Luin juuri YLEn nettisivuilta jutun siitä, kuinka Fidalle lahjoitettu vaate olikin organisaation lupauksista huolimatta päätynyt Afrikkaan. Fidan keräyslaatikkoon oli jätetty vaate, johon oli kiinnetetty paikannin. Se lähetti puoli vuotta tietoa siitä, missä huppari matkasi, ja lopulta vaate päätyi Nigeriaan. UFFin laatikkoon jätetty vaate puolesta päätyi Keniaan. Sitten haastateltiin organisaatioiden johtoa, että miten tässä näin kävi, kun esimerkiksi Fida lupaa, ettei vaatteita rahdata toiselle puolelle maapalloa.
Tietysti on ikävää, ettei prosessi toiminut sataprosenttisesti. Mutta minua kiukuttaa ihan muusta syystä. Katsokaa niitä vaatteita, joita on käytetty esimerkkinä! Ne ovat rikkinäisiä, kestotahraisia, kulahtaneita, haisevia, koirankarvassa, tupakanpolttamia – siis sanalla sanoen karseita. Niiden paikka on ihan muualla, kuin yhdessäkään kierrätyslaatikossa. Täsmällisesti ottaen niiden paikka on jätekeräyksessä. Suomessa. Noiden vaatteiden ei olisi ikinä pitänyt päätyä mihinkään hyväntekeväisyyskeräykseen. Miesten pikkutakki on tahrainen, koirankarvoissa ja lisäksi nappi on irti. Sitä ei kukaan laittaisi päälleen, saati sitten sitä toista haisevaa, tupakan reijittämää takkia, tai rikkinäistä ja kestotahraista hupparia.
On aivan turhaa kauhistella sitä, että kehitysmaihin päätyy hirveää lumppua. Kuka siitä on vastuussa? No tietenkin se ihminen, joka ei ole viitsinyt itse laittaa vaatettaan roskikseen tai asianmukaiseen lumppukeräykseen, vaan sen sijaan on ulkoistanut lajittelun hyväntekeväisyysjärjestölle. Jos sinä laitat karmean rääsyn UFFin keräyslaatikkoon SINÄ olet vastuussa, jos se päätyy paikkaan, jonne et haluaisi sen päätyvän. Hyväntekeväisyysjärjestöjen tehtävä on tehdä hyväntekeväisyyttä, ei toimia jonkinlaisena ilmaisena jätelajittelukeskuksena. Kyllä meillä lahjoittajillakin on asiasta vastuuta.
Olen viime vuonna kirjoittanut selkeät ohjeet siitä, miten vaatteet lahjoitetaan oikein. Sieltä löytyy täsmälliset ohjeet mm. kenkien ja laukkujen pakkaamiseen ja vaatteiden huolittelemiseen. Tässä kuitenkin supertiivis kertaus:
- Pakkaa kaikki vesitiiviisti, sillä keräyslaatikot eivät pidä vettä ja kastuneet vaatteet menevät suoraan roskiin. Kiinnitä kenkäparit yhteen, laita ne eri pussiin vaatteiden kanssa. Yksittäisellä kengällä ei kukaan tee mitään.
- Vaate ei saa haista, siinä ei saa olla karvoja, se ei saa olla rikki, siinä ei saa olla tahroja. Vaatteen tulee on sellaisessa kunnossa, että sen voi laittaa suoraan päälle ja lähteä kaupungille. Jos vaate ei ole käyttökunnossa, sen paikka ei ole hyväntekeväisyyskeräykessä!
- Ainoa poikkeus edelliseen on vintagevaatteet, eli yli 30 vuotta vanhat vaatteet. Niissä ei haittaa, jos on pikkuvikoja. 50-luvun jakkupuku, josta on nappi irti, on ok lahjoitus. Viime vuonna ostettu Zaran paitis, josta on nappi irti, ei ole.
- Alusvaatteita ja sukkia ei voi lahjoittaa, elleivät ne ole kirjaimellisesti uutta vastaavassa kunnossa. Mieti itse, laittaisitko jonkun vanhat kulahtaneet kalsarit päällesi.
Jos emme halua, että käyttökelvotonta vaatejätettä päätyy kehitysmaiden riesaksi, meidän täytyy lakata kuskaamasta sellaista hyväntekeväisyyteen. Jos et jaksa nähdä vaivaa kunnostaaksesi vaatteen myyntikuntoon, niin tietoiskuna voin kertoa, että ei sitä tee kukaan muukaan. Järjestöt eivät pese, korjaa tai silitä saamiaan vaatelahjoituksia. Vaatteen tulee olla valmiiksi myyntikuntoinen. Jos se ei ole, niin silloin siitä valitettavasti tulee järjestölle kuluja, ei suinkaan tuottoa hyvään tarkoitukseen, kuten toiminnan ideana olisi. Samalla kasvaa riski siihen, että sinusta tulee osa maailman tekstiilijäteongelmaa. Tämän vuoksi myös vaatteiden oikeanlainen pakkaaminen on erittäin tärkeää. Joskus vaate homehtuu pilalle ennen kuin se päätyy edes lajitteluun, koska se on lahjoitettu pussissa, johon on päässyt vettä sisälle.
Outi Pyy on tehnyt oheisen kaavion, jota noudattamalla tällä hetkellä tietää toimivansa mahdollisimman oikein. Suomessa tehdään tällä hetkellä kovasti töitä tekstiilikierrätyksen edistämiseksi, ja muutaman vuoden päästä kuva näyttääkin luultavasti erilaiselta. Jo nyt pääkaupunkiseudulla on mahdollista viedä lumppua Sorttiasemille (HUOM! ei alusvaatteita eikä sukkia!), mutta kaikissa kaupungeissa tällaista mahdollisuutta ei ole. Silloin Lindex, H&M tai muu vastaava keräys voi olla se ainoa mahdollisuus, mutta ei sinnekään mitä tahansa kannata kipata. Ei niitä rikkinäisiä sukkia tai tupakanpolttamia takkeja. Suosittelen muuten Outin kanavia kaikille, joita tekstiilikierrätys, vaatteiden vastuullisuus ja esimerkiksi järkevä pyykkihuolto kiinnostaa!
Summa summarum: lumpun paikka ei ole hyväntekeväisyydessä. Se, että kehitysmaihin päätyy käyttökelpoista vaatetta ei ole vastaava ongelma, koska niillä on siellä markkinat. Ongelma on käyttökelvoton vaate, joka saattaa kirjaimellisesti päätyä katuojaan, sillä noista maista puuttuu samanlaiset jätteenkäsittelylaitokset, kuin meillä Suomessa on. Jos haluamme estää sen, ratkaisu on helppo. Ei työnnetä keräyslaatikoihin mitä tahansa riepua. Ei ulkoisteta vaatekierrätystä organisaatioille, joiden vastuulla se ei ole, vaan hoidetaan omat tekstiilijätteet itse. Tämä on helpoin ja yksinkertaisin tapa estää MOT:n dokumentissaan esittämä tilanne.
Eikö vaatteet ollut tuossa YLE:n jutussa tarkoituksella risoja eli testattiin myös sitä laitetaanko ne silti eteenpäin eikä roskiin missä niiden paikka on ja minne ne väitetään laitettavan? En jaksa nyt tarkistaa, mutta tämä mielikuva mulle jäi ekasta jutusta.
Länsimaalaisten käytettyjen vaatteiden paikka ei muutenkaan ole Afrikassa, jossa se vaikuttaa esim. paikalliseen vaateteollisuuteen ja näiden käytettyjen vaatteiden jälleenmyyjien asema on ylipäätään heikko. Katsoin tuon YLE:n ohjelman ja ostajat mm. joutuivat ostamaan vaatteet säkeittäin ja siellä oli sitten vaikka mitä lumppuja seassa.
Minua on alkanut ahdistaa koko vaateasia. Olen ollut jonkinasteisessa ostolakossa pitkään ja nykyään ostan mieluiten nettikirpparilta (saan samalla tyydytettyä shoppailun löytämisen iloa) ja nettikirpparitkin pursuavat hyväkuntoista vaatetta, joka ei mene kaupaksi…
Oman vaatekaappini olen saanut siihen tilaan, ettei sieltä enää kierrätykseen päädy vaatetta (ellei oma vaatekoko muutu radikaalisti ja se on epätodennäköistä) vaan ainoastaan risaa vaatetta päätyy roskiin. Sitä ennen vaate on yleensä saanut satoja käyttökertoja.
Liian vähän tiedotetaan mitä kierrätyslaatikoihin kannattaa laittaa ja miksi ja miten pakata. Itsekin olen joskus saattanut pakata huonosti, vaikka olenkin laittanut pestyjä ja ehjiä vaatteita.
Mahdollisesti näin, mutta haluan kyseenalaistaa koko ”testin”. Olen tuohtunut siitä, että tällainen asetelma ohjelmaan edes luotiin, koska se entisestään vahvistaa sitä kuvaa, että noihin laatikoihin olisi ok laittaa mitä tahansa, ja että joku muu kyllä sitten hoitaa lajittelun ja loppukäsittelyn. Kun näin juuri EI pitäisi olla. Kuluttajan kuuluu mielestäni itse hoitaa omat roskansa roskiin, tai lumppukeräykseen, mikä itse kullekin on mahdollista. Mutta ei missään nimessä mättää niitä hyväntekeväisyysjärjestöjen niskoille!
En tiedä tarpeeksi esimerkiksi afrikkalaisesta vaateteollisuudesta, että pystyisin sitä arvioimaan. Mutta varmaa on, että jos vaate ei ole käyttökelpoinen, sen paikka ei ole vaatepaalissa, vaan joko energiajakeena tai sellaisessa loppukäytössä, jossa kenenkään ei oleteta vaatetta enää pukevan. Kuten haastateltavat sanoivat, ennen paaleissa oli parempikuntoista vaatetta. Meidän on lakattava ”kierrättämästä” sellaista tekstiiliä, joka on oikeasti käyttökelvotonta.
Ehdottomasti samaa mieltä tuosta, ettei laatikoihin saa laittaa jätettä ja sitä mielikuvaa ainakin tämä jälkimmäinen YLE:n juttu ylläpitää, että laatikkoon voi dumpata kaiken ”kierrätykseen”. Joka tapauksessa laatikoiden omistajien ei pitäisi kuitenkaan jätteitä missään nimessä laittaa eteenpäin kuten tässä tehty usean vaatteen ja toimijan kohdalla mikä indikoi sitä, että se on pikemminkin sääntö kuin poikkeus.
En itsekään ole mikään Afrikan maiden vaateteollisuuden asiantuntija, mutta pitkään on ollut juttuja siitä miten länsimaiden vaatekierrätys ei sitä ainakaan auta.
Nykyään puhutaan paljon kierrättämisestä ja monelta taitaa mennä sekaisin mikä on vaatekierrätystä ja mikä tekstiilikierrätystä ja milloin materiaali on pelkkää jätettä. Sama ongelma tuntuu koskevan kaikkea jätteidenlajittelua. Minusta ohjeet on kuitenkin ihan maalaisjärjellä ymmärrettäviä; muovin osalta ymmärrän sekaannuksen kun ainoastaan Sorttiasemalle voi viedä kaikkea muovia ja keräyslaatikoihin vain pakkausmuovia.
Ylipäätään länsimaiden pitäisi käsitellä jätteensä itse eikä laittaa niitä eteenpäin kuten esim. muovin suhteen tehdään. Samaten elektroniikkajätettä on kierrätyspisteistä roudattu mm. Nigeriaan. Taannoin tästä tuli Reggie Yatesin ohjelma, joka käsitteli Iso-Britanniaa. Suomessa käsittääkseni elektroniikka- ja ongelmajäte käsitellään asianmukaisesti kotimaassa.
Monilla ihmisillä tuntuu olevan vaikea maksaa omista jätteistä, juuri oli juttu miten Vantaan Sorttiaseman viereiselle tontille jätetään jatkuvasti jätettä. Toisaalta on taloyhtiöitä, joissa jätepussia ei saada edes roska-astiaan asti ja jos saadaan niin sitten tietenkin väärään. 🙂
Aivan niin, kaiken pitäisi olla ilmaista. Ihmiset eivät ehkä ymmärrä, että jätekeräys maksaa aina. Omakotitalossa asujat sen tietävät, mutta ymmärtääkö kerrostaloasuja, että hoitovastikkeella katetaan juuri tällaisia asioita, kuten roskisten tyhjennys. On totta että omista roskista on välillä vaikea päästä eroon. Juuri siksi minäkin käytän kaiken niin loppuun kuin mahdollista, jotta sekajäte ei olisi huono vaihtoehto, se on kuitenkin se helpoin. Minulle ei ole ongelma maksaa muutamaa euroa siitä, että Sortti-asema hoitaa jätteeni. Suurempi kynnys on pakata auto ja mennä sinne asti.
Itse vein säkillisen lumppua Sorttiasemalle, jossa on poistotekstiilin keräys. Maksoi 2 e + paikalle menon vaiva. Ratkaisu on tällä suunnalla, ei kirpputoreissa.
Kyllä! Tämä on hyvä ratkaisu! Ja hienoa kuulla, ettei hinta ole tuon kovempi. Maksan mieluusti pari euroa, jos sillä pääsen lumpusta eroon, tosin sitä kyllä tulee meiltä tosi vähän. Toistaiseksi tämä mahdollisuus on vain Sortti-asemilla, mutta muutaman vuoden päästä tilanteen pitäisi olla paljon parempi koko Suomessa.
Tähän liittyen, mulla on aina särähtänyt korvaan se, että ensin myydään itse kirpparilla kaikki mikä menee kaupaksi. Ja sitten loput viedään jonkun järjestön vaatekeräykseen hyväntekeväisyytenä ja koetaan tämä oikeaksi toiminnaksi ja normaaliksi toimintatavaksi.
Kun on aika selvää, että jos se vaate ei mene normikirpparilla kaupaksi tai jos ajatellaan et se on niin huonossa kunnossa ettei siitä saa rahaa, niin ei se sitä hyväntekeväisyyskirppariakaan yhtään auta eikä siellä kaupaksi mene.
Olen itse pyrkinyt siihen, että kulahtaneet menee räteiksi ja poltettavaan jätteeseen ja lahjoitukseen vaan hyväkuntoiset lastenvaatteet ja itselle epäsopivat, eli jos malli ei istukaan tai oon lihonut/laihtunut vaatteesta pois. Myymään en ala, raha suhteessa vaivaan on liian iso ja isommat lapset kuluttaakin pääosin vaatteet hajalle.
Tämä on kyllä niin totta ja itsekin toimin näin nuorempana, kun rahantarve oli suurempi. Ylipäätään kirpparitouhu on vähän hassua, jos myydään muutaman euron juttuja, mutta pienituloisen kohdalla kyllä ymmärrän tämän. Ja toisaalta ostajalle tilanne on loistava, jos halvalla saa hyvää kuten nykyäään voi saada, kun varsinkin kirpparivaatteet voi olla lähes uusia.
Sen sijaan myymättömät vaatteet aika usein jää myymättä muuallakin, toki on niinkin että tarvitaan vain se yksi ostaja. Olisi mielenkiintoista kuulla isojen toimijoiden lukuja vaatevirrasta ja ehkä niitä löytyykin kun vähän etsii. 🙂
Luulen että tähän liittyy monta asiaa. Ensinnäkin on vaikea luopua ilmaiseksi vaatteesta, josta itse on maksanut ehkä paljonkin rahaa. Toiseksi on tuo harhaluulo siitä, että niihin laatikoihin voi laittaa mitä vain. Joku ehkä oikeasti tarvitsee sen rahan, mutta siinä mennään metsään, että hyväntekeväisyyteen voisi laittaa sitten kaikki huonot.
Itse havahduin tähän samaan kun luin siitä, miten pieni osa lahjoituksista menee kaupaksi. Tarkoitin aikaisemmalla kommentillani myös sitä että rehellisesti ”tuomitsen” suuren osan tekstiilipoistoistani sorttiasemalle enkä työnnä fidan tai minkään muunkaan laatikkoon.
Se kertoo siitä, miten suuri osa lahjoituksista on käyttökelvotonta. Jos lahjoitettaisiin vain kunnollista, niin sitä vähemmän tarvitsisi kuskata mitään ulkomaille.
Mulla on ollut luulo, että henkkamaukan keräykseen saisi viedä myös rikkinäiset vaatteet ja että ne menisi siitä sitten joksikin sellaiseksi imumateriaaliksi tms… voi kääk, ja tämän luulon mukaisesti olen myös toiminut. No, tosin en kyllä aikakausiin ole vienyt mitään minnekään, mutta mielestäni aiemmin olisi ollut tuollainen ohjeistus.
Kyllä sinne saakin. Ja osasta varmaan tehdään jotain autojen istuinpehmusteita tai teollisuusrättejä tms. Mutta henkilökohtaisesti en luota H&M:n toimintaan tässä tapauksessa. Olen varma, että noita vaatteita päätyy juuri niihin paaleihin. Niin kauan kun tällaiset kierrätysketjut eivät ole kuluttajalle läpinäkyviä, on mahdotonta sanoa mitä tekstiileille todella tapahtuu. Siksi oma päämääräni on se, että tuotan niin vähän tekstiilijätettä, että voin hyvällä omallatunnolla laittaa sen suoraan poltettavaksi.
Kyllä henkkamaukan omilla sivuilla nimenomaan sanotaan, että keräykseen voi viedä kaiken tekstiilin kunnosta riippumatta. Kunto määrittää, miten tekstiili kierrätetään. Samantyyppinen kuvaus löytyy Lindexin sivuilta. Se onkin sitten toinen juttu, että toimiiko homma oikeasti näin…
En huomannutkaan vastaustasi, mutta joo, ihan samaa mieltä, että en ihan luota näihin lupauksiin, joten laitan lumput itse mieluummin roskiin poltettavaksi.
Olen samaa mieltä kuin sinä aloituksessa. Minä tosin vein kauppoihin rikkinäisiä vaatteita, kun siellä uskoteltiin, että menevät esim. teollisuuteen matoiksi. Katsomani dokumentin jälkeen en ole enää näin toiminut. Luulen, että ihmiset ajattelevat kovin eritavalla siitä, mikä on hyväkuntoista. Ainakin kirpparilla näkee loppuun kulutettuja ja likaisia vaatteita. Sellaisia, jotka minä laittaisin suoraan roskikseen. Näitä siis päätyy varmasti hyväntekeväisyyteen. Kirpparilla olen kyllä myynyt etenkin lasten vaatteita todella halvalla ja varmasti tahrattomia ja ehjiä. Olen ajatellut, että joku hyötyy siitä. Mielestäni ainakin joidenkin järjestöjen myymälöissä vaatteet ovat kalliita vähävaraisille. Tuon dokumentin jälkeen en edes tiedä, minne veisin mitään, kun kaikki vaikutti niin epämääräiseltä.