Viikon vinkit: Matkailun hankaluudesta, vaatekaapin karsimisesta sekä pikasiivouksesta

Tämä oli hauska kolumni matkustamisen epämukavuudesta. Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että kun matkasta kertoo, ihmiset odottavan kaiken olleen mahtavaa, eivätkä odota kuulevansa minkäänlaista valitusta. Itse valitsen lomakohteet yleensä niin, että perillä ei pitäisi tulla suuria pettymyksiä, mutta sen sijaan se itse matkustaminen, siis paikasta toiseen siirtyminen kaikkineen on minusta aina ollut todella rasittavaa. Pakkaaminen, purkaminen, erilaisilla asemilla odottelu, asemalta päämäärään siirtyminen ja kaikki se asettumisen ja löytämisen hässäkkä on hyvin väsyttävää ja hankalaa. Siinä mielessä pystyin sympatiseeraamaan myös tämän kolumnin kirjoittajaa. (MeNaiset)

Tässäpä jälleen yksi menetelmä liian täyden vaatekaapin kanssa painiville. Tämä kuulostaa minusta vähän monimutkaiselta, mutta eri ihmisille sopii erilaiset tyylit, joten varmasti tällekin löytyy kannattajansa. Tässä siis ensin päätetään montako vaatetta tarvitsee (katsomatta kaappiin) ja sitten vasta karsitaan. (Kodin Kuvalehti via MeNaiset)

Iltalehdessä tarjoillaan kolmen minuutin niksi pikasiivoukseen. Ideana on, että kun tasot siivotaan tyhjiksi, kaikki alkaa näyttää siistimmältä. Kyllä tässä varmasti perää onkin. Mutta minun tekisi mieli kehittää tätä eteenpäin, tosin aikaa menee silloin enemmän. Kehittelen tästä omaa postausta tai podcastia lähiaikoina.

Tällä viikolla testasin blogissa, miten etikan ja soodan yhdistelmä toimii tositoimissa viemärin avaajana. Lue tulokset täältä.

Perjantain podcastissa puolestaan juttelin kirppiksistä, käytettyjen vaatteiden ostamisesta sekä siitä, miksi minulla on joskus vähän kynnystä ostaa käytettyä.

Viikon vinkit: raivauspeli, laadukkaat vaatteet ja minimalismia

Kotiliedessä raivataan tavaroita 1–7-menetelmällä. Näitä erilaisia tavaroiden karsimispelejä on monenlaisia, tämä näyttää olevan versio minimalismipelistä.

Mistä tunnistaa laadukkaan vaatteen? Se voi olla haasteellista, mutta Rinna Saramäki antaa 5 vinkkiä, joiden avulla virheostoksia voi välttää. Esimerkiksi: jos ostaa halvan vaatteen, kannattaa ostaa yksinkertainen. Monimutkainen ja halpa on melko varmasti huono yhdistelmä. (MeNaiset)

Pitkään seuraamani Ostolakossa-blogi on muuttunut mielenkiintoiseksi yhdistelmäksi asiantuntevia kosmetiikkapostauksia sekä minimalismikirjoituksia. Molemmat aiheet kiinnostavat minua, joten seuraan blogia edelleen suurella kiinnostuksella. Tässä postauksessa Virve pohtii, kuinka minimalismi vapauttaa päätöksenteosta. Jos vaihtoehtoja ei ole, ei tarvitse myöskään valita. Tässä täytyy todeta, että omat lähtökohtani ovat tietysti hyvin erilaiset, sillä työkseen kosmetiikasta kirjoittavalla ihmisellä on tietysti automaattisesti kosmetiikan suhteen valinnanvaraa huimat määrät. Siitä huolimatta en sanoisi, että pelkästään minimalismi olisi vastaus valintaväsymykseen. Nimittäin saahan sitä omistaa useampia, mutta ottaa käyttöön vain yhden. Tämä on aina ollut oma systeemini, ja lopputulos on sama; valintaväsymystä ei tule.

Tällä viikolla olen raportoin pitkästä aikaa siitä, mitä vaateostoksille tai oikeastaan niiden välttämiselle kuuluu. Kirjoitin myös siitä, miten vaikeaa on heittää vanhaa kosmetiikkaa roskiin, vaikka järki sanookin että vanhentuneet tuotteet eivät ole hyväksi.

Viikon podcastissa juttelen siitä, millä tavalla vaatteiden ostolakko on vaikuttanut ajatusmaailmaani. Jotain on muuttunut kokonaan, mutta jotkut asiat ovat vain muuttaneet muotoaan. Podcastin voi kuunnella tästä alta.

Arkijärki-podcast #61

Viikon vinkit: muovin vähennys, hävikkiruokaa ja paistinpannuja

Tässä jutussa listataan runsaasti keinoja, joilla muovin kulutusta voi vähentää. Osa on ihan hyviä, siis sellaisia helposti toteutettavia, mutta osa on vähän ristiriitaisia. Esimerkiksi neuvotaan käyttämään muovisten jääpalamuottien sijasta metallisia. Mutta jos omistaa muovisen muotin, olisi hölmöä olla käyttämättä sitä, jos siinä ei ole mitään vikaa. Kertakäyttöiset jääpalapussit voi korvata kestomuoteilla, mutta jos on toimiva muovituote, on minusta ekologisempaa käyttää sitä, kuin heittää roskiin ja hankkia uusi. (Anna.fi)

Tästä ideasta pidän: kauppias jakaa ilmaiseksi hävikkiruuan asiakkaille. Jos ruoka olisi muutenkin menossa roskiin, niin miksei sitä voisi jakaa ilmaiseksi jollekin käyttöön. Ihmiset rakastavat ilmaista, ja jos sillä lailla estetään hävikkiä, niin aina parempi. (IS)

Loppuun hyvä kertaus paistinpannujen käsittelystä. Tässä jutussa runsaasti hyviä ohjeita, joilla pannu pysyy hyvänä pitkään. En tiennyt, että tyhjää pannua ei pitäisi lämmittää, vaan aina pitäisi laittaa vaikka öljytilkka pannulle. Jutusta löytyy monta muutakin hyvää vinkkiä. (IS)

Tällä viikolla heitin ikivanhan meikkituotteen menemään. Tajusin muuten samalla, että on aika käydä meikit muutenkin läpi, tästä varmasti lisää juttua ensi viikolla.

Perjantain podcastissa puolestaan pohdin nollahukkaelämää, ja sen hyviä ja huonoja puolia.

Viikon vinkit: Treenivaatteet, kasviksia lisää ja konmarikokemuksia

Miten treenivaatteet saa raikkaiksi? Hien haju tarttuu helposti keinokuituisiin urheiluvaatteisiin. Tässä linkissä on paljon vinkkejä vaatteiden puhdistamiseksi. Omasta kokemuksesta sanoisin, että treenivaatteita voi aivan hyvin pestä myös 60°C pesussa, en ole huomannut että niille tapahtuisi mitään. Samoin olen laittanut etikkaa suoraan pesukoneen huuhteluainelokeroon, ja tämä kikka toimii myös. (anna.fi)

Tuntuuko kasvisten lisääminen ruokavalioon vaikealta? Tiedän miltä se tuntuu, koska vuosikausia minulla oli juuri se fiilis. Ennen kuin aloitin elämäni kasvissuosijana viime lokakuun alussa, olisin voinut allekirjoittaa jokaisen näistä tämän artikkelin väitteistä. Kasvisten lisääminen tuntui työläältä, vaikealta ja monimutkaiselta. Tämä Ylen juttu on kuitenkin hyvä, tässä arjen asiantuntijat kertovat, miten näistä haasteista pääsee yli. Minäkin ajattelin ennen, että kasvisruoan tekeminen on vaikeaa, mutta olen oivaltanut, että pastan sekaan voi heittää ihan hyvin kasviksia kanan tilalle, tai että jauhelihan voi aina korvata soijarouheella. (YLE)

MeNaiset tuntuu kirjoittavan konmarista vähän väliä, se minunkin haastattelu oli otsikoitu marittamiseksi. Tässä yhden ihmisen kokemuksia konmarista ja millaisia oivalluksia raivausprosessi herätti. En tiedä, onko konmari lopulta kovin erilainen kokemus muusta systemaattisesta tavaran vähentämisestä, luulen että samat oivallukset tulisivat vastaan millä tahansa menetelmällä.

Tällä viikolla kerroin blogissa, kuinka kesytin karmeaan kuntoon päässeen keittiön laatikon. Jutussa herkullisia ennen ja jälkeen -kuvia.

Perjantain podcastissa puolestaan kerron kirjoistani, joita riittää jokaisen pöydän päälle pinoksi ja lisäksi usempaan kirjahyllyyn. Kerron myös siitä, miksi tämä ei ole ongelma, ja miksi rakkaista harrastustavaroista ei muutenkaan pitäisi ottaa liikaa stressiä.

Arkijärki-podcast 59

Viikon vinkit: Talouspaperitesti, kierrättämisen vaikeus ja Konmari-matkalaukku

Uusimmassa Kuluttaja-lehdessä oli kiinnostava testi, jossa vertailtiin talouspapereita. Minusta oli hälyttävää, että kolmesta paperista liukeni ruokaan kemikaaleja. Vaikutti siltä, että eniten niitä lähtee kierrätyskuidusta valmistetuista papereista, joita valkaistaa optisilla kirkasteilla. Meillä on aina talouspaperirulla keittiössä, mutta en ole koskaan miettinyt, mihin sitä oikeastaan käytetään. Täytyykin ottaa tarkasteluun tämä aihe! (Linkki vie Ilta-Sanomien sivuille)

YLEllä on pitkä juttu muovin kierrätyksestä. Suurin este kierrättämiselle on se, että keräyslaatikko on liian kaukana. Voin eläytyä tähän täydellisesti. Niin kauan kun muovia piti kantaa noin 200 metrin päähän kotiovelta, kierrätyksestä ei meinannut tulla mitään. Kun muovilaatikot ilmestyivät roskakatokseen, kierrätys ei ole ollut mikään ongelma. Tässä näkee, että ihmiset kyllä kierrättävät, jos se tehdään heille riittävän helpoksi. Ja kuka sen mahdollistaa? No tietenkin kaupungit, kunnat ja viime kädessä valtio. Juttu on kiinnostavaa luettavaa muutenkin, mikäli muovinkierrätys kiinnostaa.

Miten Marie Kondo pakkaa matkalaukkunsa? Se selviää videon kera tästä linkistä. (Iltalehti)

Tällä viikolla Arkijärki tarjoili hyviä vinkkejä siitä, miten pakkaskelit kannattaa hyödyntää siivouksessa. Tällä hetkellä mittari näyttää -16°C, joten teksti on edelleen ajankohtainen.

Keskiviikkona pohdin uudenlaista näkökulmaa siihen vaatteiden lahjoittamiseen. Mitä jos lopettaisimme tuskailun sen kanssa, että vaatteiden huolittelemiseen ja korjaamiseen menee niin paljon aikaa ja jopa rahaa, ja sen sijasta alkaisimmekin ajatella asiaa hyväntekeväisyyden näkökulmasta. Vaatteen siistimiseen käytetty aika on lahjoitus hyväntekeväisyyteen, se säästää järjestön resursseja ja vaatteelle voi laittaa korkeamman hinnan. Moni haluaa auttaa, ja tämä on yksi tapa lahjoittaa omaa aikaa.

Tämän viikon podcastissa mietin, pitääkö kaiken aina olla niin helppoa ja nopeaa? Mistä pitää luopua, jos haluaa nopeimman ja helpoimman vaihtoehdon? Podcastin voi kuunnella tästä alta, sen kesto on 15 minuuttia.

Viikon vinkit: korjattavat koneet, leipäpussiongelma ja vaatehaaste

Tällä viikolla uutisissa kerrottiin, että EU ryhtyy vaatimaan kodinkoneilta korjattavuutta. Siis sitä, ettei rikkoontuneen tilalle pitäisi aina ostaa uutta, vaan että laitteen korjaamisen pitäisi olla aina mahdollista. Myös vanhenemaan suunnitellut laitteet kielletteäisiin. Tämän uuden toimintatavan pitäisi tulla voimaan parin vuoden päästä. (Iltalehti)

Olen usein miettinyt, että sellaiset ikkunalliset paperipussit ovat älyttömiä. Niissä on kahta materiaalia, joka tekee kierrättämisestä hankalaa. Sitten opin, että osa noista pusseista onkin biojätekelpoisia läpinäkyvästä osasta huolimatta! Tarkalleen ottaen S-ryhmän pussit ovat biohajoavia. Mutta jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, Lidlin ja K-ryhmän pussit eivät kelpaa biojätteisiin. Miten turhauttavaa! Eli jos ostat leivät Alepasta tai Prismasta, pussi kelpaa kierrätykseen mutta K-kaupan pussit pitää laittaa sekajätteeseen. Jos kerran voidaan yksimielisesti lopettaa niiden pienten muovipussien tyrkyttäminen joka paikassa, niin eikö nyt voitaisi systemaattisesti siirtyä näissäkin yhtenäiseen käytäntöön. Hei Lidl ja Kesko! Milloin teidän pussit muuttuvat biojätekelpoisiksi?!

Loppuun erään nuoren naisen vaatepohdintoja. Tiedostavana itseään pitävä ihminen havahtuu jälleen kerran vaatteiden paljouteen, ja keksii itselleen vaatehaasteen: Max 2 vaateostoa kuukaudessa, saldoa ei saa siirtää seuraavalle kuulle, hintakattoa ei ole mutta halpa ostos ei oikeuta ostamaan enempää. Haasteeseen ei kuulu sukat, alusvaatteet ja urheiluvaatteet. Tarkastelin viime vuoden ostokirjanpitoa, ja totesin että jos ostoista lasketaan pois nuo edellämainitut, kokonaismäärä olisi mahtunut kirkkaasti näiden sääntöjen mahdollistamaan ostomäärään. Mutta ostin yleensä kerralla enemmän vaatteita, ja sitten vastapainona en moneen kuukauteen ostanut mitään. Sanoisinkin, että tehokkain tapa vähentää ostettujen vaatteiden määrää, on pyrkiä mahdollisimman moneen nollakuukauteen. (uusimuusa.fi)

MeNaiset Tavarataidot
MeNaiset haastatteli minua tämän viikon lehteen.

Tällä viikolla kirjoitin blogiin vain yhden jutun: arvostelin Netflixillä pyörivän Marie Kondon siivousohjelman. Ilahduin positiivisesti siitä, että Marielle ei tuntunut olevan ongelma poiketa omista säännöistään tarpeen vaatiessa.

Lisäksi tällä viikolla MeNaiset haastatteli minua sekä nettilehteen että printtilehteen siitä, miten vaatteet lahjoitetaan oikeaoppisesti. Nettilehden juttu luettavissa täällä.

Viikon podcastissa juttelen siitä, miten lastenhuoneen lelukaaosta voisi yrittää hallita.

Viikon vinkit: nollahukkatesti, ostolakkoja ja jäteuutinen

Tänä vuonna kehitän näitä viikon vinkkejä sillä tavalla, että varsinaisten linkkien perään laitan myös linkit kaikkiin blogikirjoituksiin ja podcastiin, jonka olen ko. viikon aikana julkaissut. Jos siis et ole ehtinyt käydä lukemassa blogia viikon varrella, sunnuntaisin on täältä helppo kurkata kaikki uudet tekstit.

Ensimmäisenä linkkaan bloggajakollega Ilanan todella kiinnostavan raportin siitä, miten kävi kun 5-henkinen perhe pyrki elämään viikon mahdollisimman vähän jätettä tuottaen. Mukana ensin vertailuviikko, ja sitten testiviikko ja sen jälkeen analyysiä siitä, miten meni. Ilana havaitsi mm. että ruoanlaittoon ja kaupassakäymiseen meni merkittävästi enemmän aikaa nollahukkaviikon aikana. Jätteiden vähentäminen ei todella käy ihan yksinkertaisesti, etenkin ruokapakkauksista tulee todella paljon roskaa. Vaihtoehtona on usein hakea ruoka huomattavasti kauempaa kuin ennen.

Erilaiset ostolakot ovat nousseet suosioon, ja tässä YLEn jutussa haastatellaan paria ihmistä, jotka ovat pitäneet hyvin tiukat ostolakkovuodet. He eivät ainakaan omien sanojensa mukaan ole ostaneet juuri muuta kuin ruokaa, ja silti selvinneet vuodesta oikein hyvin. Näistä kokemuksista on mielenkiintoista lukea, vaikka itse näin tiukkaan lakkoon haluaisi ryhtyä.

Vuoden alkuun positiivinen uutinen: vain prosentin verran jätteestä päätyy kaatopaikalle, ja tämä on tilasto vuodelta 2017. Iso osa jätteestä poltetaan, mutta 39% kierrätetään muulla tavalla. Polttamisessa on omat ongelmansa, mutta on se sentään parempi kuin haudata maahan.

Arkijarki.netissä tällä viikolla:

Maanantaina julkaisin kattavat ohjeet kaikille, jotka haluavat että heidän lahjoittamansa vaatteet päätyvät vielä uudelleen käyttöön. Näin lahjoitat vaatteet oikein.  Ilmeisesti ohjeille on ollut kysyntää, sillä tekstiä on jaettu jo monta sataa kertaa.

Sen jälkeen kirjoitin siitä, miten tänä vuonna aion seurata juuri näiden omien lahjoitusvaatteiden määrää ja laatua. Tiedän jo paljonko tuotan tekstiilijätettä, kuin myös sen paljonko ostan uutta. Mutta kuinka paljon kaapista poistuu käyttökelpoista vaatetta, ja mihin ne menevät?

Tämän viikon podcastissa pääsen sitten vastaamaan niihin reaktioihin, joita ensimmäinen lahjoitustekstini aiheutti. Muutamat julistivat, että eivät aio edes yrittää kierrättää, jos se kerran on tehty noin vaikeaksi. Hassua tässä on vain se, että sehän ei muuta vaatteen loppukohtaloa millään tavalla! Perustelen myös painokkaasti, miksi H&M:n keräykset eivät ole minusta hyvä vaihtoehto. Podcastin voi kuunnella tästä alta.

Arkijärki: blogi ja podcast

Viikon vinkit: konmaria, joulukukkia ja hygieniset leikkuulaudat

Kiti Kokkonen kokeili konmaria. Lopputuloksena oli kattoa hipova pino poistettavia vaatteita. Mutta mitä on mennyt pieleen, kun fiilikset olivat operaation jälkeen raskaat, eivätkä suinkaan euforiset? (anna.fi)

Saitko joulukukkia, joita et halua heittää pois? Tässä jutussa kerrotaan, miten joulukukat saa kukkimaan uudelleen ensi syksynä. Se tosin vaatii aika paljon vaivannäköä, mutta arvelen että viherpeukaloita saattaisi kiinnostaa. Itse olen tyrkännyt kukinnan lopettaneen joulutähden parvekeruukkuun muiden kukkien jatkoksi. Siellä se menestyi hyvin, vaikka ei kukkinutkaan uudestaan. (mtv.fi)

Tämä on kiinnostava juttu: onko puu hygienisempi materiaali leikkuulaudoille kuin muovi? Olen itse alkanut miettiä muovisten leikkulautojen mikromuovi-ilmiötä. Tervällä veitsellä leikatessa oletan, että muovista irtoaa pieniä paloja ruokaa. Mutta ajatus raa’asta kanasta puisella leikkuulaudalla on vähän ällöttävä. Tulisiko puu todella puhtaaksi käsitiskissä? Olen nähnyt lasisen leikkuulaudan, jonka väitettiin olevan veitsiystävällinen. Siis että veitset eivät tylsistyisi. Tämä ratkaisisi hygieniaongelman, mutta toimiiko se käytössä? Onko joku kokeillut? (Tekniikanmaailma)

Viikon vinkit: SER-jätteiden kierrätys, nopea joulusiivous ja huvittavat sisustuselementit

Olen viime viikkoina noukkinut valaisimia ja jopa rikkaimurin sekä metalli- että sekajäteastioista taloyhtiön roskakatoksesta. Se, että sähköromua yritetään dumpata muun jätteen joukkoon, ärsyttää minua aivan suunnattomasti. Tämä YLEn juttu ghanalaisista romupihoista, joissa ihmiset purkavat länsimaista tuotua elektroniikkaa henkensä kaupalla, pitäisi selittää riittävän selvästi, miksi elektroniikkajäte pitää aina kierrättää asianmukaisesti. Jos sähkö- ja elektroniikkaromunsa vie niille tarkoitettuun lailliseen keräykseen, ne puretaan turvallisesti. Jos hylkää roinansa jonnekin tienposkeen, ei voi tietää, minne laite lopulta päätyy. Mahdollisesti laittomasti Ghanaan. Kumman tavan valitset?

Martat osaavat keskittyä olennaiseen. Jos joulusiivous on tekemättä, Martoilta löytyy nopean joulusiivouksen ohje. Hauskaa siinä on se, että käytännössä lista on aivan sama, minkä minäkin kirjoitin eilen. Omalla listalla oli lakanoiden ja pyyhkeiden vaihtaminen, mutta puuttui pölyjen pyyhkiminen. Muuten olen näköjään varsin samalla linjalla Marttojen kanssa, mikä ei kyllä yllätä lainkaan.

Törmäsin tähän vanhaan juttuun mutta se nauratti, joten laitan tähän loppukevennykseksi: ”sisustuselementit”, jotka siivotaan aina piiloon, kun pitäisi ottaa edustavia valokuvia. Nämä kuvat edustavat kokemukseni mukaan todellisuutta aidoimmillaan. Kenen keittiönpöytä ei joskus hautautuisi kaikenlaisen epämääräisen sekatavaran alle? Ja kukapa ei olisi taistellut sähköjohtojen kanssa, jotka solmiutuvat keskenään pöydän alla. Joskus on hauska nähdä, että muilla on ihan samat ongelmat.

Viikon vinkit: pikamuoti, muoviroskat Suomessa ja aineettomat joululahjat

Vuoden 2018 turhakkeeksi valittiin pikamuoti. Tämä on hyvä muistutus siitä, että vain lyhytaikaiseen käyttöön tarkoitettu vaate ei ole erityisen hyvä ratkaisu. Kyse ei ole vain siitä, millainen elinkaari vaatteella on käytössä, vaan myös siitä, että nopeasti muuttuvat syklit johtavat siihen, että iso osa vaatteista ei koskaan edes päädy sinne kaappiin saakka. Iltasanomien jutussa mainitaan, että keskimäärin uusi vaate on aktiivisessa käytössä pari kuukautta. Se tuntuu ihan käsittämättömän lyhyeltä ajalta.

Tässä YLEn jutussa käsitellään muovin kierrätystä ja muoviroskaa nimenomaan Suomessa. Esimerkiksi elintarvikkeiden pakkaaminen muoviin on monin tavoin järkevää, sillä se mm. vähentää ruokahävikkiä, sillä tuotteet säilyvät pidempään. Muovipakkauksen osuus elintarvikkeen kokonaisesta ekokuormasta on yleensä suhteellisen pieni. Minusta muovin hysteerinen välttäminen on Suomessa muutenkin turhaa, sillä kuten sanottu, materiaalin voi vastuullisesti kierrättää. Ei se muovipussi päädy Itämereen, jollei sitä sinne itse heitä. Ulkomailla matkustaessa tilanne on aivan toinen, sillä samanlaista toimivaa jätteidenkäsittelyjärjestelmää ei välttämättä ole lainkaan. 

Hesarin jutut ovat ärsyttävästi usein maksumuurin takana, mutta tämä juttu aineettomista joululahjoista on niin hyvä, että suosittelen sitä muurista huolimatta. Erinomainen muistutus on, että usein aineeton lahja on parhaimmillaan, jos antaja liittää lahjaan oman seuransa. Siis niin, että lupaa lähteä kaveriksi elokuviin, kahville, metsäretkelle, urheilumatsiin tai mikä lahjana sitten onkaan. Elämykset ovat monesti parhaita jaettuna, niin että kokemuksesta voi yhdessä keskustella ja iloita. Jutussa muistutetaan myös, että omia taitojaan voi myös lahjoittaa. Voi ruveta it-tueksi, korjausompelijaksi tai tarjota apua jossain muussa asiassa, jossa on hyvä. Tai sitten voi antaa ”lahjakortteja”, joissa voi vaikka tarjota autoaan käyttöön autottomalle, esimerkiksi sitä varten että jotain isompaa tavaraa saadaan kuljetettua paikasta toiseen. Minä sain tuoreena opiskelijana äidiltäni reseptivihkon, johon hän oli kerännyt helppoja ja edullisia kotiruokia, ja tilaa oli myös omille resepteille. Tällaiset aineettomat lahjat vaativat useimmiten vähän enemmän vaivannäköä, kuin kaupasta ostettu valmis asia, mutta juuri se tekeekin niistä niin ihania.