Päällepäin pöhköä, mutta pinnan alla piilee järki

Kirppiskassien keskellä huhkiessa kävi muutaman kerran mielessä, että mitähän järkeä tässä on. Mutta vasta kun eräs läheinen ihmetteli, miksi tästä asiasta pitää tehdä näin vaikeaa, aloin kunnolla miettiä mistä on kyse. Se olikin hyvä idea. Tulin yllättäen siihen tulokseen, että raha ei ole kovin olennaista, tunnearvollakaan ei ole juuri väliä eikä sillä, kenen käyttöön tavarani joutuvat.

Tärkeintä onkin se, että näin toimimalla koen eläväni arvojeni mukaisesti.

Tämä oli hiukan yllättävä johtopäätös, mutta näin se on. Tarpeeksi pintakerroksia kuorittuani tulin siihen tulokseen, että juuri tällä tavalla toimimalla tunnen, että teen eniten oikein. Että teen sellaisia valintoja, jotka ovat sopusoinnussa minulle tärkeiden arvojen kanssa.

Päästyäni tähän pisteeseen, aloin miettiä, mikä se arvo siellä kaiken takana sitten on. Tässäkin hiukan yllättäen havaitsin, että oikea vastaus on vastuullisuus. Ei esimerkiksi ekologisuus, säästäväisyys tai joku muu. Vastuullisuus tarkoittaa minulle tässä tapauksessa sitä, että koen olevani loppuun asti vastuussa ostamistani tavaroista, myös näistä lastenvaatteista. Ajattelen niin, että kun olen ottanut jonkun tavaran itselleni, minun vastuullani on huolehtia siitä, että siitä ei tule kertakäyttöinen. Minulle vastuullisuus tarkoittaa siis sitä, huolehdin mahdollisimman pitkälle siitä, että esimerkiksi lastenvaatteet käytetään loppuun, eikä niitä dumpata käyttökelpoisina tekstiilikeräykseen. Ajattelen niin, että loppusijoituspaikasta huolehtiminen ja siitä aiheutuva vaivannäkö on se ”hinta”, joka minulle lankeaa sen vuoksi, että olen ostanut uuden vaatteen. Vaikka totta kai yritän kierrättää käytettyinä ostetut yhtä lailla.

Tästä kaikesta seuraa tämä kirppismyynti. En halua ensisijaisesti lahjoittaa tai laittaa Uffin laatikkoon tai vaatekeräykseen, koska olen piinallisen tietoinen siitä, ettei vaate niistä päädy välttämättä käyttöön, vaikka se käyttökelpoinen olisikin. Sen sijaan järkeilen niin, että jos joku on valmis maksamaan edes pikkuisen niistä meidän vanhoista vaatteista, ne menevät todennäköisesti käyttöön. Koska itse myyminen on minulle ylivoimaisen työlästä, valitsen mieluummin täyden palvelun kirppiksen. Siitä sitten seuraa tätä edellä mainittua hässäkkää lajittelun, pesun, silittämisen ynnä muun valmistelun kanssa. Mutta se on ok ja hyväksyttävää, koska toimin silloin tämän oman sisäisen logiikkani mukaan oikein. En välttämättä nauti tuosta työstä, mutta näen sen kuitenkin mielekkäänä.

Kelly McGonigal, tutkija jonka työtä ja näkemyksiä arvostan valtavasti, on sanonut, että omien arvojen tunnistaminen ja niiden mukaisten valintojen tekeminen on yksi tärkeimmistä asioista, joita ihminen voi hyvinvointinsa eteen tehdä. Olen siis toiminut näin, vaikka en ole asiaa kunnolla tiedostanut. Mutta nyt kun ymmärrän mistä on kyse, tämän valinnan tekeminen on jatkossa entistä helpompaa. Kuten sille ihmettelevälle läheiselle totesin – minun on vaan pakko toimia näin. Arvot ovat siitä mielenkiintoisia, että ne ovat jokaiselle henkilökohtaisia, ja samakin arvo voi näkyä eri ihmisten elämässä eri tavoilla. Jollekin toiselle vastuullisuus voisi tarkoittaa vaikka kasvissyöntiä, joku kolmas ehkä valitsee vain reilun kaupan luomutuotteita. Näitä on turha verrata keskenään, enkä näe hedelmällisenä sitä keskustelua, onko jokin arvo parempi kuin joku muu. Sen sijaan omien arvojen tarkastelu hiljaa mielessään on hyvä idea kenelle tahansa.

Kun oma toiminta kummastuttaa itseään, on erinomainen harjoitus pysähtyä ja todella analysoida, miksi oikein tekee niin kuin tekee. Joskus voi paljastua, että kyse on vanhasta tavasta, jolle ei oikeasti ole enää perusteluja. Joskus taas voi käydä ilmi, että motiivina onkin pelko tai epävarmuus, jota oikeastaan kannattaisi hoitaa jollain ihan muulla tavalla. Ja sitten joskus saa tällaisen hienon oivalluksen, joka selittää kristallinkirkkaasti, miksi tämä toimintatapa on sittenkin juuri minulle hyvä ja oikea. Esimerkiksi tämän oivalluksen jälkeen tätä ulkopuolisen silmin epäilemättä vähän tärähtänyttä toimintaa on paljon helpompi selittää muille.

Tämä taisi olla poikkeuksellisen syväluotaava teksti tässä blogissa. Minua kiinnostaa silti, oletteko huomanneet, miten omat arvonne näkyvät vaikkapa kuluttamisessa tai kierrättämisessä?

9 vastausta artikkeliin ”Päällepäin pöhköä, mutta pinnan alla piilee järki

  1. Tuo onkin muuten tosi hyvä pointti!! Mä joskus todella tuskailen omia valintojani, tai ennemminkin sitä, miten teen vaan elämäni vaikeammaksi niillä… Vegaaniksi alkaminen esimerkiksi oli ja on tällainen asia. Toinen on se, että olen tosi tunnollinen kierrättäjä ja kiikutankin sitten kamaa sinne ja tänne, myös muiden ihmisten puolesta. Mutta kaiken sen vaivan jaksaa ja viitsii, koska todellakin siinä toteutuu ne omat arvot!

    Kiitos tästä kirjoituksesta!

    • Minulle tämä oli tietynlainen ahaa-elämys, sillä en ollut pysähtynyt miettimään, miksi tosiaan itse järjestän tällaisia ”hankaluuksia” elämääni. Mutta se, että jokin on vaikeaa tai hankalaa, on kuitenkin eri juttu silloin, kun omat arvot ovat kyseessä. Silloin sen hankaluus on niin mielekästä, että vaikka sitä saattaa siinä prosessin aikana tuskailla, ei sitä silti halua jättää tekemättäkään.

  2. Erinomainen kirjoitus!

    Tuo omien arvojen ja halujen tunnistaminen on ehdottomasti yksi ihmisen elämän tärkeimmistä asioista. Olen iloinen puolestasi, että koit tuon oivalluksen. 🙂

    Kuluttajana pyrin eettisyyteen ja ekologisuuteen.
    En halua tukea rahoillani riistotaloutta, mistä syystä pyrin viimeiseen asti välttämään köyhien maiden huonoissa työoloissa valmistettuja halpavaatteita, -tuotteita ja -tavaroita.
    Kaikesta ei tietenkään ole mahdollista olla tietoinen, mutta ajattelen sen niin, että jos olen saanut tietää tiettyjen tuotteiden valmistusketjuihin liittyvistä moraalisista ongelmista, en voi vain sulkea silmiäni ja teeskennellä toisin. Se on sama kuin kiusaamisessa tai väkivallassa; jos vain seisot vieressä sanomatta tai tekemättä mitään, olet automaattisesti kiusaajan puolella ja osa ongelmaa.

    Samaan aikaan olen kuitenkin vain yksi, masennuksen kanssa kamppaileva, köyhä äiti ja ensisijainen velvollisuuteni on huolehtia, että pysyn kunnossa, jotta voin olla hyvä äiti. Tekemättä elämästäni liian hankalaa ja tuskallista, voin kuitenkin tehdä parhaani ja ohjata kulutukseni tiettyyn suuntaan. Kukin voimiensa mukaan. On aina parempi, kun tekee edes jotain kuin ettei tekisi yhtään mitään. Sen voisimme kaikki oppia niiltä ruotsalaisilta vegaaneilta. 😀

    • Nimenomaan kukin voimiensa mukaan. Täydellinen suoritus johtaa luultavasti uupumukseen, ja sitten taas voi jäädä pitkäksi aikaa ne hyvätkin valinnat tekemättä. Siksi minusta on parempi tehdä vähän sinne päin, kuin jättää kaikki tekemättä, koska ei pysty virheettömään suoritukseen. Toisaalta siinä on hyvä tehdä välillä pientä itsensä haastamista, niiden omien voimien puitteissa. Oma mottoni on, että kokeilla voi aina. Joskus ehkä jaksaakin tehdä enemmän kuin luulisi.

  3. Hyvä postaus. Pyrin elämään arvojeni mukaan, mutta raha ja aika vaikuttavat siihen miten hyvin niitä pystyy noudattamaan. Tai ehkä sekin on valinta. Jos rahaa ei menisi niin paljon esim lasten harrastuksiin, minulla olisi paremmin varaa luomuun ja ympäristöystävällisiin ihonhoito ym pesuaineisiin. Ja aika..jos minulla olisi ollut eilen aikaa, olisin ehtinyt kauppaan, laittanut ruokaa eikä tänä aamuna olisi tarvinnut ostaa valmissalaattia muovirasiassa. Mutta pyrin tekemään arvojeni mukaisia päätöksiä aina kuin se on mahdollista. Päätöksiäni on joskus kummasteltu, mutta minusta on tärkeää, että itse kokee toimivansa oikein.

    • Näkisin niin, että viime kädessä arvot, ainakin ne tärkeimmät näkyvät juuri siinä mitä tekee. Arvojahan on monenlaisia, ja osa on tärkeämpiä kuin muut. Toisaalta elämässä on otettava niin monet asiat huomioon, että kaikkien omien ideaalien mukaan lienee mahdotonta toimia. Monilla varmaankin lasten hyvinvointi ajaa monien juttujen edelle. Se kertoo siitä, että lapset ovat se tärkein arvo, mutta siitä tuskin voi ketään moittia.

      Kiitos kovasti tästä kommentista, sain siitä uuden idean syksyä ajatellen! Kiinnostaisikohan ketään sellainen arjen ekoteko -sarja?

Jätä kommentti