Viikon vinkit: ympäristöuhkat, maksulliset muovipussit ja 1000 tavaran koti

Tämä ei ole kiva artikkeli, mutta informatiivinen kyllä. Kumpi on pahempi, muoviongelma ja ympäristömuutos? (YLE)

Tässä seuraavassa juttussa taas käy ilmi, että muovipussi kelpaa ihmisille – jos se on ilmainen. Ruokakaupoissa kasseista on totuttu maksamaan, mutta muualla ei. Kun kauppa muuttaa kassit maksullisiksi myös muilla osastoilla, asiakkaiden tarve muovikasseille romahtaa. Olen tämän huomannut itsekin. Jos kysytään, haluanko ostaa kassin, en koskaan halua. Pienellä asialla voidaan vaikuttaa monien ihmisten käytökseen. (Talouselämä)

Kiinnostava juttu esimerkkikodista, jonka Ilana Aalto sisusti äidille ja tyttärelle ”kohtuullisen minimin” mukaan. Kodissa on 1000 yksittäistä tavaraa. Jutussa mainitaan tutkimus, jonka mukaan kodin esineistä 20% on yleensä käytössä mutta 80% ei. Olisi kiva tietää, miten tutkimus on tehty, koska minusta tuo suhdeluku kuulostaa oudolta. Tosin riippuu siitä, mitä käytöllä tarkoitetaan; jos puhutaan esineistä joita tarvitaan joka päivä, luku voi olla oikeansuuntainen. Mutta ei se silti tarkoita, että loput 80% omaisuudesta olisi turhaa ja pois heitettävää. Otetaan nyt vaikka ne joulukoristeet, jotka Ilanakin mainitsee. Minulla on satoja joulukuusenpalloja, joita käytetään maksimissaan pari viikkoa vuodessa. Mutta minusta elämä olisi köyhempää, jos heittäisin ne pois, sillä palloja pursuileva kuusi kuuluu olennaisesti meidän perheen jouluperinteisiin. Tavaran tarpeellisuutta ei siis voi mielestäni määritellä pelkästään siinä valossa, kuinka usein sitä tarvitaan. (Länsiväylä)

6 vastausta artikkeliin ”Viikon vinkit: ympäristöuhkat, maksulliset muovipussit ja 1000 tavaran koti

  1. Minäkään en tiedä mihin tutkimukseen tuossa viitataan, mutta sen tiedän että tuo 80/20 viittaa Pareton periaatteeseen, josta italialainen taloustieteilijä Vilfredo Pareto kirjoitti ensimmäisessä tutkimusartikkelissaan ”Cours d’économie politique” 1800-luvun lopulla. Sen jälkeen on havaittu, että samantyyliset suhdeluvut pätevät hyvin moneen tilanteeseen eri elämänalueilla, Wikipediassa on lisää tietoa (linkitän suomenkielisen artikkelin, vaikka englanniksi on vielä tarkemmin): https://fi.wikipedia.org/wiki/Pareton_periaate

  2. Varmaan voi olla että 1000 tavaralla pärjää.. mutta…tämäkin riippuu paljon siitä millaisesta suomalaisesta kodista puhutaan. Jos kyse on 1-2 henkilön taloudesta tuolla määrällä varmasti pärjää. Sitten kun on isompi perhe niin jo asioiden toimimisen vuoksi on tavaraa ehkä oltava enemmän.

    Ja myös ne harvemmin käytettävät voivat olla tarpeellisia tavaroita.

    Voisin kuvitella että tuo 80/20 periaate toimii myös siinä että 80 % tavaroista on sellaisia että niitä käytetään joskus eli ovat siten tarpeellisia ja 20 % on sellaisia joita ei ikinä käytetä eli ovat tarpeettomia. Jos ajatellaan vain niitä tavaroita joita käytetään joka päivä tuo artikkelissa mainittu suhde voi olla oikea.

    Joulukoristeiden lisäksi voisin mainita erilaiset harrastusvälineet. Mulla on esim. ompelukone jota käytän muutaman kerran vuodessa, siis en joka päivä, mutta silti se on tarpeellinen. Samoin mulla on stressiin kiinnittämiseen työväline, jota käytän ehkä 2 kertaa vuodessa, joka ikinen kerta olen onnellinen että mulla on se, koska helpottaa työtä niin paljon.

    • Tässä oli sellainen kohtuullinen minimi taustalla. Eli sen perusteella esimerkiksi yksi laturi varmaankin riittää, mutta kuten tuolla aiemmassa kirjoituksessa sanoin, joitakin tavaroita on kätevää omistaa useampia. Mutta jos mennään kohtuullisella minimillä, yksi riittää. Hyvä pointti tuo, että voi se 20/80 toimia toisinkin päin. Meilläkin on esineitä etenkin vintillä, joita ei kyllä käytännössä koskaan käytetä, mutta ei niiden osuus ole 80% vaan pikemminkin 20% tai vähemmän.

    • Hyvä kysymys, mutta en osaa vastata siihen. Katsominen on käyttämistä, vaikka esineeseen ei koskisikaan.

Jätä kommentti