaraa on jokaisen ihmisen itse määriteltävä. Tottakai monella varmasti käykin niin että kun alkaa kyseenalaistamaan tavaran roolia elämässään niin huomaakin että elämä on mukavampaa ilman tiettyjä tavaroita mitä on pitänyt aiemmin itsestäänselvyyksinä.
Minimalismi puhtaimmillaan on sitä, että omistaa vaikkapa yhdet housut, koska tarvitsee housuja ja yksilläkin pärjää. Minimalismi kategorisesti tähtää vähimpään määrään, jolla tulee kohtuullisesti toimeen.
Optimalisti omistaa kahdet housut vaikka yksilläkin pärjäisi, mutta kaksilla on mukavampaa (ja kolmissa olisi jo yhdet jotka eivät kaikki seikat huomioiden parantaisi elämänlaatua vaikka ne voisivat olla toisinaan pikkukivaa vaihtelua). Optimalismi tähtää määrään, jolla elämä on kaikkein helpointa (paitsi tavaran käytön myös sen huoltoa, hankkimista ja käytöstä poistamista ajatellen).
Kyllä tietenkin jokainen määrittelee termit omalla tavallaan, ja tällaisten termien kanssa, jotka eivät ole mitään tieteellisen tarkkoja ilmaisuja, tulkinnanvaraa jää vielä enemmän. Minun tulkintaani minimalismin suhteen on kuitenkin ohjannut tuo MINI siinä sanan alussa, joka tarkoittaa pientä tai vähäistä.