Elokuu kutsuu jälleen

Vuoden paras kuukausi on ihan kohta käsillä, ja tuskin maltan odottaa. Kuten joka vuosi, elokuun alku kutkuttaa paljon enemmän kuin uuden vuoden vaihde. Elokuussa kaikki on mahtavaa: sää on vielä lämmin, eikä todellisesta syksystä ole vielä tietoakaan. Työt ja koulut kuitenkin alkavat, mistä pidän kovasti, sillä en ole kauhean hyvä lomailija, Minulle sopii parhaiten vankat rutiinit ja ennalta arvattava arki. Toisaalta koko syksy avautuu edessä aivan virheettömänä, ja sen lopussa häämöttää lempijuhlani joulu. Elokuu on myös lupaus omasta ajasta. Sosiaalinen kiintiöni täytyy yleensä loman aikana niin piripintaan, että pari ensimmäistä arkipäivää menee siihen, että vain nautin yksinolon ihanuudesta.

Koska en tietenkään saanut sellaista viikon kotityölomaa, josta kesän alussa haaveilin, kotiprojektit eivät ole liiemmin edenneet. Sohvatyynyjen täyttö ei ollut listalla, mutta ai että olen tyytyväinen lopputulokseen! Parvekkeen suhteen päätin, että tehty on parempi kuin täydellinen. Jätin siis rallit paikoilleen, päätin kurkata niiden alla vasta syksyllä. Sen sijaan laitoin niiden päälle eteisen vanhan kuramaton, istutin kukkalaatikot täyteen samettiruusuja, ja kannoin melkein kaikki huonekasvit parvekkeelle nauttimaan kesän lämmöstä. Vaatepinojen perkaus on edistynyt myös, joskaan ei vielä ihan loppuun asti. Olen onnistunut lahjoittamaan vanhoja lastenvaatteita runsaasti eteenpäin, ja vein Fidalle kaksi kassia aikuisten vaatteita. Tekstiilijätepussi odottaa edelleen kuskaamista, ja pieneksi jääneitä kenkiä pitäisi vielä siistiä kierrätystä varten. Elokuu on oivallinen ajankohta näidenkin viimeisten rippeiden hoitamiseen.

Tykkään tästä vihreästä somistuksesta parvekkeellani.

Tänä vuonna elokuun innostus suuntautuu vähän eri tavoin kuin ennen. Keväällä leikattu polvi on edelleen kuntoutusvaiheessa, mutta yllättäen vapaa kesäloma ei ole ollut sen kannalta otollisinta aikaa. Kun arjesta puuttuu tiukat raamit, on paljon hankalampi pitää treeniajoista kiinni. Kun suurin osa kuntoutuksesta on oman päättäväisyyden varassa, asiaa helpottaa huomattavasti, että päivät ovat ennakoitavissa. Eturistisiteen leikkauksesta kuntoutumiseen menee aina 6-9 kuukautta, minun tapauksessani luultavasti enemmänkin, sillä polvesta repesi myös sisäsivun nivelside. Kuntoutus on henkisesti aika puuduttavaa, fyysisesti välillä kivuliasta, ja sitä pitää tehdä paljon. Motivaatio on korkealla, mutta työtä on runsaasti.

Toivon, että olisin heinäkuussa voinut keskittyä väitöskirjaan kunnolla, mutta itsekurini ei riittänyt heräämään joka aamu kuudelta, jotta olisin saanut pari tuntia keskeytyksetöntä työaikaa joka aamu. Tästä voin syyttää vain itseäni, mutta oikeasti syytän kyllä juuri loman tuomaa epäsäännöllistä elämää. Herätäkseen aamulla, pitäisi mennä myös illalla ajoissa nukkumaan, mutta jostain syystä koko perheen rytmi kellahtaa aina lomilla kovin iltapainotteiseksi. Mistähän sekin johtuu? Mielessä on väitöskirjan lisäksi pari muutakin kirjoitusideaa, blogipostauksia ja vaikka mitä. Ehkä juuri siksi elokuun kutsu kaikuukin niin voimakkaana tänä vuonna, on niin paljon sellaista, mihin haluaisin päästä uppoutumaan.

Summa summarum en malta odottaa, että pääsen taas tekemään arjen ruokalistoja, teippaamaan harrastuskalenterin jääkaapin oveen ja ylipäätään nauttimaan siitä, että tiedän jokseenkin varmasti, mitä minäkin päivänä tapahtuu. Onko siellä muita yhtään samoissa fiiliksissä?

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.