Olen näiden viime aikaisten uutisten valossa alkanut miettiä, mistä kaikesta pitäisi nykyisin luopua. Vältettäviä asioita on nimittäin paljon, ainakin jos mediaa tai vielä enemmän sosiaalista mediaa on uskominen: muovit, kemikaalit, roskat… Farkut pitäisi hankkia ilman elastaania, kosmetiikka ilman silikoneja ja parabeeneja ja ruoka ilman gluteenia, laktoosia, sokeria ja ties mitä. Tästä kaikesta seuraa arjen hankaloitumista, ja niinpä nämä olisikin helppo kuitata ohimenevinä villityksinä ja muoti-ilmiöinä. Mutta entä sitten, kun takana onkin ihan todellinen ympäristö- tai terveyshuoli? Näin on käynyt esimerkiksi mikromuovien ja BPA:n kanssa. 10 vuotta sitten niistä ei tiedetty mitään, nyt niiden terveyshaitat on selkeästi osoitettu. Mistä siis tietää, mitä kaikkea ilman pitäisi olla?
Minä en osaa antaa yksiselitteistä vastausta, mutta tässä podcastissa pohdin tällaista ”kaiketonta” elämää eri puolilta. Kiinnostaa myös kovasti, mitä mieltä te olette asiasta! Onko kaiketon elämä mahdollinen, mistä kaikesta olette luopuneet, vai tuntuuko koko homma liian hankalalta? Podcastin kesto on tällä kertaa 14 minuuttia.
Ja iTunes ja Acast-tilaajat huomio: nyt podcast toimii taas normaalisti myös niiden kautta tilattuna! Jaksot 11-18 täytyy ladata puhelimeen, jotta niitä voi kuunnella, mutta onnistuin korjaamaan ongelman, ja ainakin tämä uusin jakso latautuu omalla puhelimellani aivan normaalisti.Linkit iTunesiin täällä ja Acastiin täällä.
Podcast: Play in new window | Download
Subscribe: RSS
Kun tulot on 680 e/kk ja ensi kuusta alkaen vielä 4,65% vähemmän ei tarvitse paljon miettiä mistä luopuu. Ensin on maksettava kiinteistövero ja muut talon kulut, sitten auton kulut, ja kun on hankkinut perheelle ruokaa ja koululaisille vaatteita ja jalkineita, on jäljellä vain luopumista. Luopumista omista vaatteista, luopumista melkein kaikista harrastuksista, luopumista kaikesta matkustelusta. Mistä vielä voisi luopua?
Taloudelliset seikat ovat yksi näkökulma. Tässä podcastissa pohdin luopumista enemmän siitä vinkkelistä, miten esim. uutisissa ja sosiaalisessa mediassa leviävät näkemykset eri asioiden haitallisuudesta vaikuttavat.
Minuun kyllä on kolahtanut tuo mikromuovista uutisointi, ajattelen muovijuttuja nykyisin paljon. Lähinnä kai huolettaa lasten terveys ja maapallon tulevaisuus. Muoviroska on myös tullut näkyvämmäksi, kun sitä ei enää heitä sekajätteeseen vaan kantaa kierrätykseen. Huomaa, että sitähän on paljon.
Joitakin vuosia sitten luulin olevani ekologinen, kun ostin Partioaitasta kierrätetyistä muovipulloista valmistetun retkeilyvaatteen. Se on nätti ja lämmin, eikä ollenkaan fleecemäinen tai ”muovinen”. Mutta eipä se kovin ekologinen taida kuitenkaan olla, jos siitä irtoaa muovia pesuissa…
Tarkoitus oli hyvä, mutta asiat ja tietoisuus asioista muuttuvat.
Kyllä, mikromuovi on todellinen ongelma! Eikä siitä puhuttu vielä muutama vuosi sitten juurikaan. Tämä on minusta yksi ongelma tässä, että osa näistä uhkista on todellisia, ja osa taas sellaisia, joista ei voi olla samalla tavalla varma. Muovi on hyvä esimerkki tällaisesta.
Nämä muovijutut ja mikromuovivaarat ovat kyllä jo pitkään olleet tiedossa(ni), vaikka juuri lähimenneisyydessä nousseet kohunalaisiksi. Ahdistaa kyllä se muovin määrä, jota on pakko kotiin kantaa elintarvikkeiden, monien tarvikkeiden ja vaateidenkin mukana. En tykkää muovista enkä keinokuiduista myöskään vaatteissa. Mutta eihän nykyään juuri mitään vaatteita saa muuta kuin keinokuitusekoitteina. Mutta riittäisikö luonnonkuitujen tuotanto edes vaatettamaan maapallon kaikkia yhdeksää miljardia T-paidan tarvitsijaa?
Minun keinoni on kyllä lähinnä venyttää vaatteiden käyttöikää, pestä harvemmin ja täydempiä koneellisia pyykkiä ja tiskiä, eli vähentää veden ja pesuaineiden (kemikaalien) haaskausta tällä tavoin, käyttää julkista liikennettä, vaikka oma autokin on (ja olen harkinnut siitä luopumista). Jos suinkin mahdollista, käytän mieluummin kotimaisia tuotteita, joita ei ole tarvinnut laivoilla tai lentäen kuljettaa – mutta kyllä appelsiinit ja mandariinitkin näin talvisaikaan kelpaa. Matkailen mieluummin kotimaassa, täälläkin on paljon nähtävää.
Iloinen löytö tänään S-marketissa käydessä: kasvishyllyn reunalla oli ihan tavallisia täyspaperipusseja, joihin saatoin panna ostettavat perunat ja porkkanat. En tarvinnut muovipussia enkä biohajoavaa pussia. Nuo paperipussit kelpaavat vielä biojätteille.
Usein teen kauppareissun kauppakärryn kanssa, koska en jaksa painavia kasseja kantaa. Yleensä isompi kauppareissu torstaina/perjantaina, että on tarpeeksi muonaa viikonloppukävijöille, tyttärelle ja pojan lapsille. Heille ja itselle valmistan tuoreet ateriat. Alkuviikosta sitten pärjään pitkälle pakkaseen pannuilla kerta-annoksilla, joko viikonloppujämiä, tai vartavasten valmistetuilla satsilla kerta-annoksia. En oikein tykkää kaupan eineksistä, ja pelkästään yhden hengen ruoka-annoksia en viitsi ruveta valmistamaan. Pakkasessa on muutaman kymmentä annosrasiaa valinnanvaraa. Lisäksi tuoreet salaatit niin hyvin niillä pärjään. Ja välipalana mm. tosi energiapaukku smoothieta: banaania, kaurahiutaleita, mustikkaa ja päärynämehua niin että peittyy – ja sitten hurautus. Tosi herkku!
Enhän minä yksin pysty maailmaa pelastamaan, mutta turhaa haaskausta yritän välttää ja järkeä käyttää. Minulla ei ole periaatepinttymiä muuta kuin että itse en syö muruakaan sianlihaa (se on kuvottavaa) ja tyttärelle on laitettava laktoosittojat ja gluteenittomat muonat. koska muuten hukka perii.
Arvaa mitä, iloitsin noista samoista paperipusseista eilen! Hauska yhteensattuma. Mietin, että pitäisi oikein antaa palautetta S-ryhmälle, että tätä lisää, ja kaikkiin kauppoihin ne paperipussit. Minulla on ehkä viime päivinä ollut vähän masentunut olo näistä kaikista uutisista. Olen tuntenut ahdistusta siitä, että kaikki kiva ja helppo pitäisi lopettaa (lentäminen, elastaani, muovi, avokadojen syöminen ja muutenkin kaikki) ja palata noin 40-luvulle, jotta maailma pelastuisi. Tiedän että tämä ei ole se rakentavin tapa reagoida, mutta jotenkin juuri nyt tuntuu siltä että olisi vaan helpompaa unohtaa koko homma, eikä elää tässä jatkuvassa ristiriidassa.
Eikä se ristiriidassa eläminen ole edes terveellistä, aiheuttaa kroonista stressiä. Ihan varmasti on tärkeää välillä hellittää ja nousta kapinaan kaikkea kurinalaisuutta vastaan, ja vaikka syödä kerralla kokonainen fazerin sininen suklaalevy ja nauttia onnen hetki. Kyllä siitä vähitellen järki ja hillintä ja kohtuullisuus taas palautuu. Ja kiva välillä antaa itselleen anteeksi salaiset tuhmuudetkin…
Minusta seuraava suurempi yhteiskunnallinen askel voisi olla jopa perustellusti välteltävien tuotteiden/ainesosien/tuotantotapojen reilu sanktioiminen tai suoraan vaikkapa lailla kieltäminen. Tämä kuulostaa tietysti äkkiseltään radikaalilta, mutta harva varmaan harmittelee esimerkiksi sitä että on joutunut luopumaan lyijyä sisältävien polttoaineiden (tai kosmetiikan!) käytöstä. Suomessa kuitenkin säädellään joka tapauksessa hyvin tarkasti monenlaisia asioita, kuten vaikkapa rakennuttamista.
Minusta on väärin ajatella, että meillä hyvinvointipalleroilla on kuluttamisen suhteen ainoastaan oikeuksia mutta ei lainkaan velvollisuuksia. Ei voi olla niin, että aina on tarjolla kuluttajalle kiva ja helppo vaihtoehto jossa todellisen hinnan maksaa sitten joku muu ja että kestävämpien valintojen tekeminen jää aina pienen, tiedostavamman (ja ahdistuvamman?) joukon harteille. Vaiva se on roskan vieminen roskikseenkin tienposkeen nakkaamisen sijasta, mutta silti moni on valmis näkemään sen vaivan kokematta siitä juurikaan ahdistusta. Se, että valinnan seuraus ei näy automaattisesti omalla takapihalla ei tarkoita sitä etteikö siitä kannattaisi välittää.
En hyökkää tässä kuitenkaan yksittäisen kuluttajan kimppuun, enkä ole itsekään mikään ekojeesus vaan ihan tavallinen, joskin harkitseva kuluttaja. Itse ajattelen ennemminkin, että vastuun tulisi siirtyä erityisesti kaupallisille tuottajille siten, että kestävämmästä tuotteesta tulisi edullisempi normi ja ainoa tapa ohjailla tätä on luultavasti taloudelliset vaikuttimet. Kuluttajan vastuu voisi sitten liittyä kulutuksen määrään. Jos kuitenkin haluat hankkia fleece-vaatteita, hanki niitä vain todellakin tarvitsemasi määrä ja käytä ne sitten loppuun.
Kenelle annetaan oikeus määritellä ”kestävä”? Se ei ole yksiselitteinen käsite, koska voidaan painottaa niin eri asioita: ympäristölle haitallisia aineita, ihmiselle haitallisia aineita, energiankulutusta, sosiaalista kestävyyttä jne.
Se on hyvä kysymys, johon ei varmasti ole helppoa vastausta eikä varsinkaan mitenkään yksiselitteistä. Poliitittinen päätöshän tällainen luokittelu viime kädessä olisi.
Mutta kuitenkin, kyllä selkeitä rajanvetojakin voi tehdä. Yksinkertaisena esimerkkinä ajattelen vaikkapa useiden kauppojen nykyistä muovipussittomuuspolitiikkaa. Jätteen tuottamattomuudesta on tehty kuluttajalle edullisempi vaihtoehto.
Kestävyydellä ajattelen itse maapallon rajallisia resursseja ja jätteen kantokyvyn määrää. Valmistukseen kulutetun energian ja materiaalien tuottaminen suhteessa tuotteen käyttöikään ja kierrätettävyyteen/hävitettävyyteen.
Toinen näkökulmani asiaan on se, että jos on pakko sotkea nurkkia, niin tehdään se sitten reilusti omissa nurkissa. Ei siirretä esimerkiksi lumppurättiongelmaa Afrikkaan vaan hävitetään se ihan täällä omassa kotomaassa. Se saattaa tuntua vaikealta ihan syystä.
Kyllä! Tästä olen täysin samaa mieltä! On jotenkin todella raivostuttavaa, että nämä päätökset jätetään yksittäisten ihmisten harteille. Silloin käy juuri noin, että tiedostava ja vastuullinen porukka yrittää ja ahdistuu, ja muut vaan porskuttaa vanhaan malliin, mitkä herättää vielä enemmän katkeruutta ja ahdistusta ensin mainitussa porukassa. Sen sijaan lainsäädännöllä aiheutettu pakko olisi juuri sitä mitä tässä kaivataan. Jos ihmiset jättävät muovikassin ostamatta, koska se maksaa 0,2€, miten monta lentoa jätettäisiin ostamatta, jos lentämistä verotettaisiin?
”Ei voi olla niin, että aina on tarjolla kuluttajalle kiva ja helppo vaihtoehto jossa todellisen hinnan maksaa sitten joku muu ja että kestävämpien valintojen tekeminen jää aina pienen, tiedostavamman (ja ahdistuvamman?) joukon harteille.”
Olen 100% samaa mieltä, hyvin sanottu!
Hyvä jakso! Ja toimi myös iTunesissa, kiitos. 🙂
Kuulin tämän yhdessä Youtube-videossa ja mielestäni todella hyvin sanottu: ”Don’t be so ecological you can hardly make it through the day.” Eli: Älä ole niin ekologinen että hädin tuskin selviät päivästä.
Kiitos! Selvisi, että päivityksen jälkeen äänitiedostot olivat ruvenneet tallentumaan eri muodossa kuin ennen. Vanhassa muodossa tallentaminen vaatii hieman säätämistä, mutta onnistuu kyllä. Joten ongelman ei pitäisi enää palata. Toivottavasti!