Avainsana-arkisto: keittiö

Kamalasta kaaoksesta kuntoon

Julkaistu , kirjoittanut
9

Onko teillä keittiössä tai jossain muualla sellainen laatikko, joka on aina kauheassa sotkussa? Se on se paikka, minne tungetaan kaikki sellainen tavara jolle ei muutakaan paikka keksi. Lopputulos on yleensä massiivinen ja masentava kaaos. Minulla on/oli keittiössä tällainen. Kyseessä on iso vetolaatikko, siis 80cm leveä ja hyvin syvä. Siis toisin sanoen erinomainen paikka säilöä kaikkea hankalaa, mikä ei muualle mahdu. Sekä kaikkea sellaista, mille ei jaksa miettiä parempaakaan paikkaa. Koska laatikko on niin suuri, se vetää hämmästyttävän määrän tavaraa. Ja arvatkaa vaan, missä kunnossa tuo loota oli? No tällaisessa:

Keittiön sotku
Tämä on lavastamaton, autenttinen lähtötilanne. Kauhistelkaa vapaasti 🙂

Tässä siis klassinen ennen-kuva. Kuten näkyy, laatikossa on kaikkea mahdollista keittiöön liittyvää tavaraa. Onneksi en ollut yrittänyt säilöä tänne mitään muuta, eli siinä mielessä sisältö oli looginen, joskin hirveässä sotkussa. Ennen joulua päätin että NYT tämä otetaan haltuun, joten ei muuta kuin raivaamaan.

En käyttänyt konmaria, vaan omaa Tavarataitojen filosofiaa. Kaikkea kamaa ei siis tosiaankaan tyhjennetty lattialle, vaan kamaa alettiin kuoria kerros kerrokselta. Ensimmäiseksi noukin erilleen kaikki selvästi roskiin menevät jutut. Voisi kuvitella, ettei kukaan säilö kaapeissaan roskia. Mutta on vähän epäselvää, milloin tarpeellinen tavara muuttuu roskaksi. En ole tietoisesti säilönyt tuonne roskaa, vaan mielestäni tarpeellista tavaraa. Mutta usein ilman kovin perusteellista harkintaa. Toisin sanoen olen säästänyt, koska se on ollut helpompaa kuin miettiä, tarvitsenko jotain todella.

leipävuoka
Hyvä esimerkki roskasta, jonka joskus ajattelin tarpeelliseksi.

Esimerkiksi tuo kaupan leivän mukana tullut leipävuoka oli säästetty, koska ajattelin että siihen voi myöhemmin leipoa itsekin leivän. Mutta monta vuotta myöhemmin leipä on edelleen leipomatta, eikä tätä vuokaa voi käyttää mihinkään muuhun, eikä kukaan muukaan halunnut sitä. Joten tarpeellisesta tavarasta olikin tullut roska.

Roskien lisäksi poistin laatikosta kaiken sellaisen, jolle meillä ei enää ollut mitään käyttöä, kuten vaikkapa ruokalapun. Samoin otin laatikosta pois sellaiset tavarat, joille oli looginen paikka olemassa jossain muuallakin. Esimerkiksi säilytyslaatikoiden paikka ei ole tässä laatikossa, vaikka olin sellaisenkin tänne jossain tilanteessa heittänyt.

Turhaa vai roskaa?
Kaikki tämä päätyi jonnekin muualle. Osa roskiin, osa uuteen paikkaan.

Tällainen läjä poistui, ja lisäksi vielä muutama muu tavara, joka ei tullut kuvaan mukaan. Kuvassa on paljon silkkaa roskaa, kuten vaikka tuo vuoka tai oikeassa laidassa näkyvä metallitanko. Se kuului jääkaappiin, jota meillä ei enää edes ole. Olin ajatellut käyttäväni muovipusseja uudestaan, kenties pestyäni ne ensin. Totesin tämän ajatuksen epärealistiseksi, ja siirsin pussit roskiskaappiin. Mehupullot menivät vinttiin, jääpalamuotti siirtyi muiden muottien kanssa samaan paikkaan, lasipurkit lasinkeräykseen.

Tämän vaiheen jälkeen oli tilanne niin selkeä, että jäljelle jääneet tavarat saattoi järjestellä fiksusti uudestaan.

Hyvä järjestys
Samanlaiset yhdessä ja kaikki järjestyksessä

Nyt laatikko toimii käyttötarkoituksessaan hyvin. Tiedän mitä siellä on ja löydän kaiken helposti, koska varsinaisen sisällön päällä ei ole epämääräistä kerrosta kaikenlaista sekalaista roinaa. Kun turhat tavarat otettiin pois, sain laatikkoon mahtumaan siististi myös sellaisia tavaroita, joille se on hyvä säilytyspaikka. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että juomapulloille syntyi fiksu säilytyspaikka tuonne vasempaan yläkulmaan. Ne pysyvät siellä pystyssä ja yhdessä. Samoin kaikkien laitteiden osat ovat yhdessä, termokset siistissä rivissä ja silti noita lasipurkkejakin mahtuu laatikkoon aika monta. Niitä on kyllä kenties liikaa, en muista, että kaikki olisivat olleet yhtä aikaa käytössä.

Tällainenkin kaaos järjestyy yllättävän nopeasti tavarataidoilla. Kaikkineen tähän meni puolisen tuntia. Melkeinpä luulen, että konmarilla työ olisi kestänyt pidempään ja mennyt turhan monimutkaiseksi. Suosittelen lämpimästi etenemistä helposta vaikeimpaan, olipa raivauskohde mikä tahansa. Roskat on yleensä helppo tunnistaa tarpeellisen seasta, ja jo pelkästään niiden poistaminen olisi tehnyt laatikosta käyttökelpoisemman, vaikka en olisi järjestänyt mitään uudelleen. Toisaalta kun turhat on karsittu pois, järjestämiseen ei kulu kovinkaan paljon aikaa.

Löytyykö teiltä tällaisia ”kauhukaappeja”?

Viikon vinkit: konmaria, joulukukkia ja hygieniset leikkuulaudat

Julkaistu , kirjoittanut
8

Kiti Kokkonen kokeili konmaria. Lopputuloksena oli kattoa hipova pino poistettavia vaatteita. Mutta mitä on mennyt pieleen, kun fiilikset olivat operaation jälkeen raskaat, eivätkä suinkaan euforiset? (anna.fi)

Saitko joulukukkia, joita et halua heittää pois? Tässä jutussa kerrotaan, miten joulukukat saa kukkimaan uudelleen ensi syksynä. Se tosin vaatii aika paljon vaivannäköä, mutta arvelen että viherpeukaloita saattaisi kiinnostaa. Itse olen tyrkännyt kukinnan lopettaneen joulutähden parvekeruukkuun muiden kukkien jatkoksi. Siellä se menestyi hyvin, vaikka ei kukkinutkaan uudestaan. (mtv.fi)

Tämä on kiinnostava juttu: onko puu hygienisempi materiaali leikkuulaudoille kuin muovi? Olen itse alkanut miettiä muovisten leikkulautojen mikromuovi-ilmiötä. Tervällä veitsellä leikatessa oletan, että muovista irtoaa pieniä paloja ruokaa. Mutta ajatus raa’asta kanasta puisella leikkuulaudalla on vähän ällöttävä. Tulisiko puu todella puhtaaksi käsitiskissä? Olen nähnyt lasisen leikkuulaudan, jonka väitettiin olevan veitsiystävällinen. Siis että veitset eivät tylsistyisi. Tämä ratkaisisi hygieniaongelman, mutta toimiiko se käytössä? Onko joku kokeillut? (Tekniikanmaailma)

Viikon vinkit: Keittiö, kengät ja kotitalousvähennys + kapselipuvusto workshop

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Joulu lähestyy, samoin leivontakausi. Jos uunipellit ovat hurjassa kunnossa, tsekkaa tämä juttu niiden puhdistamisesta. Helppa ja myrkytöntä! Olennaisin työkalu on sokeripala, ja sen perusteella, mitä tiedän uunin puhdistamisesta, uskoisin että tekniikka toimii erinomaisesti myös uunipeltien suhteen. Vastikään puhdistin pohjaanpalaneen kattilan sokerilla, ja sekin toimi hyvin. (IS)

Tässä jutussa puolestaan on runsaasti hyviä vinkkejä nahkakenkien säilytykseen. Nahka ottaa itseensä kaikenlaisia hajuja niin jaloista kuin säilytystilastakin, joten kosteita varastoja ym. kannattaa välttää. (IL)

Kotitalousvähennykseen liittyvät säännöt ovat vähän epäselviä välillä, mutta kannattaa ehdottomasti lukea tämä juttu, jossa selvitetään tarkemmin mikä vähennyksen piiriin kuuluu ja mikä ei. Olennaista on, että kaikki vähennyksen kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Remonttikulut, siivous- ja järjestämispalvelut, hoivapalvelut sekä ruoanlaitto kuuluvat vähennettäviin. Mutta rajat eivät aina ole ihan yksiselitteiset, joten asiaa kannattaa aina selvittää. Mielestäni vähennyksiä kannattaa aina hakea jos aihetta on. Verottaja sitten ratkaisee, myönnetäänkö niitä vai ei. Eli kaikki kuitit talteen! (YLE)

Muistattehan, että Caps Lookin uusittu workshop alkaa huomenna! Ensi viikon aikana kaksi upouutta videota (ma ja ke) sekä yksi livevideo viikon päästä sunnuntaina tarjoavat hyvä johdannon kapselipukeutumiseen. (Myös livevideo on katsottavissa jälkikäteen, jos ajankohta ei sovi. Mutta se vaatii rekisteröitymisen.) Iinalla on missiona pelastaa suomalaisten vaatekaapit, joten jos tuntuu siltä, että oma kaappi saattaisi tarvita pientä uudistusta, suosittelen workshoppia lämpimästi!

Viikon vinkit: muovikielto, keittiön siivous ja CD-levyjen karsiminen

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

EU tarttuu merien muoviongelmaan. Tavoitteena on kieltää monien kertakäyttöisten muovituotteiden käyttö vuoteen 2021 mennessä. Tällaisia olisivat mm. vanupuikot, pillit, pikaruokapakkaukset, ilmapallojen tikut ja monet muut vastaavat tavarat. Tämä on tosi hyvä uutinen, ja vaikka asia vaatii maiden hyväksynnän, on ilahduttavaa, että asiaan on tartuttu. (YLE)

Ilta-Sanomat listaa keittiön siivoustoimenpiteitä, jotka tuppaavat unohtumaan. Lista on hyvä muistutus siitä, että nämä tosiaan kannattaa hoitaa, mutta olen vähän eri mieltä tiheydestä. Uunin pesu on mielestäni aiheellista sitten, kun uuni alkaa näyttää likaiselta. Jos ei käytä uunia paljon, voi olla että kerran vuodessa riittää ihan hyvin. Toisaalta liesituulettimen puhdistus kerran vuodessa on mielestäni liian harvoin. Vuodessa suodatin ehtii rasvoittua aivan läpikotaisin. Muistelen että oman tuulettimen ohjeissa neuvotaan puhdistus kahden kuukauden välein, ja se varmaan olisi optimaalinen rytmi. Mutta tunnustan että en muista puhdistaa meidän tuuuletinta niin usein.

Tyhjennätkö CD-hyllyäsi? Pähkäiletkö, minne vanhat levyt pitäisi oikein sijoittaa? Mikä on niille oikea paikka, mikäli kukaan muu ei halua levyjäsi? Tästä jutusta käy ilmi, että CD:lle ei ole olemassa materiaalikeräystä, vaan ne täytyy laittaa sekajätteen joukkoon. (Ilta-Sanomat)

Siivousrutiinit: näin meillä siivotaan

Julkaistu , kirjoittanut
10

Siisteys voi tarkoittaa minusta kahta asiaa: joko sitä että on tosi puhdasta, tai sitä että näyttää siistiltä, eli kaikki tavarat ovat paikallaan. Siivousrutiinini liittyvät molempiin asioihin. Hahmotan kodin siisteyden huoneiden kautta. Tärkeysjärjestys on suunnilleen tämä: keittiö, vessat, eteinen, muut.

Keittiö

Meillä on avokeittiö, jonne on suora näkymä olohuoneesta. Keittiön siisteys vaikuttaa siis koko olohuoneen siisteyteen. Siksi keittiö on listalla ykkösenä. Keittiön siistinä pitäminen vaatii minulta päivittäistä työtä. Sen siivous onkin jatkuvia rutiineja. Olennaiset tulevat tässä:

  1. Tiskikonerutiini (Kone illalla päälle, aamulla ensimmäisenä tyhjennys, likaiset suoraan koneeseen ja illalla jälleen käynnistys.)
  2. Tiskipöydän tyhjentäminen
  3. Lattian pesu ja/tai imurointi

Kohta 1 on itsestäänselvyys. Se mahdollistaa sen, ettei tiskipöydälle kerry ylimääräistä. Koko perhe kannattaa opettaa noudattamaan tätä rutiinia, niin siivouskuorma pienenee. Kaikista olennaisin asia keittiön siisteydessä on kuitenkin numero kaksi. Jos tiskipöytä on tyhjä, koko keittiö näyttää siistiltä. Tyhjennän tiskipöydän vähintään kerran päivässä, yleensä joko viimeisenä illalla tai ensimmäisenä aamulla. Tiskaan käsitiskit, nakkelen tavarat paikoilleen ja pyyhin pöydän kuivaksi. Tämä on minusta aika rasittavaa hommaa, mutta välttämätöntä, jos haluaa keittiön näyttävän siistiltä. Helpointa on, jos asiaa ei turhaan problematisoi, vaan hyväksyy sen, että tämä on tehtävä joka päivä uudestaan ja uudestaan. Tiskipöydän lisäksi myös muiden tasojen siisteys parantaa vaikutelmaa. Niinpä keittiössä on erityisen tärkeää palauttaa ruoanlaiton jälkeen kaikki omille paikoilleen. Keittiön lattia ei ainakaan meillä pysy siistinä kovin pitkään, siellä on aina murusia ja sinne räiskyy sitä sun tätä. Imuroin siis lattian pari-kolme kertaa viikossa, ja pesen sen aina, kun likatahrat alkavat erottua liikaa.

Tämä on sensuroimaton ja lavastamaton kuva meidän tiskipöydästä juuri nyt. Kävin ottamassa kuvan kirjoitettuani edellisen kappaleen.

Vessat ja kylpyhuone

Vessan siivoaminen on helppoa. Kun pönttö on kuurattu, lavuaari kiiltää ja pyyhkeet ovat puhtaat, vessa on siisti. Koska lapsiperheessä vessaankin kulkeutuu välillä mitä ihmeellisempää roinaa, aloitan sillä, että kerään kaikki lelut, Aku Ankat ja muun sälän pois. Sitten pyyhitään lavuaari puhtaaksi. Vanhalla käsipyyhkeellä on kätevää pyyhkäistä peili puhtaaksi ja hanat kiiltäväksi, ja sitten heittää se pyykkiin. Lopuksi putsataan vessanpönttö ensin ulkopuolelta ja sitten sisäpuolelta. Ylipäätään vessoissa edetään aina puhtaimmasta likaisimpaan päin.

Eteinen

Eteinen menee keittiön lisäksi nopeimmin sotkuun, mutta toisaalta sen siivoaminen on myös nopeaa. Se tarkoittaa sitä, että kengät kerätään omille paikoilleen, kaikki hujan hajan lojuvat takit noukitaan naulakkoon ja kaikki pipot ja lippikset ynnä muut palautetaan niille varattuun koriin. Sitten imuroidaan hiekat lattialta. Eteisen siistinä pysymisen ehdoton edellytys on, että kaikille tavaroille on oma paikka. Vaikka esim. lapset eivät aina muistaisikaan palauttaa vaatteita paikoilleen, oma paikka tarkoittaa sitä, että aikuisen on mahdollista siistiä eteinen parissa minuutissa.

Muut huoneet

Muiden huoneiden siisteys riippuu eniten siitä, ovatko tavarat paikallaan. On kuitenkin yksi asia, jonka teen joka päivä: petaan sängyn. Tämä koskee siis omaa sänkyäni, lasten sängyistä en jaksa olla niin tarkka. Mutta koska haluan, että makuuhuone on rauhallinen sekä rauhoittava paikka oleskella, petaan joka päivä. Kun sänky on pedattu, koko huone näyttää siistiltä. Yritän myös päivittäin järjestää vaatteet siististi omalle tuolilleen, ja huolehtia likapyykit koneeseen.

… ja tältä näytti olohuoneen lattia samaan aikaan.

Muuten järjestän paikkoja  tasaiseen tahtiin. Noin kerran päivässä keräilen levinneitä tavaroita paikoilleen (en tosin ihan joka päivä). Imuria käytän tarpeen mukaan. Meillä käy siivooja joka toinen viikko, mutta hänen tehtävänään on ensisijaisesti tehdä puhdistamista, ei järjestämistä. Siivooja imuroi, pesee lattiat, kylpyhuoneen, vessat, lieden ja pyyhkii keittiön ovista tahrat, pesee roskiskaapin jne. Mutta hän ei järjestä mitään, ei nostele vaatteita lattioilta, vie roskia, viikkaa vaatteita, petaa sänkyjä tai vaihda pyyhkeitä. Kaiken tämän teen itse ennen kuin siivooja tulee paikalle. Siivoja kuitenkin mahdollistaa sen, että minun ei tarvitse pestä kuin keittiön lattiaa silloin tällöin. En pyyhi pölyjä muuta kuin ennen juhlia, enkä pese suihkukaappia ellei tapahdu jotain poikkeuksellista. Totuuden nimissä on sanottava, että en kyllä tehnyt noita juttuja kovin ahkerasti silloinkaan, kun siivojaa ei vielä ollut.

Joka toinen viikko on kuitenkin sen verran harvoin, että siivoamiselta ei voi välttyä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä siistimpää ympäristöä arvostan, ja sitä useammin siivoan. Ihan joka päivä teen siis ainakin nämä asiat:

  1. Tiskikonerutiini
  2. Sängyn petaus
  3. Tavaroiden palauttelu omille paikoilleen

Viikoittain lisäksi nämä, tilanteesta riippuen 1-4 krt:

  1. WC:n pesu
  2. Pyyhkeiden vaihto
  3. Imurointi (keittiö, eteinen, ruokailualue; tarpeen mukaan muuta)

Huomenna tulossa vielä podcast samasta aiheesta, ja siinä käsittelen asiaa vähän eri näkökulmasta.

Millaisia siivousrutiineja teillä on?

Viikon vinkit: Kirjamessut, perinnöt, pikamuodin haitat ja kakkuvuokien erot

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Huomio kirjamessuille menijät: Olen Kullervo-lavalla haastateltavana Tavarataidoista klo 15.00-15.30! Minua ennen samalla lavalla ovat Ilana Aalto ja Mira Ahjoniemi, joten raivaus- ja kodinjärjestämisasiaa saa halutessaan oikein rautaisannoksen. Haastattelun jälkeen signeeraan kirjoja osastolla 6B42. Tulkaa toki moikkamaan, jos olette paikalla!

Tällä viikolla kirjoitin kuolinsiivouksesta, ja tässä artikkelissa ammattijärjestäjä puhuu perinnöistä. Minusta jutussa oli paljon järkevää asiaa. Olen täysin samaa mieltä siitä, että tarinat ovat arvokkaita perinnöissäkin. Tavara ilman tarinaa on vain tavara, mutta tarina tekee siitä paljon merkityksellisemmän. (Me Naiset)

Tämä seuraava uutinen sai minut pöyristymään. Tanskan TV2 väittää, että H&M ja Bestseller-yhtiö polttavat täysin käyttö- ja myyntikelpoisia vaatteita. Yritykset itse perustelevat polttamista vaatteiden pilaantumisella, mutta tutkivat journalistit eivät löytäneet merkkejä homeesta tai muista haitoista. Bestseller jopa myöntää, että kyse on vain myymättä jääneistä vaatteista. Ja mikä tämä Bestseller sitten on? No, sen alle kuuluu mm. Vero Moda, Jack & Jones, Only, Selected, Noisy May, Vila, Name It, Pieces, Junarose, Mamalicious ja vielä muitakin. Kuulostavatko tutuilta? H&M ei suinkaan ole ainoa syyllinen, vaan ainakin kaikki ylläolevat merkit ovat epäilyksen alaisina. Eikä tämä lista varmastikaan ole kattava, mutta näiden omistaja on peräti myöntänyt toiminnan. Pikamuoti on pahasta! (YLE)

Loppukevennyksenä leivontaan liittyviä vinkkejä: mistä tietää, milloin vuoka kannattaa voidella, milloin käyttää korppujouhoja tai mitä missäkin kannattaa paistaa? Ilta Sanomat kertoo.

Hyviä löytöjä – omista kaapeista

Julkaistu , kirjoittanut
8

Suoritin eilen oikein klassisen raivaus- ja järjestämisprojektin. Yllättävän työlästä, vaikka kyseessä oli sinänsä yksinkertainen tavararyhmä, nimittäin pöytäliinat. Keittiön kaapissa oli yhdellä hyllyllä kaikki valkoiset liinat, ja liinavaatekaapissa toinen hylly täynnä tavaraa. Jälkimmäinen näytti alkutilanteessa tältä:

Tiivistä ja aika epäsiistiä on, kuten näkyy. Tämän hyllyn tilanne alkoi olla sellainen, että vain muutama päällimmäinen tekstiili oli aktiivisessa käytössä, ja käsitys muusta sisällöstä muuttui hatarammaksi päivä päivältä. Tiedossa oli, että jossain vaiheessa nämä pitäisi perata, mutta olinpahan kuitenkin lykännyt ryhtymistä varmaan puolisen vuotta. Pöytäliinat kun eivät ole se päivän polttavin ongelma tuskin missään perheessä.

Tyhjensin tämän ja sen toisen hyllyn sängyn päälle, ja aloitin inventaarion. Lajittelin käyttöliinat yhteen, ja liian pienet toiseen pinoon. Otin erilleen kaiken, minkä tiesin turhaksi tai vääränlaiseksi. Löysin liinojen joukosta kadoksissa olleen pannumyssyn sekä nykyistä pöytää varten hommatun suojamuovin, jonka olinpaikkaa olinkin ehtinyt ihmetellä jo pari vuotta (en liioitele). Löysin myös nipun kauniita pellavaisia käsipyyhkeitä sekä yhden ihanan pöytäliinan, joiden olemassaoloa en muistanut ollenkaan. Vastaan tuli myös liina, joka oli tarkoitettu ensimmäisen opiskelijaboksini pikkuiselle pöydälle, jonka ääreen mahtui kaksi ihmistä syömään. Niistä ajoista on jo parikymmentä vuotta. Näin sitä ihminen kuvittelee tietävänsä, mitä missäkin on. Sitten alkaa vähän siivota ja yllättyy.

Lopputulos oli, että tekstiilien kokonaismäärä kutistui merkittävästi. Poistin viisi väärän kokoista pöytäliinaa, yhden kaitaliinan, kuusi tablettia, yhden parittoman verhon (!?) ja muutamia pikkuliinoja, jotka oikeastaan eivät edes olleet minun vaan mummini. Ottaja löytyi onneksi läheltä, sillä äidillä oli tarvetta niille, mitä minä en enää käyttänyt. Verho päätettiin viedä mökille, koska siellä sille löytyy käyttöä. Pieni pino jäi kierrätykseen vietäväksi. Lopputuloksena hylly näyttää nyt tältä:

Loput tekstiilit muuttivat koriin samaan kaappiin:

Aiemmin tilaa meni kaksi hyllyä, jotka molemmat olivat tupaten täynnä. Kuten näkyy, nyt on käytössä yksi hylly ja yksi kori, joissa molemmissa olisi vielä tilaa. Keittiössä jäi yksi hylly tyhjäksi, mutta olen jo keksinyt sille käyttöä. Lasivuokat ja kattilat ovat tällä hetkellä ahtaasti, joten aion hyödyntää tyhjän hyllyn sijoittamalla sinne sellaisia astioita, joita tarvitaan harvemmin.

Kun alussa sanoin, että oli yllättävän työlästä, niin tähän kaikkeen meni noin tunti, joka sisälsi paljon pähkäilyä. Aivan kaikkea en saanut päätetyksi, nimittäin eräiden vanhojen tyynynliinojen kohta jäi vielä auki. Lisäksi tuli pyykkiä – huomasin muutaman tekstiilin tahraantuneen keittiön kaapissa (siinä toinen hyvä syy siirtää ne liinavaatekaappiin). Toisaalta nyt on hyvä mieli. Tiedän taas tarkalleen mitä omistan, tein hyviä löytöjä ja jatkossa kaikkea tulee käytettyä vielä enemmän, kun liinat ja muut ovat nyt siististi yhdessä paikassa ja näkyvillä.

Oletteko te löytäneet omista kaapeista tavaroita, joita ei edes muistanut omistavansa? Tai yllättyneet iloisesti siivoamisen seurauksena?

Onko 61 skumppalasia liikaa?

Julkaistu , kirjoittanut
14

Onko tavaroiden laskemisesta hyötyä? Onko tarpeellista tietää, kuinka monta esinettä omistaa? Jos jotain esinettä on monta kappaletta, onko silloin aihetta vähentää? Olen tätä asiaa pohdiskellut jo jonkin aikaa. Kirjoitan esineiden laskemisesta Tavarataidoissa muun muassa näin:

”Jos mikään muu ei auta, kannattaa tehdä inventaario. Se on yksi tehokkaimmista keinoista hahmottaa, kuinka paljon tavaraa oikein omistaa. Inventaario tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että asunnosta löytyvien esineiden lukumäärä lasketaan. — On eri asia arvella, että omistaa aika paljon kenkiä, kuin laskea, että niitä löytyy tarkalleen ottaen 45 paria, joista viidet ovat päivittäisessä käytössä.” (Tavarataidot, s.53-54)

Tämä pätkä on osuudesta, jossa kirjoitan tavaroiden raivaamisesta, siis siitä vaiheesta kun selvästi liian suuresta tavaramäärästä yritetään saada sopivamman kokoinen. Silloin rehellinen inventaario ja määrän konkretisoiminen itselleen voi tavallaan avata silmät sille, että joukossa on turhaakin. Kun tavaroitaan alkaa laskea, saattaa helposti hieman kauhistua. Onko minulla todella noin monta kappaletta tavaroita? Mistä ne tänne ovat kaikki ilmestyneet? Mitä ihmettä?

Mutta minusta on tärkeää, ettei minkään tavaran määrään ripustauduta ilman, että sitä tarkastellaan laajemmasta perspektiivistä. Se, mikä ulkopuoliselle voi vaikuttaa älyttömältä määrältä, voi tavaroiden omistajalle olla hyvä ja oikea. Tästä hyvä esimerkki on kynsilakat. Minä lakkaan kynsiäni harvoin. Kävin peilikaapilla laskemassa, ja löysin 9 kynsilakkaa, mukaanlukien alus- ja päällyslakan. Aluslakan korkki on juuttunut kinni, joten se pitäisi varmaan heittää roskiin. Varsinaisista värilakoista ainakin yksi on niin vanha, ettei se enää oikein toimi. Noissa jäljelle jääneissä seitsemässä pullossa on valinnanvaraa enemmän kuin tarpeeksi. Kun vastaan tulee alan harrastajia, joilla on satoja lakkapulloja, olen aina ihan ihmeissäni. Mihin joku voi tarvita niin monta? En ymmärrä miksi kukaan haluaa omistaa kymmenen melkein saman väristä kynsilakkaa, jotka hädin tuskin erottaa toisistaan? Mutta kun ajattelen näin, unohdan, että oma kynsilakkatodellisuuteni ei ole mikään universaalisti oikea määrä, jota kaikkien tulisi noudattaa.

Se kynsilakkaihminen saattaisi nimittäin avata keittiönkaappini ja saada slaagin. Sieltä löytyy näet 61 kuohuviinilasia siisteissä riveissä. 36 kappaletta Ikean halpoja laseja, 8 kappaletta puolison hankkimia hienouksia, 4 + 4 kappaletta isoäidiltä perittyjä laseja, joista toiset ovat kauniita ja toiset voi kattaa lapsille mehulaseiksi kun aikuisilla on kuohuvaa, sekä vielä 9 kappaletta laadukkaita laseja normaalikäyttöön. (Jälkimmäisiä on ollut 10 tai 12 mutta ainakin yksi on mennyt rikki.) Järjestän joka vuosi juhlia, joissa yhtä aikaa käytössä  suurin osa tuosta määrästä. Sitä paitsi lainaan noita ikealaisia auliisti, jos joku lähistöltä sattuu tarvitsemaan vähän täydennystä omia juhliaan varten. Laseille on paikka ja niitä käytetään, ei siis ole mitään syytä karsia niiden määrää. Tarkemmin sanottuna haluan ehdottomasti omistaa ne kaikki, ja itse asiassa hankkia vielä lisääkin. Arvelen, että lopullinen määrä asettuu vuosien varrella ehkä jonnekin 70 – 80 lasin paikkeille, se kuulostaisi sekä realistiselta että sopivalta.

Tästä näkee, että kaikki on suhteellista, eikä jonkun tavaran lukumäärä yksistään kerro, onko niitä liikaa vai ei. Minun on turha täältä lasieni keskeltä kritisoida, jos jollakulla on 100 kynsilakkaa, 5000 kirjaa tai kilometrikaupalla villalankoja. Jos on tunne, että tavaroita on kodissa turhan paljon, laskeminen auttaa hahmottamaan, mitä siellä on, ja mistä voisi löytyä ylimääräisiä. Mutta samalla pitää kiinnittää huomiota siihen, mikä tuo iloa elämään ja on itselle tärkeää. Jos keittiössäni olisi tungosta, oikea ratkaisu ei olisi vähentää skumppalaseja, vaikka niitä onkin kymmeniä, vaan jotain muuta, mitä tarvitsen vähemmän.

Ajattelen niin, että käytettävissä oleva säilytystila määrää, miten paljon tavaraa kokonaisuudessaan kotiin mahtuu. On sitten itsestä kiinni, miten sen tilan jakaa eri tavaramäärien kesken.

Lasketteko koskaan tavaroitanne? Onko teillä paljon jotain sellaista, mitä muilla ei ehkä ole?

Viikon vinkki: banaanikärpäsansa

Julkaistu , kirjoittanut
6

Eilen lupasin että tänään ei tule viikon vinkkejä, mutta päätin nostaa tämän vanhan asian taas esiin, koska se on jälleen ajankohtainen. Banaanikärpäset ovat vallanneet keittiömme, mistä päättelen että mahdollisesti muidenkin keittiöissä pörrää tällä hetkellä kutsumattomia vieraita. Näin teet toimivan banaanikärpäsansan:

  1. Ota tyhjä astia, itse käytin tällä kertaa kierrätykseen menevää lasipurkkia. Ei tarvitse pestä.
  2. Astiaan lorautetaan balsamicoa, omenaviinietikkaa tms.
  3. Lisätään yksi spruuttaus tiskiainetta.
  4. Lisätään vettä niin, että astia täyttyy. Ei piripintaan asti.
  5. Odotellaan että kärpäset hukkuvan ansaan, jossain vaiheessa tyhjennetään ja tehdään uusi.

Tämä toimii aina. Suosittelen!

 

Hankalan kaapin järjestäminen (kuvien kera)

Julkaistu , kirjoittanut
4

Meidän keittiössä on yksi hankala kaappi. Se on kapea ja korkea. Hyllyjen leveys on ehkä noin 25cm ja syvyys suunnilleen saman verran. Kuten arvata saattaa, tällaisesta epämäärisestä kaapista tulee helposti loppusäilytyspaikka kaikelle, mille ei mitään muutakaan paikkaa keksi. Pidän siellä harvemmin ja hyvin harvoin tarvittavia astioita: tuikkukuppeja, snapsilaseja, keittiövaakaa, kakunkynttilöitä ja muitakin epämääräisiä kynttilöitä, mariskooleja ja sen sellaista. Tämä oli yksi niistä järjestystä kaipaavista kohteista, jonka olen viime aikoina järjestänyt.

Alkutilanne näytti tältä:

Tuossa on siis koko kaappi kahteen kuvaan jaettuna. Kuten näkyy, järjestys on ollut aika sotkuinen. Hyllyille on tungettu kaikenlaista, lähinnä sinne minne on saanut mahtumaan. Otin kaapista kaiken ulos ja pyyhin samalla hyllyt puhtaaksi rasvasta ja pölystä. Sitten aloin tarkastella sisältöä. Se jakautui oikeastaan kolmeen ryhmään: kynttiläasioihin, kahvikoneasioihin sekä astioihin.

Ennen kuin rupesin järjestämään tavaroita takaisin kaappiin, poistin joukosta roskat ja väärässä paikassa olevat tavarat. Roskiin heitin kynttilänpätkiä, puoliksi palaneita kakkukynttilöitä, jonkun paperin, jonka sisältämästä ohjeesta en saanut selvää, tunnistamattoman muovipalan sekä lohjenneen mariskoolin. Kaapista löytyi myös vajaa minttuviinapullo (alkuperä ja käyttötarkoitus tuntematon, löytyi ylimmän hyllyn takarivistä), jonka nakkasin samaan paikkaan muiden alkoholijuomien kanssa. Lisäksi päätin, että kaapissa säilyttämäni 6 kpl pieniä espressokuppeja (tai jotain sellaisia, mitä lienevät) ovat todellakin tarpeettomia. Pakkasin ne pesukoneen kautta takaisin laatikkoonsa, ja vien ne kierrätykseen heti kun ehdin.

Uusi järjestys määräytyi käytännöllisyyden mukaan. Alimmalla hyllyllä on kynttilänjalat, jotka eivät mahdu muille hyllyille; morttelit, jotka ovat tosi painavia sekä keittiövaaka (säilytän sitä pystyssä seinän vieressä). Toiselle hyllylle laitoin kahvikoneasiat sekä mariskoolit, joita käytän kaapin muista astioista useimmin. Tuikkukupit laitoin omalle hyllylleen ja snapsilasit ylimmälle, sillä niitä käytetään hädin tuskin kerran vuodessa. Lopputulos näyttää tältä:

Tulitikkuaskien säilytys näyttää tuossa kuvassa vähän epämääräiseltä, mutta katsokaapa tätä: 

Tuossa muovirasiassa oli alunperin eri värisiä kirsikkatomaatteja. Säästin sen, koska kyllähän nyt aina erilaisia muovirasioita tarvitaan, etenkin jos ne on jaettu kolmeen osastoon. Vastaavanlainen on käytössä legojen lajittelussa. Onneksi jemmoista löytyi myös tämä toinen. Meillä muuten riittää kakunkynttilöitä ihan taatusti vähintään 25-vuotisjuhliin saakka. En tiedä mistä ne ovat meille päätyneet, en muista itse ostaneeni paketeista ainuttakaan, vaikka se ei kyllä vielä takaa sitä ettenkö olisi silti ostanut.

Tämä kaappi on nyt kunnossa, joten voinkin hyökätä seuraavan järjestelyprojektin kimppuun. Onko teillä hankalia tiloja keittiössä?