Kun kirjoitin metatyön jakamisesta, huomasin miettiväni, että monet kotityöt voi tehdä helpommin tai työläämmin. Sitten mietin, että ainakaan itselleni valinta ei ole noin yksinkertainen. On helppo sanoa (naisille), että laskekaa rimaa älkääkä yrittäkö aina sitä kympin suoritusta, niin johan alkaa metatyökin helpottaa. Mutta entä kun kyse ei olekaan vain siitä, että pyrkisi täydelliseen suoritukseen vaan siitä, että yrittää elää itselleen tärkeiden arvojen mukaan? Silloin ”laske rimaa” tarkoittaakin, että luovu arvoistasi. Ei ole reilua, eikä välttämättä edes mahdollista.
Otetaan vaikka ruoka. Olen täälläkin kirjoittanut siitä, että olen tunnistanut terveellisen ja laadukkaan ruuan olevan yksi minulle tärkeistä arvoista. Se tarkoittaa sitä, että mäkkäriin turvautuminen ei ole pelkästään epäterveellistä, vaan se tuntuu henkisesti pahalta. Tietysti käymme välillä hampurilaisella siinä missä muutkin, mutta jos elän arvojeni mukaisesti, roskaruoka on sellainen erikoisuus, jota nautitaan vain muutaman kerran vuodessa. Se ei siis ole minulle hyvä ratkaisu jokaiseen kiirehetkeen ja tyhjän ruokakaapin kriisiin. Tässä teen arvojeni mukaisen valinnan, jonka seurauksena metatyötaakkani lisääntyy. Jos valitsisin toisin, minun ei koskaan tarvitsisi stressata siitä, onko kotona terveellistä syötävää. Mutta koska terveellinen arkiruoka on minulle aika iso arvo, suunnittelen ruuat etukäteen, ja yritän pysyä suunnitelmassa parhaani mukaan.
Jatkoin tätä samaa ajatusta miettimällä sitä, että tällaisia ”laske rimaa” heittoja on helppo tehdä, jos ei ole pitkäkestoisesti vastuussa jostakin. Jos esimerkiksi perheen äiti on etupäässä vastuussa lasten arkiruuasta, ei ole ongelma, jos isä vie lapset satunnaisesti omalla vuorollaan pikaruokapaikkaan. Mutta jos jos pikaruoka on systemaattinen ratkaisu vuosien ajan, voi vain miettiä, millaisia terveysvaikutuksia sillä kaikella rasvan ja suolan määrällä on, kuinka paljon vuosien aikana perhe tuottaa roskaa ihan vain syömällä, ja kuinka montaa kotimaista pientuottajaa olisi voinut tukea samalla rahalla, joka nyt kannettiin amerikkalaiselle jättiyhtiölle. Yksittäinen valinta ei ole ongelma, mutta jos sama valinta tehdään kerta toisensa jälkeen vuosien ajan, vaikutukset ovat isoja.
Juuri tämä näissä helpoissa ratkaisuissa on ongelmana, ja se koskee monia muitakin asioita: kierrätystä, kulutusvalintoja, roskien lajittelua, siivousstandardeja, lastenvaaterumbaa ja vaikka mitä. Usein helppouden vastapainona vaakakupissa on sellaisia asioita, kuin esimerkiksi ympäristöarvot tai säästäväinen rahankäyttö. Jätteiden lajittelusta huolehtiminen on työläämpää kuin se, että kaikki kipataan samaan laariin ja kannetaan sekajätteiden joukkoon, mutta silloin tietää hukkaavansa vuositasolla isoja määriä uudelleenkäytettävää raaka-ainetta. Pieneksi jääneet lastenvaatteet voi tietysti heittää vaikka suoraan roskikseen, mutta yhtä hyvin ne voisi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen tai myydä itse. Jälkimmäisissä vaihtoehdoissa on oma vaivansa ja runsaasti metatyötä, mutta ne toteuttavat myös sellaisia arvoja kuin luonnonsuojelu, heikompien auttaminen, säästäväisyys ja kierrätys.
Tai ajatelkaa huviksenne, paljonko tuotatte vuodessa vaikkapa biojätettä. Jos jokainen suomalainen lajittelisi biojätteensä, sillä tuotettaisiin valtava määrä energiaa, johon ei tarvittaisi uusiutuvia luonnonvaroja, kuten YLE juuri kertoi. Tämä jos mikä on arvokysymys. Mutta biojätekierrätyksen järjestäminen vaatii sitä kuuluisaa metatyötä. Pitää miettiä missä on biojäteastian paikka, hankkia sopivia pusseja ja sitten kiinnittää huomiota siihen, että eloperäinen aines menee oikeaan astiaan. Kun mietin, millaisia asioita biojätteen lajittelu meillä vaatii, niin onhan siinä monenlaista:
- Säästän kaikki munakennot, koska kun kennoa repii paperipussin pohjalle, se ei vety puhki. Munakennot säilytän keräyspahvin kanssa yhdessä, ja käyn sieltä hakemassa kun laitan tyhjän biojätepussin.
- Valitsen aina kaupassa paperipussin, jos niitä on saatavilla. En ota muovisia ”maatuvia” hedelmäpusseja, koska ne eivät oikeasti maadu. Sen sijaan otan niitä pieniä hedelmäpusseja, koska laitan varsinaisen biojätepussin sellaisen sisälle. Muovipussi lajitellaan jätehuoneessa muovinkeräykseen, ja muu sisältö biojätteisiin.
- Säästän myös kaikki paperiset leipäpussit ym. ja taittelen ne odottamaan käyttöä.
- Ostan myös välillä valmiita biojätepaperipusseja, koska sanomalehdestä taittelu on minusta liian työlästä. Tämä pitää muistaa tehdä, ennen kuin pussit loppuvat.
- Yritän muistaa tyhjentää biojätteet ennen siivoojan tuloa, koska sitten hän voi pestä astian puhtaaksi.
Pieniä asioita, mutta oikeastaan kaikki kuuluvat metatyöosastoon. Ne vaativat sellaista pientä muistamista ja huomioimista, jotta itse asia, siis biojätteen lajittelu, sujuisi jouhevasti. Eikä minulle ole vaihtoehto olla lajittelematta, sillä ympäristöarvot ovat niin syvällä arvojärjestelmässäni, etten pystyisi elämään itseni kanssa, jollen tätä kaikkea vaivaa näkisi. Kun asian palauttaa tälle tasolle, on kärjistetysti kyse siitä, haluanko päästä helpolla vai haluanko pelastaa maailman.
On tietysti hyvä pysähtyä aina välillä miettimään, onko kyse omista arvoista, vai jostain pinnallisemmasta. Jos kuormittuu kotityöstä, jota suorittaa vain siksi, että äiti käski tai koska arvelee muidenkin niin toimivan, on hyvä tarkastella omaa toimintaansa kriittisesti. Mutta jos toiminnan taustalla on itselle tärkeitä asioita ja arvoja, joiden mukaan haluaa elää, luulen ettei ”riman laskeminen” ole ratkaisu. Juuri tästä syystä ärsyynnyn tuollaisista heitoista, koska niissä sivuutetaan täysin se, että yleensä ihmisillä on hyvä syy tehdä asioita tietyllä tavalla. Harvoin kukaan näkee ylimääräistä vaivaa vain siksi, että ei vaan tajuaisi tehdä asioita toisin. Arvot ovat tärkeitä, eikä niitä pidä kenenkään ulkopuolisen väheksyä.
Tärkeä pointti, olen ehdottomasti samaa mieltä! Yksi mielekkään elämän kulmakivistä on tutkitusti juuri se, että elää omien arvojensa mukaisesti. Tässä kuitenkin vielä yksi näkökulma riman laskemiseen: Myös omasta jaksamisesta huolehtiminen (tai vaikka perheen rennon yhdessäoloajan maksimoiminen) voi olla tärkeä arvo. Jos sen edistäminen on jossain tilanteessa pahasti ristiriidassa maailman pelastamisen kanssa, on pakko harkita, mistä voisi joustaa tai mitä voisi tehdä toisin. Ongelma voi siis tulla siitä, että arvojen mukaan toimiminenkin voi johtaa vaikeisiin päätöksiin, jos arvot asettavat ristiriitaisia vaatimuksia. Mutta kuten sanoit, tärkeää on erityisesti se, että vuosien ajan päivittäin toistuvat ratkaisut on mietitty omien arvojen pohjalta.
Olet oikeassa! Ja omia arvojaankin on hyvä välillä tarkastella. Niitä joutuu ehkä järjestelemään uusiksi, jotta elämä sujuisi.
Hyviä näkökulmia ja on totta, että osa asioista on sellaisia, ettei niiden kohdalla voi loputtomiin laskea rimaa.
Toisaalta, vaikka tuo terveellinen ruoka, meillä vedetään kasvispainotteisia keittoja, liha syödään pääosin luomuna ja kasvikset menee sellaisenaan. En jaksaisi vääntää salaatteja tai miettiä ruokalistoja, vaan salaatin sijasta syödään tomaattia, kurkkua, porkkanaa ym. ihan sellaisenaan lisukkeena. Jogurttien sijasta syödään pilttejä, tulee hedelmää ilman lisättyä sokeria ja niitä on aina kaapissa, vaikka joskus unohtuisi kaupasta tilata hedelmiä tarpeeksi.
En myöskään pyri siihen, että olisi paljon erilaisia ruokia, samoja reilua kymmentä ruokaa pyöritetään eri variaatioina ja pakastekasviksia käytetään keittoihin, ei tule kuorimista tai pilkkomista.
Lasten vaatteet menee ehjät hyväntekeväisyyteen, muut räteiksi tai roskiin eli ei juuri vaadi metatyötä. Opiskelijana vein kirpparille, silloin oli aikaa mutta ei rahaa, nyt on varaa antaa pois ilmaiseksi.
Ehkä moni ajattelee tätä siinä riman laskemisen kehotuksessa? Että omien arvojen mukaan voi tehdä helpomminkin ja että usein itse vaatii enemmän itseltään kuin muilta.
Toisaalta, lasten hammaslääkärit, auton katsastus, polkupyörien huolto, lasten sopivien vaatteiden ostaminen ym. tuo sitä metatyötä niin paljon, ettei kaikki voi olla vaan rentoa chillailua, siksi olen itse yrittäny tehdä mahdollisimman monet asiat helpoiksi, säästää omaa jaksamista.
ASioita voi tosiaan tehdä monella tavalla. Joskus rimaa voi laskea tinkimättä arvoista, mutta tarkoitukseni oli havainnollistaa, että ihan yksinkertaista se ei ole. Se, mikä olisi helpointa, ei usein ole hyvästä. Helppouskin voi olla arvo, mutta se sulkee usein monia muita asioita pois. Aina voi miettiä, voisiko omia standardeja laskea, mutta kuten sanoit, johonkin se raja lopulta menee, minkä alle ei enää voi mennä ilman että alkaa elää arvojaan vastaan.
Nähdäkseni tässä on kaksi eri kategoriaa; ne asiat, jotka vaikuttavat laajemmin ympäröivään maailmaan ja toisekseen puhtaasti henkilökohtaiset asiat. Eron voi hahmottaa helpoiten miettimällä olisiko siitä hyötyä tai haittaa jos kaikki tekisivät samat valinnat kuin itse on tekemässä.
Ensimmäiseen kuuluvat esimerkiksi kulutusvalinnat, kierrätys, jätteiden tuottaminen ja jatkosijoittaminen, ruokailutottumukset jne – tai vaikka jätevesien päästäminen mökkijärveen tai säännöllisesti käytetyn tulisijan nuohouksen laiminlyönti paikassa, jossa tulipalo voi herkästi levitä naapuriin.
Toiseen kategoriaan tulee sitten niitä asioita, joista voi muita vahingoittamatta tinkiä, kuten perannapenkin viikoittainen kitkeminen, sukkalaatikon värikoodaaminen tai tiukat siivousstandardit – kukaan ulkopuolinen ei pahastu siitä että imuroidaan kerran viikossa eikä kahdesti, tai vaihdetaan lakanat yhdellä viikolla sunnuntaina ja toisena keskiviikkona vaikka tavoite olisi tehdä asia viikon välein, peruspyykkien silittäminen jne.
Jos jättää vastaamatta ajallaan hääkutsuun tai pakottaa lapsen harrastuksenvetäjän kysymään kolme kertaa samojen kaavakkeiden palauttamisen perään aiheuttaa muille turhaa kuormitusta. Se ettei ole vitsinyt kirjoittaa kauppalistaa jo kotona ja joutuu siksi kävelemään kauppaan kolme kertaa saadakseen tarvittavat asiat ei juuri ulkopuolisiin vaikuta. Kertoo ihmisestä paljon tunteeko hän mitään vastuuta toimistaan suhteessa muuhun maailmaan vai priorisoiko hän jokaisessa hetkessä kaiken edelle oman mukavuudenhalunsa.
Lisäksi vielä – kannattaa ymmärtää millä voi oikeasti olla suurta merkitystä ja mitkä asiat ovat pelkkiä lillukanvarsia. Aakkosjärjestykseen aseteltu kirjahylly ei ehkä tunnu kovin kiitolliselta asioiden hoidolta jos edunvalvontavaltuutuksesta tai muista aidosti tärkeistä papereista ei ole tietoa kun niillle olisi tarvetta.
Tämäkin on yksi näkökulma. Se, miten korkealla muiden tai omien toiveiden noudattaminen on arvoasteikossa, riippuu ihmisestä. On ihmisiä, joille omien projektien hoitaminen on paljon korkeammalla kuin se, että joku joutuu ehkä odottamaan kaavakkeen palauttamista. En ota kantaa kumpi on oikeassa, tarkoitan vain että arvot ovat ihmisillä hyvin erilaisia. Siksi sellaiset ulkopuoliset heitot, kuin että laske vain rimaa eivät minusta toimi. Ne lillukanvarretkin ovat niin henkilökohtaisia. Minulle on pahastuttu, kun en ole pitänyt jotain asiaa kauhean tärkeänä, ja toiselle ihmiselle se onkin ollut ykkösprioriteetti. Tätä on toki tapahtunut toisinkin päin.
Sen lomakkeen kanssa jahkailijalla on kyse loppujen lopuksi samasta asiasta kuin kroonisella myöhästelijällä, ihmisellä joka ei koskaan oma-alotteisesti palauta lainaamiaan asioita tai asuinkumppanilla joka ei tee mitään taloudenhoidon eteen jollei joku muu ’nalkuta’ asiasta riittävästi… Useimmilla on riittävästi omiakin kuormituksenaiheita elämässään että siihen kaivattaisiin vielä turhaa toisten itsekkyyden aiheuttamaa taakkaa lisäksi.
Yleisesti ottaen (tällaiset pienet, muihin suoraan vaikuttavat, nopeasti hoidettavat ja joka tapauksessa hoidettaviksi tulevat asiat poislukien) täytyy muistaa että elämäntilanteet ja voimavarat vaihtelevat, eikä vaatia mahdottomia muilta eikä itseltään. Harva kai on joka hetki joka asiassa täydellinen.
Joku muu sanoikin täällä osuvasti: ”Hyvin ja järkevästi eläminen on ennen kaikkea kestävyyslaji.” 😊
Tartun pariin asiaan vain osoittaakseni että ei ole yhtä totuutta. Käytän samaa munakennoa kymmeniä kertoja ja ostan siihen aina Hakaniemen hallin irtomyynnistä. Sanomalehtiä ei ole, koska tilaan Hesarin vain diginä, tämä on myös ekologinen valinta.
Koronasta huolimatta käyn esim torilla ja hallissa ja hankin hyviä raaka-aineita. Niistä tehtyjä ruokia voi syödä monta kertaa ja myös pakastaa, se on mielestäni järkevämpää kuin käyttää pakastevihanneksia ruoanlaitossa. Samalla tulee tukeneeksi pientuottajia. Mutta toki aina tilanteen mukaan. Siitä olen varma, että en jaksaisi pyörittää orjallisesti etukäteen tehtyä listaa.
Ei tietenkään ole, eikä ihmisten arvoja voi eikä pidä verrata toisiinsa. Jokaisella on omansa, ja jokaisen tulee toimia siten, kun itsestä tuntuu parhaalta.
En ollut koskaan ajatellut jättteiden lajittelua noin monimutkaisesti. Ja meillä on sentään ollut lapsuudestani asti komposti, paperit on kerätty paperinkeräykseen, muistan vielä kun lapsena pinosin ja niputin sanomalehdet sitä varten ja pahvilla lämmitetty saunaa (koska leiviinuuniin sai laittaa vain kuivaa puuta), lasipurkit ja pullot tuli säilöntäkäyttöön. Meille jätteen lajittelu on sitä, että katsoo jo kaupassa ostoksista syntyvän jätteen määrää, kotona laittaa roskan oikeaan lokeroon ja ulos viedessä ottaa aina jonkun jätejaokkeen tai kaksi ja vie niille kuuluville paikoilleen. Biopusseja on tarpeeksi, aina niitä jostain kertyy.
Viikkosiivous sisältäen jääkaapin (ja päivittäissiivous sisältäen vessan ja keittiön) menee autopilotilla myös, vessa iltaisin, kun viimeiseksi siellä käyn, ja keittiö ruuanlaiton yhteydessä. Taosin täyttää 9 vuotta, kun otin huoneesni siivouksen kokonaan vastuulleni. Nautin luutuamisesta ja puhtaista lakanoista. Viikonloppu alkoi siitä ja alkaa yhä Kauppareissuja varten pitää muistaa tehdä ostoslistaa puhelimeen sisältäen sekä ruuat että muut päivittäistavarat. Se on vähän sellainen jatkuva toiminto, ihan sama, millä menetelmällä teen ostokset. Suurin ongellma tuntuu olevan, että unohdan fyysisesti kaupassa käydessä katsoa sitä puhelinta, mutta yleensä mitään järisyttävää ongelmaa ei tule, koska pyrin listaamaan ostokset jo hyvissä ajoin ennen kuin ne loppuvat. Ehdin ennen tuotteen loppumista käydä kyllä kaupassa toistamiseen joka tapauksessa. Pyykkikone pyörii viikkosiivouksen yhteydessä, ja laskut maksan tai hyväksyn tulevia maksuja kerran kuussa, kun ilmoitus tietystä kuukausittain tuleasta laskusta, joka vaatii hyväksynnän, kilahtaa puhelimeen, samalla kertaa kaikki, iso osa laskuista menee suoraan.
Ruokaa teen niin fiilispohjalta ja tykkään myös arkikokkailusta, että siihen turha alkaa mitään kauaskantoisia suunnitelmia tehdä. Työssäni tulos näkyy hitaasti ja on aika abstraktia. Sen sijaan tänään keittämäni marjakiisseli on hyvin konkreettinen asia, valmistui nopeasti ja on hyvää, ja jos se olisin mennyt pieleen, ei haittaisi, koska huomenna siitä kiisselistä ei ole enää jälkeäkään, siispä homman voi ottaa rennosti.
Oikeasti taidan käyttää kotitöihin käytettävän ajan ajatteluun tai kavereile soitteluun, musiikin tai kirjojen kuunteluun. Ja olen ilmeisesti oppinut minimioimaan normiarkeen liittyvän metatyön. No, silloin kun minulla oli oma auto (Lapissa asuessa se oli pakko), piti vähän suunnitella ja muistaa siihen liittyviä toimenpiteitä. Olen vähän sitä mieltä, että jos juoksevia asioita suunnittelee loputtomiin, se on rasittavuudessaan sama kuin ne tekisi kahteen kertaan.
Olen katsonut ystävääni, jolla käy viikkosiivooja, ja tuntuu, että siihen liittyyvää metatyötä ja valmistelevaa työtä on niin paljon, että hän voisi käyttää sen ajan itse siivoamiseen. Sama vaiva. Niin ja tietysti komentaa teininsä oppimaan kotitöitä myös. Itselläni kävi ulkomailla asuessa siivooja, työnantajan kiinteistö kun oli. Oli vähän ambivalentti olo, kun jääkaapista oli viskattu illaksi hankkimani ruuat pois ja vessan tuotteet oli ratsattu ja käyttökelpoista tavaraa oli mennyt roskiin. Siinä sitten reklamoi ja ohjeista siivojaa. Samalla vaivalla olisin tehnyt homman itse. Vaikka kyllä minäkin siivouspalvelua ja pesulaa käytän tarvittaessa.
En minäkään ajattele lajittelua oikeastaan ollenkaan normaalisti. Kaikki tuo kuvailemani käy automaattisesti, ilman että joudun sitä erikseen pohdiskelemaan. Mutta kirjoitin prosessin auki, koska se, että jokin käy automaattisesti ei tarkoita sitä etteikö taustalla olisi ajatustyötä. Se vain on usein näkymätöntä, kokemuksen ja kokeilun tuomaa tietoa, joka vain ”on” – kunnes prosessin joutuu syystä tai toisesta avaamaan. Tämän takia metatyötä on vaikea jakaa. On hankala kertoa mitä kaikkia asioita pitää ottaa huomioon, jos niitä ei koskaan tarvitse pysähtyä itse analysoimaan. Toisaalta toisen ihmisen voi olla mahdoton huomata, mitä kaikkea vaikka biojätteiden lajittelu vaatiin, jos hän ei juuri koskaan vaihda roskapussia tai vie sitä ulos. Esimerkki on vähän banaali, mutta mielestäni aika havainnollistava.
Juu, riman laskeminen on toisinaan ihan hyväksi. Esimerkiksi itse en koskaan silitä lakanoita, vaikka äitini sitä kauhistelee… Hyvät satiinipuuvillalakanat eivät sitä tarvitse ja kukaan muu ei silitystä tai sen puutetta näe kuin me itse (varsinkaan näin korona-aikaan). Olisihan se luksusta, jos olisi aina silitetyt lakanat, mutta työssäkäyvänä pienten lasten äitinä on muutakin tekemistä, kuten nukkuminen kun se on mahdollista. Hotellissa (tai äitini luona sitten kun korona on ohi) saa sitten nauttia siitä luksuksesta…
Näitä on erilaisia, mitä voi tehdä helpommin ja vaikeammin. Minäkin tingin ensimmäisenä mankeloinnista.
Se kuuluisa ”rima” on niitä juttuja joita voi ja mielestäni pitääkin säätää elämäntilanteen mukaan. Oma jaksaminen kun ei ole vain ”arvo” muiden joukossa, vaan elämisen perusedellytys. Jos ei todellakaan jaksa, silloin ei voi tehdä vaikka miten haluaisi. Ei kukaan huvikseen ole vuodepotilas… Jaksamisen raja taas on kovin henkilökohtainen ja tilannesidonnainen. Ei ihme, että jo antiikissa tunnistettiin käytännöllinen järki omaksi, erittäin vaativaksi hyveekseen.
Olennainen taito siis on oppia erottamaan, mikä on missäkin tilanteessa sopivan tasoista ja mielekästä itsensä haastamista, ja missä menevät toisaalta epäterveellisen löysäilyn ja toisaalta epäterveellisen itserääkin rajat. Kulutus ym. valinnoilla on tottakai suuria vaikutuksia, mutta vain suuressa mittakaavassa. Jos elämäntilanne on kuormittava, on elettävä sen mukaan ja annettava itselle armoa. Pitää muistaa, että usein oman toiminnan eettisyydestä, elämäntapojen terveellisyydestä ym. hyvistä asioista eniten huolehtivat yleensä ne joilla tilanne on jo ennestään aika hyvällä mallilla, kun taas niitä joiden toiminnassa olisi eniten korjaamisen varaa, eivät nämä asiat yleensä pahemmin edes kiinnosta…
Jos ne toimintatavat jotka toimivat aiemmin muuttuvat uhaksi jaksamiselle, niistä kannattaa hellittää -samalla miettien, tarjoaako uusi tilanne sellaisia uusia mahdollisuuksia mitä aiemmin ei ollut. Usein tarjoaa. Tai sitten voi miettiä, voiko taakaksi muodostuneen tavan tauolle laittamista kompensoida jollain muulla. Usein voi. Ja aina kannattaa muistaa, että jos kyseessä on sellainen hyvä tapa joka on itselle pohjimmiltaan tärkeä, niin voi ajatella että kyse on tilapäisestä hengähdystauosta, joka loppuu siinä vaiheessa kun elämä vähän helpottaa. Ja jonka tilalle voi ehkä löytää jonkun sopivamman vaihtoehdon, kun henki taas vähän kulkee.
Sitten taas, kun energiaa riittää, uusiinkin ideoihin ja haasteisiin tarttuminen tuntuu mielekkäältä ja niiden eteen jaksaa jopa ponnistella. Hyvin ja järkevästi eläminen on ennen kaikkea kestävyyslaji.
Tämä on totta, oma jaksaminen sanelee tietysti sen, mitä ylipäänsä pystyy tekemään. Minulla oli tätä kirjoittaessa enemmän mielessä sellainen, että joku ulkopuolinen tai miksei vaikka puoliso neuvoo tekemään jotain ”helpommin”. Mutta sellainen ulkopuolinen heitto on todella heppoinen, sillä kuten sanottu, harvoin ihmiset edes pyrkivät tekemään mitään, millä ei olisi heille mitään merkitystä. Minulle voi joku sanoa, että lopeta siivoaminen, mutta alan voida huonosti ja ympärillä on sotkuista. Minulle siisti ympäristö on myös panostus omaan hyvinvointiin. Joku toinen voi elellä tyytyväisenä pyykkikasojen ja tiskien keskellä, mutta minua sellainen alkaa ennen pitkää ahdistaa. Ei oikein ole vaihtoehto vain lopettaa, koska sen minkä ehkä ajankäyttönä voittaisi, mielenrauhassa häviäisi. Tietysti on eroa siinä, kuinka paljon aikaa siivoamiseen käyttää. En minäkään jaksa keittiön sokkeleita jynssätä kuin jouluksi. Mutta tiskit hoidetaan joka päivä, ellei olla vatsataudissa sängynpohjalla.
Tämä kirjoitus oli naulan kantaan, kiitos! Ymmärsin niin hyvin pointtisi, esimerkkinä juurikin esim. puoliso, joka neuvoo laskemaan rimaa. Muutenkin blogisi on mahtava, huomaan nyökytteleväni jokaisen kirjoituksen kohdalla 😀
Kiitos ihanasta palautteesta!