Elokuun ensimmäinen tarkistus: vaatteet

Aloitan vaatteita, koska ne ovat selkeä kokonaisuutensa. Tänään käyn systemaattisesti omat vaatteeni läpi sekä tarkistan ja teen seuraavan listan asiat. Kirjoitan listan sellaiseen muotoon, että sitä voivat muutkin käyttää muistilistana.

  • Kerää omaan pussiin kaikki pesulaan menevät vaatteet ja päätä, milloin menet pesulaan.
  • Pese käsinpesua odottavat vaatteet kesän jäljiltä nyt, muuten ne odottavat pyykkikorin pohjalla vielä marraskuussa.
  • Käy läpi korjausta vaativat vaatteet, korjaa itse tai vie ompelijalle. Sama koskee kenkiä; vie suutarille korjausta tarvitsevat.
  • Poista roskiin reikäiset sukat, kulahtaneimmat alusvaatteet jne. Jos kesän aikana kaapissa on tullut vastaan vaatteita, jotka eivät enää mahdu päälle, harkitse tarkkaan säilytätkö niitä vielä, vai kannattaisiko ne pakata siististi ja lahjoittaa tai myydä pois. (Suosittelen lahjoittamista.)
  • Vaatteita läpikäydessä on hyvä tilaisuus katsoa, puuttuuko jotain olennaista, ja merkitä se ostoslistaan.

Minulla on pesulaan menossa yksi hame. Vien sen huomenna samalla, kun haen pois sellaiset vaatteet, jotka eivät ole menneet kaupaksi kesän aikana käytettyjen vaatteiden liikkeessä. Pesin viime viikolla kaksi silkkivaatetta käsin, joten pyykkikorin olen ehtinyt jo tyhjentää. Oli kuitenkin ihan viisasta pestä vaatteet nyt, sillä minulla on tosiaankin kokemusta siitä, että käsinpesua odottavat vaatekappaleet muhivat korin pohjalla kuukausitolkulla.

Korjaukseen on menossa yksi takki ja yhdet kengät. Takkia en osaa korjata itse, ja luotto-ompelijani tekee todella hienoa jälkeä edullisesti, joten päätin yhdistää tämän reissun huomiseen pesulavisiittiin. Kengät hajosivat jo viime syksynä, mutta miten tässä on taas aika päässyt vierähtämään… Nyt ryhdistäydyn, ja vien ne suutarille. Kyseessä on syyskengät, jotka mieluusti ottaisin käyttöön, jos vetoketju olisi kunnossa. Yhdet lainakengät palautan, ja muut vaatteet pitää katsoa läpi tuon koon ja kunnon puolesta. Olen heittänyt sukkia roskiin kesän aikana, ja työhuoneessa odottaa yksi pussukka kierrätykseen viemistä. Vien sen ensi maanantaina, jos tällä viikolla tulee vielä lisää täytettä.

Puutteisiin täytyy paneutua, mutta tiettävästi mitään suurempaa ei nyt ole listalla. Paitsi kunnolliset syyskengät loskakeleille, sellaiset aion hankkia jossain vaiheessa, mutta en lähde tällä viikolla kaupoille sitä varten. Sen sijaan jälkikasvun vaatevarastossa on täydennettävää, joten aion organisoida lastenvaatteet tällä samalla viikolla. Kuopuksen kamppeet ehdin laittaa jo pari viikkoa sitten, mutta esikoisen vaatekaappi on aika levällään.

Olen siis merkinnyt kalenteriin nuo ajankohdat, jolloin vien tai tuon vaatteita, jotta ne eivät jää tekemättä. Suutarille ehdin vasta ensi viikolla, mutta pistän kengät jo nyt pussiin ja nostan oven viereen esille, ettei asia pääse unohtumaan. Tämän operaation jälkeen vaatteiden ei pitäisi aiheuttaa ongelmia ainakaan heti alkusyksystä. Huomenna jatkuu kosmetiikan ja ulkonäön parissa muutenkin.

Onko ketään muita inventoimassa vaatteitaan kesän loman jäljiltä?

Elokuun alkuspurtti

Elokuussa on ihan oma tunnelmansa. Pidän elokuusta kovasti. Ehkä kuulun vähemmistöön, mutta minusta on ihana palata lomalta. Ei niin, etteikö lomakin olisi aina paikallaan, mutta usein lomailu on vähän rasittavaa. Rutiinit rikkoontuvat, matkustellaan paljon, tavataan ihmisiä – kaikki tavallaan mukavaa, mutta pidemmän päälle alan aina kaivata arkea, joka rullaa vakaasti omalla painollaan.

Elokuu on loputtomien mahdollisuuksien kuukausi. Edessä on jouluun asti ulottuva ajanjakso, jossa ehtii toteuttaa vaikka minkälaisen projektin. (Esimerkiksi viime syksynä kirjoitin Tavarataidot!) Kun tiedossa on, etteivät säät ainakaan parane, tuntuu juuri oikealta keskittyä kaikenlaisiin työprojekteihin. Elokuussa alkavassa lukuvuodessa on samanlaista uudenvuoden tunnelmaa kuin tammikuussa.

Elokuun alussa onkin juuri oikea aika tehdä perusteelliset valmistelut edessä olevalle viiden kuukauden etapille. Olen seurannut netissä erilaisia back to school -listoja ja katsellut mainoksista, mitä kauppiaat ovat asiasta mieltä, mutta koska mikään niistä ei ole vastannut ihan täysin omia tarpeitani, joten päätin tehdä oman tsekkauslistan. Ajattelen näin: nyt alkavalla viikolla teen kodissani ja vähän elämässäkin inventaarion, totean puutteet ja teen tarvittavat täydennykset, hoidan sellaiset asiat, jotka kannattaa tehdä nyt ennen kuin arki todenteolla jyrää. Keskityn erityisesti seuraaviin asioihin:

  • Vaatteet
  • Kosmetiikka & ulkonäkö
  • Terveys
  • Koti (etenkin keittiö & työhuone)
  • Liikkuminen

Koska tarkistettavaa riittää, jaan hommat sekä täällä blogissa että konkreettisesti useammalle päivälle. Näiden otsikkojen alla on jokaisella tarkemmat tsekkauslistat, ja niitä käyn läpi nyt alkavalla viikolla. Tämä alkava viikko on vielä sellainen puolitehoinen viikko, joten ajankohta on juuri sopiva kaikille valmisteluille. Tavoite on, että saan kaikenlaiset pienet rästihommat hoidettua, ruokakaapit täytettyä ja erinäiset tilaisuudet varattua. Sitten kun viikon päästä ollaan jo syvällä arjen pyörteissä, ei tarvitse ruveta ihmettelemään, löytyykö kotoa printteripaperia tai spagettia, tai että missä välissä ehtisi oikein tilata itselleen kampaajan.

Tulevalla viikolla postauksia tulee siis tavallista tiheämpää tahtia, koska ajattelin kirjoittaa nuo kaikki tsekkilistani tänne auki, sekä raportoida miten projekti etenee. Jos joku haluaa tulla mukaan, aina parempi!

Viikon vinkit: vaatteiden alkuperä, kansalaistaitoja ja bakteeripesä

Tämä Ylen artikkeli vaatteiden alkuperästä on mielenkiintoinen. Jälleen kerran on selvää, että monilla vaatemerkeillä ei ole tietoa, eikä myöskään halua kertoa kuluttajalle vaatteen alkuperää. En voi olla ajattelematta, että silloin täytyy olla jotain peiteltävää. Pienet kotimaiset yritykset tuntuvat olevan hyvin perillä tuotantoketjustaan, isot globaalit pysyvät aiheen suhteen mykkinä. Minua rasittaa, että vaatteita ostaessa pitäisi ottaa tämäkin asia huomioon, mutta pakkohan se on. Toisaalta jos ostaa vain harvoin, ja tietää mitä haluaa, niin on mahdollista paremmin rajata sitä, minkä yritysten tuotteiden joukosta vaatteitaan etsii.

Erilaisia kansalaistaitoja on monenlaisia, tässä jutussa on listattu nykyaikaan sopivia. Otsikko viittaa Suomen kesään, mutta oikeasti esimerkiksi palovaroitin ja toimivat patterit ovat halpa henkivakuutus kenelle tahansa ympäri vuoden. Jutussa mainitun tutkimuksen mukaan iso osa suomalaisista on sitä mieltä, että on paljon todennäköisempää että naapurissa syttyy tulipalo, kuin että omassa kodissa syttyisi. Tämä on aika mielenkiintoinen ajatusharha. (Aamulehti)

Tähän uutiseen olen törmännyt jo eri järjestämisryhmissä: keittiösienet ovat bakteeripesiä. En tosin tiedä, käytetäänkö Suomessa keittiössä sieniä kovin paljon, minulla ei ainakaan ole sellaista käytössä. Tiskit tiskaan harjalla, jossa on vaihtopää. Pinnat pyyhin rätillä, jonka heitän suunnilleen joka toinen päivä pesuun. Joka tapauksessa sieni ei ole hyvä väline keittiössä, koska se kerää niin paljon bakteereja.

Heinäkuun ostolakkoraportti

Ennakoin ennen lomaa, että nyt varmaan tulee vaateostoksia tehtyä, kun tiedossa oli matkustelua. Ostoksia tulikin, samoin sain lahjaksi sekä uusia että käytettyjä vaatteita.

Ostetut vaatteet

  • Fleece-takki 52,43€
  • Bikinit (yläosa ja alaosa) 54,52€
  • Lentosukat 17,90€
  • 3 x nilkkasukat, 8,9€ kpl = 26,70€

Saadut vaatteet

  • Villapaita (uusi)
  • T-paita (käytetty)
  • Tunika (käytetty)

Vaatekaappiin tuli yhteensä 9 uutta vaatetta, niistä uutena ostetut maksoivat 151,55 euroa.  Näköjään kaikesta huolimatta edelleenkään en muista kunnolla jälkeenpäin, mitä vaatteita kuukauden aikana kaappiin on tullut. Jos en olisi tarkistanut excelistäni, olisin tyynesti unohtanut sukat, t-paidan ja tunikan. Siitäkin huolimatta, että olen pitänyt sekä paitaa että tunikaa runsaasti, ja sukkia tarvitsen heti, kun ilmat hieman viilenevät.

Sitten vähän tarkempaa analyysiä. Fleece-takki oli todella hyvä ostos. Minulla ei ollut sellaista ennestään, olen kyllä kaivannut fleeceä kuoritakin alle monesti. Olimme islannissa viikon, ja pidin takkia joka päivä. Tästä ei vielä ihan 30 käyttökertaa syntynyt, mutta ennen joulua ollaan taatusti jo 30 paremmalla puolella. Etukäteen kriteerit olivat aika kovat, sillä halusin laadukkaan takin, jossa on vetoketju alas asti, tyköistuva malli ja kirkas väri. Fleecejä kyllä myydään kaikissa urheilukaupoissa, mutta näillä em. parametreillä välttämättä ei. Onnistuin kuitenkin löytämään Partioaitan alesta juuri oikeanlaisen (yksi kappale kaupassa, sattui olemaan kokoani) ja tein hyvät kaupat.

Bikinit ostin päättäväisesti etelänlomaa varten. Havaitsin nimittäin pari päivää ennen lähtöä, että vanhat bikinit olivat hieman… hmmm, sanoisin että kutistuneet. En halunnut lähteä pelkällä uimapuvulla liikkeelle. Viikon aikana pidin bikineitä käytännössä joka päivä, joten matkan jälkeen käyttökerralle jäi hintaa noin 10€. Se on vielä aika kallista, mutta toisen samanlaisen matkan jälkeen ollaan jo ihan siedettävässä lukemassa. Tämä ostos ei ollut sanan varsinaisessa merkityksessä välttämätön. Minimalisti olisi taatusti lähtenyt sillä yhdellä toimivalla uimapuvulla, optimalisti halusi bikinit myös.

Sitten on vielä nuo sukat. Kuvittelin tammikuussa, että minulla ei VOI tulla vuoden aikana tilannetta, jossa sukkien ostaminen olisi tarpeen, mutta erehdyin. Ennen tuota täydennystä kaikki sukkani olivat niin kuluneita, että kantapäästä paistoi päivä läpi. Viime vuonna ostamani sukat eivät myöskään olleet luottomerkkini Voguen, eivätkä ne ole pysyneet kunnolla muodossaan vaan ovat lörpähtäneet pesuissa epämääräisiksi. Täydensin siis heinäkuussa varastoja Voguen sukilla. Ostin kolmet erilaiset, yhdet puuvillaiset joukossa, jotta voin tarkastella millaisesta koostumuksesta pidän eniten ja miten sukat käyttäytyvät pesussa. Lentosukat ostin korvaamaan edelliset, jotka oli hankittu 10 vuotta sitten. Katsoin, että kymmenen vuotta on  yksille lentosukille riittävän pitkä käyttöaika. 30 käyttökertaa on tullut aikaa sitten täyteen.

Villapaita oli Islannista, olin toivonut paksua islantilaisneuletta ja sellaisen sain. T-paita ja tunika puolestaan olivat äidiltäni, joka oli perannut omaa kaappiaan. T-paitaa olen pitänyt jo kymmenisen kertaa, tunikaa vähän vähemmän. Etsiskelin tunikaa jo keväällä, mutta jätin ostamatta, koska täysin mieluista ei löytynyt, ja koska sen tarve ei tuntunut riittävän suurelta ostolakon rikkomista varten. Nyt kun ilmaiseksi tarjottiin, niin tietenkin otin tyytyväisenä vastaan.

Summaisin heinäkuun siten, että ostoksista fleece-takki ja sukat olivat sellaisia, että niiden ostaminen oli perusteltua ja järkevää, sukkien osalta pian välttämätöntäkin. Näiden vaatteiden käyttömääräksi tulee muutamassa kuukaudessa se 30, sitä paitsi molemmat käytetään niin loppuun kuin suinkin. Bikinien ostaminen oli tietoisesti tehty päätös, mutta niiden kohdalla poikkesin selvästi omista säännöistäni. Saadut vaatteet taas ovat täysin sääntöjen puitteissa, joten niistä murehdi.

Näin täällä, miten siellä? Onko kesä mennyt shoppaillessa, entä houkuttelivatko alennusmyynnit?

Parhaat kännykkävinkit arkeen

En ole mikään kännykkävelho, mutta minulla on käytössä pari kikkaa, jotka helpottavat puhelimen käyttöä.

Kuten ennenkin olen kirjoittanut, varautuminen kaikkeen kattaa sen, ettei kännykästä saa loppua akku. Tätä edistää se, että autossa on yksi puhelimen laturi, jota ei siirretä sieltä koskaan pois. Joissakin autoissa on valmis usb-pistoke, meidän autossa tarvitaan pieni välikappale, joka laitetaan kiinni tupakansytyttimeen. Jos autossa käyttää navigointia puhelimen kautta, puhelin kannattaa pitää latauksessa koko ajan, sillä navigointi kuluttaa akkua paljon. Sama koskee musiikin kuuntelua ja muutakin aktiivista puhelimen käyttöä ajaessa. Varsinkin pidemmillä matkoilla laitan puhelimen automaattisesti latautumaan, jos akussa on alle 90% jäljellä.

En enää muista mistä opin tämän vinkin, mutta älypuhelin latautuu nopeimmin siten, että siitä sulkee kaikki taustalla toimivat ohjelmat ja sen jälkeen laittaa virransäästötilaan. Jos latausaikaa ei ole paljon, tämä vinkki ottaa tehot irti siitäkin vähästä ajasta, joka on käytettävissä. Yleensä teen näin joka tapauksessa, sillä hei – jos puhelimen voi ladata nopeammin tai hitaammin, miksi lataisin hitaammin? 🙂

Kolmas vinkki liittyy latureihin. Mielestäni niitä kannattaa olla useampi, jos vain mahdollista. Minusta on myös kätevää, että latureita pidetään (ja siten siis puhelin ladataan) aina samassa paikassa. Tämä johtaa siihen, ettei latureita koskaan tarvitse etsiä kun on lähdössä johonkin. Sitten kun palaa kotiin, laturi palautetaan samaan paikkaan. Meillä nämä kaksi asiaa ovat johtaneet siihen, että laturi ei ole oikeastaan koskaan hukassa. Vaikka yksi laturi olisikin otettu reissuun mukaan, toinen löytyy edelleen sieltä mistä pitääkin.

Sama epäminimalistinen suhtautuminen toimii kuulokkeiden suhteen. Käytän itse pieniä nappikuulokkeita, ja hyödynnän kaikki mahdolliset hetket siihen, että kuuntelen joko äänikirjoja tai podcasteja. Kuulokkeita kannattaa siis myös olla monet, jottei niitäkään tarvitse etsiä. Tällä hetkellä niitä taitaa olla kahdet tai kolmet, mutta voisi olla useammatkin. Yhdet voisi löytyä aina yöpöydältä, yhdet keittiön tasolta laturin vierestä ja yhdet eteisen piirongin päältä. Sitten voisi olla vielä parit, jotta käsilaukusta löytyisi myös automaattisesti. Tällä tavalla ei koskaan tarvitsisi etsiä niitä ja tuskailla kiireessä kun ei löydy.

Nämä ovat parhaat vinkkini kännykälle. Mitkä ovat teidän parhaat kikkakolmoset, joilla kännykän käyttö nopeutuu tai helpottuu?

Käsilaukkuni on Beater

Minulla on ystävä, joka on erittäin perehtynyt kelloihin, siis etenkin miesten kelloihin. Häneltä kuulin kerran, että herrasmiehellä on hienompi kello virallisiin tilaisuuksiin, ja sitten niin sanottu beater kaikkiin sellaisiin tilanteisiin, joissa saattaa olla vaarana vaikkapa lasin naarmuuntuminen tai joku muu riski. Tuossa viime viikon lomalla tuli mieleeni, että tämähän pätee myös käsilaukkujen suhteen.

Minullakin oli mukana vanha, kulunut ja luotettava käsilaukku, jota ei tarvinnut sen kummemmin varoa. Otan sen aina mukaan tällaisille reissuille, joissa täytyy kuljettaa kaikenlaista kamaa, ja olosuhteet voivat olla vähän vähemmän hienostuneet. Laukku voi seilata lentokoneen ja auton lattialla, kaikenlaiset pienet rähmäkäpälät voivat tarttua siihen, eikä harmita jos laukkuun tulee vähän osumaa. Kaupungissa kulkemiseen minulla on toinen, vähän eri näköinen ja tyylinen beater, johon ei mahdu yhtä paljon tavaraa, kuin tuohon ruskeaan, mutta jonka saa kätevästi olan yli tai vaunujen kahvaan roikkumaan. Hienompia käsilaukkuja säästän sitten sellaisiin olosuhteisiin, kun välitöntä vaurioriskiä ei ole.

Tästä voi päätellä, että omistan useampia käsilaukkuja, eikä niiden määrä varmasti ole vielä saavuttanut huippuaan. Pidän siitä, että käsilaukkujen suhteen on valinnanvaraa koon ja värin puolesta. Minulta löytyy kaikkea pikkuriikkisestä iltalaukusta olkalaukkuun, johon menee helposti viikonlopun vaihtovaatteet ja muut tykötarpeet. Se mikä laukkuja yhdistää, on laatu. Käsilaukkujen suhteen laatu tuntuu usein korreloivan hinnan kanssa. Tästä johtuen kokoelma karttuu hyvin hitaasti, ja suhtaudun jokaiseen laukkuun niin, että se on elinikäinen ostos. Esimerkiksi tämä matkoilla uskollisesti palveleva beater on ostettu vuonna 2008. Se on merkiltään Furla, ja taisin ostaa sen alennusmyynnistä. Käyttöä sille on tullut tuhansia kertoja, eikä laukku ole vielä lähelläkään päätepistettä. Arvioisin, että se on edelleen vuosia käyttökelpoinen. Vaikka materiaali on vaalea ruskeaa mokkaa, se on edelleen siisti niin ulkoa kuin sisältä. Yksikään sauma ei repsota, vuori on moitteettomassa kunnossa, vetoketjut samoin. Kulumisen näkee parhaiten olkahihnasta, jonka reunat eivät lähemmin tarkasteltuna enää ole uudenveroiset. Käytössä tämä ei haittaa millään tavalla.

Olen tullut siihen tulokseen, että hyvä laukku maksaa itsensä takaisin käyttövuosina. Tämä käsilaukku ei edes ole se kaikista vanhin, vaan vanhin käsilaukkuni on 90-luvun puolella ostettu. Olen ylipäätään vannoutunut laadun kannattaja, ja etenkin tässä kategoriassa laatuun panostaminen kannattaa. Minulla on aina käsilaukku mukana, ja kuten edellisestä postauksesta kävi ilmi, kannan mukanani kaikenlaista tavaraa, myös silloin kun olen yksin liikenteessä. Käsilaukulle asettamani kriteerit ovat korkeat. Jos iltalaukkuja ei lasketa, käsilaukun on oltava nahkaa, väriltään neutraali ja yksivärinen (musta, ruskea, punainen) eikä siinä saa olla isoja logoja eikä ylimääräisiä hapsuja tai härpättimiä. Laukun on oltava sen kokoinen, että mukaan mahtuu muutakin kuin kännykkä ja avaimet. Sitä pitää voida kantaa olkapäällä ja sen on sulkeuduttava kunnolla, mieluiten vetoketjulla. Vaikka välillä olen etsinyt omaa tyyliä vaatteiden osalta enemmänkin, käsilaukkujen suhteen tiedän aina täsmälleen mitä haluan. Käytännöllinen, yksinkertainen, tyylikäs, kestävä.

En koskaan osta käsilaukkua, josta en pidä todella paljon. Beateriksi ei alenneta sellaisia veskoja, joista en enää niin paljon tykkää (koska niitä ei ole), vaan sellaiset, jotka ovat käytössä kuluneet niin paljon, ettei niitä enää halua ottaa hienompiin tilaisuuksiin mukaan. Jos joku ihmettelee käsilaukkujen määrää, niin muistakaa, että kokoelmaa on kartutettu noin 20 vuotta. En ole poistanut joukosta muuta kuin sellaisia laukkuja, jotka ovat kirjaimellisesti hajonneet käsiin (nämä ovat olleet niitä halpoja hutiostoksia, eivät nahkaa), tai joutuneet jonkun onnettomuuden kohteeksi. Kerran yksi laukku putosi veneessä öljylammikkoon, toisen kerran eräs laukku naarmuuntui pahasti kanaverkkoon ja siitä tuli niin roisin näköinen, etten enää halunnut käyttää sitä.

Onko teillä parempia laukkuja ja ”beatereita”?

Käsilaukusta löytyy 50 tavaraa

Huh huh, nyt on kesän viimeinen reissu tehty ja arki jo häämöttää horisontissa. Tällä kertaa oltiin helpossa etelän lomakohteessa, joten pakkaaminen oli huomattavasti yksinkertaisempaa kuin alkukesän Islannin matkalle. Kun aktiviteetit rajoittuivat lähinnä uima-altaalla puljaamiseen ja lämpötila oli tasaisesti yli +25, ei pakkaaminen tuntunut korkeamman tason pulmapähkinältä.

Tulin matkalla pohtineeksi käsilaukkujen funktiota, ja sain idean kahteen eri postaukseen. Ensin käsilaukun sisällöstä: väitän, että oman veskani sisältö pärjäisi aika hyvin muumimammalle. Otin kotiintultuamme kuvan:

  • lompakko
  • aurinkolasit + kotelo + puhdistusliina kotelossa
  • kaikki liput, kartta, muut tärkeät paperit + näköjään joku lapsen tarra
  • laastareita
  • nenäliinapaketti
  • apukassi
  • kampa
  • viuhka
  • kynä (alunperin niitä oli 2 mutta toinen hävisi matkalla)
  • roskapussi
  • passit
  • kaksi laturia
  • kuulokkeet
  • vaihtovaatekerta kuopukselle: alushousut + housut + paita + sukat+pinni
  • 2 karkkia
  • 2 kännykkää (oma + lasten pelipuhelin, jossa ei ole liittymää, toinen puuttuu kuvasta)
  • pelastuspussukka, jossa on kaikkea kriittistä: rakkolaastareita, käsidesiä, tamponeja, korvatulppia, käsirasvaa, lääkkeet jne. (Tästä pussukasta voisin tehdä oman postauksen, en lähde ilman sitä minnekään.)
  • kotiavaimet (puuttuvat kuvasta)

Tämä kaikki menee yllättävän pieneen tilaan. Käsilaukkuni on kainalossa kannettavaa mallia, jossa vetoketju päällä sekä sisällä yksi pieni vetoketju tasku. Kas tässä! Hedelmät ovat tuossa antamassa mittakaavaa ja elävöittämässä kuvaa:

 Tämä on aika perusvarustus, kun olen lasten kanssa pidemmälti liikenteessä. Tällä kertaa mukana oli vähän ylimääräistä, esimerkiksi tuo toinen laturi päätyi käsilaukkuuni puolison repusta vähän vahingossa, mutta eipä se juurikaan tilaa vienyt.

Yleensä kuljetan mukanani myös jotain pientä evästä, kuten välipalakeksejä, myslipatukoita, rusina-askeja tai jotain muuta energiapitoista ja yksittäispakattua. Kun perheeseen kuuluu useampi verensokerin heittelylle altis henkilö, minä mukaanlukien, hätäeväät on parempi aina olla mukana. Tällä kertaa eväät olivat toisessa repussa, mutta ne olisivat mahtuneet myös tähän käsilaukkuun.

Sen jälkeen kun aloitin muovikassilakon, tuo apukassi on kulkenut aina mukana. Se on kevyttä tekokuitua, joka menee hyvin pieneen tilaan tuolla lailla siististi. Se on erittäin kätevä, sillä sen voi myös heittää pesukoneeseen, jos se sattuu likaantumaan jossain. Paino on muutama gramma, joten kuorma ei sen mukana lisäänny. Minulla on noita muutama, joten kasseja riittää useampaan käsilaukkuun.

Olen myös huomannut, että etenkin lasten kanssa matkustaessa pienestä roskapussista ei ole haittaa. Tuollainen leipäpussi tai hedelmäpussi menee todella pieneen tilaan, mutta saattaa osoittautua todella käteväksi, kun äkillinen roska- tai likapyykkipussin tarve ilmenee. Samoin laastareita ei voi olla liikaa  mukana. Usein pidän mukana myös sellaista rakkoja estävää stikkiä, mutta arvelin sen sulavan laukkuun tällä matkalla, joten tyydyin pelkkiin laastareihin.

Tällaisella arsenaalilla siis oltiin viikon verran reissussa. Kaikkea tarvittiin, mitään ei ollut liikaa. Ja mikä parasta, minulla oli jatkuvasti sellainen olo, että olen juuri sopivasti varautunut kaikkeen, tulipa vastaan mitä tahansa. Mitä teidän käsilaukuistanne löytyy?

Suoraan pyykkiin, kulkematta kaapin kautta

Usein puhutaan siitä, että vaatteita ei saisi pestä liian usein. Esim. farkkujen pesua ei kai suositella kuin äärimmäisen harvoin, jos uusimpia ohjeita lukee. Turha pesu kuluttaa vaatetta ja energiaa. Olen yrittänyt ottaa tätä ohjetta huomioon, ja todennut että tässäpä toinen erinomainen vinkki, joka ei kohdallani toimi yhtään.

Nimittäin tällainen tapahtumaketju on käynyt monta kertaa: Olen pitänyt jotakin mekkoa ulkona yhden illan. Se on ollut päällä esim. ravintolassa, ja kotiin tultua mekko näyttää edelleen aivan siistiltä. Laitan sen tyytyväisenä takaisin kaappiin roikkumaan. Myöhemmin, vaihtelevan ajan kuluttua, otan saman mekon uudelleen esiin. Totean että hyvin menee päälle, on vain hieman silitystä vailla. Alan silittää vaatetta, ja huomaan samalla, että siinä on tahroja, eikä vaate sitä enää voikaan laittaa aiottuun tilaisuuteen päälle. Yleensä tämä tapahtuu siinä vaiheessa, kun lähtöön ei ole enää pitkä aika. Mekko lentää pyykkikoriin ja minä yritän löytää jotain korvaavaa vaatetta illan tilaisuuteen.

Kun tänään jälleen havaitsin helmassa jotain tuntematonta ektoplasmaa, jota siinä ei mielestäni vielä kotiintullessa ollut, päätin että säästely saa riittää. Onnistun näköjään aina sotkemaan jotain, ja vähän rypistyneessä vaatteessa sitä ei huomaa. Vasta tarkempi tarkastelu paljastaa tahrat, ja siinä vaiheessa pesu on jo myöhäistä. Niinpä laitan kaikki vaatteet suoraan pyykkiin, kulkematta kaapin kautta. Tämä säästää toivottavasti paljon harmia jatkossa.

Nyt joku tietysti nostaa esiin tahranpoiston. Siinä onkin järkeä, etenkin jos vaate on hyvin hankalasti pestävä. Mutta tahraa ei voi poistaa, jos ei sitä näe. Olen nämä kaappiin laittamani vaatteet aina mielestäni silmäillyt läpi, ja todennut uudelleen käytettäviksi. Mutta kuten sanottu, totuus paljastuu vasta siinä vaiheessa, kun pitäisi pukea se uudelleen päälle.

Tietysti niitä farkkuja yritän pestä edelleen harvakseltaan. Yleensä heitän ne pyykkiin siinä vaiheessa, kun lahkeet ovat kuraiset tai niissä on muuten näkyviä tahroja. Neuleita en myöskään pese, ellen näe niissä likaa. Eilen olin kaupungilla, ja huomasin siellä mennessäni, että neuletakin helmassa oli jotain – en ole ihan varma mitä. Oletettavasti jotain ruokaperäistä, jonka sai kuitenkin nypittyä vauhdissa irti. Mutta jos haluan välttää nolot tilanteet, minun on parempi lähteä siitä, että vaate on käytön jälkeen likainen.

Onko kenelläkään muulla samaa ongelmaa? Oletteko onnistuneet pidentämään pyykinpesuvälejä?

Päätin kokeilla bullet journalia

Viimeksi kesäkuussa tuskailin, miten haluaisin automatisoida koko elämäni. Se ei ole vielä onnistunut, mutta nyt olen päättänyt kokeilla bullet journalia, josko siitä olisi apua tässä yrityksessä. Ostin tänään uuden muistikirjan ja kaksi kynää ihan vain tämän muistikirjan täyttämistä varten. Valitsin suositusten perusteella Leuchtturm 1917 -muistivihon, jonka erityisominaisuuksiin kuuluu valmiit sivunumerot sekä sisällysluettelolle varattu tila.

Muistan että joku teistä vakkarilukijoista vinkkasi tästä systeemistä minulle jo aikaa sitten. Silloin katsoin esittelyvideon, enkä ymmärtänyt siitä mitään. Nyt alkoi tuntua siltä, että tähän pitäisi ehkä sittenkin perehtyä tarkemmin. Syvennyttyäni pari päivää ja luettuani selkokielisiä ohjeita siitä, miten bullet journal laitetaan pystyyn, olen päättänyt tosissani kokeilla.

Bullet journal on itsetehty kalenteri, tehtävälista ja muistikirja samoissa kansissa. Se on joustava, koska sinne voi kirjoittaa mitä vain, mutta toisaalta muistiinpanoista pidetään jatkuvasti sisällysluetteloa, joten kirjasta pitäisi löytää helposti etsimänsä. Asiat merkitään muistiin yksinkertaisesti ja napakasti, ja tietyt symbolit auttavat jäsentämään omia merkintöjä. Systeemin etuna pitäisi olla mm. se, että jos elokuussa jotain jää hoitamatta, sen voi siirtää syyskuulle. Tietysti tavallisessa kalenterissa voi tehdä samoin, mutta ainakin minulle niissä on yleensä liian vähän kirjoitustilaa. Ja muistikirjoissa ei ole kalenteria. Kun tähän vielä lisää sen, että jäsennän elämääni ja suunnittelen kaiken hyvin pitkälti listojen avulla, bullet journal tuntuu hyvältä ratkaisulta.

Olen pitkään kaivannut kynää ja paperia. Kaikkea yllämainittua voi toki tehdä myös sähköisesti, ja tietenkin käytän esim. puhelimen kalenteria edelleen, mutta käsin kirjoittamisessa on jotain taikaa naputteluun verrattuna. Se vapauttaa luovuuden ja mahdollistaa kaikenlaisen piirtelyn myös; mindmapit, viivat sinne ja tänne jne. Digitaalisesti en saa samaa fiilistä, puhelin jotenkin rajoittaa ajatteluani.

Bullet journaliin tutustuttuani olen huomannut, että iso joukko ihmisiä kanavoi luovuuttaan ihan vaan journalin koristeluun. Voin kertoa heti kättelyssä, että minun versiostani ei tule löytymään tarroja, koristeteippejä, kalligrafiaa tai mitään muutakaan hienoa. Ei minulla ole kykyä, aikaa, saati sitten halua käyttää tuntikausia kalenterin koristeluun. Sen sijaan toivon tästä tulevan käytännöllinen työkalu arjen hallintaan. Valitsin muuten tuon värinkin kalenteriin siltä pohjalta, että se ei pääse helposti hukkumaan. Harkitsin pitkään keltaisen ja punaisen välillä, mutta lopulta punainen voitti. Jos kirjassa on kaikki tärkeä, sen pitää löytyä muiden paperien joukosta heti, eikä se saa kovin helposti maastoutua muiden papereiden alle.

Onko siellä lukijoissa yhtään bullet journalia käyttävää tai ainakin kokeillutta henkilöä? Kaikki hyvät vinkit ovat erittäin tervetulleita! Jos systeemi ei syystä tai toisesta toiminut, sekin kiinnostaa.

Viikon vinkit: harhaanjohtavaa mainontaa, nanopartikkeleita ja muistovalokuvia

Kun on sellainen alennusmyynneistä ostelija niin kuin minä, tällaiset uutiset kiukuttavat. On hyvä, että harhaanjohtavasta mainonnasta sakotetaan. Toisaalta tässä  käy ilmi, että alennuksiin tuijottaminen ei välttämättä aina ole viisasta. Kuten nyt olen oppinut, on fiksumpaa asettaa itselleen budjetti, suunnitella ostokset ja sitten ostaa mitä tarvitsee, olipa tuote alessa tai ei. Olennaista on että hinta on itselle sopiva, ei se, onko tuote välttämättä alennuksessa. Mutta tämähän on helpommin sanottu kuin tehty, ja sen tiedän hyvin itsekin.  (Talouselämä)

Jatketaan urheiluasujen parissa. Tässä uutisessa puhutaan nanohopeapartikkeleista, joita käytetään mm. torjumaan hienhajua. Nanopartikkeleiden ongelma on artikkelin mukaan siinä, että niiden vaikutuksia on vaikea tutkia. Riskinä on, että hiukkaset alkavat kasaantua ravintoketjuun, jolloin vaikutukset ovat arvaamattomia. Itse en ole hopeavaatteisiin vielä törmännyt, mutta en usko, että niihin panostaminen olisi urheilussa tarpeellista tai kannattavaa. Olen huomannut, että useimmat lycra- ja muut urheilutekstiilit raikastuvat kyllä, kun ne pesee säännöllisesti 60 asteessa ja kuivattaa ilmavasti. (YLE)

Nyt on tutkimuksella todistettu, että esineestä on helpompi luopua, jos siitä ottaa valokuvan. Tämähän on ammatijärjestäjien vanha tuttu kikka, jota usein ehdotetaan ratkaisuksi luopumisen tuskaan. Ilmiö tuli vastaan pari päivää sitten, kun katsoin valokuvia lasten vauva-ajoista. Siellä näkyi kummallakin käytössä ollut lelukaari, ja jokin ihmeellinen haikeus iski hetkeksi, mikä sai harmittelemaan, että olin senkin tavaran myynyt jo aikaa sitten eteenpäin. Sitten tajusin, että minullahan on siitä valokuva, ja samaan syssyyn mieleen palasi myös, että 0-8kk ikäiselle tarkoitettu tilaavievän lelun säästämisessä ei oikeasti ole mitään järkeä, ja siksihän sen myinkin. En minä sitä tavaraa lopulta haikaillut, vaan niitä söpöjä vauvanpalleroita. Joten katselin hyvillä mielin kuvaa, ja iloitsin siitä että se oli tullut otettua, ja muistot siten hyvässä tallessa.