Hyviä löytöjä – omista kaapeista

Suoritin eilen oikein klassisen raivaus- ja järjestämisprojektin. Yllättävän työlästä, vaikka kyseessä oli sinänsä yksinkertainen tavararyhmä, nimittäin pöytäliinat. Keittiön kaapissa oli yhdellä hyllyllä kaikki valkoiset liinat, ja liinavaatekaapissa toinen hylly täynnä tavaraa. Jälkimmäinen näytti alkutilanteessa tältä:

Tiivistä ja aika epäsiistiä on, kuten näkyy. Tämän hyllyn tilanne alkoi olla sellainen, että vain muutama päällimmäinen tekstiili oli aktiivisessa käytössä, ja käsitys muusta sisällöstä muuttui hatarammaksi päivä päivältä. Tiedossa oli, että jossain vaiheessa nämä pitäisi perata, mutta olinpahan kuitenkin lykännyt ryhtymistä varmaan puolisen vuotta. Pöytäliinat kun eivät ole se päivän polttavin ongelma tuskin missään perheessä.

Tyhjensin tämän ja sen toisen hyllyn sängyn päälle, ja aloitin inventaarion. Lajittelin käyttöliinat yhteen, ja liian pienet toiseen pinoon. Otin erilleen kaiken, minkä tiesin turhaksi tai vääränlaiseksi. Löysin liinojen joukosta kadoksissa olleen pannumyssyn sekä nykyistä pöytää varten hommatun suojamuovin, jonka olinpaikkaa olinkin ehtinyt ihmetellä jo pari vuotta (en liioitele). Löysin myös nipun kauniita pellavaisia käsipyyhkeitä sekä yhden ihanan pöytäliinan, joiden olemassaoloa en muistanut ollenkaan. Vastaan tuli myös liina, joka oli tarkoitettu ensimmäisen opiskelijaboksini pikkuiselle pöydälle, jonka ääreen mahtui kaksi ihmistä syömään. Niistä ajoista on jo parikymmentä vuotta. Näin sitä ihminen kuvittelee tietävänsä, mitä missäkin on. Sitten alkaa vähän siivota ja yllättyy.

Lopputulos oli, että tekstiilien kokonaismäärä kutistui merkittävästi. Poistin viisi väärän kokoista pöytäliinaa, yhden kaitaliinan, kuusi tablettia, yhden parittoman verhon (!?) ja muutamia pikkuliinoja, jotka oikeastaan eivät edes olleet minun vaan mummini. Ottaja löytyi onneksi läheltä, sillä äidillä oli tarvetta niille, mitä minä en enää käyttänyt. Verho päätettiin viedä mökille, koska siellä sille löytyy käyttöä. Pieni pino jäi kierrätykseen vietäväksi. Lopputuloksena hylly näyttää nyt tältä:

Loput tekstiilit muuttivat koriin samaan kaappiin:

Aiemmin tilaa meni kaksi hyllyä, jotka molemmat olivat tupaten täynnä. Kuten näkyy, nyt on käytössä yksi hylly ja yksi kori, joissa molemmissa olisi vielä tilaa. Keittiössä jäi yksi hylly tyhjäksi, mutta olen jo keksinyt sille käyttöä. Lasivuokat ja kattilat ovat tällä hetkellä ahtaasti, joten aion hyödyntää tyhjän hyllyn sijoittamalla sinne sellaisia astioita, joita tarvitaan harvemmin.

Kun alussa sanoin, että oli yllättävän työlästä, niin tähän kaikkeen meni noin tunti, joka sisälsi paljon pähkäilyä. Aivan kaikkea en saanut päätetyksi, nimittäin eräiden vanhojen tyynynliinojen kohta jäi vielä auki. Lisäksi tuli pyykkiä – huomasin muutaman tekstiilin tahraantuneen keittiön kaapissa (siinä toinen hyvä syy siirtää ne liinavaatekaappiin). Toisaalta nyt on hyvä mieli. Tiedän taas tarkalleen mitä omistan, tein hyviä löytöjä ja jatkossa kaikkea tulee käytettyä vielä enemmän, kun liinat ja muut ovat nyt siististi yhdessä paikassa ja näkyvillä.

Oletteko te löytäneet omista kaapeista tavaroita, joita ei edes muistanut omistavansa? Tai yllättyneet iloisesti siivoamisen seurauksena?

8 vastausta artikkeliin ”Hyviä löytöjä – omista kaapeista

  1. Minä aloitan ihan kohta jälleen kerran kodin järjestely (raivaus) kierroksen. Vaikka jatkuvasti järjestän kotia, aina sieltä löytyy jotain ylimääräistä. Tiedän jokaisen tavaran, minkä omistan, ja missä ne ovat. (Kirjoitin tästä muuten juuri blogiin), joten yllätyksiä ei tule.

    • Tuo olisi ideaalitilanteeni, että pystyisin luettelemaan ulkomuistista jokaisen omistamani esineen ja sen paikan. Tällä hetkellä epäilen, että päätyisin noin 80% tulokseen. Esimerkiksi vintti ja kellari ovat sellaisia, että vain pieni osa on aktiivisessa muistissa. Toisaalta tässä tapauksessa tiesin, että se muovi ja pannumyssy ovat JOSSAIN, mutta en vain tiennyt missä. Mutta oli siellä niitäkin juttuja, jotka oli tyystin unohtanut. Täytyykin käydä lukemassa kirjoituksesi 🙂

  2. Pitäs pitäs… kun vaan löytäis sen ajan jostain… ehkä sitten ”eläkkeellä” tai (tosi) pieni pala kerrallaan.

    Tunnistan kyllä tuon että välillä löytyy tavaroita jotka on tiennyt jossain olevan mutta en vaan ole löytänyt niitä. Keittiö on meillä jostain syystä aika hyvässä kuosissa tiedän missä mitkäkin tavarat on, mutta muut paikat sitten on eri juttu.

    • Mullakin on keittiö hyvässä kunnossa. Yksi laatikko on sekaisin, se on muodoltaan niin iso ja hankala, että vetää puoleensa kaikenlaista roinaa. Nuo liinavaatteetkin olivat muuten ihan kunnossa, esim. pöytäliinoja oli vain noissa kahdessa paikassa. Sitä pannumyssyä olin ehtinyt kaivata. Periaatteessa paikka oli mitä loogisin, tuolta sitä olisi lopulta kannattanut etsiä. Oli vaan ajautunut sinne alarivin taakse, eikä siten tullut sattumalta vastaan.

  3. Löysin 50€ kirjekuoresta, jota en muistanut sinne laittaneeni =) Mutta noin yleensä tiedän mitä omistan ja missä ne ovat. Meillä ei ole pöytäliinoja, ei verhoja (vain sälekaihtimet), ei kirjahyllyä, vaatekaapeissa on tyhjää tilaa jne, Postauksesi sai taas ajattelemaan miten tottunut olen omaan kotiini ja tavaroiden vähyyteen. Mielenkiintoista miten eritavalla tavaroihin, omistamiseen ja koteihin suhtaudutaan.

    • Meillä on paljon sellaista tavaraa, joka varmasti minimalistisemmista kodeista puuttuu. On liinavaatteita, pöytäliinoja, kirjoja pilvin pimein, on jopa pieni vitriini, jossa on muutama sellainen esine, jota ensisijaisesti vain ihaillaan, ei käytetä. Mutta pääsääntöisesti nautin näiden esineiden olemassaolosta ja niiden käyttämisestä. Esimerkiksi pöytäliinat ”kuuluvat” mielestäni ruokapöydän päälle, joten niitä on erilaisia: vahakankaisia, tavallisia arkiliinoja, valkoisia pellavaliinoja ja vielä jouluun sopivat liinat. Minulle tämä omistaminen ei kuitenkaan ole taakka, vaan olen valmis ja haluan käyttää aikaa ja vaivaa näiden tavaroiden hoitamiseen.

      • Hei Jenni. Säännöllisesti blogiasi luen, mutta nyt vasta ensimmäistä kertaa taidan kommentoida.

        ”Minulle tämä omistaminen ei kuitenkaan ole taakka, vaan olen valmis ja haluan käyttää aikaa ja vaivaa näiden tavaroiden hoitamiseen.” Tuo lause todellakin osui ja upposi. Osasit pukea ajatukseni sanoiksi. Minulla on pyrkimys nykyistä pienempään tavaramäärään, mutta askeettisuutta en tavoittele. Materiaa saa olla, kunhan se on tarkoituksellista (helpottaa elämää tai tuo piristystä). Jos tavaran kokee taakaksi, sen on aika mennä eteenpän.

        • Kiva että kommentoit! Tämä oli hyvä kommentti myös siksi, että sain siitä ajatuksen uuteen blogipostaukseen.

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)