Vuoden viimeinen

Olen viime päivinä työskennellyt kiivaasti blogin kulisseissa, ja näyttää siltä, että eri sivustojen syötteet on nyt saatu kuntoon. Google uskoo kuitenkin edelleen, että sivustossa on jotain vikaa, eikä siksi suostu linkkaamaan tänne normaalisti. Tämän ongelman saan korjattua vasta muutaman päivän päästä. Jos vuosi 2017 jotain on opettanut, niin ainakin sen, ettei tietoturva-asioita voi koskaan ottaa liian kevyesti!

Mutta mitä muuta on jäänyt tästä vuodesta mieleen? Moniakin juttuja. Suurin muutos on ollut vaatteiden ostamisen vähentäminen. Olen oppinut suunnittelemaan ostokseni, välttämään shoppailua ja kiinnittämään aivan eri tavalla huomiota vaatteiden laatuun kuin ennen. Vaikka kuvittelin olevani tiedostava kuluttaja ennenkin, en todellisuudessa ollut mitenkään erityisen kartalla. Vasta vuoden aktiivisen ajattelun ja harjoittelun jälkeen sanoisin, että nykyisin olen aika taitava. Suuri vuosiraportti tupsahtaa tänne ihan lähipäivinä!

Seurasin myös kosmetiikkaostoksiani. Tulin siihen tulokseen, että käytän näköjään kuukaudessa lähes aina saman verran rahaa, eli muutaman kympin. Vaikka tässäkin kuvittelin ennalta, etten käytä yhtään mitään, niin olen kuitenkin tämän asian kanssa ihan sinut. Olen löytänyt luonnonkosmetiikkasuosikkini EkoPharman, jota höystän kaikenlaisella muulla. Lumenea suosisin, paitsi että hermostuin niin täysin heidän tuhlailevaan pakkaussysteemiinsä, että tunteeni Lumenea kohtaan ovat tällä hetkellä aika viileät. Toivon, että yritys ottaa palautteesta onkeensa, ja alkaa kiinnittää ekologisuuteen huomiota myös pakkauksissaan!

Tekstiilijätteen punnitseminen alkoi marraskuun alussa. Joulukuussa heitin roskikseen yhden rikkinäisen pesupussin. Se painoi 16 grammaa. Edelleen ollaan siis varsin keveissä lukemissa, kahdessa kuukaudessa minun ja kahden lapsen tekstiilijätemäärä on 98 grammaa. En muuten ostanut joulukuussa lainkaan uusia vaatteita, mutta sain joululahjaksi takin ja pipon. Pipo korvasi lokakuussa hukkaamani edellisen myssyn.

Pohdin vuoden aikana kovasti vaatteiden kierrättämisen, lahjoittamisen ja myymisen suhdetta toisiinsa ja minun suhdettani kaikkiin kolmeen. Oivalsin, että minulla on ajatusvirhe, joka tekee etenkin vaatteiden lahjoittamisen aivan turhan hankalaksi. Ei minun tarvitse lypsää jokaisesta käyttämästäni tekstiilinpalasta sitä viimeistäkin senttiä. Toisaalta ajatukseni siitä, että roskan lahjoittaminen on ajatukseni siitä, että roskan lahjoittaminen on kaukana hyväntekeväisyydestä vahvistui entisestään. Tajusin, että tyytymisen filosofiassa on ideaa. Jos en kehtaa lahjoittaa, yritän käyttää itse vaatteen niin loppuun, ettei siitä ole enää kuin roskikseen.

Perinteisellä tavaroiden raivauksen saralla on myös tapahtunut. Siivosin komeron, mutta koska tuosta on jo vuosi aikaa, sen saa pian tehdä uudelleen. Työhuone on ollut loputtomasti uudelleen alkava projekti, jonka olen vakaasti päättänyt vuonna 2018 ratkaista kokonaan. Alkavana vuonna kohteena on myös kirjahylly. Se vaatii toimenpiteitä välttämättä.

Palaan asiaan heti huomenna. Tulossa on ainakin ostolakon vuosiraportti, sekä 18 asiaa vuodelle 2018.

Onnellista uutta vuotta teille kaikille!

Yksi vastaus artikkeliin ”Vuoden viimeinen

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)