Tämä kulunut maalis-huhtikuu on ollut – niin, en ole ihan varma millä sanalla sitä parhaiten kuvaisi. Kiireinen ei anna oikeaa kuvaa, koska vaikka tekemistä on ollut paljon, niin en ole silti tuntenut oloani jatkuvasti kiireiseksi. Vihaan sitä, kun ruuhkavuosia kuvaillaan täyteläisiksi, hyi yök mitä kielen väärinkäyttöä! Maku voi olla täyteläinen mutta arki ei, ei ainakaan silloin kun ko. arki maistuu liiankin stressaavalta. Kuormittava olisi varmaan lähempänä totuutta, sillä päällekkäin on ollut niin paljon asioita, joista olen ollut vastuussa. Osa on ollut ihania ja elämää rikastuttavia asioita, osa taas velvollisuuksia, jotka on vain ollut pakko hoitaa, ja osa molempia yhtä aikaa. Kaikista niistä huolehtiminen on kuitenkin vienyt paljon aikaa, energiaa ja ajatuskapasiteettia. Kun tähän lisätään yksi kolaroitu auto, monenlaista sairastelua (sekä minä että lapset), ynnä muuta säätöä, lopputulos on näkynyt täällä blogissakin. Postaustahti on ollut koko kevään harva, ja pari podcastiakin jäi tekemättä. Kaikkea ei millään ehdi, jostakin on ollut pakko luopua.

Blogin lisäksi arjessakin riittää kevään jäljiltä kirittävää. Pyykkihuoltohan on aina se, mistä minulla ensimmäisenä alkaa ote lipsua. (Tässä muuten varmaan yksi syy sille, miksi minimalismi ei meillä toimisi. On mukavaa, kun pyykkäämisen ja silittämisen voi jättää tekemättä, ja silti riittää liinavaatteita ja puhdasta päällepantavaa.) Tällä saralla on siis tehtävää ja tietysti yksi sairastettu oksutauti lisää aina mukavasti pyykkien määrää. Pyykkien lisäksi vaatehuolto vaatii muutenkin huomiota. Olen viime aikoina keräillyt lasten pieneksi jääneitä vaatteita pois kaapista, ja nyt pitäisi vielä laittaa niistä osa myynti- tai lahjoituskuntoon. Kausivaatteiden vaihto on myös vielä kesken. Ehkä näin vapun korvalla voisi vihdoinkin laittaa toppavaatteet lopullisesti pois naulakosta.

Omassa kaapissa pitäisi tehdä sama operaatio. Siellä on enemmän karsittavaa kuin varmaan olen tajunnutkaan. Sellaisia vaatteita, joita en ole vuosikausiin pitänyt. Vaikka kuinka haluaisin käyttää loppuun ja riekaleiksi kaiken mahdollisen, välillä pitää katsoa totuutta silmiin, ja todeta että jos vaate ei mahdu päälle, sitä mahdotonta itse pitää loppuun… tästä tulee kyllä hankalaa, tiedän sen jo nyt. Mutta yritän silti. Postausta tulossa sitten kun pääsen tämän projektin kanssa kunnolla vauhtiin.

Viime kuukausien aikana bullet journal on ollut aivan välttämätön. Sen avulla olen suurin piirtein pysynyt ajan tasalla kaikesta, mitä on milloinkin pitänyt olla tekemässä. Oma bullet journal -menetelmäni on hioutunut tässä parin vuoden aikana varsin toimivaksi. Vastikään esittelin kalenteriani yhdelle ystävälle, ja samalla tuli mieleen että voisin taas pitkästä aikaa tehdä myös bullet journal -aiheisen kirjoituksen. Pyykkien lisäksi myös paperit ja arkistointi laahaavat pahasti jäljessä. Arkistoinnin osalta olen hoitanut vain ehdottoman minimin, mistä on seurannut se, että työhuoneeseen on kertynyt valtava pino papereita odottamaan päätöstä siitä, pitäisikö se säilyttää vai ei. Tämäkin työ on vain tekemistä vailla… Mutta nyt kun kalenterissa on vihdoin väljempää, taitaa tällekin löytyä aikaa.

Tällaista kuuluu kulissien taakse. Mitä teille kuuluu? Onko ollut kiireinen kevät?