Viikon vinkit: jouluroskat, upotettavat kuuset, muovipussit sekä ostolakkoa Amerikassa

Jouluna tulee roskia, joiden lajittelu on oman projektinsa. Tässä on yksi aika kattava lista siitä, mihin mikäkin kuuluu. (Kouvolan Sanomat)

Tässä muuten hassu juttu siitä, mitä joulukuuselle voi tehdä joulun jälkeen. Tiesittekö, että sen voi upottaa järveen kalojen kutupaikaksi! (Kaleva)

Minä olen pähkäillyt muovikasseja viime vuoden tammikuusta asti. Nyt Ilana on tarttunut samaan aiheeseen. Tässä jutussa onkin oikeastaan kaikki olennainen, minkä muovipusseista voi sanoa. Älä osta niitä, älä ota ilmaisia ja käytä vanhat pois. Vuoden muovipussilakon jälkeen voin kertoa, että kassit eivät lopu kotoa ihan äkkiä, vaikka kuinka lakkaisi niitä ottamasta kaupoista. Siitä kylläkin olen Ilanan kanssa eri mieltä, että voiko kassi olla liian ruma uimahalliin – ei voi 🙂 Rumat kassit ovat parhaita. Teoriani mukaan kukaan ei halua varastaa epämiellyttävän näköistä susirumaa ja ryppyistä kassia, joka on selvästi peräisin ehkä 90-luvulta…

Linkkaan harvemmin englanninkielisiä artikkeleita, mutta törmäsin äskettäin tähän New York Timesin juttuu vuoden kestäneestä ostolakosta. Vaikuttaa siltä, että ostolakon vaikutukset ovat varsin samanlaisia niin täällä kuin USAssakin. Alkaa hahmottaa rahankäyttöään paremmin. Vapautuu aikaa. Huomaa, että on tosiaan eri asia tehdä mieli jotain, ja todella tarvita jotain. Ja myös tämän kirjoittaja oli huomannut saman minkä minäkin: ostolakko on todella kiinnostava ja hyödyllinen kokeilu, jota kannattaa jatkaa.

7 vastausta artikkeliin ”Viikon vinkit: jouluroskat, upotettavat kuuset, muovipussit sekä ostolakkoa Amerikassa

  1. Olenkin monta kertaa miettinyt, että ihan älytöntä haaskausta tämä oikeiden kuusien pitäminen. Meillä olikin ensimmäinen vuosi, ettei ollut oikeaa kussta (koska väsytti liikaa, eikä jaksettu hakea). Kiva että hyötykyttöä löytyy. (Mun isän hevoset syö aina heidän joulukuusen. Kuulemma oikein tykkäävät siitä.)

    • Maalla noille kuusille löytyy varmaan paremmin hyötykäyttöä kuin kaupungissa. Mutta täällä ne menevät biojätteeseen. Rakastan aitoa joulukuusta, joten minusta ei ole muovikuuseen vaihtamaan 🙂

  2. Joulun jätteistä tuli mieleen, että mitä ajatuksia sinulla on sellaisten joululahjojen jatkon suhteen jotka ovat ”epäsopivia”? Oma ajatukseni on, että jos joku on jotain vaivautunut minulle lahjaksi hankkimaan niin siitä on syytä olla kiitollinen. Mutta entä jos lahja on sellainen millä tietää ettei tule käyttöä tai se on esimerkiksi väärän kokoinen eikä lahjaa voi vaihtaa? Kirpputorille, kiertoon, roskiin? Itselleni tulee jotenkin paha mieli kun näkee ihmisten myyvän joululahjoja joulun jälkeen ”ei-toivottuina lahjoina”, jotenkin se tuntuu epäkunnioittavalta lahjan antajaa kohtaan. Mutta toisaalta moni voi saada lahjoja pyytämättä ja ilman että lahjan antaja tuntee saajan makua tarkemmin ja voihan niillä rahoilla sitten hankkia jotain mille on käyttöä tai on mieluisampaa. Miten teillä?

    • Tämä on nyt vain oma mielipiteeni, mutta yhtä epäkunnioittava se lahjan antaja on, jos ei noudata toivetta, vaan antaa mitä tahansa koska kokee sen itse pakoksi/hyväksi tavaksi/miksikä lie.
      Lapsilla oli muutama toive ja tämän lisäksi toivoin itse lapsille käyttövaatetta, koska tiesin, että ylimääräistä tulee joka tapauksessa. Kaikki tietävät että meillä on kaikkea, siksi lapsillakin oli toiveet rajattu. Toivelelut tulivat, mutta sitten ne ylimääräiset olivatkin vaatteiden sijaan pikkukrääsää ja härpäkettä, joista kaksi meni rikki jo joulupyhinä. Nuorempi sai onneksi käyttövaatetta mutta vanhempi ei, mikä vähän harmitti. Se pikkusälä ja krääsä on vain niin älytöntä luonnonvarojen tuhlausta, josta olemme monta kertaa puhuneet sukulaisille.

      Toinen esimerkki olimme me vanhemmat. Sanoimme, että meille ei mitään. Jos jotain haluaa väkisin antaa niin syömistä/juomista/lahjakortti. Tämä ohitettiin täysin ja itse sain mm. hajuveden. Vaikka olin ennen joulua jutellut antajan kanssa, kuinka en ole yli vuoteen käyttänyt hajuvesiä ja pitkästä aikaa kokeiltuani sain vain karmean päänsäryn. Kysyinkin häneltä, että eikö hän muista käymään keskustelua, niin ei muistanut minun asiasta maininneen. Ilmeisesti oli päätetty olla muistamatta myös toivetta, ettei mitään tarvitse meille ostaa. Annoin hajuveden ystävälleni, joka kyseistä tuoksua käyttää. Enkä ole pahoillani.

      • Lahjat herättävät aina suuria tunteita, sillä niihin latautuu niin paljon muutakin kuin vain se fyysinen tavara. Olen kuullut hyvän ajatuksen, jonka mukaan lahja on otettava vastaan samassa hengessä kuin se on annettu. Siis että lahjan antaja on tarkoittanut hyvää, joten tätä elettä on syytä arvostaa, vaikka itse lahja ei olisikaan kovin onnistunut. Mielestäni lahjan antajaa kohtaan voi olla kohtelias ja kiittää kauniisti, vaikkei lahjasta niin välittäisikään.

        Mutta olen myös sitä mieltä, ettei tarpeetonta tavaraa tarvitse säilytellä siksi, että se on saatu lahjaksi. Näin ollen lahjoja saa mielestäni laittaa kiertoon joko lahjoittamalla itse eteenpäin tai miksei jopa myymällä – joskin siinä liikutaan ehkä vähän rajamailla. Meillä ei ole velvollisuutta säästää jotain pelkästään siitä syystä että se on lahja.

        Mutta tiedän myös vahvasti omasta kokemuksesta, että ihmisten voi olla hyvin vaikea sisäistää sitä, ettei joku halua saada lahjoja. Toisille lahjojen antaminen on tärkeä tapa osoittaa rakkautta, ja toisille lahjojen määrä voi olla syystä tai toisesta tärkeä. Näissä tapauksissa voi mennä monta vuotta, ennen kuin päästää sellaiseen kompromissiin, joka tyydyttää kaikkia.

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)