Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2018

12 kuukautta tekstiilijätettä: mitä, miksi ja miten meni?

Julkaistu , kirjoittanut
25

Tasan vuosi sitten päätin selvittää paljonko meidän perheessä tulee tekstiilijätettä vuodessa. Sitouduin vuoden ajan punnitsemaan grammalleen kaikki roskiin heittämäni vaatteet ja tekstiilit. Käytin tähän tarkoituksen keittiövaakaa. Lyhykäisyydessään säännöt olivat tällaiset:

  • Punnitsen kaiken tekstiilin, mikä menee kirjaimellisesti roskikseen.
  • Jätteeksi ei lasketa sellaista tekstiiliä, jonka toimitan esim. Fidalle tai Finlaysonin keräykseen.
  • Mukana on kaikki mahdolliset tekstiilit, eli vaatteet, kodin tekstiilit ja matot.
  • Mukaan ei lasketa kenkiä, vaikka niissä olisi tekstiiliä.
  • Mukana laskuissa on minun, kahden lapseni sekä kodin yhteiset tekstiilit. Puoliso heitti tietysti myös vuoden aikana vaatteita roskiin, mutta hänen vaatteensa eivät ole mukana tässä projektissa.

Projekti sujui hämmästyttävän hyvin. Olen jokseenkin varma siitä, että kirjanpitoni on lähes aukoton. On mahdollista, että siellä on joku yksittäinen rätti jäänyt punnitsematta, mutta kokonaisuudessaan sanoisin että tilastoni kertoo perheeni tuottaman tekstiilijätemäärän todella täsmällisesti.

Paljonko tekstiilijätettä siis näillä säännöillä tuli? Vastaus on tässä: 4,383 kiloa. Siis neljä kiloa, 383 grammaa.

Mitä meni roskiin?

Ylivoimaisesti eniten heitin pois rikkinäisiä vaatteita. Puhki menneistä sukkia, sukkahousuja ja legginssejä, kulahtaneita alusvaatteita, moneen kertaan revenneitä toppahousuja. Monet näistä vaatteista oli myös kertaalleen korjattu, kuten paikattu polvet, ja sitten kun vaate lopulta jäi liian pieneksi, se päätyi roskikseen loppuun käytettynä. Pari yksittäistä vaatetta meni roskikseen matkoilla ollessa, koska niille tapahtui jotain peruuttamatonta, esim. joku oksensi päälle. Kotona ne olisi tietysti pesty, mutta noissa tilanteissa puhdistus ei ollut järkevästi ajatellen mahdollista.

Vaatteiden lisäksi heitin vuoden aikana pois muutamia sekalaisia tekstiileitä, kuten yhden rikkinäisen pesupussin, yhden vanhan nilkkatuen josta elastaani oli kuolettunut sekä sykemittarin vyön samasta syystä. Kodin tekstiilejä en koskaan heitä suoraa päätä, vaan kierrätän ne ensin räteiksi. Osan räteistä pesen käytön jälkeen, mutta sellaiset millä on siivottu jotain oikein likaista, heitän käytön jälkeen pois. Roskiin meni vuoden aikana kolme tiskirättiä ja monta siivousrättiä, mutta niiden yhteispaino oli vain parisataa grammaa. Ei siis mikään iso osa kokonaisuudesta. Sen sijaan kaksi poistettua kylppärinmattoa painoi yhteensä 1,3kg.

Ehkä suurin kysymysmerkki on vanha eteisen kuramatto, joka meni roskiin remontin yhteydessä. Se oli kooltaan monta neliötä, mutta en tiedä onko se varsinaisesti tekstiiliä, eikä se siksi ole tässä tilastossa mukana. Matossa oli paksu, vettä läpäisemätön kumipohja, sekä keinokuituinen pinta. Se ei ole mielestäni tekstiili siinä mielessä, että sitä ei esimerkiksi voinut pestä koneessa, eikä se myöskään käyttäytynyt kuten tekstiili, eli sitä ei esim. voinut taitella. Minusta tämä matto oli enemmän samantyyppinen rajatapaus kuin kengät, jotka jätin myös tästä projektista pois juuri siksi, että iso osa kenkien materiaalista on jotain muuta kuin tekstiiliä, ja pelkän kankaan määrää olisi ollut hyvin vaikea arvioida purkamatta koko kenkää osiin. Tuo eteisen matto oli kuitenkin iso ja painava, ja jos se laskettaisiin mukaan, se painaisi monta kiloa. En pysty painoa kovin hyvin arvioimaan, mutta arvelisin, että sen paino olisi ollut noin 8-10 kg, josta kuitenkin vain noin puolet varsinaista tekstiilimateriaalia. Matto palveli melkein viisi vuotta jokapäiväisessä käytössä eteisen lattialla, missä sen tehtävä oli siepata kaikki kura ja kuona itseensä. Pesetin sen kerran, mutta neljän vuoden jälkeen oli selvää, että matosta oli tullut kestolikainen. Remontin myötä se muuttui muutenkin tarpeettomaksi ja lopulta se hyödynnettiin vielä lattian suojauksessa, kun seiniä piikattiin ja maalattiin. Matosta otettiin siis kaikki mahdollinen hyöty irti, joten sen päätyminen sekajätteeseen ei ole ongelma. Mutta on tietenkin eri asia, onko vuoden kokonaismäärä jätettä reilut 4kg vai 14kg.

Entäs kierrätys?

Tuo reilut 4kg jätettä oli kaikkineen sellaista, että sitä ei olisi voinut kierrättää. Ensinnäkin suurin osa vaatteista oli sukkia, legginssejä ja alusvaatteita, joissa on mukana elastaania. Ymmärrykseni mukaan elastaania sisältäviä tekstiileitä ei voi hyödyntää oikein millään tavalla. Niinpä näiden vaatteiden kuskaaminen johonkin erilliseen tekstiilikeräykseen olisi ollut ajanhukkaa. Puhdasta puuvillaa oli tuosta määrästä taas niin vähän, että en usko ekologiselta kannalta olevan mitään eroa sille, kuskataanko vajaa kilo puuvilla jonnekin eroteltavaksi muista materiaaleista, vai laitetaanko se palamaan energiaksi. Etenkin kun kyse on hyvin likaisista tekstiileistä (rätit).

Mikään näistä poistetuista tekstiileistä ei myöskään ollut enää kierrätyskelpoista jollenkin toiselle käyttöön. Vuotava kurahanska on oikeasti käyttökelvoton vaate. Mikään vaatteista ei ollut sellainen, että sitä kukaan haluaisi tai edes voisi enää uudestaan käyttää. Niinpä on selvää, että yritän aina käyttää kaikki tekstiilit niin loppuun kuin mahdollista. Esimerkiksi ne pari kylppärin mattoa olivat vielä rikkinäisinäkin käyttökelpoiset avoimella parvekkeella. Siellä ne sitten kastuivat ja likaantuivat puolen vuoden aikana niin huonoon kuntoon, ettei niistä ollut enää hyötyä missään muualla.

Reilut 4kg tekstiilijätettä vuodessa. Miten siis meni?

Aloitin punnitusprojektin siksi, että taannoisessa YLEn uutisessa kerrottiin suomalaisten tuottavan noin 13kg tekstiilijätettä vuodessa. En voinut uskoa, että se pitäisi omalla kohdallani paikkaansa. Tämä 12 kuukauden seuranta todistaa, että olin oikeassa. Vaikka mukaan laskettaisiin tuo mattokin, ei henkilökohtaisen tekstiilijätteen määrä ylitä 13 kiloa, sillä tässähän oli mukana myös kahden lapsen roskiin menneet vaatteet, sekä koko perheen käyttämät tekstiilit. Lisäksi isoja mattoja laitetaan roskiin hyvin harvoin. Muistelen, että tätä ennen olen saattanut laittaa roskikseen yhden isomman maton koko elämäni aikana. Nuo aiemmin mainitut kylppärinmatot ovat niin pieniä, että ne voi huoleti pestä pyykkikoneessa.

Johtopäätökseni on, että edelleen ihmettelen, miten kummassa tuota jätettä voi ihmisiltä tulla niin paljon! Laitetaanko roskikseen siis ehjiä ja käyttökelpoisia vaatteita? Tai sellaisia kodintekstiilejä, jotka voisi hyvin hyödyntää vielä siivousrätteinä ynnä muussa käytössä. En tiedä, vähentääkö omaa tekstiilijätemäärääni tämä vimma käyttää kaikki kirjaimellisesti käyttökelvottomiksi. Teen sen kuitenkin siksi, että silloin tekstiilien heittäminen poltettavaksi tuntuu perustellulta ja oikealta ratkaisulta.

Olen toki vuoden aikana luopunut isosta määrästä vaatteita, mutta ne olen myynyt, antanut ystäville tai sukulaisille tai vienyt Fidalle. Esimerkiksi lastenvaatteita on lähtenyt huushollista kirjaimellisesti kassikaupalla, mutta vastaanottaja on seulonut ne kaikki läpi, ja valinnut mieluisensa omaan käyttöön. Fidalle en ole lahjoittanut mitään, mitä en olisi voinut pukea päälleni itse, jos vain koko, väri tai käyttötarkoitus olisi ollut sopiva. On myös merkillepantavaa, että vuoden aikana ei ole mennyt roskiin ainuttakaan neuletta, hametta, mekkoa, housuja tai muuta päällysvaatetta. Sellaisia vaatteita on lähes mahdoton käyttää loppuun. Tämä kokeilu vahvistaa siis entisestään sitä ajatusta, että vaatteita pitäisi ostaa paljon vähemmän kuin nykyisin, sillä vanhat eivät kulu. Samoin käytetyn vaatteen ostaminen tai vaatteiden vuokraaminen tuntuu tämän kokeilun valossa erittäin järkevältä.

Lopetan tekstiilijätteraporttini tähän, mutta kirjoitan varmasti aiheesta jatkossakin. En kuitenkaan viitsi enää punnita jokaista rikkinäistä sukkaa, koska nyt tiedän, millä tasolla tekstiilijätemäärät vuodessa meillä ovat. Vanhat raportit löytyvät tekstiilijäte -tunnisteella.

Miten paljon arveletta teillä tulevan tekstiilijätettä vuodessa? Mitä te sille teette?

Lokakuun (alennusmyynti)ostokset

Julkaistu , kirjoittanut
10

Kuukausi on taas lopuillaan, joten on aika tehdä vaateostoksista tiliä. Nythän kävi aivan klassisesti, eli alennusmyynneissä on taas pyöritty. Mutta tämä on vain yksi puoli asiasta. Toinen puoli on se, että suurin osa ostoksista korvaa vastaavan, loppuun kuluneen vaatteen. Ostokseni ovat tässä:

  • uimapuku
  • rintaliivit
  • pipo
  • pitkähihainen urheilupaita
  • t-paita
  • 2 alushousut
  • 3 sukkahousut

Yhteensä 10 vaatetta.

Sitten selitykset. Heitin kesän jälkeen uimapukuni roskiin, koska se oli täysin virahtanut sekä haalistunut. Uusi uimapuku on mahdollisimman perusmallia, yksivärinen ja ilman kaaritukia tai muita härpäkkeitä, niin että sen voi heittää pesukoneeseen käytön jälkeen ilman sen kummempaa ajattelua. Ostin sen Patrician alennusmyynnistä puoleen hintaan. Tunnustan olevani erittäin tyytyväinen tähän hankintaan. Ostin samasta alesta myös rintaliivit, jotka korvasivat vastaavat kotona. Heitin ne vanhat ja kulahtaneet roskiin.

Voisiko nämä ostokset olla enää tylsempiä?

Pipolle oli myös tarvetta. Hukkasin viime syksynä piponi, ja olen siitä asti kaivannut uutta. Hullujen päivien tarjouksesta löytyi täsmälleen kadonnutta vastaava päähine kohtuullisella hinnalla. Kaikki loputkin ostokset olivat Hulluilta päiviltä. T-paita oli tummansininen peruspaita Filippa K -merkiltä. Ne ovat normaalisti melko kalliita, mutta olen käytössä todennut tuon merkin t-paidat todella napakoiksi. Ne pitävät värin ja muodon pesusta toiseen. Olen ostanut edelliset t-paidat toukokuussa 2017 Uniqlolta, eikä niiden laatu kyllä vastaa Filippa K:ta. T-paidat ovat vaatevarastoni peruskiviä, joten tälle oli tarve.

Sitten listalta löytyy vielä alushousuja, joille oli tarve, sekä sukkahousuja, joiden tarve ei ehkä ollut ihan ilmiselvä. Säät ovat muuttuneet sellaisiksi, että hameiden alle tarvitsee paksut sukkikset, joten niitä on hyvä olla varastossa, mutta aivan välttämättömiä hankintoja nuo eivät olleet. Ennakoin, että seuraavien kuukausien aikana vanhoja menee rikki, joten varauduin jo valmiiksi. Ostin yhdet tiilenpunaiset ja kahdet mustat. Täytyy sanoa, että näissä motiivi ostaa liittyi myös vahvasti siihen, että sukkiksia oli siinä runsaasti tarjolla. Niitä on viheliäistä lähteä hankkimaan juuri silloin kuin tarvitsisi, ja kun vielä oli alennusmyynti, annoin markkinoinnin vaikuttaa päätöksentekooni.

Lopuksi ostin pitkähihaisen urheilupaidan, joka oli tämän kuun ostoksista se kyseenalaisin. Periaatteessa vaate on hyvin perusteltu. Nyt on olen jo puoli vuotta harrastanut juoksemista säännöllisesti ja tavoitteellisesti, on ihan järkevää, että siihen on myös asianmukaiset varusteet. Omistin tätä ennen vain yhden pitkähihaisen urheilupaidan, ja on vähän hankalaa olla pesemässä sitä jokaisen käytön jälkeen, siis pahimmillaan monta kertaa viikossa. Toisaalta juuri tämä paita valikoitui ostoskoriin siksi, että se sattui tulemaan vastaan, olin ostamisfiiliksissä ja siinä oli ale. Eli paita oli samanlainen ”ostetaan nyt kun tässä kerran alessa on” hankinta kuin sukkiksetkin.

Oikeastaan mikään näistä ostoksista ei ole ongelma. Se, mikä minua näissä ärsyttää on se, että edelleen joku sisäinen laihialainen juhlii, kun ostan jotain alennusmyynnistä. On tietenkin järkevää ostaa halvemmalla kuin kalliimmalla, mutta annan edelleen tarjousten ohjata liikaa päätöksentekoani. En tarkoita sitä, ettei ikinä pitäisi ostaa alesta mitään, mutta nyt kun tiedän miten ihmisen mieli noiden alennusten suhteen toimii, minua ärsyttää, että  lankean kerta toisensa jälkeen samaan ansaan. En verrannut urheilupaidan tai sukkahousujen hintaa yhtään mihinkään. En miettinyt mitä en maksaisivat muualla, tai mitä muuta sillä rahalla olisin saanut. Sen sijaan olin mahdottoman tyytyväinen itseeni, kun tein niin hyvän hankinnan alesta. Pakkohan sen oli olla hyvä ostos, kun se kerran oli tarjouksessa. Tämä, arvoisat lukijat, on itsepetosta.

Olisi parempi olla itselleen rehellinen, ja todeta että ostan tämän paidan siksi, että se on tässä nyt sopivasti nenän edessä, ja sellaiselle on tarve. Hinta vaikuttaa mielestäni järkevältä, joten ostan tämän nyt, jottei myöhemmin tarvitse harmitella että kaapista puuttuu paita. Tämä olisi älyllistä rehellisyyttä. Jatkan siis edelleen harjoittelua.

Miten teillä meni?

PS. Tekstiilijäteraportti seuraa parin päivän päästä! Kuun vaihteessa tulee kokonainen vuosi punnittuja roskia, joten teen siitä aiheesta ihan oman postauksensa.

Viikon vinkit: muovikielto, keittiön siivous ja CD-levyjen karsiminen

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

EU tarttuu merien muoviongelmaan. Tavoitteena on kieltää monien kertakäyttöisten muovituotteiden käyttö vuoteen 2021 mennessä. Tällaisia olisivat mm. vanupuikot, pillit, pikaruokapakkaukset, ilmapallojen tikut ja monet muut vastaavat tavarat. Tämä on tosi hyvä uutinen, ja vaikka asia vaatii maiden hyväksynnän, on ilahduttavaa, että asiaan on tartuttu. (YLE)

Ilta-Sanomat listaa keittiön siivoustoimenpiteitä, jotka tuppaavat unohtumaan. Lista on hyvä muistutus siitä, että nämä tosiaan kannattaa hoitaa, mutta olen vähän eri mieltä tiheydestä. Uunin pesu on mielestäni aiheellista sitten, kun uuni alkaa näyttää likaiselta. Jos ei käytä uunia paljon, voi olla että kerran vuodessa riittää ihan hyvin. Toisaalta liesituulettimen puhdistus kerran vuodessa on mielestäni liian harvoin. Vuodessa suodatin ehtii rasvoittua aivan läpikotaisin. Muistelen että oman tuulettimen ohjeissa neuvotaan puhdistus kahden kuukauden välein, ja se varmaan olisi optimaalinen rytmi. Mutta tunnustan että en muista puhdistaa meidän tuuuletinta niin usein.

Tyhjennätkö CD-hyllyäsi? Pähkäiletkö, minne vanhat levyt pitäisi oikein sijoittaa? Mikä on niille oikea paikka, mikäli kukaan muu ei halua levyjäsi? Tästä jutusta käy ilmi, että CD:lle ei ole olemassa materiaalikeräystä, vaan ne täytyy laittaa sekajätteen joukkoon. (Ilta-Sanomat)

Kolmas lihaton viikko

Julkaistu , kirjoittanut
16

Tänään on 27.10., mikä tarkoittaa sitä, että virallisesti ottaen lihaton lokakuu loppuu ensi keskiviikkona, vajaan viikon päästä. Mutta minä en ole aikeissa lopettaa, vastahan tässä alkaa päästä vauhtiin! Olen nyt kolmen viikon ajan viettänyt lihatonta arkea. En ole tänä aikana itse ostanut lihaa enkä leikkeleitä. Kuten alussa päätin, kalaa, kananmunia ja maitotuotteita syön, joten niitä olen ostanut.

Olen hyvin hämmästynyt siitä, miten helppoa tämä on lopulta ollut. Salaisuus on varmaan siinä, että asetin riman mahdollisimman matalalle. Niinpä meillä on syöty pinaattilettuja, porkkanalettuja, kalapuikkoja ja tuorepastaa. Siinä onkin lueteltu käytännössä kaikki einekset, joita ylipätään harrastan, ja niitä on kyllä käytetty. Mutta olen myös ylittänyt itseni, ja esimerkiksi valmistanut ”salapuikkoja”, siis kalapuikoilta näyttäviä tofupuikkoja.

Rehellisyyden nimissä olemme kyllä syöneet myös lihaa. Jos menemme kylään, niin siellä syödään mitä tarjotaan, eikä nyrpistellä. Jos mummi on tehnyt possua uunissa, niin sitten on syöty possua hyvällä mielellä. Olen myös turvautunut ravintoloihin, silloin kun on ollut kauhea kiire tai muuten hankalaa. Tämä viikko on ollut periaatteessa tavallinen, mutta kotona käynnissä ollut remontti on kyllä hankaloittanut arkea myös ruokien osalta. Niinpä esimerkiksi viime sunnuntaina tulimme myöhään kotiin, eikä ollut energiaa ruveta miettimään mitään kasvisruokaa (tai ylipäätään mitään ruokaa) koko perheelle, joten haimme kortteliravintolasta sushia.

Toisaalta olen huomannut, että ruokavaliolla ei oikeastaan ole merkitystä tiettyjen arjen haasteiden osalta. Jos en ole etukäteen miettinyt, mitä söisin päivällä, voi käydä niin, että syön sitten koko päivän pelkkiä pähkinöitä. Kasvisruokien miettiminen vie edelleen enemmän aikaa aikaisempaan verrattuna, jolloin jauhelihapaketilla pystyi ratkaisemaan minkä tahansa tilanteen. Ensi viikolla aion kuitenkin taas kokeilla uusia reseptejä, ja ottaa mm. kikherneet mukaan ohjelmistoon.

On myös ollut mielenkiintoista huomata, miten erilaiset motiivit toimivat. Olen joskus aiemmin aikonut vähentää maidon juomista, koska olin lukenut, että se ei välttämättä ole hyväksi iholle tai terveydelle. Nämä kokeilut ovat kuitenkin aina loppuneet noin yhden päivän jälkeen. Nyt olen kuitenkin ollut tämän kolme viikkoa myös juomatta maitoa. Maailman pelastaminen motivoi selvästi paljon enemmän kuin joku epämääräinen terveyshyöty. Tässä näyttää nyt kuitenkin käyvän niin, että omat ruokavalinnat alkavat liukua vähitellen vegaaniin suuntaan. Koska en aio luopua kalasta, niin vegaania minusta ei tule, mutta maidottomaksi tämä saattaa vähitellen mennä. Tai ainakin niin, että maidon ja juuston kulutus tulee arkena vähenemään todella paljon. Juustoa en tosin ole paljoa syönyt muutenkaan.

Marraskuu siis vaihtuu, mutta minun kasvisruokaelämäni jatkuu. Jatkan ruokien kuvaamista instagramiin, sillä minulla näköjään toimii hyvin kaikki tällaiset julkiset projektit. Jos projektin toteutuminen ja nämä arkiruokakokeilut kiinnostavat, niin seuraa minua instassa.

Miten teillä meni?

Arkijärki-podcast 45: Pienet neliöt, vähän tavaraa?

Julkaistu , kirjoittanut
2

Asun itse vanhassa kerrostalossa, jossa ei ole tuhlattu neliöitä esimerkiksi eteiseen. Vierailin vastikään ystävän luona, jolla puolestaan oli väljä omakotieteinen, jossa oli pinta-alaa ainakin tuplasti meidän eteiseen verrattuna. Hänen ja minun perheeni ovat kuitenkin hyvin samanlaiset, meillä on yhtä monta suunnilleen samanikäistä lasta ja aikuista taloudessa. Näin ollen tavaratarpeet ovat luultavasti aika samanlaiset, mutta väljemmät tilat mahdollistavat erilaiset säilytysratkaisut. Tässä podcastissa pohdinkin esimerkiksi omakotiasumisen ja kerrostaloasumisen eroja tavaroiden näkökulmasta. Tulen siihen tulokseen, että pienemmät neliöt eivät automaattisesti tarkoita vähempää tavaramäärää, mutta kylläkin sitä, että tavaroita ja niiden organisoimista on mietittävä enemmän, ja myös sitä, että iso määrä tavaraa pienemmässä tilassa vie myös enemmän aikaa. Podcastin kesto on noin 14 minuuttia.

Arkijärki: blogi ja podcast

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä. Siellä uusin on aina ylimpänä, ensimmäinen jakso taas sivun alimpana.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Lattia, jolla ei saa kävellä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

On muuten ollut mielenkiintoinen paluu arkeen. Syyslomaviikolla lähdin lasten kanssa reissuun eri puolille Suomea, jotta kotona voitaisiin tehdä remonttia rauhassa. Koska kaikissa remonteissa kuitenkin aina tulee jotain häikkää ja hidastusta, työt ovat jatkuneet tälläkin viikolla joka päivä, vaikka olemmekin jo palanneet arkeen ja kotiin. Alkuviikossa oli kuitenkin ihan omaa jännitystä, kun eteisen lattian uusilla saumoilla ei saanut kävellä. Kuivumisaika olikin oletettua pidempi, joten maanantaina poistuin kotoa aamupäivällä, ja palasimme illalla kahdeksan aikaan. Sitten taiteilimme varpaillaan saumoja varoen ovelta sisään. Laatat nimittäin alkavat heti ulko-ovelta, ja peittävät koko eteisen.

Eikö olekin hienot! Etenkin nyt kun saa kävelläkin tuosta.

Koska eteisessä (ja vähän keittiössäkin) maalataan edelleen, meillä vallitsee poikkeustila. Eteisestä on tyhjennetty viimeisetkin tavarat, ja kaikki on jälleen kannettu olohuoneeseen, tungettu työhuoneeseen ja kaikki mikä ei niihin mahtunut, on siroteltu makuuhuoneisiin. Lattiat ovat täynnä remonttitarvikkeita, jalkalistoja, suojapahveja sun muita tavaroita. Vuoropäivinä ei saa koskea lattiaan, seiniin tai kattoon. Jääkaappi asuu edelleen työhuoneessa, ja sen vuoksi silityslauta tukkii pääsyn työpöydän ääreen. Pyykkiteline on puolestaan muuttanut sohvan eteen olkkariin.

Viikko reissussa kahden lapsen kanssa tarkoittaa sitä, että pyykkiä on matkalaukullinen. Mutta olen paluurutiineissani pahasti jäljessä kaikkien näiden erikoistilanteiden takia. Pyykkikori pursuilee siis edelleen, mutta toisaalta tässä hässäkässä se ei paljoa haittaa, joten pursuilkoon. Tosin käydessäni kylässä ystävien uudessa asunnossa, jossa oli käytännöllisesti suunniteltu kodinhoitohuone pesukoneineen ja kuivureineen huokailin kyllä hieman. Nimittäin sitä, että olisipa elämä helppoa, jos voisi omistaa kokonaisen huoneen pelkästään pyykkien organisoimiseen! Mutta kaikkea ei voi saada, joten jatkan tyytyväisenä tätä taitelua hieman pienemmissä tiloissa.

Kun näihin oman asunnon haasteisiin liitetään kriittisessä vaiheessa oleva taloyhtiön remontti, ja siihen liittyvät monet velvollisuudet, täytyy sanoa että olen muutaman viime päivän aikana käyttänyt aika paljon aikaa ja energiaa näihin asumisasioihin. Toisaalta olen ihmeellisen vähästressisessä tilassa tästä kaikesta huolimatta. Zen vallitsee, koska loppu häämöttää jo. Tämä viikko vielä, ja sitten saamme jo olohuoneesta ylimääräiset tavarat pois. Valmiiksi eteinen ei tule ennen kuin joskus marraskuun lopulla ehkä, koska en voi esimerkiksi tilata yläkaappeja ennen kuin uusi vaatekaappi on paikallaan. Muuten saattaisi käydä niin, etteivät uudet kaapit mahtuisikaan, tässä pelataan millien tarkkuudella ja vanhan talon seinät ja lattiat ovat aina vähän vinot. Mutta olen jokseenkin varma, että jo viikon päästä tilanne on täällä paljon parempi! Ja pyykitkin pesty.

Tästä syystä haluamme tulla huijatuiksi

Julkaistu , kirjoittanut
18

Olen viime aikoina pohtinut raha-asioita. Tarkemmin ajateltuna sitä, miksi minun on vaikea vastustaa etenkin alennusprosentteja, vaikka tuote ei olisikaan superihana. Mutta nyt olen löytänyt siihen ainakin yhden selityksen. Kun Nina Nordlund haastatteli minua Rahamania-videoonsa, juttelimme runsaasti nimenomaan arkisesta kuluttamisesta. Kerroin hänelle, miten erityisesti alennusmyynnit ovat heikko kohtani, ja juttelimme esimerkiksi siitä, miten halpakin vaate voi lopulta tulla kalliiksi, jos sitä ei tule pitäneeksi. Mutta vaikka tämä on tiedossa, alennus houkuttelee silti. Miksi ihmeessä? Vastaus löytyi kirjasta Small Change, jonka on kirjoittanut Dan Ariely ja Jeff Kreisler.

Tutkijat kertovat tositapauksesta muutaman vuoden takaa. Amerikkalainen JCPenney -kauppaketju päätti äkisti luopua kaikista alennuksista, kupongeista ja muista tuotteiden hintaa laskevista mekanismeista, ja siirtyi ”rehellisen hinnoittelun” systeemiin. Siinä hintoja ei enää manipuloitu nostamalla normaalihintoja ensin hurjan korkeíksi, jotta ne voitaisiin sitten laskea isolla alennuksella. Sen sijaan tuotteet hinnoiteltiin suunnilleen sille tasolle, mikä oli niiden hinta aiemmin alennusten kanssa, ja kerrottiin asiakkaille, että emme enää huijaa teitä hintakikkailulla. Kuulostaa harvinaisen reilulta, vai mitä?

Kirja näyttää tältä, mikäli joku kiinnostuu sen lukemisesta.

Yllättävää oli, että ihmiset vihasivat uutta systeemiä, ja vuoden jälkeen toimitusjohtaja sai potkut. Kävi ilmi, että tarjousten metsästäminen oli asiakkaiden mielestä parhautta, eivätkä he ollenkaan halunneet selkeää ja läpinäkyvää hinnoittelua. Tutkijat selittävät, että kun hinnoittelusta otettiin näennäiset alennukset pois, asiakkaat eivät enää hahmottaneet, mitä tavarat maksoivat suhteessa muihin tavaroihin. Emme osaa arvioida hintoja irrallisina, vaan mietimme aina, onko ostos hyvä suhteessa johonkin toiseen tavaraan nähden. Tällaisia vertailukohtia ovat liikkeen muut tavarat, mutta myös hintalapussa oleva alennusprosentti ja alkuperäinen hinta. Jos alkuperäinen hinta on 100 euroa, ja pusero vaikuttaa olevan 60% alennuksessa, ostaja kokee saavansa 60 euroa ”ilmaiseksi”.

Ihminen on luontaisesti vastahakoinen tekemään rasittavaa ajatustyötä. Rationaalisesti ajatellen pitäisi tietenkin ajatella, onko tämä 40 euroa maksava pusero kallis vai halpa verrattuna esimerkiksi muiden kauppojen vastaaviin puseroihin. Pitäisi myös tutkia vaatteen laatua, kuten materiaalikoostumusta, työn huolellisuutta, viimeistelyä ja niin edelleen, ja miettiä sitten, vastaako havaittu laatu varsinaista hintaa. Ei olisi myöskään pahitteeksi muistella omaa budjettia, onko vaate siihen verrattuna kallis vai halpa, tai olisiko rahalle peräti jotain parempaa käyttöä. Tietenkin kannattaisi miettiä kaikkia niitä mahdollisia käyttökertoja, joita vaatteelle voisi kuvitella, ja laskea sitten paljonko yhdelle käyttökerralle tulisi hintaa. Mutta tämä kaikki on työlästä. Niinpä aivomme hyppäävät mieluiten kaiken tällaisen ikävän ajatustyön yli, ja kiinnittävät huomiota vain siihen, että tässä on selvästi hyvä diili – siinähän selvästi säästää monta kymppiä!

Kun kauppaketju poisti alennukset, asiakkaat eivät enää voineet verrata hintaa suoraan mihinkään. He eivät siis automaattisesti pystyneet päättelemään, oliko ostos hyvä diili vai ei. Sen sijaan, että asiakkaat olisivat olleet tyytyväisiä siihen, ettei heitä enää yritetty huijata keinotekoisilla hinnoilla ja alennuksella, he olivatkin tyytymättömiä siihen, etteivät he enää voineet tuntea tekevänsä hyviä löytöjä alesta. Sillä, että kauppaketjun hintataso pysyi käytännössä jatkuvasti samana, ei ollut mitään merkitystä.

Tämä tarina on mielestäni todella kiehtova. En tiedä kumpi osa-alue tässä esimerkissä on mielenkiintoisempi: yritysten hinnoittelustrategiat vai ihmismielen toiminta. Tämä kuitenkin selittää myös omaa käytöstäni. Olen toiminut juuri samoin, eli hypännyt sen rationaalisen ajatustyön yli, ja käyttänyt vertailukohtana vain tavaran alkuperäistä hintaa. Toisaalta nyt, kun tämäkin ajatusvirhe on ruodittu ja selitetty, osaan jatkossa varautua. Seuraavan kerran, kun iso aleprosentti houkuttelee, tiedän että pitää painaa jarrua, ja aloittaa se työläämpi ajatusprosessi, jonka tarkoitus on arvioida tavaran todellista arvoa. Tämä tekee shoppailusta tietenkin entistä hankalampaa, mikä ei ole ollenkaan huono asia.

Mitä mieltä olette? Oletteko huomanneet itse samoja kömmähdyksiä ostoksilla?

Viikon vinkit: matkavinkki, myrkyttömät siivousaineet ja pesulappujen merkit

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Ilmastoahdistus on vähän päällä edelleen, mutta siitä huolimatta, tai ehkä pikemminkin siitä johtuen kevyempiä linkkejä. Tällä kertaa ollaan erittäin käytännöllisten vinkkien parissa.

Oletko kokeillut elmukelmua pakatessa? Tässä linkissä vinkki, jonka avulla kosmetiikkapakkukset pysyvät tiiviisti kiinni. Itse en ole tätä käyttänyt, mutta olen kyllä kieputtanut elmukelmua koko pakkauksen ympärille, ennen kuin olen pakannut sen kosmetiikkapussukkaani. Onko joku kokeillut tätä? Toimiiko? (Iltalehti)

Kiinnostaako ekologisempi siivoaminen ilman turhia kemikaaleja? Tässä jutussa erittäin kattavasti vinkkejä etikan, ruokasoodan, sitruunan, sokerin ja suolan käyttöön. Näitä pitäisi ottaa aktiivisemmin itsekin käyttöön. Tällä hetkellä laitan säännöllisesti etikkaa huuhteluaineeksi, ja juuri äskettäin puhdistin pohjaanpalanutta kattilaa sokeripalalla. Sokeripala on mielestäni edelleenkin kaikista tehokkain väline uunin puhdistuksessa. (YLE)

Muistatko, mitä kaikki pesulapun merkit tarkoittavat? Jos et, tarkista täältä. Linkissä muitakin hyviä yleisohjeita siihen, ettei pyykki mene pilalle pesussa.

Elämäni toinen lihaton viikko

Julkaistu , kirjoittanut
2

Kaksi viikkoa lihatonta lokakuuta takana! Tällä viikolla olen ollut paljon pois kotoa, meneillään olevan remontin takia. Siitä, sekä lasten syyslomasta johtuen myös podcast jäi eilen äänittämättä. Ei vain tullut sellaista hiljaista hetkeä, että se olisi onnistunut. Ensi perjantaina siis jatkuu normaaliin tapaan. Lomaviikko on tarkoittanut myös sitä, että en ole tehnyt läheskään kaikkea ruokaa itse. Seuraavassa raportti siitä, mitä oikein söin.

Tällä viikolla syötiin paljon kalaa: sunnuntaina siikaa ja kanttarellirisottoa. Maanantaina todellista arkiruokaa, eli keitettyjä perunoita ja kaikenlaisia jämiä kaapista. Tiistaina mummi kokkaili mifua, joka olikin kokonaan uusi tuttavuus. Koska kyse on maitopohjaisesta tuotteesta, mikään ilmastosankari se ei ole, mutta kylläkin oiva apuväline tässä lihattomuuteen siirtymisessä. Kuten instasta olette jo nähneetkin, viikkoon on mahtunut myös sushia, sekä sellaista turistiravintolaruokaa, mikä ei kyllä maulla päätä huimannut. Torstaina ilahduin kovasti, kun olimme kylässä, ja emäntä oli tehnyt minulle nuudeleita ja soijarouhetta, kuultuaan että vietän nykyisin tätä lihatonta elämää. Arvostin kovasti, että ”erikoisruokavalioni” oli otettu huomioon, vaikka kuten omissa säännöissäni sanon, syön kyllä lihaa mukisematta, jos sitä kyläpaikassa tarjotaan.

Tästä päästäänkin viikon liha-annoksiin. Eilen söin possunfilettä, juuri siitä syystä, että en tehnyt ruokaa itse. Illalla iski ensimmäisen kerran varsinainen lihanhimo. Alkoi tehdä ihan hulluna mieli kylmäsavuporoa leivän päälle, kun sitä oli pöydässä tarjolla. Otin pari viipaletta, vähän huonoa omatuntoa tuntien. Siinä tuli samalla havaittua, että poissa silmistä, poissa mielestä pätee myös ruoka-asioissa. Jos kotiin ei osta lihaa, niin sitten sitä ei voi syödä. Tosin nämä leikkeleviipaleet olivat tarjolla mökillä, missä meitä oli isompi joukko koolla.

Kun viikolla reissasin lasten kanssa, huomasin että ilmeisesti kasvisruoka on nykyisin kuitenkin niin tavallinen vaihtoehto, että valikoimaa riitti myös pikaruokapaikoissa. Tämän viikon kokemuksella tosin sanoisin, että turvallisin vaihtoehto on ottaa salaatti, ainakin jos se on vitriinissä nähtävillä. Silloin näkee mitä on saamassa. Otin toisena päivänä wokkinuudeliannoksen, jossa oli vihanneksia ja soijapapuja. Kuvaus kuulosti lupaavalta, mutta annos oli niin iso ja rasvainen, etten saanut syödyksi loppuun. Seuraavan päivän epäesteettinen salaatti oli sentään maultaan kuitenkin ihan tavallinen.

Lihaton arki jatkuu siis ensi viikolla tuttuun tyyliin. Tykkäsin siitä soijarouheesta, joten sitä aion ostaa itse lisää, ja tehdä jotain samantyyppistä pöperöä, kuin mitä sain kylässä torstaina. Aion myös nyt vihdoinkin tarttua tofua sarvista, ja valmistaa niistä sellaisia leivitettyjä ”kalapuikkoja” (siis tofupuikkoja). Pankojauhojakin löysin kaupasta, joten nyt vaan pitää enää tehdä se ruoka. Yllättävän hyvin tämä lopultakin sujuu.

Miten teillä menee?

* Jos meidän lihattomat arkiruuat kiinnostavat, seuraa Arkijärkeä instassa. Kuvaan sinne päivittäin, mitä oikein syömme. HUOM! Ei esteettisiä asetelmia, vaan rehellistä arkiruokaa!

Aina tulee jotain (eli kuinka varautua remonttiin)

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

En ole hetkeen päivittänyt remonttitilannetta. On sekä hyviä että huonoja uutisia. Hyvä uutinen on se, että asuntomme osalta saatiin sähkötyöt vihdoin valmiiksi, mikä tarkoittaa sitä, että varsinaista eteisremonttia päästiin aloittamaan eilen. Huono uutinen on se, että kun parkettia otettiin irti, alta paljastui vanhaa liimaa, josta on otettava asbestinäyte. On aivan mahdollista, että liimasta löytyy myös asbestia, mikä taas tarkoittaa sitä, että se muutaman neliön alue, joka nyt olisi tarkoitus laittaa, aiheuttaa paljon enemmän kustannuksia ja vaivaa, kuin etukäteen ajattelin. Tässä käy ilmi taas kaikkia remontteja koskeva sääntö: aina tulee jotain.

Näyttää vaarattomalta, mutta saattaa sisältää asbestia.

Koska olen taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja, koko talon remontti on myös vienyt aika paljon aikaa ja vaivaa viime aikoina. Kun kyseessä on vanha talo, rakenteista saattaa paljastua mitä tahansa – niin kuin on paljastunutkin. Seinien sisällä menee vanhoja johtoja, jotka katkeavat poratessa. Jossakin rapussa on käytetty erilaisia materiaalia kuin toisissa, ja lisähaastetta tulee taloyhtiömme erikoisista pohjaratkaisuista. Samassa linjassa olevat asunnot voivat olla huonejärjestykseltään aivan erilaisia, kantavia rakenteita myöten. Toistaiseksi remonttifirma on selvinnyt kaikesta aivan kohtuullisesti, mutta erinäiseltä soveltamiselta ei ole taloyhtiönkään tasolla kokonaan vältytty.

Näiden remonttien tuoksinnassa on jälleen konkretisoitunut se, että vaikkei remonttia tekisikään itse, paras lopputulos syntyy, mitä enemmän jaksaa itse olla paikalla ja valvoa. Vaikka ohjeet olisivat miten tarkat, ja vaikka työntekijät olisivat miten hyviä, SILTI tulee aina jotain. Pieniä väärinkäsityksiä, joiden seurauksena lopputulos ei näytäkään siltä kuin oli ajatellut. Pistorasia menee väärään paikkaan, lista päätyy vastakkaiselle seinälle kuin oli ajateltu, värisävy onkin väärä. Näitä kokemukseni mukaan käy aina, vaikka ohjeistus olisi kuinka tarkka. Siksi remonteissa kannattaa olla mahdollisimman ”kädet savessa” itsekin. Silloin mahdolliset virheet huomataan ajoissa, jolloin korjaaminen on helpompaa.

Laatat on valittu, mutta minkä värinen sauma olisi hyvä?

Olen tätä taloyhtiön remonttia navigoidessani miettinyt myös sitä, että jos taloyhtiössä on isoja remontteja tulossa tai käynnissä, hallituspaikka on paras paikka. Jos nimittäin haluaa olla itse vaikuttamassa mihinkään, kuten aikatauluihin, hintaan, toteutustapoihin tai muihin asioihin. Onhan se työlästä, mutta sitten on samalla eturivissä seuraamassa, miten työt etenevät ja tietää miksi erilaisiin ratkaisuihin on päädytty. Se vähentää aika paljon stressiä oman asunnon kohdalla, vaikka tietysti se voi lisätä sitä siinä suhteessa, että välillä on päätettävä koko taloyhtiötä koskevista asioista. Mutta toisaalta jokuhan sen päätöksen tekee joka tapauksessa. Miksi ei siis tekisi sitä itse?

Asbestinäytteiden tulokset tulevat muutaman päivän kuluttua. Sillä välin maalataan seiniä ja kattoa ja uusitaan listoja. Lattian laittoon päästään joko sitten, kun näyte on todettu puhtaaksi, tai sitten, kun asbestifirma on käynyt puhdistamassa alueen turvallisesti. Mutta tämä on kokonaisuuden kannalta vain pieni hidaste. Johan tätä on odoteltu elokuulta asti, joten pari viikkoa sinne tai tänne ei enää hetkauta millään tavalla. Ja horisontissa siintävä lopputulos motivoi. Kyllä siitä vielä tulee hieno, kunhan vain malttaa odottaa.

Sillä välin varaudutaan siihen, että aina tulee jotain.