Kas näin pettää muisti

No niin, sain lukijalta aiheellista palautetta liittyen aiempaan raporttiini loppukesän ostoksista. Minähän väitin siellä sujuvasti, että heinäkuu oli nollakuukausi. EI OLLUT. Valehtelin hyvässä uskossa, sillä ennen kuin asiasta huomautettiin, en vaan oikeasti muistanut. Minähän harrastin perinteistä terapiashoppailua heinäkuussa Kööpenhaminassa, ja ostin Uniqlosta koko kassillisen vaatteita.

Tämä, rakkaat lukijat, on se syy, miksi vaatekirjanpito on niin tärkeä. Tästä johtuu se, miksi aiemmin kuvittelin, että en osta juuri lainkaan vaatteita, enkä ainakaan käytä niihin rahaa. Olen valtavan taitava unohtelemaan aktiivisesti omia ostoksiani. Sitten väitän vilpittömästi, että en ole ostanut mitään. Oikeasti pitäisi sanoa, että en muista ostaneeni mitään. Nuo heinäkuun ostokset puuttuivat kirjanpidosta, koska olin vähän kuormittuneessa tilassa muutenkin (siksi myös terapiashoppailu). Lisäsin ne nyt sinne, ja muistutin itseäni, että on aiheellista merkitä ostokset aina samantien. Muuten käy näin. Näköjään edes tämä julkinen raportointi ei takaa sitä, että muistaisin ostokset vielä kuukauden päästä.

Tämä on jo kertaalleen ollut esillä. Terapiaostos heinäkuulta.

Minulla on muuten radikaali suunnitelma tätä syksyä ajatellen. Päätin etten mene yhteenkään alennusmyyntiin enkä ystävämyyntiin. En nyt kesän shoppailuiden jäljiltä tarvitse yhtään mitään ”uutta kivaa”. (Yöpaidan aion edelleen ostaa, jos tulee vastaan kaunis, sekä alusvaatteita poistettujen tilalle.) Alkukesästä vaivannut ostohimo on selvästi palannut, haluan vain tehdä löytöjä, säästää ostamalla halpaa ja ihastella näitä mahtavia ostoksia, joita ei siis ole tulossa. Huomasin, että syksyn alepäivärumba alkaa lähestyä, ja sehän on yleensä ollut minulle se kompastuskivi. Olen aina selittänyt kaikki ostokset edullisilla hinnoilla, mutta päätin tänä syksynä tehdä poikkeuksen. En mene, en osta.

Olisi kyllä kiinnostavaa selvittää, mitä tämä ostohimo nyt on oikein iskenyt. Alunperin olin todella motivoitunut vähentämään ostoksia, ja sain hyvän fiiliksen siitä, etten ostanut mitään. Nyt on tilanne jotenkin kääntynyt päälaelleen, ja haluaisin takaisin ”metsästämään” kaupoille. Johonkin tällaiseen tämä eniten liittyykin, ei niinkään siihen, että aidosti kaipaisin uusia vaatteita. Niitähän minulla riittää. Sen sijaan kaipaan sitä etsimisen ja löytämisen tuomaa huumaa. Pitäisi suunnata tämä löytämisen ilo omaan kaappiin!

Loppukesän vaateraportti

Huomasin, että olen jättänyt heinäkuun vaateostokset raportoimatta. Se on helppo tehdä: kesäkuun shoppailureissun vastapainoksi en ostanut heinäkuussa lainkaan vaatteita, kenkiä tai asusteita. Täydellisiä nollakuukausia on nyt kaksi kuluneista kahdeksasta.

Elokuussa tein seuraavat hankinnat:

  • kevyet kaupunkilenkkarit
  • 3 paria urheilusukkia

Lenkkariostoksiin vaikutti se, että puoliso yllytti. Hänellä ei ole mitään ostorajoitteita ja hän on hyvä shoppailemaan. Hän huomasi keskustassa maahantuojan outletin, ja siellä hyvin edullisia urheiluvaatteita. Jos olisin ollut yksin liikkeellä, kengät olisivat jääneet ostamatta. Mutta nyt kun kotijoukot kannustivat, ostin sitten parilla kympillä kivat ja kevyet lenkkarit syksyksi. Näistä on vähän huono omatunto kyllä. Eivät olleet mitenkään välttämättömät.

Sen sijaan urheilusukista en kanna syyllisyyttä. Minulla oli ennestään yhdet pitkävartiset urheilusukat, jotka olivat peräisin jostain 90-luvulta. Veikkaan että käyttökertoja on tullut tuhansia. Nämä vanhat sukat ovat juuri menossa puhki, ja elastaani on varresta aika päivää sitten kulahtanut pois. Kolme paria asiallisia mustia urheilusukkia oli järkevä ja tarpeellinen hankinta.

lenkkarit

Tällaiset ne ovat, aika kivat minusta!

Mitähän tästä kesästä nyt sanoisi? Kesäkuussa shoppailin sydämeni kyllyydestä, ja tietoisesti jätin kaikki rajoitukset pois. Heinäkuussa en ostanut mitään, ja elokuu oli maltillinen välimuoto, joka sisälsi sekä järkevän täydennyksen että kivan mutta  ei välttämättömän heräteostoksen. Laidasta laitaan on siis liikuttu. Jostain syystä uusien tavaroiden halu ei ole kokonaan laantunut, vaikka annoinkin itselleni luvan kesäkuussa hurvitella. Tällä hetkellä kiinnostus kohdistuu kuitenkin kirppiksiin, epäilemättä lievän ostokrapulan takia edelleen. Olen jotenkin selittänyt itselleni, että käytettyjen vaatteiden ostaminen ei ole niin suuri synti. Mutta jos en tarvitse, miksi ostaisin?

Ja tässä heti esimerkki: Löysin viime viikolla nettikirppikseltä Marimekon repun, jota olen ihaillut kuvissa. Se olisi edullinen, siistissä kunnossa ja minusta aika ihana. Tarvetta sille ei tosin ole. Minulla on hyvä, tyylikäs ja toimiva reppu. Mutta tämä olisi eri värinen ja tosi kiva ja käytetty ja vielä hyvään hintaankin – ihan hyväksyttävä ostos siis, eikö niin? Vaiko sittenkin turhake? Meneekö maailma pilalle, jos ostan käytetyn tavaran, jota luultavasti käyttäisin monia vuosia, mutta jota en välttämättä tarvitse?

Mitä te sanotte? Ostaisinko repun vai en?

Terapiashoppailua Strøgetillä

Pari viikkoa sitten tuntui vielä siltä, että heinäkuu tulee mukavasti tasapainottamaan kesäkuun shoppailuryöpsähdystä, mutta toisin kävi. Kaikki menikin hyvin yli puolen välin, mutta sitten päädyin harrastamaan perinteistä shoppailuterapiaa, ja sinne meni se nollakuukausi. Takana oli useampi viikko ei niin rentouttavaa lomailua. Sitten yhden erityisen rankan viikon päätteeksi päädyin Kööpenhaminan keskustaan, käytössäni tunti aikaa yksin Strøgetillä. Päätin lepuuttaa hermojani vaateostoksilla.

Tämä oli nyt sitä rehellistä, ihka-aitoa shoppailua. Tarkoitus oli mennä kauppaan, löytää sieltä kivoja vaatteita, ja sitten nauttia ostotapahtuman tuomasta endorfiinipurskeesta. Yritin ensin olla fiksu, ja ostaa uusia alusvaatteita Triumphilta, mutta vierailu liikkeeseen aiheutti lähinnä ahdistusta. (Miksi sopivien alusvaatteiden löytäminen on niin vaikeaa?) Pakenin alushousujen keskeltä ja helpotuksekseni näin vähän matkan päässä Uniqlon. Se on täydellinen terapiakauppa. Hinnat ovat edullisia, valikoima laaja ja vaatteiden tyyli yleisesti ottaen minua miellyttävä. Ei mitään trendihuituloita, vaan hyviä ja simppeleitä perusvaatteita, kuten neuleita ja hameita.

Ensin tein muutaman järkihankinnan, nimittäin ostin kolme lyhythihaista ohutta aluspaitaa, sekä yhden pitkähihaisen. Näiden tarkoitus on suojata neuleita talvella hieltä ja ihon tuottamalta lialta. Olen käyttänyt neuleiden alla toppeja, mutta oikeasti hihat ovat tärkeät, sillä kainaloissa suojaa tarvitaan eniten. Pitkähihainen paita hyödyntää jotain lämpöteknologiaa, eli sen pitäisi olla lämmin mutta ohut kerros talvella muiden vaatteiden alle. Näiden ostaminen oli fiksua mutta ei kovin terapeuttista. Mistähän se johtuu, että ostoslistalta ostaminen ei tuota samaa iloa kuin löytöjen tekeminen? Onneksi tein niitäkin. Sovitin aika paljon vaatteita, ja päädyin lopulta ostamaan kesämekon ja puuvillaisen neuleen.

Tässä näkyy sekä paidan pintatekstuuri että väri. EIkö ole hieno!

Neule herätti huomion, koska se oli kirkkaanpunainen. Punainen on voimavärini, se vetää puoleensa aina ja onneksi punainen myös sopii minulle. Mitä voimakkaampi väri, sitä enemmän se houkuttelee. Materiaali oli 100% puuvillaa. Sovitin toistakin puseroa, joka oli todella halpa – ja puoliksi akryyliä. Voin tunnustaa, että harkitsin senkin ostamista, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että vaikka olisi millainen stressi, ei ole silti syytä ruveta ostelemaan akryylisiä vaatteita.

Sitten ostin hihattoman kesämekon. Se on musta, puoliksi pellavaa ja puoliksi viskoosia. A-linjainen malli ja taskut sekä irrallinen vyö samasta kankaasta. Yllättäen todella pukeva! Tämä ilahdutti ostoksista eniten. Mekko tulee kestämään aikaa ja käyttöä vuosikausia. Tykkäsin siitä niin paljon, että pistin sen päälleni pesemättä, vaikka yleensä pesen aina kaikki uudet vaatteet ennen kuin otan ne käyttöön.

Kävelin ulos liikkeestä täyden kassin kanssa ja olo keveämpänä. Terapiashoppailu täytti tehtävänsä. Olisi tietysti hienoa, jos aina ahdistuksen tullessa vetäytyisi meditoimaan ja lukemaan kohottavaa kirjallisuutta, mutta suoraan sanottuna tämä ostosreissu tehosi paljon paremmin. Loppuvuoden ennuste on seuraava: ei nollakuukausia tulossa. Tarvitsen edelleen niitä uusia alushousuja, yöpaitoja sekä uudet urheiluliivit. Nämä toki kaikki lasketaan ”välttämättömiin” ostoksiin, siis siinä mielessä, että alus- ja urheiluvaatteet ovat loppuunkuluvia tekstiilejä, joita on pakko uusia säännöllisesti. Mutta vaatteita nekin ovat yhtä kaikki, ja minun säännöillä kaikki lasketaan. Yritän nyt kuitenkin olla shoppailematta terapiatarkoituksessa loppuvuoden, niin että tosiaan en hankkisi enempää uusia vaatteita vain itseäni huvittamaan.

Heinäkuun ostokset (tähän mennessä):

  • 3 lyhythihaista aluspaitaa (musta, valkoinen, ihonvärinen)
  • 1 pitkähihainen lämpöaluspaita
  • kesämekko
  • puuvillaneule

Onko muita terapiashoppailijoita?

Tuhlaajatytön shoppailureissu

Päätin nyt kuitenkin julkaista jonkinlaisen raportin kesäkuun shoppailumatkalta. Samalla huomasin, että myös toukokuun raportti on tekemättä, joten seuraavaksi molemmat, näin keskellä heinäkuuta. Taitaa tulla pitkä postaus.

Toukokuun ostokset:

  • Yöpaita
  • Puuvillainen poncho (käytettynä)

Yöpaita oli järkiostos. Yövaatevarastoni on karmea, nyt omistan sentään yhden siistin, ehjän ja nätin yöpaidan. Näitä on hankittava lisää seuraavan puolen vuoden sisällä. Poncho  maksoi 8€ kirppiksellä, ja ostin sen hetken mielijohteesta. Se on osoittautunut hyväksi ostokseksi, sillä se on juuri sopiva ulkovaate silloin, kun takki tuntuisi liioittelulta mutta t-paidassa on vähän viileää. Tällaiset kirppislöydöt ovat parhaita!

Kesäkuun ostokset

Kesäkuussa vietin viikon Seattlessa. Olin etukäteen päättänyt heittää kaikki shoppailurajoitukset romukoppaan, ja ostaa ilman tunnontuskia ihan mitä huvitti. Käytin matkasta yhden päivän pelkkään shoppailuun. Otin Uberin, ajoin outlet-kylään, ja annoin palaa. Tässä tulos:

  • 3 t-paitaa
  • kesämekko
  • sandaalit
  • mustat ballerinat
  • syystakki
  • pellavaiset kesähousut
  • 2 farkut
  • sortsit
  • puuvillaneule

Muistinkohan kaiken? Lisäksi ostin samanlaiset kasat vaatteita lapsille, sekä matkalaukun, jossa nuo kaikki kannettiin kotiin. Täytyy sanoa, että oli mahtavaa. Näköjään olen huijannut itseäni vuosikausia selittämällä, että inhoan shoppailua. Sehän ei pidä paikkaansa, vaan juuri tällaisesta shoppailusta tykkään kovasti. Yksin, omassa rauhassa, outletissa jossa on kaikki lempimerkit edustettuina.

Alimpana uusi lempineule, sekä t-paidat, farkut ja sortsit.

Estottomasta asenteesta huolimatta en ostanut holtittomasti kaikkea, mikä silmiin sattui. Suurin osa ostoksista oli lopulta sellaisia, joita olisi pitänyt hankkia piakkoin muutenkin. Mustat ballerinat korvaavat vanhat, jotka tulevat tämän kesän jälkeen käyttöikänsä päähän. T-paitojen puutteesta olen puhunut ennenkin, nyt sain väriä mustien joukkoon. Ostin punaisen, valkoharmaan ja pinkin valkoisilla raidoilla. Kesähousut ja sortsit täydensivät puutteita kaapissa myös. Ostin vuosi sitten kahdet sortsit, joista toiset pilasin melkein heti saunaa pestessä kloritella, joten siisteille kaupunkisortseille oli tilausta. Kahdet farkut olivat myös suunniteltu hankinta, sillä edellisistä alkaa pian polvet kulua puhki.

Ennalta suunnittelemattomia ostoksia olivat sandaalit, kesämekko, syystakki ja neule. Syystakkia lukuunottamatta kaikki muut ovat saanet käyttöä. Sandaaleita olen pitänyt koko heinäkuun jalassa. Neuleesta on muodostunut vaatekaapin kulmakivi, vaikka nappasin sen sovituskoppiin vihonviimeisestä poistorekistä. Mekko oli ihana Kreetalla, mutta sille on toistaiseksi tullut vähiten käyttöä. Syystakki puolestaan ei vielä ole ollut päällä kertaakaan, mutta kunhan lokakuu alkaa, en epäile ettenkö pitäisi takkia melkein joka päivä.

Ostin siis tällä shoppailumatkallani 12 uutta vaatekappaletta. Niistä ehkä puolet olivat sellaisia, että pärjäisin ilmankin. Tarkoitan sitä, että en joutuisi tekemään pukeutumisessa kompromisseja, vaikken olisi niitä ostanutkaan. Toisaalta noin puolet ostoksista oli sellaisia, että hankinta olisi tullut vastaan jossain vaiheessa muutenkin. Sovitin näiden kaikkien lisäksi paljon vaatteita, jotka lopulta jätin ostamatta. Osa olisi ollut ihan ok, mutta onneksi muistin, että ei kannata ostaa jotain vain siksi että on halpaa. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Ja sitten oli sellaisia vaatteita, jotka olisin todella kovasti halunnut ostaa, mutta pitkin hampain oli pakko uskoa peilikuvaa, joka vahvasti todisti, että olin juuri tekemässä isoa virhettä. Näin ollen en tehnyt virheostoksia ollenkaan, vaan ihan aidosti olen nauttinut kaikista uusista vaatteistani täysin siemauksin.

Tämä shoppailureissu tuntui henkisesti hyvältä. Olin niin lopen kyllästynyt ostolakkoon, että olin vaarassa harhautua tekemään ihan älyttömiä ostoksia vain siksi, että saisin ostaa jotain (ks. maaliskuun 10€ maksanut surkea poolopaita). Reissun jälkeen ei ole yhtään tehnyt mieli kaupoille. Vaatekaappi tuntuu taas täydelliseltä, eikä sieltä puutu mitään (paitsi alushousuja, mutta nykyisilläkin pärjää). Nyt on menossa kolmas vuosi, jolloin olen aktiivisesti seurannut ja rajoittanut vaateostoksiani. Tämä vuosi on selvästi ollut vaikein. Toisaalta tämän ostosmatkan jälkeen on nyt sellainen olo, että shoppailua riitti loppuvuoden tarpeiksi hyvin. Tulen syksyn aikana ostamaan ainakin niitä alushousuja, mutta se sellainen hinku hypistellä, sovitella ja ostella on taas vaiennut. Luulen, että loppuvuoden ostoksia tulee harkittua enemmän muutenkin juuri siksi, että tämä reissu on kirkkaana mielessä. Joten ei kaduta, ei harmita eikä ole huono omatunto.

Miten teillä on mennyt?

EDIT: Kirjoitin tämän ja meinasin julkaista, kun äkkiä tajusin että listalta puuttuu vielä kolmet kengät. Ostin kolmet erittäin halvat kengät suomalaisesta mallipareja myyvästä outletista: kangastossut, nahkaiset kävelykengät ja matalat kaupunkikorkkarit. En keksi näille mitään erityistä tarvetta tai syytä, mutta ostinpa nyt kuitenkin kolmet kivat kengät. Oi voi.

Tässä ne kaikki ovat.

Kosmetiikkashoppailua lomareissulla

Pääsin käymään Sephorassa äskettäisellä lomamatkallani. Periaatteessa inhoan sitä kauppaa; musiikki pauhaa, esillepano on vähintäänkin räikeä ja testerit yleensä kauheassa sotkussa. (Kokemukseni ovat USAsta, ehkä jossain Euroopassa liikkeissä on viihtyisämpää?) Silti menen sinne aina, kun liike tulee vastaan. Tuotevalikoima on sellainen, että sitä on vaikea vastustaa.

Tällä kertaa keskityin kuitenkin kassan vieressä oleviin matkakokoihin. Tykkään meikeistä, mutta käytän niitä suhteellisen niukasti, joten minikoot ovat tarkoituksiini täydellisiä. Ostin tältä matkalta pari sivellintä sekä seuraavat tuotteet:

  • Laura Mercierin puuteri
  • by Terry puuteri
  • Tarten mini luomiväripaletti
  • Sephoran oma silmänaamio
  • Hiusten muotoilutuote
  • Too Faced miniripsari
  • Urban Decay luomivärinpohjustaja

Olin näistä kaikista lukenut suosituksia joko jostain kosmetiikkablogista tai sitten naistenlehdestä, ja oli hauskaa ostaa niitä pienessä koossa halpaan hintaan. Ennestään tuttuja olivat naamio sekä tuo luomivärinpohjustaja. Naamion oli tarkoitus pelastaa jetlagista väsähtäneet silmänaluset jo reissussa, mutta en sitten missään vaiheessa ehtinytkään niitä käyttää. Toin siis kotiin odottamaan jotain muuta hetkeä, jolloin naama kaipaa piristystä. En tiedä onko vaikutus oikeasti todellinen vai pikemminkin henkinen, mutta sama se, hauskaa puuhastelua kauneuden parissa silti.

Miksei näitä pieniä tuotteita voisi saada joka paikasta? Tämä koko olisi minulle sopiva, eikä tarvitsisi heittää vanhentunutta kosmetiikkaa roskiin.

Minusta nämä matkapakkaukset ovat loistava keksintö. Olen esimerkiksi pitkään halunnut kokeilla noita molempia puutereita, mutta käytän puuteria niin vähän että iso pakkaus kestäisi minulla seuraavat 10 vuotta. Sama koskee luomivärejä. Sen sijaan tällainen minipakkaus on sellainen, että saatan ehkä joskus saada sen jopa lähes loppuun. Etenkin, kun tämä minulle ennestään tuntematon merkki osoittautui todella hyväksi. Heitin aiemmin keväällä yhden vanhan paletin roskiin, koska värit olivat oikeasti huonoja. Tämä tuote korvaa menetetyn juuri sopivasti. Tuo minikokoinen puuteri on supersöpö, se mahtuu tarpeen vaatiessa mihin tahansa käsilaukkuun mukaan.

Näistä shoppailuista ei muuten tullut yhtään huono omatunto, päinvastoin! Sekin oli virkistävää!

Pakko saada jotain uutta!

Silloin kun aloitin ostolakon, oli tosi helppoa olla ostamatta uusia vaatteita. Koko vaatekaappi tuntui olevan vajaakäytöllä jo valmiiksi, joten uusien hankkiminen tuntui kaukaiselta ajatukselta. Oli kivaa etsiä omasta kaapista uusia yhdistelmiä ja asukokonaisuuksia, ja miettiä miten saisi vähän pidetyt vaatteet kunnolla käyttöön. Nyt tarkkaavaista ostofilosofiaa on takana jo 2,5 vuotta. Samaan aikaan olen karsinut vanhoja vaatteita runsaasti, antanut ja myynyt pois sellaisia, joille ei enää käyttöä löydy. Kaapissa ei enää ole floppeja, ja kokonaisuus alkaa olla varsin harkittu ja oman maun mukainen.

Mikä siis vaivaa? Uutuuden puute! Pari vuotta sitten ajattelin, että en ikinä tarvitse uusia vaatteita, minullahan on kaappi niitä pullollaan. Tänä keväänä olen havahtunut siihen, että pitkästä aikaa tekee mieli shoppailla, koska haluan jotain uutta. Vanhat vaatteet eivät edes tunnu erityisen kulahtaneilta tai tylsiltä. Mutta uudet vaatteet houkuttelevat, siksi että ne ovat uusia. Tämä nähtiin jo huhtikuussa, jolloin ostin pitkästä aikaa pari sellaista vaatteita, joille ei ollut jotain selkeää, ennalta määriteltyä tarvetta.

Tätä en voinut suorastaan sanoa tarvitsevani, sillä omistin jo ennestään kymmeniä huiveja.

Ilmiö on mielenkiintoinen, enkä osaa selittää sitä. Mistä kumpuaa tarve saada uutta? Olisi helpompi ymmärtää tätä, jos vaatevarasto olisi kovin niukka, uusia vaatteita olisi vaikea saada tai jos omat vaatteet olisivat jotenkin epäkelpoja. Mutta minulla on runsaasti vaatteita, uusien ostaminen ei olisi vaikeaa saatavuuden tai budjetin takia, eikä vanhoissa ole mitään vikaa. En tiedä onko kyse edes vaihtelunhalusta, juuri siksi että mielestäni nykyisissäkin riittää valinnanvaraa. Mutta haluaisin ilahtua uusista vaatteista. Kun tätä tunnetta tarkasti kuuntelee, tunnistan uutuuden halun joukosta myös ostamisen halun. Haluaisin mennä kauppaan, hypistellä ja valikoida. Kaipaan sitä upouuden vaatteen omistamisen riemua! Miten erikoista.

Olen lähdössä alkukesästä matkalle. Olen päättänyt, että matkan aikana mitkään ostorajoitukset eivät ole voimassa. Saan ostaa aivan mitä huvittaa, niin paljon kuin huvittaa.   Tiettyjä tarpeita onkin, sillä olen esim. kuluttanut useammat kengät kirjaimellisesti puhki, ja jossain vaiheessa on hankittava uusia. Haluaisin tyylikkään uimapuvun nykyisen superjärkevän tätiuikkarin lisäksi. Kenties siistin, lyhyen kaupunkitakin. Mutta jos sattuu tulemaan vastaan jotain listan ulkopuolelta, annan itselleni luvan ostaa senkin. Tarvitsen breikin tästä ostolakosta ja jatkuvasta järkevyydestä.

Jos kengänpohjat ovat niin puhki, että sisään juttuu kivi jota ei saa pois, ovat ko. kengät varmaankin tulleet käyttöikänsä päähän?

Tosin saattaa käydä niinkin, että kun annan itselleni luvan ostaa mitä vaan, en haluakaan mitään. Nyt tulee samalla testattua, johtuuko tämä yllättävä ostohimo siitä, että olen tarkoituksellisesti jättänyt paljon ostamatta, ja vaikka jotain olisi tehnyt mielikin, olen jättänyt vaatteen kauppaan. Tästä on seurannut vaatekaapin huomattava järkevöityminen, mutta mahdollisesti myös tämä uusien vaatteiden kaipuu. Ehkä nyt käykin käänteisesti niin, että kun estoja ei ole, ei ostaminen houkutelekaan enää niin paljon.

Tunnistatteko tämän uuden tavaran himon? Mistä se johtuu? Oletteko antaneet periksi ja shoppailleet?

Näin hyödynnät Black Fridayn vastuullisesti ja ekologisesti

Onko sellainen olo, että ahdistaa ja houkuttaa yhtä aikaa? Black Friday on tänä vuonna todellakin tullut kaikkien tietoisuuteen, ja aleperjantai vyöryy päälle kaikista kanavista. Tämän aamun Hesaria selatessa oli pakko todeta, että ei ole liikettä, joka ei olisi lähtenyt alekampanjaan mukaan. Alennuksella saa kaikkea autoista sohviin ja huulipunista vaatteisiin. Olen tunnetusti herkkä alennusmyynneille. Aleprosentti houkuttelee aina, vaikka tiedänkin miten mekanismi toimii. Toisaalta ilmastoahdistus ei ole juurikaan hellittänyt. Miten tästä siis selvitään?

Ratkaisu on yksinkertainen: hyödynnä Black Friday -tarjoukset, jos ne koskevat palveluita. Tämä viikonloppu on erinomainen aika kilpailuttaa puhelinliittymä (tämän aion tehdä itse), nettiliittymä ja television kanavapaketit. Kaverini osti täydellisen geenitestipaketin ulkomaisesta firmasta hyvällä alennuksella. Tämä ei itseäni houkuttelisi, mutta aktiivinen biohakkeri oli onnessaan. Ravintoloilla ja hotelleilla on näitä tarjouksia. Tämän viikonlopun ajan alennusta voi saada myös esim. auton katsastuksesta, kauneushoidoista tai terveystarkastuksesta. Tee näin: kirjoita googleen black friday sekä etsimäsi palvelu. Esim. ”black friday hotellit” tai ”black friday auton huolto”. Täsmennä hakua tarvittaessa lisäämällä listaan kaupungin jossa asut.

Entä sitten ne tavarat? Jos haluat toimia vastuullisesti, osta alennuksesta VAIN sellaisia tavaroita, jotka olisit valmis ostamaan myös täydellä hinnalla. Jos esimerkiksi lapsi tarvitsee toppatakin talveksi, tämän viikonlopun tarjouksista saattaa hyvinkin löytyä edullinen vaate. Mutta sen sijaan se, että klikkailee verkkokaupassa vielä yhden jos toisenkin tuotteen ostoskoriin vain tavoittaakseen loppusumman jolla saa isomman alennusprosentin, on sekä taloudellisesti että tavaroiden näkökulmasta hölmöä. Siinä käyttää enemmän rahaa kuin olisi ajatellut, hankkii tavaroita joita ei oikeastaan tarvitse ja kaiken kaikkiaan osallistuu sellaiseen kulutusjuhlaan, mikä tätä palloamme kuormittaa. Suosittelisin myös vakavasti harkitsemaan, kannattaako toimivia tavaroita korvata uudemmalla mallilla, vain siksi että saa alennusta. Jos siinä ei ole vikaa, ei sitä kannata heittää pois.

Lopuun vielä tärkeä muistutus: Tämä ei ole maailman viimeinen alennusmyynti. Seuraava odottaa noin kuukauden päässä, kun joulusesonki alkaa lähestyä loppuaan. Joten jos et osta nyt, et menetä yhtään mitään.

***

Vinkkaan tähän loppuun vielä Caps Lookin ja Arkijarki.netin yhteistyöstä. Caps Lookin verkkokurssi kertoo kaiken olennaisen kapselipukeutumisesta. Jos olet joskus miettinyt, että haluaisit todella toimivan vaatekaapin, mutta et oikein tiedä miten, tämä kurssi on sinulle.

  • Kurssilla on paljon bonuksia, mm. Ilana Aallon vaatteiden karsimisen työpaja! Tsekkaa kaikki bonukset täältä.
  • Kun käytät kassalla koodia Arkijärki2018, saat hinnasta 15€ alennuksen (Huom! Tämä ei ole Black Friday -alennus, vaan normaali yhteistyö Arkijarki.netin kanssa)
  • Tilaisuus päättyy tänään perjantaina 23.11. klo 24.00. Ole siis nopea.

Tästä syystä haluamme tulla huijatuiksi

Olen viime aikoina pohtinut raha-asioita. Tarkemmin ajateltuna sitä, miksi minun on vaikea vastustaa etenkin alennusprosentteja, vaikka tuote ei olisikaan superihana. Mutta nyt olen löytänyt siihen ainakin yhden selityksen. Kun Nina Nordlund haastatteli minua Rahamania-videoonsa, juttelimme runsaasti nimenomaan arkisesta kuluttamisesta. Kerroin hänelle, miten erityisesti alennusmyynnit ovat heikko kohtani, ja juttelimme esimerkiksi siitä, miten halpakin vaate voi lopulta tulla kalliiksi, jos sitä ei tule pitäneeksi. Mutta vaikka tämä on tiedossa, alennus houkuttelee silti. Miksi ihmeessä? Vastaus löytyi kirjasta Small Change, jonka on kirjoittanut Dan Ariely ja Jeff Kreisler.

Tutkijat kertovat tositapauksesta muutaman vuoden takaa. Amerikkalainen JCPenney -kauppaketju päätti äkisti luopua kaikista alennuksista, kupongeista ja muista tuotteiden hintaa laskevista mekanismeista, ja siirtyi ”rehellisen hinnoittelun” systeemiin. Siinä hintoja ei enää manipuloitu nostamalla normaalihintoja ensin hurjan korkeíksi, jotta ne voitaisiin sitten laskea isolla alennuksella. Sen sijaan tuotteet hinnoiteltiin suunnilleen sille tasolle, mikä oli niiden hinta aiemmin alennusten kanssa, ja kerrottiin asiakkaille, että emme enää huijaa teitä hintakikkailulla. Kuulostaa harvinaisen reilulta, vai mitä?

Kirja näyttää tältä, mikäli joku kiinnostuu sen lukemisesta.

Yllättävää oli, että ihmiset vihasivat uutta systeemiä, ja vuoden jälkeen toimitusjohtaja sai potkut. Kävi ilmi, että tarjousten metsästäminen oli asiakkaiden mielestä parhautta, eivätkä he ollenkaan halunneet selkeää ja läpinäkyvää hinnoittelua. Tutkijat selittävät, että kun hinnoittelusta otettiin näennäiset alennukset pois, asiakkaat eivät enää hahmottaneet, mitä tavarat maksoivat suhteessa muihin tavaroihin. Emme osaa arvioida hintoja irrallisina, vaan mietimme aina, onko ostos hyvä suhteessa johonkin toiseen tavaraan nähden. Tällaisia vertailukohtia ovat liikkeen muut tavarat, mutta myös hintalapussa oleva alennusprosentti ja alkuperäinen hinta. Jos alkuperäinen hinta on 100 euroa, ja pusero vaikuttaa olevan 60% alennuksessa, ostaja kokee saavansa 60 euroa ”ilmaiseksi”.

Ihminen on luontaisesti vastahakoinen tekemään rasittavaa ajatustyötä. Rationaalisesti ajatellen pitäisi tietenkin ajatella, onko tämä 40 euroa maksava pusero kallis vai halpa verrattuna esimerkiksi muiden kauppojen vastaaviin puseroihin. Pitäisi myös tutkia vaatteen laatua, kuten materiaalikoostumusta, työn huolellisuutta, viimeistelyä ja niin edelleen, ja miettiä sitten, vastaako havaittu laatu varsinaista hintaa. Ei olisi myöskään pahitteeksi muistella omaa budjettia, onko vaate siihen verrattuna kallis vai halpa, tai olisiko rahalle peräti jotain parempaa käyttöä. Tietenkin kannattaisi miettiä kaikkia niitä mahdollisia käyttökertoja, joita vaatteelle voisi kuvitella, ja laskea sitten paljonko yhdelle käyttökerralle tulisi hintaa. Mutta tämä kaikki on työlästä. Niinpä aivomme hyppäävät mieluiten kaiken tällaisen ikävän ajatustyön yli, ja kiinnittävät huomiota vain siihen, että tässä on selvästi hyvä diili – siinähän selvästi säästää monta kymppiä!

Kun kauppaketju poisti alennukset, asiakkaat eivät enää voineet verrata hintaa suoraan mihinkään. He eivät siis automaattisesti pystyneet päättelemään, oliko ostos hyvä diili vai ei. Sen sijaan, että asiakkaat olisivat olleet tyytyväisiä siihen, ettei heitä enää yritetty huijata keinotekoisilla hinnoilla ja alennuksella, he olivatkin tyytymättömiä siihen, etteivät he enää voineet tuntea tekevänsä hyviä löytöjä alesta. Sillä, että kauppaketjun hintataso pysyi käytännössä jatkuvasti samana, ei ollut mitään merkitystä.

Tämä tarina on mielestäni todella kiehtova. En tiedä kumpi osa-alue tässä esimerkissä on mielenkiintoisempi: yritysten hinnoittelustrategiat vai ihmismielen toiminta. Tämä kuitenkin selittää myös omaa käytöstäni. Olen toiminut juuri samoin, eli hypännyt sen rationaalisen ajatustyön yli, ja käyttänyt vertailukohtana vain tavaran alkuperäistä hintaa. Toisaalta nyt, kun tämäkin ajatusvirhe on ruodittu ja selitetty, osaan jatkossa varautua. Seuraavan kerran, kun iso aleprosentti houkuttelee, tiedän että pitää painaa jarrua, ja aloittaa se työläämpi ajatusprosessi, jonka tarkoitus on arvioida tavaran todellista arvoa. Tämä tekee shoppailusta tietenkin entistä hankalampaa, mikä ei ole ollenkaan huono asia.

Mitä mieltä olette? Oletteko huomanneet itse samoja kömmähdyksiä ostoksilla?

Tee tämä asia ennen kuin lähdet alennusmyynteihin

Haluatko välttyä virheostoksilta alepäivien tuoksinnassa? Silloin kotona kannattaa tehdä yksi asia, ennen kuin lähtee liikkeelle:

Katso kaappeihisi.

Menin tänään heti aamusta Sokoksen alepäiville, tarkoituksena ostaa päivittäiskosmetiikkaa edullisesti. Hyödynnän yleensä nämä puolivuosittaiset tarjouspäivät täydentämällä saippua-, sampoo-, pumpuli- ynnä muut varastot. Ostan pääsääntöisesti sellaisia tuotteita, mitä ostaisin joka tapauksessa. Niin tein nytkin. Valikoin tuttuja tuotteita, ja olin lisäksi erittäin tyytyväinen siitä, etten tällä kertaa hairahtunut yhteenkään heräteostokseen. Sitten tulin kotiin, ja kassia purkaessa huomasin, että tilanne on tämä:

Näettekö tekin kaiken kahtena?

Minulla oli kotona odottamassa varakappaleet, jotka olin oletettavasti hankkinut kevään alepäiviltä. Kuvasta puuttuu kaiken lisäksi ne käytössä olevat kappaleet, tässä on vain käyttämättömät.

Annan siis yksinkertaisen neuvon: ennen kuin lähdet aleostoksille, katso kaappiin ja tarkista mitä siellä jo on. Minä en sitä tehnyt, vaan automaattisesti täydensin varastoja tutuilla tuotteilla. En muistanut lainkaan, että näin olin toiminut myös viime kerralla. Pari ylimääräistä putelia nyt ei maailmaa kaada, mutta tämä havainnollistaa yhden syyn, miksi tavaraa kertyy liikaa. En ostanut tietoisesti, vaan automaattiohjauksella. Ostamani tuotteet olivat teoriassa tarpeellisia, mutta käytännössä eivät. Minulla ei ole loputtomasti tilaa varakappaleille, sitä paitsi tässä piilee toinenkin riski. Jos (ja kun) joudun sijoittamaan näitä nyt eri paikkaan, missä yleensä varakappaleita säilytän, unohdan niiden olemassaolon entistä varmemmin, ja riski sille että ensi keväänä ostan taas turhaan, kasvaa entisestään.

Tämä neuvo koskee kaikenlaisia tavaroita, joita on lähdössä alennusmyynnistä katselemaan. Ostoslista on erinomainen työkalu. Sen avulla välttää heräteostokset, mutta myös tällaiset tarpeettomat automaattiset täydennykset. Ymmärrän erittäin hyvin, jos alennusmyynnit vetävät puoleensa. Mutta ennen kuin sinne menee, kannattaa käydä kaapit rauhassa läpi, ja katsoa mitä sieltä puuttuu. Aleostos, joka tulee aitoon tarpeeseen, on kannattava. Aleostos, jolle ei tule myöhemmin mitään käyttöä, ei ole säästöä vaan rahanmenetys. Älä luota muistiisi, vaan silmiin ja muistilistaan.

Onko kukaan muu täydentänyt varastojaan turhaan?

Arkijärki-podcast 41: Alennusmyyntien houkutus

Tässä jaksossa ihmettelen sitä, miksi alennusmyynnit aiheuttavat edelleen halun lähteä pyörimään kaupoille, vaikka takana on jo lähes kaksi vuotta erittäin tiedostavaa ostamista. Miksi ihmeessä juuri vaate-alet kiinnostavat niin kovasti? Olo on kuin Pavlovin koiralla. Alennusmyynnit voi tietenkin kiertää kaukaa, mutta siitä huolimatta halu kurkata kaupan ovelta sisälle ei ole hävinnyt minnekään. Podcastin kesto noin 15 minuuttia.

Arkijärki: blogi ja podcast

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä. Siellä uusin on aina ylimpänä, ensimmäinen jakso taas sivun alimpana.