Viikon vinkit 22/2013: puhdasta unta ja pihakalusteita

Tällä kertaa tarjolla on rautaisannos unihygieniaa. Miten usein lakanat pitäisi vaihtaa? Iltasanomien mukaan kahden viikon välein. Juttu perustuu englanninkieliseen artikkeliin, joka on julkaistu Good Housekeeping -lehdessä. Itse olen pitänyt kahta viikkoa sopivana välinä, mutta mielestäni näissä asioissa kannattaa luottaa omaan nenään. Jos peti alkaa tuntua ummehtuneelta, vaihdan lakanat riippumatta siitä, kauanko edellisestä vaihdosta on aikaa.

Myös MTV3:sta löytyy ohjeita sängyn siivoukseen, ja siellä muistutetaan, että patjaa on hyvä imuroida, ja päiväpeittokin kerää pölyä. Tyynyjä on aiheellista pestä ainakin pari kertaa vuodessa – jälleen omat asitit kertovat, milloin alkaa olla aika. Lopuksi pikagooglaus tuotti osuman Yhteishyvä-lehden pitkään artikkeliin liinavaatteiden, peitteiden yms. hoidosta, jossa aihetta käsitellään erittäin kattavasti. Tämän tietopaketin jälkeen ei pitäisi hirveästi jäädä aukkoja sivistykseen 🙂

Makuuhuoneista pihamaalle: suomalaiset kuluttavat entistä enemmän rahaa pihakalusteisiin ja lasten pihaleluihin. Uutisen mukaan syy sille, miksi trampoliineja kaupataan lisää joka vuosi ja aina vaan on siinä, että ihmiset jättävät trampoliinit talveksi ulos, jolloin ne menevät pilalle. Sitten pitää keväällä ostaa jälleen uusi. Olenko ainoa, jonka mielestä tämä on kauheaa tuhlausta? (YLE)

Viikon vinkit 15/2013: Ikkunanpesua, pellavakankaat ja ammattiraivaajan työtä

Pian on aika pestä ikkunoita. Tähän artikkeliin on koottu Marttojen vinkkejä ikkunoiden oikeaoppiseen pesuun. Ohjeet ovat mielestäni hyviä, mutta ihmettelen, ettei missään neuvota suihkupullon käyttöä. Mielestäni pesuaineen kuskaaminen ämpärissä on tosi hankalaa verrattuna siihen, että pesuainetta suihkutetaan pullosta suoraan ikkunaan. Vähentää sotkua merkittävästi. (Keski-Uusimaa)

Napakat ohjeet pellavakankaiden pesuun. (Iltalehti)

Tässä jutussa tamperelainen ammattijärjestäjä Sandy Talarmo kertoo työstään. Hyvä pointti jutussa on, että ammattiraivaaja ei oikeastaan siivoa, vaan auttaa asiakasta tekemään päätöksiä ja pääsemään alkuun. Täällä myös Sandyn vinkkejä raivaamiseen. (MTV3)

Kevätsiivous

Tekeekö kukaan enää kevätsiivousta? Minulla on käsitys kahdesta isosta ”vuosisiivouksesta”, joista toinen ajoittuu joulun alle, ja toinen epämääräisesti jonnekin keväälle. Kevätsiivous on näistä jotenkin hämärämpi käsite. On epäselvää milloin se kuuluisi tehdä, mitä silloin kuuluisi siivota ja miksi kevätsiivous pitäisi ylipäätään tehdä.

Toisaalta olen huomannut, että kevätauringolla on näköjään taipumus osua kaikenlaiseen likaan, jonka olemassaoloa ei ole talven pimeydessä niin huomannut. Ikkunat näyttävät suoraan sanottuna järkyttäviltä. Huonekalujen alla vilistää pölypalloja, vaikka muka koko ajan imuroidaan. Sormenjälkiä kaikilla lasipinnoilla. Vinossa olevia tauluja. Todellakin, tätä listaa katsoessa kevätsiivouksen juju taisi juuri selvitä.

Tässähän suorastaan innostuu. Mullanvaihto on jo ensi viikolle suunniteltu, mutta nyt tulee mieleen muitakin samantyyppisiä projekteja, jotka vaatisivat vähän ryhtymistä. Olen jo pitkään suunnitellut peseväni vuodevaatteet, ainakin tyynyt. Ikkunoista tuskin näkee läpi, mutta niitä ei kyllä kannata pestä ennen kuin kevät on kunnolla edennyt. Ja lattiatkin pitäisi pestä…

Kyllä tästä projektin saisi. Mutta jotenkin tuntuu, että sellainen parin kuukauden ajalle venytetty kevätsiivous olisi hauskempi, kuin yhden viikonlopun rysäys. Sitäpaitsi olen juuri buukannut isohkot bileet kesäkuun puoleen väliin, joten siinäpä oivallinen takaraja kaikelle.  Tosin eivät ne vieraat käy tyynyjen puhtaustilaa tarkistamassa, mutta kaikenlaiset määräajat auttavat minua saamaan aikaiseksi.

Tämä oli hauska postaus, sillä kirjoittaessa valkeni, mistä on kyse. Aloitin ihmetellen ja päädyin suunnitelmaan. Ei hullumpi tulos!

Mankelointi on mahtavaa

Meidän taloyhtiömme pesutuvassa on mankeli. Se on sähkökäyttöinen ja isokokoinen masina, ja taatusti valmistettu hyvän matkaa viime vuosituhannen puolella. Olen opetellut käyttämään sitä kuluneen vuoden aikana, ja tullut yksinkertaiseen tulokseen: mankelointi on mahtavaa.

Mankeloimalla lakanat ja pöytäliinat saa ihanan sileäksi, mikä miellyttää sekä silmää että ihoa. Sen lisäksi mankeloinnilla on myös muita käytännön hyötyjä. Mankelointi ja silittäminen vähentävät tekstiilipölyä merkittävästi. Puolueettomia lukuja ei nopealla etsimisellä löytynyt, mutta UPOn nettisivujen mukaan mankelointi vähentää huonepölyä jopa 60-kertaisesti. En tiedä onko tätä tieteellisesti edes tutkittu, mutta arkikokemus kertoo samaa – pöly vähenee. Totta on myös se, että tekstiilit pysyvät puhtaina pidempään, sillä mankelointi sulkee pesussa avautuneiden kuitujen suomut, eikä lika pääse tarttumaan yhtä hyvin sileään pintaan.

Hämmästyttävintä mielestäni on, miten pieneen tilaan mankeloidut lakanat menevät. Tilantarve kutistuu merkittävästi. Tässä on kuvattu ylhäältä päin kassillinen suoraan pyykistä tulleita lakanoita. Olen juuri ja juuri saanut tungettua ne tähän kassiin.

Mankeloimattomat liinavaatteet

Mankeloimattomat liinavaatteet

Samat lakanat mankeloituina

Samat lakanat mankeloituina

Tässä alemmassa kuvassa on sama satsi samassa kassissa mankeloinnin jälkeen. Katsokaa mikä ero! Ylemmässä lakanat on todella pitänyt tunkea, ja alemmassa tilaa olisi vielä yhdelle ylimääräiselle. Sama lakanahylly  on siis mankeloinnin jälkeen huomattavasti väljempi.

Mankelointi ei ole vaikeaa, minulla se alkoi sujua parin treenikerran jälkeen. Olennaista on, ettei yritä mankeloida kuivia lakanoita. Olen kokeillut, ei toimi. En yleensä pääse pesutupaan heti silloin, kun lakanat olisivat vielä sopivan kosteita (koska pesen pyykin kotona enkä pesutuvassa), mutta sumutan ne yltä päältä vähän ennen mankeloinnin aloittamista, ja se riittää ihan hyvin. Pesutuvassa on sellainen teline, jonka avulla isonkin pussilakanan saa taiteltua ja vedettyä siististi yksin.  Marttojen sivuilta löytyy selkeät ohjeet sekä silitystä että mankelointia varten.

Jos teillä on mahdollisuus kokeilla mankelointia, suosittelen lämpimästi. Kaiken muun lisäksi mankelointi on rauhoittavaa puuhaa, siitä tulee jotenkin meditoiva fiilis. Pelkkiä hyötyjä siis.

Lumi- ja pakkaspesua

Juttua muokattu 21.2.2018

Nyt on erinomainen aika ottaa ilo irti ennätyspakkasista ja puhtaasta lumesta. Pakkanen tappaa tehokkaasti koita ja pölypunkkeja. Kotilieden mukaan pölypunkit kuolevat -18 asteessa vuorokaudessa, sitä kylmemmässä jopa muutamassa tunnissa. Uskoisin, että käsittely tehoaa, vaikka pakkasta olisi pari astetta vähemmänkin, etenkin jo vaatteita on mahdollista pitää esim. parvekkeella tarpeeksi pitkään. Pölypunkkeja ei taida Suomesta enää kovin usein löytyä, mutta pakkanen tehoaa myös luteisiin. Jos epäilet, että lomapaikan hotellihuoneessa oli luteita, laita matkalaukku sisältöineen ulos pakkaseen muutamaksi tunniksi. Selvittelin asiaa, ja useampien lähteiden mukaan luteet kuolevat muutamassa tunnissa, kun pakkasta on vähintään -15 astetta.

Pakkaskylvystä hyötyvät kaikki villavaatteet, vuodevaatteet, ryijyt ynnä muut hankalasti puhdistettavat tekstiilit. Myös pehmoeläimet, koristetyynyt jne. voi viedä korissa ulos pakastumaan. Tai vaihtoehtoisesti ne voi ripustaa pyykkinarulle tai asetella pyykkitelineen päälle. Muista puistella huolellisesti, ennen kuin tuot sisälle.

Jos maasta löytyy lisäksi puhdasta pakkaslunta, voi matoille antaa lumipesun. Tämä toimii etenkin sellaisten mattojen kohdalla, joita ei voi muuten pestä kunnolla, esimerkiksi käsinsolmitut itämaiset matot. Oma menetelmäni on ollut tällainen.

  1. Imuroi matto sisällä huolelliseti.
  2. Vie matto ulos, mutta jätä se ensin viilentymään. Jos lämpimän maton laittaa lumelle, lumi tarttuu siihen tosi tiukasti.
  3. Levitä matto lumelle. Ripota lunta päälle, ja harjaa pois. Käsittele molemmat puolet.
  4. Nosta mattotelineelle ja tamppaa kaikki lumi mahdollisimman tarkasti pois. Vaihtoehtoisesti koko lumipesun voi tehdä mattotelineellä.
  5. Vie matto sisälle, mutta muista että se on pesun jälkeen vähän aikaa hieman kostea.

Kokemuksesta tiedän, että lumipesu kannattaa tehdä vain mahdollisimman kovalla pakkasella, sillä mitä lämpimämpi ilma, sitä raskaampaa lumen käsittely on. Kuiva pakkaslumi irtoaa matosta helpoimmin ja kastelee sitä vähiten. Lumipesu kirkastaa värit ja raikastaa koko maton. Siinä myös helposti näkee miten paljon matosta irtoaa pölyä ja likaa! Juuri vastikään puhdistimme mattoja mökillä, ja näennäisen siistit ja puhtaat matot jättivät jälkeensä hyvin harmaata lunta. Sen verran työlästä lumipesu on, ihan jokaista räsymattoa en viitsi hangelle raahata. Hyvä vinkki on myös rekrytoida kaveri mukaan, sillä vähän kosteiden mattojen käsittely ja nostelu on raskasta.

Google kysyy, Arkijärki vastaa

Hakusanat, joilla blogiin päädytään ällistyttävät ja naurattavat minua jatkuvasti. Ihmisen luovuus ja tiedonjano on rajaton, ainakin jos hakusanojen perusteella asiaa arvioi. Hyvin usein käy niinkin, että hakusanat tarjoavat myös loistavia ideoita uusille postauksille. Ja joka viikko vastaan tulee kysymyksiä, joihin osaisin suoraan vastata. Usein mietin, onkohan hakija löytänyt etsimänsä vai ei? Tiedän, että kysymykseen löytyisi vastaus blogin uumenista, mutta välillä näyttää siltä, että hakija ei kuitenkaan ole päätynyt oikealle sivulle. Niinpä olen päättänyt perustaa uuden palstan: Google kysyy, Arkijärki vastaa! Joka lauantai otan esiin yhden viikon aikana tulleen hakusanan, ja vastaan siihen. Ainakin jotain.

Tälläkin viikolla useampi henkilö on etsinyt tietoa muotoon ommellun lakanan viikkaamisesta. Mutta ei hätää! Vastaus löytyy videoiden kera täältä. Tein postauksen ystäväni pyynnöstä jo keväällä, joten kenties jokunen nykylukijakin on saattanut sen missata.

(Bonuksena google kysyi myös: Aiotko heittää levysoittimesi roskiin? Vastaus: en aio, se toimii vielä. Sitten kun se hajoaa, siitä tulee SER-jätettä.)

 

Tarpeellisen tavaran taakka

Aika usein raivaamisen esteeksi muodostuu se, että kaapeista löytyy ihan hyviä tavaroita. Ne ovat ehjiä (tai ainakin lähes ehjiä) ja käyttökepoisia. Periaatteessa niissä ei ole mitään vikaa… mutta jostain syystä ne eivät ole käytössäkään. Tässä muutama esimerkki omasta kodistani:

  • Farkut. Melko kallis merkki, erittäin hyväkuntoiset – mutta hiukan liian pienet. Käytetty muistaakseni neljä vuotta ja pari kiloa sitten.
  • Kahvinkeitin. Täysin toimiva, ei ainuttakaan vikaa – mutta täysin tarpeeton. Ei käytetty moneen vuoteen.
  • Pussilakana. Marimekkoa, saatu lahjaksi. Ehjä ja nätti – mutta hiukan väärän kokoinen, niin että peitto luisuu aina ulos. On siksi ollut käyttämättömänä useamman vuoden.

Näitä kaikkia tavaroita yhdistää se, että jos niitä tarkastelee irrallaan, ne ovat hyviä tavaroita. Ehjiä, toimivia ja vähänkäytettyjä. Mutta kun niitä katsoo osana omaa kotia, niistä kaikista löytyy jokin pieni ongelma. Juuri meidän kodissa kahvinkeitin on tarpeeton, mutta joku voisi sitä hyvin käyttää. Pussilakana on meidän peitolle vääränkokoinen, mutta varmasti on olemassa peittoja joihin se sopii. Farkut ovat aavistuksen liian pienet, mutta joku muu saisi niistä todella hyvät housut.

Nämä esineet ovat kulkeneet mukana vuosikausia. Olen uskollisesti muuttanut ne asunnosta toiseen, vaikkei niille olekaan ollut mitään käyttöä. Syynä on juuri tuo, että niissä ei periaattessa ole mitään vikaa. Paitsi että on. Jos ei olisi, niitä käytettäisiin. Olen kuitenkin langennut siihen harhaan, että olen alkanut arvioida tavaroiden käyttökelpoisuutta yleisellä tasolla, sen sijaan että olisin miettinyt onko se minulle itselleni tarpeellinen. Tietenkään ei ole järkeä laittaa roskiin hyvää käyttökelposta tavaraa. Ongelma vaan on se, että jos kahvinkeitin majailee vuodesta toiseen kaappini perällä, kellään muulla ei ole edes teoriassa mahdollisuutta käyttää sitä.

Raivatessa ei pidä ajatella yleisellä tasolla, vaan nimenomaan henkilökohtaisella. Jos tavaroitaan haluaa karsia, tässä on erinomainen lähtökohta.  Silloin ei tarvitse säilytellä kaikkea vain siitä syystä, että periaatteessa esine on käyttökelpoinen. Oikea kysymys kuuluu, kuka tätä voisi käyttää? Jos en minä, niin kuka muu? Minne tämä tavara pitää toimittaa?

Kahvinkeitin muutti pari viikkoa sitten uuteen kotiin sukulaiselle, jolta puuttui kakkosasunnosta kahvinkeitin. Farkut laitoin kassiin, jonne kerään vaatteita jotka ovat menossa second hand -liikkeeseen myyntiin. Pussilakana ei ole vielä muuttanut minnekään, mutta koska liinavaatekaappini on varsin karsittu sisällöltään, yksi varalakana ei haittaa. Tosin keksin juuri, että ellei sitä kukaan satu tarvitsemaan, saumat voisi purkaa ja kankaasta voisi ommella esimerkiksi lastenlakanoita.

Ongelmalakanat ja ratkaisu

Tämä on toivepostaus. Hyvä ystävä pyysi neuvomaan, miten muotoonommeltu lakana taitellaan siististi. Tarkoitan siis sellaista lakanamallia, jonka kulmat on ommeltu pussiksi. Käytössä lakana on erittäin kätevä, sillä se pysyy napakasti ja sileästi paikallaan. Haasteita tulee vastaan, kun systeemi pitäisi viikata kaappiin edes jotenkin järkevästi. Onneksi youtube osaa kertoa vastauksen myös tähän ongelmaan. Olen valinnut tähän kaksi esimerkkiä. Molemmat ovat englanniksi, koska suomekielistä materiaalia ei löytynyt.

Molempien perusperiaate on täsmälleen sama, olennaista on saada ensin kaikki kulmat sisäkkäin. Sen jälkeen lopun lakanan taittelu on helppoa. On lähinnä makuasia kumpaa näistä tekniikoista käyttää. Testasin molemmat itse, ja ne toimivat yhtä hyvin.

Ensimmäinen video. Alku on hieman kökkö, mutta ohjeistus on hyvä.

Toinen video. Tässä herttainen täti-ihminen antaa havainnollistaa lakanan taittelua. (Huomatkaan myös taustalla tönöttävä puutarhatonttu.)

 

Helppoahan se on kun homman osaa 🙂