Kahden listan systeemi on osoittautunut menestykseksi. Tätä noudatan aina tästä eteenpäin kaikessa, koska tämän avulla yleinen hösääminen ja härdelli on hävinnyt melkein kokonaan. Mennyt viikonloppu on kulunut pitkälti ystävien pyöreitä syntymäpäiviä juhliessa, mutta siitä huolimatta kiireen tuntua ei ole. Väitän sen johtuvan siitä, että olen kerrankin osannut keskittyä olennaisiin asioihin. Jouluun on nyt yksi yö, ja kun katson tämän päivän tehtävälistaa, näyttää tosiaan siltä, että huomenna voi keskittyä joulunviettoon kaikessa rauhassa.

Tämän päivän ohjelmassa on ruokien valmistelua, kuten porkkanalaation valmistaminen. Teen sen tänään valmiiksi, ja huomenna se lämmitetään joulupöytään. Maku ei muutu, mutta aattona ei enää paisteta kuin kinkku (meillä se syödään lämpimänä). Puolison vastuulla on kylmien kalojen valmistus, tänään laitetaan myös graavikalat tekeytymään. Aion vielä kiillottaa pari hopeista kauhaa ja haarukkaa, jotka otetaan esille vain suurina juhlapäivinä.

Tämä kuva ei ole tältä vuodelta, mutta sopii tähän tunnelmaan.

Siivousta on myös tiedossa, mutta oikeastaan kyse on enemmän siistimisestä kuin varsinaisesta siivouksesta. Siivooja kävi jo viikko sitten, mutta olen vahtinut koko viikon haukan lailla, ettei koti pääse ”leviämään” aattoa edeltävinä päivinä. Olen onnistunut siinä melko hyvin, joten tänään riittää, että lastenhuoneessa järjestellään vähän, pestään muutama koneellinen pyykkiä ja laitetaan olohuoneessa muutamat tavarat paikalleen. Keittiö vaatiin enemmän huomiota, mutta mitään karmaisevaa sotkuräjähdystä ei sielläkään ole tapahtunut. Täytyy sanoa, että normiarjessa en jaksaisi näin tiukasti vahdata, että tavarat menevät heti paikoilleen, mutta kieltämättä se on ollut tehokas tapa välttää valtavaa siivousurakkaa tänään. Toisaalta nyt, kun en ole ottanut sellaisesta jynssäämisestä, kirjahyllyn järjestämisestä tai muusta melko tarpeettomasta siivoamisesta stressiä, onnistuin pesemään uunin ex tempore muutama päivä sitten. Siitä ei tullut täydellinen, mutta ihan kelvollinen kuitenkin. Arvatkaa, oliko supersankariolo sen jälkeen!

En voi silti sanoa, että olisin viimeiset pari viikkoa ollut täydellisessä zen-tilassa, sillä elämässä on tietenkin ollut paljon muitakin asioita, kuin vain nämä jouluvalmistelut. Joulua edeltävinä viikkoina metatyökuorma on huipussaan, kun täytyy muistaa jokaisen lapsen poikkeusaikataulut, esiintymisvaatteet, erinäiset pikkujouluvalmistelut, työasiat ynnä muut, jotka on saatava tehdyksi ennen joulua. Iltaisin on joskus tuntunut siltä, että mielessä pyörii miljoona muistettavaa asiaa, ja tämän vuoksi listat ovat olleet selviytymisen ehdoton edellytys. Mutta hetkeäkään ei ole ollut sellainen olo, että jouluvalmistelut jotenkin sakkaisivat. Joulun suhteen hallinnan tunne on ollut vahva, ei ole tarvinnut tuskailla sitä, saanko kaikki joulujärjestelyt aatoksi valmiiksi.

Tänään siis vielä täysi valmistelutyöpäivä, ja sitten saa huomenna henkäistä. Toki aamulle riittää ruokiin liittyviä juttuja huomisellekin, pöydän kattamista ja sen sellaista. Ja aion kyllä huomenna vielä pyöräyttää pölynimuria keskilattialla juuri ennen kuin vieraat tulevat, vaikka tänään siivotaankin. Mutta täytyy sanoa, että jos haluaisi viettää koko jouluaaton vain laakereillaan lekotellen, täytyisi hankkia sisäkkö, keittäjä ja hovimestari. Niitä taas löytyy tyypillisesti englantilaisista kartanoista, eikä helsinkiläisistä kerrostaloasunnoista, joten se siitä.

Joko teillä on jouluvalmistelut tehtynä?