Avainsana-arkisto: tahranpoisto

Kesäistä tahranpoistoa

Julkaistu , kirjoittanut
8

Olen viime aikoina enemmän ja vähemmän menestyksellä putsaillut erinäisiä tahroja erinäisistä tekstiileistä. Ensin villakankaalla päällystettyyn nojatuoliin kaatui tölkillinen alkoholitonta olutta. Verhoiluun tuli isoja tahroja. Tilanne pelastettiin pyyhkimällä äkkiä isoon kylpypyyhkeeseen kaikki se mikä ei ollut vielä imeytynyt kankaaseen. Sen jälkeen otin käyttöön mikrokuituliinan, suihkepullon ja nestemäisen pesuaineen. Suihkuttelin tekstiilin tahrojen ympäriltä tasaisen kosteaksi, jotta kankaaseen ei jäisi selkeitä rajoja. Sitten pyykinpesuainetta suoraan mikrokuituliinaan, ja sillä painellen puhdistin tuolia tahrojen kohdalta. Tämä tekniikka toimi, ja tuoli pelastui täysin.

Tänään puolestaan kaatui kupillinen kahvia eteisen matolle. Kävin sen kimppuun samalla hyväksi havaitulla tekniikalla. Kahvitahra erottui vaaleasta matosta selvästi, mutta tällä kertaa kyseessä oli onneksi tekokuitu. Niinpä uskalsin hangata tahroja irti mikrokuituliinalla ja pesuaineella aika rivakasti, eikä tarvinnut pelätä että pinta nyppyyntyy. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tahra vaatii vielä uusintakäsittelyn, mutta en epäile etteikö se puhdistuisi kokonaan. Maton materiaali osoittautui siis oikein toimivaksi. Olen poistanut siitä samalla tekniikalla kengistä tullutta likaa, ja toistaiseksi kaikki on lähtenyt. Olen siis edelleenkin erittäin tyytyväinen tuohon hankintaan. Eteisen matto, jota ei tarvitse yhtään varoa, on mahtava juttu.

Eilen sain aurinkorasvaa valkoiseen hameeseen. Edellisestä kerrasta opin, että klorite ei ole oikea ratkaisu. Testaan siis tällä kertaa netistä löytämääni ohjetta, ja käytän tiskiainetta ja kuumaa vettä. Katsotaan miten käy.

Lopuksi kenkäraportti. Taannoin ihmettelin, miten sandaaleista, joiden pohjaan on tarttunut hienhajua, saadaan taas raikkaat. Kokeilin viime kesänä kaikkea: soodaa, tuulettamista, pakastamista, jopa kahvinpuruja. Haju ei lähtenyt. Nyt päätin että ei ole mitään hävittävää, ja pistin kengät vesipesuun. Nahan kasteleminen ei tunnu hyvältä idealta, mutta ajattelin ettei tässä suurta häviötä tapahdu, jos nahka menee pilalle. Laitoin kengät vatiin ja pesin ne Marseille-saippualla. Sitten vain parvekkeelle kuivumaan. Kävi ilmi, että nahka ei ollut käsittelystä moksiskaan. Mutta haju ei lähtenyt mihinkään. Harkitsen vielä, veisinkö sandaalit mökille, josta puuttuu kesäiset ulkokengät, jotka voisi vain potkaista jalkaan ulko-ovella. Mökille dumppaaminen on vastoin omia sääntöjäni, mutta toisaalta kengille olisi siellä tarvetta… Luulen vähän, että tingin säännöistä 🙂

Viikon vinkit: roskapusseja, lasten rojuja ja ruohotahroja

Julkaistu , kirjoittanut
5

Jos lopettaa muovikassien käyttämisen, mihin sekajäte laitetaan? Tätä pohtii Hesarin juttu, ja siinä on ihan hyviä pointteja. Jäin miettimään erityisesti sitä, että jos roskapussin sijasta käyttää esim. muita pakkauksia, missä niitä säilytetään odottamassa käyttöä? Toisaalta roskapussien ostaminen tuntuu minusta täysin nurinkuriselta ajatukselta.

Tässä juttu, josta minäkin olen kirjoittanut: vanhemmat jemmaavat aikuisten lasten tavaroita omissa kodeissaan. Ja yleensä aivan turhaan. Periaate menee mielestäni niin, että viimeistään 25-vuotiaana vastuu omista tavaroista siirtyy itselle, eikä vanhemmilla enää ole mitään säilytysvelvollisuutta.

Sappisaippuasta oli juuri puhetta ja tässä jutussa väitetään, että se yhdessä glyserolin kanssa irrottaa ruohotahrat vaatteista. Ei aavistustakaan toimiiko vai ei. Tuo glyserolin käyttö on minulle vierasta. Mitä muuta sillä voi tehdä, paitsi irrottaa ruohotahroja?

Sooda toimii, sappisaippua ei

Julkaistu , kirjoittanut
11

Säilytin jääkapissa pari päivää ruokaa, johon oli laitettu aika paljon valkosipulia. Säilytysastia ei ollut täysin tiivis, joten jääkaappiin jäi todella vahva valkosipulin tuoksu, vaikka ruoka oli jo otettu pois. Ihmettelin sitä vähän aikaa ja pohdin pitäisikö pestä koko kaappi. Sitten onneksi muistin soodan. Kippasin soodaa pari ruokalusikallista avoimeen kuppiin, ja laitoin jääkaapin hyllylle. Alle vuorokaudessa haju oli kokonaan hävinnyt. Harmittaa, etten tullut katsoneeksi kellosta aikaa sen tarkemmin, mutta parissa tunnissa oli tapahtunut jo selvä muutos. Sooda on kyllä tosi tehokas hajujen poistaja!

Sen sijaan sappisaippua ei toiminut toivotulla tavalla. Muutamassa valkoisessa trikoovaatteessa oli erinäisiä tahroja, joita yritin sillä poistaa. Tahrojen alkuperä on hämärän peitossa, mutta mukana oli hiekkaa, ruokaperäisiä tahroja sekä tussia. (Tästä voinee helposti päätellä, minkä ikäisistä käyttäjistä oli kyse…) Hieroin Sonett-merkkistä saippuaa ohjeen mukaan tahroihin, annoin vaikuttaa ja pesin normaalisti. Eivät lähteneet. Tämä oli pettymys, koska olin kuvitellut sappisaippuan olevan tosi tehokas tahranpoistoaine. Voisiko syy olla siinä, että tahrat eivät olleet enää tuoreita? Vai toiminko jotenkin muuten väärin? Jos on hyviä vinkkejä sappisaippuan käytöstä ottaisin mielelläni vastaan.

Huomasin muuten, että minulla on kaksi käyttämätöntä sappisaippuapalaa. Tuon Sonettin muistan ostaneeni joskus viime vuonna, mutta siitä Dr. Beckmannin alkuperästä ei ole mitään käsitystä. Ei siis oikeasti MITÄÄN käsitystä. Olen ehkä tilannut sen hulluilta päiviltä muiden pesuaineiden mukana, mutta vannon etten muista kyseistä tapahtumaa. Joten on mahdollista että se on putkahtanut sinne omia aikojaan jonain pimeänä yönä. Mutta jos en saa kumpaakaan toimimaan, minulla on kaksi turhaa tuotetta. Toivottavasti vika oli tekniikassa eikä itse tuotteessa!

Keittäminen tosiaan kannattaa

Julkaistu , kirjoittanut
16

Sotkin eilen yhden vaatteen pahasti mustikkaan. Toisin sanoen lapsen paidalle putosi täysi lusikallinen uunituoretta mustikkapiirakkaa. Paita oli todella pahasti sotkussa. Pahoittelen ettei taaskaan ole kuvamateriaalia, mutta en ikinä muista ottaa kuvaa näistä sillä hetkellä kun onnettomuus tapahtuu. En edes alunperin ajatellut kirjoittaa tästä. Kävi kuitenkin niin, että nyt tuli jo toinen päivä elämässäni, kun pistin paidan kattilaan.

En heti päässyt paitaa putsaamaan, joten mustikkatahrat ehtivät kuivua pari tuntia, ennen kuin ehdin niitä putsaamaan. Muistin, että kuuma vesi puhdistaa mustikkaa vaatteista. Anoppi kehotti ensin kokeilemaan kraanaveden alla. Niinpä hieroin tahroihin nestemäistä Bio Luvilia ja sitten laitoin paidan hanan alle. Meillä tulee niin kuumaa vettä, että sormia ei kärsi pitää hanan alla, mutta siitä huolimatta tahrat pysyivät. Ne vaalenivat hiukkasen, mutta eivät varsinaisesti poistuneet.

Sitten päätin kokeilla keittämistä. Kiehautin kattilallisen vettä, hieroin tahroihin hieman lisää pesuainetta ja dippasin helman kiehuvaan veteen. Puulastan avulla huljuttelin vaatetta kiehuvassa vedessä, ja noin minuutin päästä tahrat olivat poissa. Siis täysin, kokonaan poissa. Mistään ei nähnyt missä ne olivat olleet. Se oli kuin taikuutta! En tiedä mikä vaikutus pesuaineella oli. Epäilen että pelkkä kiehuva vesikin olisi tehonnut.

On jännä, että sormin tuntuva tulikuuma vesi ei auttanut yhtään, mutta kiehuva vesi tehosi salamannopeasti. Mustikkatahrat lähtevät siis parhaiten kiehuvalla vedellä. Täyttä puuvillaa oleva trikoopaita ei mennyt käsittelystä miksikään. Tämä on helppo ja ekologinen tahranpoistoniksi, joka kannattaa pitää mielessä!

Siivousvinkki: kuiva mikrokuituliina

Julkaistu , kirjoittanut
6

Havaitsin eilen eräässä nojatuolissa epämääräisiä tahroja, joiden alkuperä jäi hämärän peittoon. (Epäilykset kohdistuvat kuitenkin vahvasti perheen alaikäisiin jäseniin.) Kyseessä oli jotain kuivahkoa ja kiinteää ainetta, mahdollisesti ruokaperäistä tai muovailuvahaperäistä tai jotain. Itse tuoli on hieman karhealla villakankaalla verhoiltu.

Kokeilin ensin imuria, mutta tahroista ei irronnut oikeastaan mitään, vaikka kyseessä oli selvästi tuolin pinnalla oleva lika, ei siis mitään nestemäistä ja kankaaseen imeytynyttä ainetta. Sitten muistin anopilta oppimani vinkin, ja kokeilin kuivaa ja puhdasta mikrokuituliinaa. Ja se tehosi! Liinalla varovasti hankaamalla ja rapsuttamalla jokainen tahra katosi.

Suosittelen siis kokeilemaan nimenomaan kuivaa mikrokuituliinaa kankaisten huonekalujen tahroihin. Luulisin sen toimivan myös nukkapintaisiin mattoihin. Mikrokuituliina ei nukkaa tai värjää kankaita, joten se on ehdottomasti esim. talouspaperia parempi putsausväline. Ensimmäisenä ei myöskään kannata kastella liinaa, vaikka se ehkä intuitiivisesti tuntuisikin oikealta ratkaisulta. Vesikin voi jättää tahroja kankaisiin, joten kannattaa katsoa, mitä kuivalla liinalla saa aikaiseksi.

Onko teillä muita hyviä pantenttikeinoja huonekalujen tahranpoistoon?

Viikon vinkit 48/2013: Ilmanvaihto, ruokavinkkejä ja tahranpoistoaineet

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Iltasanomat tiedustelee, osaatko huolehtia talosi ilmanvaihdosta, vai piileekö asunnossasi homeansa? Meillä on ihan tavallinen painovoimainen ilmanvaihto, mutta käytännössä tuuletamme parvekkeenoven kautta. Yritän kuitenkin muistaa imuroida ja pyyhkiä ilmanvaihtoventtiilit pari kertaa vuodessa. Niistä kyllä näkee helposti, milloin putsaus olisi tarpeen.

Keittiövinkki: kuinka avata tiukasti umpioon mennyt lasipurkki. Samaan syssyyn sekalaisia ruokavinkkejä. (MTV3)

Lopuksi vähän vanhempi uutinen, jonka mukaan monet tahranpoistoaineista ovat hyödyttömiä. YLE uutisoi Kuluttaja-lehden tutkimuksesta, jossa vain osa testatuista tahranpoistoaineista todella irrotti tahroja. Toisaalta samassa jutussa mainitaan, että testitahrat olivat normaalia vaikeammin irroitettavia. Testin hyödyllisyyttä voi siis kyseenalaistaa, mutta ainakin se vahvistaa sen, että erillistä tahranpoistoainetta ei välttämättä taloudessa tarvita, kun normaali pesuaine toimii useimpiin tahroihin yhtä hyvin.

Päivä jolloin keitin paitani

Julkaistu , kirjoittanut
21

Kaikki sai alkunsa siitä, kun huomasin ettei valkoinen pusero ollut tullut pesussa puhtaaksi. Sen kaula-aukon reuna oli jäänyt kellertäväksi, syynä lomalla käytetty aurinkorasva, joka näköjään värjää vaaleat vaatteet. (Välikysymys: tietääkö joku, liittyykö värjääminen suojakertoimeen? Omani on aina vähintään 50, ja sen vahvuiset rasvat tuppaavat olemaan aikamoista jankkia.) Päätin siis valkaista puseronkauluksen. Vaate on 100% puuvillaa, joskin brodeerattua, mutta koska väri on puhtaan valkoinen arvelin valkaisun olevan helppoa. Vatiin vettä, sekaan kunnon loraus Kloritea, ja paita vatiin valkaistumaan.

Käänsin selkäni hetkeksi ja vilkaistessani vatiin uudeelleen havaitsin tapahtuneen katastrofin. Paita ei ollut enää valkoinen, vaan pinkki. Ilmeisesti kaikki ne kohdat, joissa oli ollut jäänteitä aurinkorasvasta, olivat värjäytyneet neonsävyiseksi pinkiksi. Myös vesi oli pinkkiä ja koko paita oli hyvää vauhtia värjäytymässä punaiseksi. Tahattoman ”Gaaaaaaaah apuaaaa” huudahtuksen jälkeen kaadoin äkkiä kaikki vedet pois ja yritin huuhdella paidasta värin pois, mutta turhaan. Paita näytti siltä, kuin kaula-aukko, hihansuut ja muutama epämääräinen läikkä siellä täällä olisi värjätty yliviivaustussilla. Kaadoin kaulukseen Bio Luvilia suoraan purkista ja hankasin – ilman tulosta.

Samaan aikaan kun totesin paidan olevan täysin pilalla, mieleen leijaili äskettäin lukemani blogikirjoitus. Siinä INCImixin kirjoittaja kertoi tahranpoistokokemuksistaan, joihin kuului vaatteen keittäminen ellei mikään muu tehonnut. Totesin, ettei paita voisi enää pahemmaksi mennä, joten päätin kokeilla vaikka pesulappu ilmoitti vaatteen sietävän vain 40 astetta. Siispä isoin kattila liedelle, neljä litraa vettä perään ja kuumenemaan. Kun vesi oli kiehuvaa, laitoin paidan sekaan ja aloin hämmennellä puulastalla. Ja tiedättekö mitä! Se tehosi. Pikkuhiljaa pinkki väri alkoi vaaleta, ja noin kymmenen minuutin keittelyn jälkeen paita oli aivan entisellään. Todella hämmentävää. Vaate ei tuntunut kärsineen kiehuvasta käsittelystä mitenkään, ainoastaan väri palasi ennalleen.

Tästä innostuneena päätin keittää myös lapsen puuvillahousut, joiden polvesta ruohotahra ei ollut millään keinolla lähtenyt. Toiveikkaana nakkasin housut pataan, mutta tällä kertaa aivan turhaan. Tahra ei muuttunut miksikään. Päättelin (erittäin loogisesti, hah) että koska kuuma vesi ei tehoa, Klorite varmaan sitten auttaa. Ja niin se tehosikin! Ruohotahra katosi. Käsittely piti tosin lopettaa melko nopeasti, sillä myös sinisestä raidasta alkoi väri kadota. Mutta mitäpä pienistä, nyt on taas tahrattomia vaatteita. Kiehuvan veden logiikka on minulle edelleen hämärän peitossa, en tiedä miksi se ensimmäisellä kerralla toimi ja toisella ei. En myöskään tiedä, miksi aurinkorasva muuttui Kloriten vaikutuksesta punaiseksi. Mutta jos teillä lukijoilla on näistä tietoa, tai muita vastaavia kokemuksia, niin kuulisin mielelläni!

Jälkikirjoitus: anoppi kemiaa tuntevana ihmisenä totesi, että on jokseenkin sattumanvaraista, mihin kiehuva vesi tehoaa ja mihin ei. Mutta mustikkatahrat kuulemma lähtevät sillä joka tapauksessa, tämä valkoisten pöytäliinojen omistajille tiedoksi.

Taikasieni putsasi tahrat tekstiileistä

Julkaistu , kirjoittanut
3

Tiesittekö, että taikasieni ja mikrokuituliina puhdistavat tahroja myös tekstiileistä? Opin tämän jokunen viikko sitten, kun lapsi sotki nojatuoliin jotain tahmaa, muistaakseni jäätelöä tai jugurttia. Vähän sen jälkeen havaitsin sohvassa ison kuivuneen tahran, jonka alkuperä oli tuntematon. Kävin molempien kimppuun näillä kahdella välineellä ja puhdasta tuli, ilman mitään tahranpoistoaineita.

Mikrokuituliina kannattaa kostuttaa, ja sen jälkeen pyyhkiä tuore tahra tai sotkua pois. Olennaista on, että liina on puhdas. Tätä varten minulla on tapana pitää siivouskaapissa yhtä mikrokuituliinaa, joka on vastikään tullut pesusta. Yhteensä liinoja on muistaakseni kolme, joten kaapista löytyy yleensä ainakin yksi puhdas. Omani ovat jotain halpisversioita, mutta toimivat ihan yhtä hyvin kuin Sinin tuotteet tai muut kalliimmat, joten tässä tapauksessa hinta ei tunnu korreloivan laadun kanssa.

Taikasieni toimii tekstiilejä puhdistaessa samalla tavalla kuin kovia pintoja pestäessä. Sieni kastellaan kevyesti ja sillä hangataan tahraa. Kun putsasin sohvatyynyä, huomasin että isolla taikasienellä kosteus levittyi tyynyyn tasaisesti, eikä siihen jälkeenpäin jäänyt vesitahraa, kuten joskus voi käydä. Käsittelin tahraa ensin vähän aikaa, painelin ylimääräisen kosteuden pyyhkeeseen ja odotin hetken, jotta näkisin erottuuko tahra vielä tyynystä. Ensimmäisen kierroksen jälkeen tahra oli häipynyt osittain. Hankasin siis hieman lisää ja annoin kuivua. Loppujen lopuksi tahra lähti pelkällä vedellä ja taikasienellä kokonaan. Ekologista, sanoisin.

Tästä innostuneena kokeilin taikasientä toiseen tahraan samassa sohvassa. Kyseessä oli musta nirhauma, joka on tullut kenties jonkun muuton aikana. Taikasieni poisti senkin. Kyseessä on siis väriltään vaalea sohva, jonka tyynyt on päällystetty jonkinlaisella puuvillasekoitteella. Aiemmin mainittu nojatuoli on päällystetty punaisella villakankaalla. Kumpaankaan kankaaseen ei taikasienikäsittelystä jäänyt minkäänlaista jälkeä.

Näiden kokemusten pohjalta hylkään vanhat niksit puhdistaa vaaleita tekstiilihuonekaluja ranskanleivällä ynnä muulla. Sen sijaan käytän jatkossakin taikasientä ja mikrokuituliinaa. Voi olla, että punaviiniin tai kahviin nämä eivät ihan pelkän veden avulla tehoa, mutta vähän helpompiin tahroihin toimii näköjään hyvin. Kehotan kuitenkin testaamaan ainakin taikasientä johonkin huomaamattomaan kohtaan omassa huonekalussa, siltä varalta ettei tule ikäviä yllätyksiä. Itse en tosin tätä muistanut tehdä, vaan kävin oikopäätä tahrojen kimppuun.

Onko joku muukin käyttänyt taikasientä huonekalujen puhdistukseen? En toimisikohan se vaatetahroihin?