Mistä joulustressi johtuu? Olen yrittänyt analysoida tätä kysymystä. Lopputulokseni on, että kyseessä on ristiriita hoidettavien asioiden, halutun laadun ja käytettävissä olevan ajan välillä. Jos aikaa on rajallisesti, pitää tinkiä joko määrästä tai laadusta: joko tehdä paljon asioita, mutta ehkä oikaista joissain yksityiskohdissa, tai sitten tehdä vähemmän mutta viimeistä piirtoa myöten. Jos tavoitteena on tehdä paljon täydellisesti, niin aikaa pitää varata niin paljon, että joulun joutuu aloittamaan jo juhannuksena.
Analysoin, että joulustressin voi välttää kolmella eri tavalla.
- Alentamalla tavoitetasoa. Keskitytään olennaiseen ja vedetään mutkat suoriksi. Jätetään joulusiivous tekemättä, sen sijaan pyöräytetään imuria keskilattialla ja hämärretään valaistusta. Annetaan kaupan paketoida lahjat valmiiksi, hankitaan laatikot Saarioiselta.
- Suhtautumalla jouluun kuin mihin tahansa projektiin. Projektinhallinnassa olennaisinta on realistinen aikataulutus ja resurssointi. Mitä enemmän on tehtäviä, sitä aikaisemmin ne pitää aloittaa, jos haluaa ottaa rennosti. Mitä enemmän liikkuvia osia, sen tarkempaa suunnittelua se vaatii.
- Lopettamalla stressaaminen. Kuulostaa vähän pöhköltä, mutta tässä on pointti. Jos välttämättä haluaa tehdä x määrän asioita, eikä ole aloittanut tarpeeksi aikaisin tai suunnitellut hommaa hyvin huolellisesti, niin sitten on järkevämpää vain hyväksyä tilanne. Pitää ehkä paahtaa hullun lailla, että kaikki tulee tehdyksi – mutta muistaa samalla, että kyseessä on oma valinta. Kukaan ei kaipaa marttyyreita.
Jotenkin olen ollut havaitsevinani, että joulustressi vaivaa lähinnä naisia. Tai en ole ainakaan koskaan kuullut yhdenkään miehen kärsivän joulustressistä. Johtuisiko tämä siitä, että aika usein naiset ottavat eniten paineita siitä, millainen joulun pitää heidän mielestään olla? Olen itsekin kerännyt välillä paineita siitä, mitä kaikkea pitää ehtiä ja tehdä, jotta joulu olisi sellainen kuin haluan. Viime vuonna pesin muistaakseni keittiön kaappien sokkelit puhtaiksi, mikä kyllä tuntui jo sillä hetkellä liioittelulta. Mutta olin saanut päähäni jostain, että haluan tehdä suursiivouksen jouluksi, joten sen sitten myös tein. Vähempikin olisi riittänyt.
Aion tänä vuonna toteuttaa kaikkia kolmea menetelmää. En piittaa niistä sokkeleista, mutta laittiat pesen. Valmistelut on jo aloitettu, tosin tässä kohdassa pitää vähän kiriä, jotta pääsisin aikatauluun kunnolla mukaan. Ja lopuksi on harkittava, mikä onkaan olennaista, ja millä kerään vain turhaa stressiä itselleni. Sitten keskityn siihen olennaiseen, ja teen vain sellaisia valmisteluja, joista oikeasti nautin.
Turhan stressin välttämiseksi kannattaa suunnitella myös realistinen budjetti. Menot kannattaa arvioida yläkanttiin ja varata yllättäville erille myös joku summa. Muuten rahojen voi huomata huvenneen jo alkumetreillä..
Kyllä, jos on taipumusta rahojen hupilointiin, niin tämä on erittäin hyvä pointti.
Stressi kaikista juhlista on selkeästi naisten heiniä. Meillä miehen 35-vuotissynttärit muuttuivat kolmessa päivässä ”mennään kahdestaan syömään” -ideasta ”viisitoista sukulaista meidän kaksioon porrastetusti, kun ei kaikki mahdu kerrallaan” -toteutukseen kolmen päivän päähän. Miehen mielestä hyvä tarjoituidea on pienet pakastekarjalanpiirakat. Minusta ei riitä. Hänestä meillä on ihan riittävän siistiä. Minusta ei. Mies on kipeä. Minä toipilas. Lopputulos: minä siivoan ja leivon. Mutta olen samaa mieltä kanssasi: oma valinta :-)!
Joo-o, olen vahvasti sitä mieltä, että jos miehet suunnittelisivat kaikki juhlat, ihmisillä olisi yleisesti ottaen paljon vähemmän stressiä niiden järjestämisestä… 😉 Mistähän ne oman pään sisäiset standardit oikein syntyy, joiden mukaan pakastepiirakat eivät riitä, ja että keittiön sokkelit on jotenkin olennaisia kokonaisuuden kannalta…? Tunnistan itseni kyllä tästä, ja tätä sietäisi ehkä pohtia vähän enemmänkin.
”Analysoin, että joulustressin voi välttää kolmella eri tavalla.”
Ei kuvailemaasi joulustressiä voi välttää. Kyseessä on odotusarvojen ja todellisen elämän välinen ristiriita.
Vaikka kämppä olisi kuinka puunattu ja laatikot itsetehtyjä ja joulukoristeet itse askarreltuja, niin kuitenkin (valitse sopiva):
– anoppi on edelleen oma itsensä
– aviopuoliso on edelleen ihan oma itsensä
– puolison naimaton veli (joka on pakko kutsua) tuo kuitenkin tyhmiä lahjoja ja ottaa glögiä turhan innokkaasti
– saamasi lahjat eivät ole ”ihan sitä mitä toivoit”
– työkaveri oli tehnyt aivan upean bataattilaatikon/sitruunapossun/avokadolohen, mikä oli ”aivan ihanaa”, tietysti tänäkin vuonna
Näin miesnäkökulmasta joulu on onnistunut: jos ei tartte riidellä vaimon kanssa, on paljon hyviä sinappeja kinkkuviipaleiden päälle laitettavaksi ja ei ole pakko mennä töihin. Miten ihmeessä tuommoisista vaatimuksista voisi kehittää jotain joulustressiä? Täh?
Daa…
No niin just, mähän sanoin: jos odotukset on tuolla tasolla, niin eipä sitä stressiä juuri pääse syntymään… 🙂 Tosin olen noista esittelemistäsi vaihtoehdoista sikäli eri mieltä, että puhuin vähän erilaisesta joulustressistä. Noillehan ei voi oikeastaan mitään, sukulaiset on samanlaisia vuodesta toiseen. Mutta sellainen itsekehitetty joulustressi, joka syntyy lähinnä oman vaatimustason tavoittelusta, on kyllä vältettävissä. Tyyliin jos stressaa siitä, että laatikot pitää tehdä itse, niin on nuo kolme vaihtoehtoa: laskee vaatimustasoa ja ostaa kaupasta; tekee laatikot jo lokakuussa kaikessa rauhassa pakkaseen odottamaan; tai tekee ne viime tingassa mutta hyvällä fiiliksellä, koska valinta on oma.
Kaksi ainakin meillä toiminutta vinkkiä jouluressin kaatamiseen:
1) jos vietätte joulua isommalla porukalla, sopikaa etukäteen että jokainen perhe / henkilö ostaa vain yhdelle perheelle / henkilölle lahjan. Lapset toki hoidetaan kuten ennenkin, mutta aikuisille hankittavien lahjojen määrä vähenee radikaalisti. Lisäksi tällä tavalla voi satsata siihen yhteen lahjaan sekä ajatusta että rahaa enemmän. Eikä tarvitse miettiä lahjoja kymmenelle, yksi hyvä riittää. Säästyy rahaa, aikaa ja hermoja. Ja monta muutakin, kun ei tarvitse hankkia jokaiselle jotakin. Ja harva meistä oikeasti kaipaa järjetöntä lahjavuorta, josta paljastuu sinnepäin-lahjoja. Yksi hyvä on parempi. Ostovuorot vaihtuvat joka vuosi. Suosittelen.
2) menkää joulusaunaan jo aamulla – tätä suosittelen lämmöllä! Opin tämän tavan ystävältäni. Aiemmin mekin saunottiin iltapäivällä, joka aiheutti sen että tuli aina kiire pöydän kattamisen, ruokien laittamisen ja ulkokynttilöiden sytyttämisen kanssa ja kukaan ei ehtinyt viedä kynttilöitä haudoille tai kunnolla syödä ennen pukin tuloa, saati sitten pukeutua nätisti tai katsoa peiliin… Lisäksi ulkokynttilöiden sytyttäminen tukka jäässä johti flunssaan. Nykyään lämmitämme aamusaunaa jo aamuseiskasta alkaen ja menemme sinne aamuhämärissä. Tunnelma on ihan yhtä ihana kuin iltasaunassa. Aamusaunan jälkeen mennään puhtoisena uunissa hautuneelle joulupuurolle. Nyt myös äiti ehtii jopa katsomaan peiliin ennen jouluruokaa ja nauttimaan päivästä kiireettä.
Sopiva määrä ressiä kuuluu – ainakin minulla – jouluun, sillä uskon, että joulutunnelma tulee tekemällä. Tarvitaan siis tietyt jutut, jotka nimenomaan haluan hoitaa ja muissa tarpeen mukaan oikaisen surutta. Tehtäviä voi myös jakaa, jos vietetään kimppajoulua suvun tai ystävien kanssa. Näin jokaiselle tulee kohtuullinen määrä tekemistä ja kuluja. Yksi tekee laatikot, toinen leipoo, kolmas paistaa kinkun jne.
Hyvää Joulua kaikille!
Kiitos hyvistä vinkeistä! Meidän perhe lienee aavistuksen radikaali, kun saunominen ei kuulu aaton perinteisiin lainkaan 🙂 Jos asuisimme omakotitalossa, tilanne voisi toki olla toinen. Lapsuudessakin sauna lämmitettiin jo aatonaattona. Mutta tapoja lienee yhtä paljon kuin perheitäkin.
Meillä just se puulämmitteinen pihasauna on jouluna must, sinne hiivitään lumisen pihan poikki ja ollaan kynttilän ja kiukaan valossa. Lutraan siellä kaikenmaailman juttuja: suolakuorintaa, hunajaa ja hiusnaamioita oikein ajan kanssa… Mutta ymmärrän kyllä, jos sauna ei nappaa. En minäkään noin yleensä ottaen ole kovin saunanaisia.
Pääasia, että jokainen löytää omat kivuutensa. Ei saakaan olla mitään pakkoja, jokainen valitsee itse mitkä jutut tekee joulun.
Päivitysilmoitus: Asia kerrallaan | Arkijärki