EDIT: podcast ei jostain syystä latautunut kunnolla, joten postaan tämän uudestaan.
Tässä podcastissa puhun (ajoittain varsin paatoksella) siitä, miten meistä jokainen voi tehdä jotain ympäristön hyväksi. En ymmärrä ollenkaan sellaista ajatusta, että koska oma panos on niin pieni, sillä ei olisi mitään merkitystä. Yksi ihminen ei tosiaan voi maailmaa pelastaa, mutta miljoona yksittäistä ihmistä saa jo paljon aikaan. Toisaalta se, ettei täydellisiä ratkaisuja ole olemassa, ei myöskään ole hyvä syy jättää asioita sikseen. Kaikkina päivinä ei pysty samanlaisiin suorituksiin, ja täydellisyyden tavoittelu voi tuntua lamauttavalta. Tärkeintä onkin, että jokainen tekee edes jotain.
Tämä aihe on niin lähellä sydäntä, että podcastista tuli hieman pidempi kuin yleensä. Tarjolla on noin 19 minuutta täyttä maailmanparannusasiaa!
Arkijärki-podcastin voi tilata esimerkiksi iTunesista tai Acastista. Adlibriksen Tavarataidot-tarjous löytyy täältä. Instagramissa puolestaan kuva siitä syntisestä fleece-takista.
Podcast: Play in new window | Download
Subscribe: RSS
Tämän podcastin kuuntelin tarkkaavaisesti ja olen 100%:sti yhtä mieltä kanssasi. että miljoona yksittäistä tekoa on enemmän kuin yksi yksittäinen teko. Yritetään olla yksiä niitä miljoonista.
Ja minua kyllä surettaa se, että rakas raidallinen fleece-takkini on sellainen turmion tuottaja. Mutta sanotaan myös että usean pesukerran jälkeen fleecestä irtoaa paljon vähemmän mikrokuituja kuin uutena. Ne alkupesut ovat tapahtuneet jo ”tietämättömyyden ajalla”, ja varmaan takki ei enää ole yhtä paha saastuttaja, jos sitä joskus pesen. Uusia fleecejä en enää osta, mutta vanhatkaan eivät ollenkaan halua kulua loppuun, kun ovat niin vahvaa materiaalia. Mitä sitten tehdä?!
Olen kotimaisten tomaattien käyttäjä talvellakin. Olisi hyvä tietää, kuljetetaanko ulkomaiset kasvikset (tomaatit) laivoilla vai lentorahteina. Ainakin lentokuljetuksilla on korkea hiilijalanjälki (olen ymmärtänyt). Sitäpaitsi kotimaiset tomaatit ovat todella paljon paremman makuisia ja niillä on parempi säilyvyys. – Puolustelen valintojani tässä…Kiitos hyvistä elämänohjeista ja tohkaisusta toimia, vaikkei kaikki olisikaan niin täydellistä…
Luulenpa, että on tuon vanhan fleece-takin kohdalla on ekologisinta vain käyttää se niin loppuun kuin suinkin. Olen lukenut, että eniten kuituja irtoaa ensimmäisen 2-3 pesun aikana, joten eiköhän se ole jo ylitetty. Näin ollen käyttäisin takkia hyvillä mielin, mutta en ehkä ostaisi uutta. Minua kaduttaa jonkin verran tuo kesän ostos. Siksi haluan hankkia sen pesupussin ennen kuin takki pitää laittaa pesuun. Ei ole mahdollista olla kokonaan pesemättäkään vaatteita. Myös minä valitsen useimmiten kotimaista, jos se on mahdollista, ja luomua. Kotimaisuus on minulle tärkeä arvo, ja kuten sanottu, täydellistä ei ole olemassa. Olen tämän itsekseni miettinyt ja pystyn elämään päätöksen kanssa ilman ongelmia. Minusta tällaisen ”ekoelämän” eläminen ei suinkaan ole helppoa, enkä todellakaan onnistu siinä aina hirveän hyvin. YRitän kuitenkin, koska kuten sanottu, huonomminkin voisi mennä. Kiitos sinulle ihanan positiivisesta palautteesta!
Ruoantuotannolla on myös suuri vesijalanjälki, ja Suomessa pohjavettä sentään riittää paremmin kuin monessa muussa paikassa.
Haluaisin myös ajatella että tällaisessa kalliin energian ja suurten kuljetuskustannusten maassa ruoankasvattajat olisivat panostaneet energiapiheyteen kaikissa tuotantonsa vaiheissa, jos eivät edes ympäristönäkökulmia ajatellen niin oman taloutensa tähden… Tai että ainakin se olisi tärkeä näkökulma laitteita ja käytäntöjä uudistettaessa. Raha on monesti eettisyyttä parempi kannustin, eikä maapallo välitä miksi ihmiset tekevät sen kannalta vähemmän vahingollisia päätöksiä.
Tuo on muuten totta. Maapallon kannalta on yhdentekevää, ajaako valintoja raha vai etiikka, jos lopputulos on kuitenkin toivottu. Mutta ruoka on minusta hyvä esimerkki asiasta, jota on todella vaikea arvioida. Aina on joku näkökulma, mistä hyvä on pahaa ja paha on hyvää. Niinpä täytyy miettiä ne omat arvot selviksi, ja sitten mennä niiden avulla.
Hyvä podcasti! Minua ärsyttää se ajatusmaailma ettei kannata vaikka lajitella biojätteitä, koska Kiinassa tehdään sitä ja tätä tai naapuri ei kuitenkaan lajttele. Jokainen voi tehdä jotain. Ja kun johonkin asiaan (esim biojätteiden lajitteluun) on tottunut, niin se ei yhtäkkiä olekaan ollenkaan vaivalloista. Kukaan ei voi yksin pelastaa maailmaa mutta jos kukaan ei tekisi yhtään mitään sen pelastamiseksi niin varmasti asiat olisivat vieläkin paljon huonommin kuin nyt.
Tuossa podcastissa oli itse asiassa pitkä pätkä paperinkeräyksestä, mutta editoin sen pois ettei olisi venynyt liian pitkäksi. Paperikeräys on kuitenkn mielestäni oiva esimerkki ekoteosta, jota ei enää edes ajattele. Kukaan ei kai tunge sanomalehtiä sekajätteen joukkoon, niin automaattiseksi paperikeräys on muuttunut. Mutta eihän näin ole aina ollut. Minusta tämä on vain hyvä esimerkki tuollaisesta asiasta, jossa valintaa ei enää tarvitse edes miettiä. Ehkä muovinkeräys jne. muuttuu vähitellen samanlaiseksi.
Katsoin juuri ystäväni kanssa Machines-dokkarin Yle areenasta ja kun siinä kangastehtaan jätteitä dumpattiin vaan muurin yli ja näytettiin isoja muovikanisterikasoja, ystäväni totesi, että ”täällä me kierrätetään ja tunnetaan syyllisyyttä jos ei lajittele biojätteitä ja tuolla kaikki vaan heitetään luontoon. Vaikka olisi mitä myrkkyjä pöntöt täysi”.
Moni unohtaa tuon argumentin sanoessaan, että noissa tehtaissa tehdään tavaraa ja vaatetta meille. Ja koska meidän kulutustahti on kiihtyyvä, on heidän tuotantonsakin kiihtyvä ja siinä ei voi/ehdi/haluta miettiä jätteiden loppukäsittelyä. Eli kysyä voi, olisiko siellä Kiinassa/Intiassa/missä hyvänsä nykyistä menoa ilman länsimaalaisten kulutustottumuksia.
Eli ärsyynnyn noista argumenteista myös.
Niin. Aina tässä kohdassa mietin että millä tavalla maailmaa _parantaisi_, jos mekin lakattaisiin kierrättämästä jne. Ja totta on, että meidän kulutustahdilla pitää tuotantoakin olla – ja mikä on sitten sen tuotannon hinta.
Itse olen lajitellut jätteitä yli 15 vuotta ja muutenkin elänyt melko ekologisesti, toki matkustelen, syön maitotuotteita jne. Tietyt ympäristöteot teen ihan rutiinilla miettimättä niitä lainkaan tai ainakaan ajattelemalla niitä ympäristötekoina, mutta täytyy sanoa, että välillä mietin mitä merkitystä tällä on kun miettii kokonaisuutta. Esim. jätehuolto vaatii nykyään melkoista jäteautojen ajelua kun eri jakeita toimitetaan eri paikkoihin varsinkin jos miettii koko maan mittakaavassa. Olisiko järkevämpää suorittaa lajittelu vasta kaatopaikalla tai esim. niin että kotitaloudet lajittelevat biojätteen, ns. pakkausjätteen (esim. lasi, metalli, pahvi, paperi, muovi samaan) ja energiajätteen? Muovia en tällä hetkellä lajittele isoa muovipulloa tms. pakkauksia lukuunottamatta, sillä minusta kuluttajamuovi on järkevintä polttaa, koska muovin laatu on niin sekalaista ja osa saattaa olla likaista, joten isoja määriä päätyy polttoon joka tapauksessa. Ja suurin syy on se, ettei meidän pienessä keittiössä ole enää tilaa laittaa muoviakin erikseen.
Mikromuovia välttelen ja kuorinta-aineet teen itse. Fleecejä en enää aio ostaa, minulla on kaksi fleeceä, joista toinen on jo 20 vuotta vanha, mutta edelleen hyvä kotitakkina. Toinen fleece on kerrasto ja sen verran vähäisellä käytöllä, että taitaa kestää myös pitkään eikä pesupussi ei enää auta. Miten lie teknisten vaatteiden laita, irtoaako niistäkin mikromuovia?
Kosmetiikasta varmaan mediassa kirjoitetaan myös siksi, että naistoimittajista se on kiinnostava aihe ja siitä kirjoittavat. Myös naiset herkemmin kiinnostuvat erilaisista ekoteoista. Ja toisaalta mitä autonrengasongelmalle voi itse tehdä, jos autolla on kuitenkin kuljettava.
Itse olen vähentänyt kuluttamista reilusti ensijaisesti siksi koska säästän, mutta toisaalta matkustamisesta en ole luopunut ja sehän on se synti nro 1 sellaisten mielestä, jotka itse eivät edes tykkää matkustaa. Eri ympäristötekojen arvottaminen ärsyttää. Autoilua pahana pitävät ne, jotka pääsevät julkisilla tai kävellen töihin ja harrastuksiin ja jotka haluavat asua kaupungissa. Kaupungistumista pidetään aina vain hyvänä asiana, koska ihmiset asuvat tiiviisti jne mutta esim. maan vuoraaminen asfaltilla ei ole pelkästään hyvä asia. Palvelut on toki parempi valinta kuin tavaran ostaminen, mutta kyllä esim. jatkuva kaupungin palveluista nauttiminen (ravintolat, elokuvat, keikat, teatterit…) jotain kuluttaa, vaikka itselle siitä ei mitään konkreettista jätettä synnykään. 🙂
Asiat eivät todellakaan ole mustavalkoisia. Juuri siksi omia valintojaan on hyvä tiedostaa, vaikka kieltämättä välillä voi päätyä umpikujaan parasta vaihtoehtoa etsiessä. Silloin mielestäni omat arvot ovat tärkeitä. En usko ollenkaan, ettei autonrengaskysymys olisi jollain tavalla ratkaistavissa. Onhan kaikkeen muuhunkin keksitty vaihtoehtoja. Kyse on vain siitä, että niitä kuorintavoiteita on helpompaa ja yksinkertaisempaa tuomita, kuin miettiä miten ihmiset saataisiin ajamaan vähemmän autolla, tai miten teollisuus saataisiin keksimään uudenlaisia materiaaleja.
”Itse olen vähentänyt kuluttamista reilusti ensijaisesti siksi koska säästän, mutta toisaalta matkustamisesta en ole luopunut ja sehän on se synti nro 1 sellaisten mielestä, jotka itse eivät edes tykkää matkustaa. Eri ympäristötekojen arvottaminen ärsyttää. Autoilua pahana pitävät ne, jotka pääsevät julkisilla tai kävellen töihin ja harrastuksiin ja jotka haluavat asua kaupungissa.”
Nyt kyllä toivon ymmärtäväni väärin. Ei kai kukaan täysjärkinen kuvittele että jos 100 000 ihmistä käyttää fleecetakkia tai mikromuovia sisältävää kosmetiikkaa se vastaa ympäristövaikutuksiltaan sitä että 100 000 ihmistä matkustelisi lentokoneella tai ajelisi autolla? Rinnastus ei varmaan ollut ihan tahallinen tuossa kommentissa mutta kuulostaa tosi typerältä väittää että pitäisi olla esimerkiksi jotenkin matkustusvastainen kyetäkseen ymmärtämään massamatkustelun aiheuttamien ympäristöongelmien mittakaavan suhteutettuna vaikka johonkin paidan pesemiseen?
Eri ”ympäristötekoja” voi ja pitääkin arvottaa. On itsepetosta kuvitella että ”maailma pelastuu” näpertelyllä. Silläkin on toki paikkansa ja pienistä puroista voi toki syntyä suurempia virtoja mutta olennaiseen keskittymällä ne virrat muuttuvat hyökyaalloiksi.
Tarkoitin arvottamisella sitä, että monilla ihmisillä on usein tapa pitää pahana sellaisia ympäristöä rasittavia asioita, joita ei itse tee siksi ettei halua tai tarvitse. Tämä pätee muissakin asioissa.
En tietenkään tarkoittanut sitä, että joku fleecetakin ja lentomatkan ostaminen on rinnastettavissa toisiinsa. Enkä myöskään tarkoittanut sitä, että pitää olla vaikkapa matkustamisen vihaaja että voi ymmärtää massamatkailun haitat. Kyllä minäkin näen turismin epäkohdat ja itse pyrin matkustamaan ympäristöystävällisemmin, tosin joskus pitää lentää.
Näen myös positiivisia asioita matkailussa. Esim. kehitysmaissa matkailessa länsimaiset turistit voivat myös vahvistaa paikallisten ylpeyttä omasta kulttuuristaan, tuoda länsimaisia ympäristönormeja palvelualojen käyttöön jne. Tämä ei taas poista massamatkailun haittoja tai vaikkapa samoissa maissa olevien vaatetehtaiden ympäristöpäästöjä tai heikkoja työoloja.
Kommenttini oli niin pitkä ja hieman tajunnanvirtaa sisältävä, että toki sen saa ymmärrettyä väärin. Ehkä kommentista olisi myös voinut aistia sen, että olen melko pitkään tehnyt ekotekoja, joten varmaan ymmärrän myös niiden eron. Osaan myös suhtautua kriittisesti asioihin ja toki jatkan pienten ja suurtenkin ympäristötekojen tekemistä.
Ehdottomuus ja itsensä nostaminen toisten yläpuolelle on aika yleistä ympäristötietoisten ihmisten parissa. Ja juurikin niiden muiden ihmisten syntien luettelu. Tämä kommentti edelleen yleisenä kommenttina eikä kenellekään suunnattuna. 🙂
Jos ajatellaan että Suomessa kaikki jäte heitettäici vain luontoon, eikä olisi jätteenkeruu – tai lajiittelusysteemeitä, niin olisi yhtä kurjat olyavat kuin noissa jätteistä kärsivissä maissa. Se että minä ja sinä kannamme lajitellut talousjätteet jätekatokseen asianmukaisiin tankkeihin tekee kyllä elämän paljon miellyttävämmäksi ihmiselle ja luonnolle ainakin Suomen mittakaavassa, vaikka onhan se piperrystä koko maailman mittakaavassa.Mutta toteutuu ja vaikuttaa kuitenkin täällä – ja se on hyvä se.
Totta tämäkin! Ei ole kyse vain maailman pelastamisesta, vaan ihan meidän omasta ympäristöstämme!
Tämä oli ensimmäinen podcastisi, jonka kuuntelin. Motivoivaa, sujuvaa ja miellyttävää kuunneltavaa!
Kiitos palautteesta! Kiva kuulla että tykkäsit 🙂