Miten vaatteen saa käytettyä loppuun?

Edellisen postauksen jälkimainingeissa aloin miettiä, miten niitä vaatteita voi käyttää loppuun. Minulla ei ole mahdollisuutta kutoa räsymattoja enkä omista ompelukonettakaan, joten omat keinoni eivät sisällä tuunaamista. Jos siihen on mahdollisuus, osaamista ja innostusta, vaatteen uudelleen muokkaaminen on hyvä vaihtoehto. Mietin tässä kuitenkin sellaisia keinoja, joissa vaate kierrätetään johonkin muuhun kuin vaatekäyttöön, ennen kuin se pannaan roskikseen. Tämä seuraava lista koostuu sellaisista keinoista, jotka kaikki ovat minulla käytössä.

  • Reikäiset nilkkasukat käytän kenkien lankkaamiseen. Joskus putsaan niillä myös tahroja lattiasta ynnä muuta.
  • Rätiksi kelpaa kaikenlainen puuvilla: vanhat pyyhkeet, liinavaatteet, t-paidat jne. Olen huomannut, että lapsiperheissä on hyvä olla vanhoja pyyhkeitä runsain määrin kaikenlaisia veteen liittyviä ”tilanteita” varten.
  • Lakanat ja pussilakanat yleensä säästän pakkausmateriaaliksi tai suojapeitteiksi. Niitä voi hyödyntää piknik-alustoina, majaleikeissä ja muutoissa. Toinen vaihtoehto on viedä ne Finlaysonin keräykseen.
  • Vaatteet, jotka eivät enää ole ”kaupunkikelpoisia” käyvät kyllä mökillä. Siellä ei haittaa jos farkunpolvessa on reikä tai neuleessa nyppyjä. Loputtomasti ei mökkivaatteita tietenkään tarvitse, mutta koska meidän mökillä oleillaan läpi vuoden, siellä tarvitsee monenlaisia vaatteita. Palkeenkieli takissa, kulahtaneet lenkkarit ym. vaatteet ovat sinne juuri sopivia. Niitä voi sitten heittää sitä mukaa roskiin, kun aivan hajoavat päälle.
  • Vanhoista opiskelijahaalareista tulee erinomaiset remppahaalarit.
  • Rikkinäiset matot käytän loppuun lasittamattomalla parvekkeella. Esim. hieman hajonnut kylppärinmatto palvelee vielä tämän syksyn parvekkeella. Lumen tullessa laitan roskikseen.
  • Kaikenlaiset kankaat ovat oivaa askartelumateriaalia lapsille. Saa leikata ja repiä eikä tarvitse varoa tai säästellä.
  • Rikkinäisiä sukkahousuja en yleensä säästele, mutta silloin kun vaihdan kukkamultia, laitan ruukun pohjalle ohutta sukkahousua. Multa pysyy ruukussa mutta vesi pääsee läpi. Olen myös kokeillut perinteistä sukkahousuniksiä, jossa sukkahousujen avulla puhdistetaan pölyt pattereiden takaa. Edellisestä kerrasta on hetki aikaa, mutta muistelen että toimii se.
  • Vanhoja vauvanvaatteita olen antanut nukenvaatteiksi, vanhoja omia vaatteita lapsille roolileikkeihin.

Tällaisia keinoja on meillä käytössä. Mitä puuttuu? Jaa parhaat niksit kommenteissa, niistä on hyötyä muillekin!

30 vastausta artikkeliin ”Miten vaatteen saa käytettyä loppuun?

  1. Missä Finlayson ottaakaan vastaan näitä tekstiilejä? Omassa kotikaupungissa ei ole Finlayson myymälää mutta syksyn aikana on tulossa matkoja muualle Suomeen niin ajattelin näitä keräillä ja ottaa sitten mukaan.

    • Niissä Finlaysonin omissa liikkeissä. Kannattaa varmaan tarkistaa nettisivuilta onko kampanja käynnissä. Nyt elokuussa on ollut, mutta en osaa sanoa jatkosta.

  2. Kattavaan listaan osaan lisätä nyt vain tämän: Meillä käytetään tyttäreltä jäävät risat sukkahousut tai polvisukat siihen, että pukkaan teräosaan sopivan kokoisen kiven ja ripustan omenapuun oksalle alkukesästä painoksi olemaan joksikin viikoksi. Aina niitä tarvii, kun pitää uusia oksia taivuttaa eikä pyykkipoika riitä taivutukseen.

  3. täysin luonnonkuituiset vaatteet marjapuskien alle nokkosenkasvua estämään. Siihen ne sitten ajallaan maatuvat. Tosin mene ja tiedä miten värjäysaineeet ym käyttäytyvät maahan päästyään…

  4. Sukkikset taikka t-paidan (pehmeämmän vaatteen) voi mainiosti pyöräyttää makkaralle ja työntää sitten laukkujen tai kenkien sisälle tueksi kausisäilöntää varten. Paljon mukavammin hoitaa hommansa kuin sanomalehtitollot. Nyssäkän sisälle voi myös asettaa kuivattua laventelia, seetripuuta tai vaikka kuivia kahvinporoja imemään hajuja ja torjumaan tuholaisia.

    Vanhat lakanat, peitteet ja eritoten pyyhkeet kannattaa tarjota oman alueen löytöeläinkoteihin tai eläinsuojeluyhdistyksille. Niille on lähes aina tarvetta, sillä eläinparat tarvitsevat jatkuvasti pehmusteita ja lämmikkeitä sielläkin.
    Samaten jos lähipiirissä on lemmikinomistaja, kannattaa tiedustella heiltäkin, onko tarvetta vanhoille pyyhkeille. Kuraisten tassujen pesuun ja kuivaamiseen ei viitsi käyttää parhaita pyyhkeitä ja esimerkiksi rekisteröidyillä kasvattajilla syntyvien pentujen hoidossa kuluu paljon pyyhkeitä pesän pehmustukseen ja kuivitukseen.

    Trikoisesta paidasta saa vähän saksia käyttäen ja kangasta solmuille sitoen kevyitä kangaskasseja. Paidan helma solmitaan umpeen ja olkasaumoista tulee kahvat.

    • Itse en ole koskaan eläinsuojeluyhdistyksille toimittanut mitään, mutta se kuulostaa hyödylliseltä kohteelta, jossa tekstiilit tulevat todellakin käytettyä loppuun.

    • Tähän tuli muuten vielä mieleen sellainenkin, että jos haluaa matalalla kynnyksellä edistää omien tekstiiliensä uusiokäyttöä, mutta ei itse halua valmistaa niistä mitään tai ei ole tarvetta vaikka räsymatoille tmv, voi itse leikata trikoot kuteeksi, kääriä kerälle ja lahjoittaa valmiit kuteet edelleen myytäväksi vaikka kierrätyskeskukselle. Tai maksaa pienyrittäjälle, joka kutoo räsymaton puolestasi näistä kuteista. 🙂
      Tokihan siinä menee itsellä aikaa ja energiaa, mutta jollekulle se voi olla ihan arvokasta ajankäyttöä. 🙂

    • Pyyhkeet ja kaikki epämääräiset viltit menee todellakin koiralle: joko tassujen pyyhintään tai auton perään alustaksi. Koiran varsinaisten petien täytteinä on vanhoja petauspatjoja ja pinnasängyn patjoja, näihin oon ommellut päälliset nätistä kankaasta. Vanhoista farkuista voi leikellä suikaleita ja letittää niistä koiralle kestäviä vetoleluja.

  5. Minulle suurin ongelma näissä uudelleentuunausjutuissa on se, että eihän minulla useimmiten ole tarvetta myöskään niille tuotoksille. Vaikka minulla olisikin mahdollisuus kutoa mattoja, mihinkäs minä ne valmiit matot laitan kun minulla nyt on jo mattoja tarpeeksi. Ihan yhtä ongelma se ylimääräinen tavara on toisessakin muodossa. Ja ihan samaan kategoriaan menevät kaikki vihjeet tyynynliinoiksi, pussukoiksi ja patalapuiksi muokkaamisesta. T-paidoista olen ommellut kestotalouspaperit keittiööni, mutta näidenkin kiintiö on täynnä.

    • Tismalleen samaa mieltä Annelin kanssa. Joskus on vain parasta luovuttaa ja laittaa sekajätteen joukkoon energian tuotantoon polttolaitokselle. Eipähän jää mihinkään pyörimään kenenkään riesoiksi tai kehitysmaihin laivoilla konttitolkulla rahdattavaksi.
      Ennen tätä pääkaupunkiseudun jätteenpolttolaitosta minulla oli paljon suurempi kynnys heittää mitään roskiin, mutta minusta uusioenergiantuotanto on kyllä riittävän hyvä syy hankkiutua eroon tarpeettomasta tekstiili”jätteestä”.
      Tosin itsellänikin on parhaillaan menossa tupla-aluslakanan leikkaus matonkuteeksi, josta olen virkkaamassa pyöreää pitsimattoa paksulla virkkuukoukulla. Projekti etenee tosin hitaasti, sillä lakanoita kuluu harvakseltaan loppuun. Minulla on jo yksi yhdenhengen pussilakana leikattuna ja virkattuna ja kun saan tämän aluslakanan leikattua, niin homma jatkuu taas.
      Finlaysonin tekstiilikeräys oli/on nerokas juttu, mutta niistä kudotut matot todella kalliita. Katselin niitä sillä silmällä jo viime syksynä, mutten raaskinut ostaa. Varsinkin se mustaan loimeen kudottu oli todella ihana.
      Mikäli johonkin jatkokäyttöön liinavaatteita haluaa kierrättää, niin mielellään sitten eläimien iloksi löytöeläintaloihin.

      • Minullakaan ei ole erityistä tuunausintoa tai tarvetta sellaisille tavaroille. Mutta en pysty heittämään käyttökelpoista roskiin, se on niin vastoin kaikkia periaatteitani. Joten siksi tämä loppuunkäyttämisen periaate on vahvistunut tämän vuoden aikana. Tavoitteena on, että heitän roskiin vasta sitten kun en kehtaa enää mökilläkään jossain vaatteessa kulkea.

        • Mökillehän mennään viettämään laatuaikaa perheen ja ystävien kanssa, joten miksi sielläkään pitäisi oleilla rumissa ja risoissa vaatteissa. Kyllä kulahtaneen vaatteen paikka on roskiksessa. Ei niitä tule missään kuitenkaan käytettyä ja lisäksi ne luovat epäsiistin vaikutelman.

          • Mökit ovat tietysti erilaisia, mutta meidän mökillä tehdään niin paljon erilaisia piha- ja rakennushommia, että rönttövaatteet ovat enemmän kuin paikallaan. On kiva kun voi kontata marjapuskien alla kitkemässä tai rakentaa majaa ilman että tarvitsee yhtään varoa vaatteita.

      • Tuunausvinkit ja jatkojalostus käsillä tekemisen kautta uudeksi tuotteeksi sopivat oikeastaan vain heille, joilla se reitti on loogisin ja kätevin. Tietenkään ei kannata turhaan jatkojalostaa vanhoja vaatteita, mikäli lopputuotokselle ei ole mitään käyttöä. 🙂

        En siltikään näkisi hyvänä tai edes välttävänä ratkaisuna sitä, että
        suurilta osin käyttökuntoiset tekstiilit heitetään suoraan polttolaitokselle menevään jätekassiin ilman, että pysähdytään pohtimaan, olisiko jokin parempi tapa mahdollinen. Jos itse ei hyödynnä tekstiiliä, voi miettiä, onko lähellä joku yrittäjä tai muu toimija, joka hyödyntäisi.
        Energiaksi polttaminen kuulostaa tavallaan hyvältä ratkaisulta, koska silloinhan jäljelle ei jää mitään fyysistä tuotetta enää tukkimaan kaatopaikkoja, mutta asia ei ole niin yksiselitteinen.

        Kun periaatteessa jatkojalostuskelpoinen materiaali (tässä tapauksessa tekstiili) poltetaan savuna ilmaan, siinä menee hukkaan luonnonvaroja, jotka olisi voitu säästää hyötykäyttämällä kyseinen tekstiili. Uusien kankaiden valmistus vie hirvittävästi vettä ja kuluttaa ympäristöä niillä alueilla, joilla ei siihen olisi muutenkaan kauheasti varaa. Janamainen tuotanto, jossa koko ajan valmistetaan neitseellisestä raaka-aineesta uutta ja vanhat tuhotaan alta pois, on ympäristölle kestämätöntä.
        Toki kaikkea ei voi pelastaa uusiokäyttöön, mutta nykyisellään roskiin menee aivan liikaa sellaista, joka olisi mahdollista hyödyntää.

        • Tekstiilimateriaalin kierrätys on valitettavasti ajatuksena kaunis mutta käytännössä erittäin hankala toteuttaa. Toivottavasti en antanut sellaista kuvaa että nakkelen vaatteita roskiin koska ne ovat ihan last season, sillä en toimi niin. Minun tekstiilijätteessäni on yleensä reikä, jonka paikkaaminen ei ole enää tarkoituksenmukaista. Eli käyttöön vaatteistani ei enää ole. Olen välillä yrittänyt tarjota esimerkiksi kassillista (persuksista rikki hiutuneita) farkkuja materiaaliksi lasten pajoille, paikallisella fb-materiaalitorilla ja muille vastaaville tahoille ilman suurempaa menekkiä. Pidän aika mahdottomana ajatusta, että jokaista jätepalaa kaupattaisiin ympäri pitäjää uusiokäyttäjän löytymisen toivossa. Tämä johtaa ainoastaan jätekasojen loputtomaan hilloamiseen kotona.

          Tiedän kyllä varsin hyvin miten esimerkiksi puuvillan viljely syö resursseja, mutta yritän pitää ongelman kurissa ennemmin vaatteiden maltillisella määrällä. Ja kun rikkinäiselle vaatteelle ei enää löydy käyttöä, silloin sen paikka on roskis, enkä pidä tätä mitenkään huonona vaihtoehtona. Otan vastuun kulutuksestani ja haalimani tavaran loppusijoituksesta.

    • Hei, tuo kestotalouspaperi-idea kiinnostaa! Miten olet ne ommellut? Pesetkö ne pesukoneessa, ja irtoaako niistä paljon nöyhtää pesussa? Olen itsekin jotain samantapaista suunnitellut, mutta toteuttamatta on jäänyt kaikenlaisten epäilysten takia. 😉

      • Mobiilissa näen vähän huonosti kommentoitko juuri minulle, mutta vastaan omalta kohdaltani joka tapauksessa. Kestorättien matskuna minulla on satojen pesujen aikana hiutunut trikoo, josta olen vain vetänyt saumurilla n. 20×20 neliöitä, joko yksinkertaisina tai ommellen kaksi palasta yhteen. Koska kangas on niin vanhaa, niin mitään nukkaa ei todellakaan irtoa mihinkään ja kangas imee hyvin, vaikkei trikoo yleensä ykkösvalinta siivousmateriaalina olekaan.

        Minulle kestojen juttu on se, että niitä ei säilötä bakteereita keräämässä vaan ne ovat lähes kertakäyttöisiä (siis pesuja ajatellen), päivä on ehdoton maksimi ja vaatii sen ettei paljoa vettä kummempaa ole tullut pyyhittyä. Tämmöiset rätit pesen ihan muun pyykin joukossa, sillä en pidä niitä likaisuudeltaan kummempina kuin paitoja joille on tipahtanut ruokaa. Ne ovat myös sen verran pieniä (ja meillä pyykätään paljon) että ne menevät muun pyykin ohessa eivätkä kasvata koneellisten määriä. Joskus toki, krhm, rätti jää ryttyyn tiskipöydän nurkkaan maitolasillisen jäljiltä, näitä pesen sitten tarpeen mukaan kuumemmassa.

  6. Vinkit on ihan hyviä, mutta jäin silti miettimään, mikä oleellinen ero on siinä, että tekstiilin ”käyttää loppuun” vaikka pölyrättinä tai löytöeläintalossa verrattuna siihen, että se poltetaan suoraan sekajätteenä. Ymmärrän vinkkien pointin ja käytän itsekin esim. vanhoja sukkia kenkien kiillotuksessa, mutta silti…

    • Minä ajattelen, että loppuun käyttäminen on järkevää siinä mielessä että voit jättää sen vuoksi yhden uuden tuotteen hankinnan tekemättä (vaikkapa tiskirättejä tai talouspaperia).

      Mutta niinkuin yllä jo kirjoitin, ei minullakaan oikeasti ole kovin paljoa jatkokäyttöä tekstiileille sillä minulla on jo valmiiksi kaikkea mitä tekstiileistä voisi vaikkapa muokata ja jätettä tulee enemmän kuin talouteni tarvii rätteinä, mattoina ja kiillotusvälineinä.

    • Minä ajattelisin niin että jos tekstiilin uusiokäyttö vaikka pölyrättinä vähentää uuden rätin tai vaikka talouspaperin hankkimisen niin säästyy luonnonvaroja.

    • No siis ihan se pointti, että jos vaatteesta on vielä johonkin muuhun kuin pukeutumiskäyttöön, onhan se järkevää hyödyntää siihen tarkoitukseen. Tiristetään kaikki hyöty siitä materiaalista irti mikä suinkin lähtee, ja poltetaan vasta sitten.

  7. Jätteiden poltto ei ole käsittääkseni ole täysin ympäristöystävällistä. Palokaasut puhdistetaan, mutta poltosta jäljelle jäänyt aines on ympäristön kannalta todella hankalaa, koska poltettu aines on ”mitä lie”, ei siis todellakaan mitään puutuhkaan verrattavissa olevaa. Harmi, etten löydä sitä juttua, jossa tästä oli.

    • Ei varmasti olekaan, mutta eikö se tämän hetkisen tiedon mukaan ole kuitenkin parempi vaihtoehto kuin maahan hautaaminen?

  8. Kyllä, mutta samalla tavallahan se poltetaan, vaikka tekstiili olisi tehnyt viimeisen kierroksensa pölyrättinä. Siitä on silloin ollut ylimääräistä hyötyä, mutta silti se täytyy hävittää.

    • Joka tapauksessa (toistaiseksi) tekstiilijäte kuten muukin jäte pitää hävittää, vain pieni osa tekstiilijätteetstä on sellaista että sitä voidaan hyödyntää materiaalikierrätysessä. Kierrätystekniikoita kehitetään ja käyttökohteita koitetaan keksiä, mutta tällä hetkellä niitä on vähän. Jos kulutusmäärä on tarpeeksi niukka, ei tekstiilijätettä pitäisi syntyä kotitaloudessa aivan ongelmaksi saakka. Henkkamaukan ym keräyksistä sellaisenaan käyttökelvottomista tekstiileistä huomattava osa menee teollisuuden pyyhkimäräteiksi, joka ei eroa kotipyyhkimärätti-kohtalosta juurikaan.

      Tietysti jos sattuu asumaan sellaisella alueella, jossa on tekstiilikeräystä (Leveteks Lempäälässä, Telaketju Turun tienoilla, Forssassakn on jne) niin sinne kannattaa viedä. Kierrätysompelija ym saavat näistä paikoista materiaalia ja se on superhyvä.

      • Kiitos Rinna, valaiseva kommentti! Jos omaa jätettä tulee hyvin vähän, niin sitten sillä voi pyyhkiä kotona, sen sijaan että se kuskattaisiin johonkin toiseen maahan ja joku muu pyyhkisi sillä siellä.

Jätä kommentti