Kiitos kaikille, jotka kommentoitte taannoin sen ikuisen puseron kohtaloa. Yksimielisyys oli vavahduttava: näytän puserossa kamalalta. Tämä vakuutti minut siitä, että kyseinen vaate on aika laittaa kiertoon. Ei roskiin, vaan joko kirppikselle myyntiin tai sitten lahjoitan sen Fidalle. Saitte minut vakuuttuneeksi siitä, että voin luopua paidasta, vaikka periaatteessa voisin myös pitää sitä. Mutta joku muu on siinä enemmän edukseen kuin minä.
Olen nauttinut siitä, että syksy tuntuu vihdoin saapuneen. Viime kesän helteiden jälkeen tuntuu aika mukavalta ottaa esille kaikki neuleet ja muut lämpimämmät vaatteet, joita olen viimeksi pitänyt puoli vuotta sitten. Samalla olen kerännyt kesäisimmät vaatteet kaapista, ja aion laittaa ne laatikoihin odottamaan ensi kevättä. Tällä hetkellä tuo vaatepino tosin majailee olohuoneen tuolin päällä, sillä en ehtinyt viime viikolla tehdä asialle enempää. Mutta ensimmäinen askel kohti kausivaatevaihtoa on otettu. Samalla olen huomannut, että kaikki vaatteet eivät suinkaan ole pidossa yhtä paljon.
Tuon keltaisen puseron myötä olen rohkaistunut tarkastelemaan vaatteitani tarkemmin. Tajusin, että kesävaatteiden joukossa, tai oikeastaan sen kesävaatekapselin ulkopuolella, on sellaisia vaatteita, joita en ole pitänyt aikapäiviin. Siis esimerkiksi kahteen tai kolmeen vuoteen. Tai ehkä neljään. Otetaan vaikka kuvassa näkyvä turkoosi neule. Se on silkkisekoitetta, lempimerkkiäni, ja siinä on väriä. Olen ostanut sen alennusmyynnistä kenties viitisen vuotta sitten. En ole pitänyt sitä moneen vuoteen. Ensinnäkin siksi, että olen odottanut sitä hetkeä, jolloin hoikennun niin paljon, että pusero muuttuu vähän liian sopivasta väljemmäksi, ja toiseksi siksi, että väri on vähän samanlainen kuin siinä aiemmin mainitussa puserossa. Hankin tämän silloin, kun olin kyllästynyt vaatevarastoni ruskeaan yleissävyyn, mutta tämä väri ei toimi. Näytän tässäkin sairaalta. En tiedä, miksi olen tätä vuodesta toiseen kaapissa säilyttänyt. Nyt tuon keltaisen saaman tuomion myötä päätin, että siirrän myös tämän turkoosin samaan kirppiskassiin odottamaan myymistä. Jos omastakin mielestäni näytän siinä vähän kalpealta, voin nyt olla varma, että suuri yleisö on samaa mieltä.
Näille pitäisi tehdä …jotain. Kun vain tietäisi mitä.
Sitten on vielä pellavainen housupuku – en enää elä elämää, jossa tarvitsisin sellaista. On myös tuo ruskea hame, jota en myöskään ole pitänyt vuosikausiin. Mutta jotenkin en ole raatsinut siitäkään luopua. Pakkaan sen kesä toisensa jälkeen takaisin laatikkoon odottamaan, josko ensi kesänä haluaisin pitää sitä. Ei siinäkään ole paljoa järkeä, mutta luopumispäätös tuntuu vaikealta. Ja onhan siellä kaapissa paljon muutakin, mistä olisi varmasti aika jo päästää irti. Minulla on laatikollinen t-paitoja, mutta aktiivisessa käytössä niistä on noin 20%. Tämäkin asia on jollain tasolla tiedossa, mutta en ole ryhtynyt minkäänlaisiin toimenpiteisiin tilannetta parantaakseni. Nyt saattaisi olla aika?
Vedän tästä omasta kirjoituksestani nyt sen johtopäätöksen, että karsittavaa löytyisi! Mutta vanhoista vaatteista luopuminen tuntuu yllättävän vaikealta. Siitä voisi kirjoittaa ihan oman postauksensa, mutta lyhyesti sanottuna minulla on kyse siitä, että tykkään omista vaatteistani. Niistäkin, joita en aktiivisesti pidä. Näen niissä potentiaalia, ihan kuin siinä keltaisessa puserossakin. Sekään ei ollut kovin hyvä päälläni, mutta kuitenkin keksin sille käyttöä. Toisaalta ymmärrän hyvin, että on hölmöä, jos kaapissa vie tilaa jokin sellainen vaate, jota ei koskaan pidetä. Nyt kun alan tuota kesävaatekasaa tuosta tuolin päältä selvitellä, päätin olla tarkkana, ja siirtää talvisäilytykseen vain ne, mitä todella aion ensi kesänä pitää. Muut lähtevät suoraan odottamaan kierrätystä.
Onko siellä ketään muuta samoissa hommissa, siirtelemässä vaatteita paikasta toiseen? Tai onko kenelläkään samoja havaintoja, että joskus on vain aika luopua?
Ei muuta kuin että ihana hame. Varsinkin, jos se on vähän pidempi. Eikä neuleessakaan mitään vikaa ole, on vain väärän värinen.
Neule olisi etenkin materiaaliltaan ihana. Mutta tuo väri ei toimi. Ajattelin ostaessa, että turkoosi sopii kaikille (joku joskus sanoi niin), mutta tämä sävy ei sovi minulle. Tuo hame on 10 vuotta vanha, ostin sen amerikkalaisesta outletista aikanaan. Se on polvipituinen, ja kuvassa aika ryppyinen. Mutta se on minulle vähän liian pieni. Menee päälle kyllä, mutta vyötärö ei asetu aivan oikealle kohdalle. Tykkään siitä kovasti muuten, enkä ole raatsinut heittä pois. Koska ehkä joskus palaan 10 vuoden takaisiin mittoihin….
Hiukan viikonloppuna aloittelin kesävaatteiden poislaittamista. Käyttövaatteiden kaapista keräsin selkeät kesävaatteet pois. Ja siirsin ne korikkoon jossa on runsaasti tilaa keväisen raivauksen jäljiltä.
Jotain vastaavia vaatteita mullakin on. En ole kaikkia vielä laittanut pois kun joskus mietin että oudosti tyttäret ottaa niitä käyttöönsä.
Mulla on esim. 80 luvulla itse tekemäni violetti mokkainen jakkupuku. En tule koskasn siihen enää mahtumaan, mutta josko tyttäret siitä joskus kiinnostuis. Ei se paljon tilaa vie niin roikkukoon tuolla kaapissa.
Mahtavaa, mulle on herännyt sama ajatus! On yhdet kalliit kesähousut, jotka eivät vain menen kaupaksi missään. Niin pienet, että ovat ostaessakin olleet hyvin sopivat, ja eilen kun kokeilin niin hädin tuskin sain kiskottua ylös. Eivät siis ikinä tule mahtumaan päälle, joten säilyttäminen siinä mielessä on tarpeetonta. Mutta olen ruvennut miettimään että esikoinen ehkä haluaisi pitää tätä teininä. Ja juuri mietin, miten ne kannattaisi siinä tapauksessa säilyttää ja missä.
I feel you… Minulla on kaapissa aika paljon sellaisia vaatteita, joihin liittyy joku mukava muisto tai liittyvät johonkin hyvään ajanjaksoon elämässä. Lisäksi vaatteita on ajalta ennen kuin aloin tarkkailemaan kulutustottumuksiani tarkemmin ja vähentämään vaatteiden ostamista. Koska vaatteet ovat hyväkuntoisia ja sinänsä ihan OK (jokin yleensä aina vähän mättää, kun ei tule pidettyä) niin luopuminen on vaikeaa. Yritän opetella ajattelemaan, että jonkun toisen kaapissa ne tuottavat ehkä enemmän iloa ja vielä joku päivä saan ne kiertoon, vaikka kovin vaikeaa se tuntuu olevan.
Tällä hetkellä on projekti käynnissä: pidän pääosin paitojani henkarissa ja aina kun palautan vaatteen kaappiin, laitan sen tangon vasempaan reunaan. Ennen pitkää oikealta pitäisi löytyä ainoastaan vaatteita joita käytän harvoin. Sitten on ehkä helpompi perustella itselle, miksi niistä pitää luopua. Yllättävän vaikea joskus hahmottaa, milloin on esimerkiksi pitänyt vaatetta viimeksi! Tulee huijattua itseä. 🙂
Onpa hyvä systeemi tuo kuvaamasi! Toden totta sitä huijaa itseään. Minulla on joitakin vaatteita ollut pahvilaatikossa vaatehuoneessa, päällä teksti Tiinan kesävaatteita, ja sieltäpä ne löytyivät enkä ollut edes kaivannut. Monta vuotta oli mennyt, sen tiedän varmasti. En kyllä pistänyt pois, vaan otin osan käyttöön nyt kuluneena kesänä.
Tuohan on hyvä, jos vaatteet voi vain ottaa käyttöön takaisin! Mutta olen huomannut saman, että jos niitä säilyttää jossain muualla kuin näkyvillä, niin sitten helposti unohtaa kyseiset vaatteet kokonaan.
Tuo onkin hyvä keino. Mietin sitä, miten usein vaatetta tulisi pitää, että se oikeuttaisi paikkansa kaapissa? Nuo minun vaatteet ovat olleet vuosikausia käyttämättä, mutta entä sellainen, mitä pitää ehkä kerran vuodessa? Anti-minimalistini herää aina tuossa tilanteessa, ja miettii että haluan vaihtoehtoja, ja mahdollisuuden valita tämä vaate, vaikkakin sitten vain kerran vuodessa. Onko siinä järkeä, en tiedä.
Etenkin juhlavampien vaatteiden kohdalla käyttökerrat jää usein aika vähiin, kun ei tule juhlissa kauheasti käytyä. Juhla-asujen vuokrauksen kyllä soisi yleistyvän, koska ainakin omasta lähipiiristä löytyy aika monta ihmistä, jotka ostavat yleensä sen uuden koltun joka juhliin koska eihän nyt samassa voi mennä…
Tuo tarve vaihtoehdoille jyllää omassakin takaraivossa, mutta kuinka usein oikeasti silti tulee valituksi se lempivaate kuin joku näistä lukuisista vaihtoehdoista? Niinpä… 🙂
Mä olen varmaan aina ajatellut, että mulla ei ole kaapissani ns. tavoitevaatteita. Mutta on kyllä ollu pakko viime aikoina myöntää, että ne vähän liian pienet farkut taitaa just sellaisia olla. Jotenkin on surullista myöntää itselleen, että olen siis lihonut, enkä enää mahdu kunnolla noihin. Tuntuu, että nyt jos heitän ne sitten pois, se on sama kuin luovuttaisin, että tästä ei ole enää paluuta edes muutaman kilon takaiseen elämään… En oikeastaan edes tykkää pitää farkkuja, enkä ole noita muutenkaan vuosikausiin tainnut pitää. Ne tuntuu puristavilta ja ahdistavilta – pidän paljon mieluummin leggareita. Ja silti hilloan farkkujani…
En tiedä mitä tekisin. Vielä en ole luopunut, mutta mietin asiaa jo aika usein. Leggarielämä on mukavaa ja leppoisaa ja leggareita on niin monenlaisia kivoja. Toisaalta ajattelen, onko tällaisen46-vuotiaan vaate enää leggarit? (No, onko farkut?? Ja mitä väliä onko vai eikö, jos vain viihtyy vaatteissaan??)
Oikeastaan koitan tässä myös parhaillaan tehdä ajatustyötä (ja ihan konkreettistakin työtä) kilojen keventelyn suhteen. Ehkä kuitenkin vielä katselen hetken aikaa, riittääkö puhti siihen hommaan… eli en taida farkuistani luopua, vieläkään. Olen tosi kova kyllä muuten karsimaan kaikenlaista, mutta noiden housujen suhteen on näköjään nyt ihan eri meininki.
Siis TÄMÄ. Mietin kirjoitanko tästä oman postauksen. Aihe tuntuu melko henkilökohtaiselta. Mutta luulen tietäväni justiinsa mitä ajattelet, koska omassa päässä on samoja ajatuksia.
Mä raivasin vaatekaappia pari viikkoa sitten ja siirsin samalla kesävaatteet peremmälle ja paksummat paidat etualalle (mulla on vaan yksi vaatekaappi vaatteiden säilytykselle, joten ”väärän kauden” vaatteita ei saa muualle säilöön). Poistin tällä kertaa aika rankalla kädellä vaatteita, joita en ole tullut pitäneeksi, vaikka ne periaatteessa ihan hyviä olivatkin. Olen huomannut tuon saman aiemmin, että ”keksin” käyttökohteita vaatteille, mutta näissä tilanteissa en sitten kuitenkaan valitse niitä päälle, joten todellisuudessa en niitä koskaan käytä. Samoin t-paitojen kanssa, niitä on kertynyt vuosien mittaan, kun esim. kesäisempinä yläosina käytin vain lähinnä t-paitoja, koska oma tyyli oli hukassa. Tällä hetkellä käytän noita paitoja vain työmatkoilla pyöräillessä tai talvella paksumpien paitojen alla. Mutta tähän käyttöön en varmastikaan tarvitse kymmentä paitaa, koska pesen kuitenkin pyykkiä useamman kerran viikossa, joten kuluneimmat lähti sieltäkin poistoon.
Mutta vaatteiden poistaminen ja hävittäminen on jotenkin tosi ongelmallista. Karsin aika lailla kaikki vähänkään epäilyttävät suoraan roskiin, jos en itse ostaisi vaatetta kirpparilta, turha sitä on muidenkaan riesaksi työntää. Mutta ehjien ja vielä myös tyyliltään myyntikelpoisten vaatteiden kanssa on hankalaa, koska niitä ei viitsi laittaa roskiin, mutta toisaalta kaikilla taitaa olla jo niin paljon vaatetta kotona, ettei kirpputorikaan oikein enää tunnu ”synnittömältä” tavalta päästä tavarasta eroon, se vain siirtyy muiden riesaksi :-/ Tämä vaatteiden kierrätyksen ongelmallisuus on oikeasti saanut harkitsemaan myös uusia ostoksia vielä tarkemmin, että vaatteet mitä ostaa, tulisi sitten käytettyä loppuun.
Se ajatus, että joku vaate olisi tarpeeton ja siksi pois heitettävä, on minulle vaikea. Siksi keksin sitä käyttöä kaikille niillekin vaatteille, joista en oikein edes pidä. En myöskään koskaan niitä lopulta laita päälle, mutta säästän kuitenkn, koska teoriassa… Ja kyllä, sama reaktio kuin sinulla. Uusia ostoksia todella harkitsee tarkasti.