Alepäivien houkutukselle löytyi selitys!

Tajusin juuri äsken jotain olennaista. Olen välillä miettinyt, miksi Sokoksen ja etenkin Stokkan alepäivät ovat aina niin houkuttelevia. Miksi edelleen kiinnostaa niin paljon, mitä siellä on myynnissä, vaikka olen tietoisesti vähentänyt ostamista ja haluan kuluttaa hyvin harkiten? Olen tietoinen myös siitä, että nuo tarjotut alennukset eivät välttämättä ole mitään huikeita diilejä, tästä on omakohtaista kokemusta. Tästä kaikesta huolimatta kuvastot vetävät puoleensa. Esimerkiksi eilen katselin aamulla netistä, mitä kaikkea Sokoksen kosmetiikkaostastolla oli alessa, ja illalla latasin Stokkan sovelluksen kännykkääni, nähdäkseni mitä siellä on ensi viikolla tarjolla.

Mutta yhtäkkiä asia kirkastui! Kyse ei ole viime kädessä alennusprosenteista tai siitä, että käsillä olisi jotain aivan ihmeellisiä löytöjä. Ei – kyse on valikoimasta. Kun selaan kuvastoa, tiedän, että juuri näitä tavaroita ainakin on myynnissä. Voin lukea katalogeja sillä silmällä, löytyykö sieltä niitä tavaroita, joita tiedän lähiaikoina tarvitsevani. Sitten voin mennä kauppaan, ja käydä hakemassa juuri sen mitä haluan.

Tämä liittyy siihen, mitä kaupoilla käydessä inhoan eniten. Nimittäin sitä, että tarvitsee jotain, eikä sitä löydy. Se on sietämätöntä! Hermostun ihan täysin, jos menen kauppaan eikä siellä myydä sitä mitä tarvitsisin. (Hermostun myös siitä, jos myyjä ei osaa tai halua myydä kunnolla, mutta kaikista eniten siitä, etten saa sitä mitä menin ostamaan.) Tässä on se syy, miksi netti on niin houkutteleva ostopaikka. Siellä näkee, mitä on myynnissä, ja mistä vaihtoehdoista voi valita. Kun taas menee kauppaan tietyn tarpeen kanssa, on tuurista kiinni, löytyykö sitä mitä haluaa. Hukkareissu kauppaan on yksi turhauttavimmista arkipäivän vastoinkäymisistä, minkä tiedän.

Mutta kun selaa alekatalogia, tulee sellainen fiilis, että tuota tuolla on, ja saan sen jos haluan. Tässä on tietenkin se mutka matkassa, että suosituimmat tuotteet saattavat loppua hyvin varhain. Onneksi en yleensä ole sellaisten perässä, vaan haluan ihan tavallisia asioita. Esimerkiksi bongasin hulluilta päiviltä lasten sormikkaita kolmen parin pakkauksissa. Epäilen niitä riittävän ihan hyvin, samoin kuin niitä muitakin käyttötavaroita, joita ajattelin päiviltä hankkia.

Sitten jos käy niin, että kuvaston tuote onkin myyty loppuun, hermot menevät, kuinkas muuten. Kävin esimerkiksi Sokoksella eilen, ja arvatkaa harmiani, kun Hakaniemen Emotionissa ei ollutkaan niitä tuotteita, joita netin mukaan piti olla alessa. Kuvittelin saavani kaikkea tärkeää, ja sitten kaikkia tuotteita ei ollutkaan. Hampaiden kiristely! Tämä on myös se syy, miksi en edes yritä ostaa Stokkan verkkokaupasta hullujen päivien aikaan, koska epäilen että sinne mitoitetaan tavaroiden määrä tahallaan alakanttiin, jotta saataisiin luotua kuva niukkuudesta, ja ihmiset lähtisivät itse tavarataloon tekemään heräteostoksia. Strategia on kohdallani näköjään onnistunut hyvin, paitsi että en tee niitä heräteostoksia, koska olen ostolakossa.

Tämä on siis syynä alepäivien houkutukselle. Olen vastahakoinen lähtemään kaupoille, jos en ole varma siitä, että tosiaan löydän sen mitä olen etsimässä. Juuri nyt olisi niille sormikkaille ja rukkasille tarvetta, mutta ehdin jo miettiä, mistähän kaupasta niitä kannattaisi varmimmin lähteä etsimään. En saanut ajatusta vietyä tämän pidemmälle, sillä rasitti jo etukäteen hukkareissun mahdollisuus. Onneksi Stockmann kertoo, että ensi keskiviikkona heidän lastenosastollaan on runsaasti valikoimaa edullisella hinnalla, tervetuloa ostamaan. Olen tästä tiedosta erittäin kiitollinen. Nyt mietin ainoastaan ostaisinko yhden vai saman tien kaksi pakettia.

Tämä havainto selittää myös sen, miksi Stokkan kattavampi kuvasto on aina vedonnut enemmän kuin Sokoksen suuntaa-antava. En minä jaksa lähteä mihinkään ruuhkaan palloilemaan siltä varalta, että jotain kivaa tulee vastaan. Löytöjen tekemisen mahdollisuus ei houkuttele yhtään. Sen sijaan varma tieto siitä, että saa juuri sitä mitä tilaa, houkuttelee kovasti. Käytän molempien liikkeiden nettisivuja siihen, että tarkistan valikoiman ja hinnat etukäteen, en suinkaan siihen, että ostaisin netin kautta jotain. Sen sijaan haluan tietää, kannattaako minun edes lähteä liikkeelle.

Olipa mielenkiintoinen oivallus. Tunnistaako joku muu itsensä tästä myös? Vai onko tämä vain minun päässäni?

6 vastausta artikkeliin ”Alepäivien houkutukselle löytyi selitys!

  1. Täällä ihan sama! Minulla on puhelimessa listaa asioista, joita tarvitsen ja toinen lista joita haluaisin(lahjat!) Stockan hullujen päivien kuvaston selailen ja merkkailen mieleistä. Sitten katson onko mitään niitä listalla. Kun on, niin teen uuden listan. Itse asiassa yleensä useita liittyen hulluihin päiviin. Asun stockan lähellä, joten siskoni ja äitini pyytävät yleensä ostamaan jotain. Teen siis ostoksista päiväkohtaiset listat ja tuotteet ovat siinä järjestyksessä listassa, kun ne haen tavaratalossa. Esim. jos tiedän ostavani kummitytölleni vaatteita, jotka loppuvat samantien, aloitan kierroksen niistä. Alle 15 min ja olen jo matkalla töihin.

    Tykkään optimoida ja suunnitella.Heräteostoksia ei tule tekniikallani tehtyä ollenkaan. 🙂 ja tulee hyvä mieli, että onnistui saamaan muillekkin heidän haluamansa tuotteet.

    • Mäkin tykkään optimoida ja suunitella! Mutta mielenkiintoista kuulla, että muillakin on sama juttu. Minulle kuvasto on tavallaan se lista, että tällaista olisi, jos pitäisi valita näistä niin mitä ottaisit? Ja sitten verrataan omaan listaan, löytyykö vastaavia tuotteita.

  2. Mä en osta noilta päiviltä yleensä muuta kuin käyttämääni tai perheen käyttämää kosmetiikkaa. Emotionista kävin hakemassa keskiviikkona miehelle partavettä,itselleni vartalovoidetta ja käsirasvaa sekä nuorisolle naamanpesuainetta. Näitä yleensä on aina tarjouksessa ja olen kyttäillyt tätä mahdollisuutta. Hinta on kummiskin parhaimmillaan 40 % halvempi niin…

    Stockaa olen boikotoinut jo vuosia, koska joskus yli 15 vuotta sitten sain sieltä hävyttömän huonoa palvelua lastenvaateosastolla. Olen pitkävihainen ja olen siis ostanut kolmen tyttären vaatteet muualta…kosmetiikkaa joskus sieltäkin hain mutta todella harvoin.
    Sitäpaitsi Stockan verkkokauppa on tunnetusti syvältä sitä ei edes huvita enää yrittää…

  3. Tämä pelko siitä ettei löydäkään heti mitä etsii selittää myös ehkä sen että kirpputorit ei ilmeisesti ole sinulle mieluisia ostopaikkoja? Itse jos etsin jotain tavaraa, niin lähden siitä olettamuksesta, että sitä ei välttämättä ole edes valmistettu vielä, tai että sen löytämiseen itselle sopivassa hintaluokassa menee aikaa, myös jos ostaa tavaran uutena kaupassa. Minua kaupoissa eniten harmittaa turhat, epäeettisesti tuotetut ja epäekologiset tavarat, joita siellä on ihan liikaa.

    Kirppareilla etsimäänsä ei yleensä koskaan löydä heti, ja tähän tottuu. Löytämisen ilo on myös suuri kun sopiva second hand -tavara löytyy. Usein pärjää ilman tai jo omistamillaan tavaroilla ja tuotteilla vallan hyvin.

  4. Onkohan tässä joku yhtymäkohta lidlin vaatekuvastoon 😀 Itse rakastan niitä, koska on mahtavaa käydä ruokakaupassa ja ostaa samalla esim tarpeellinen tarpeellinen pikkaripaketillinen tai farkut valmiiksi erittäin rajstusta valikoimasta. Ei mee aikaa kiertelyyn ja valinnanvaikeuteen.

    • Mitä vähemmän valinnanvaraa, sen helpompi valita. Kyllä tuossa on varmaan aika samasta ilmiöstä kyse.

Jätä kommentti