Japani, tuo järjestyksen maa

Terveisiä Tokiosta! Blogissa on ollut hiljaista, koska minä olen matkustellut. Tokio on hämmästyttävä paikka. En ollut vieraillut siellä aikaisemmin, joten tässä vaikutelmia Arkijärjen näkökulmasta.

Kaikkialla on käsittämättömän siistiä. Missään ei ole roskia! Kaikki kadut ovat puhtaita, seinillä ei ole sotkuja eikä graffiteja, maassa ei pyöri käärepapereita, koirankakkaa eikä mitään muutakaan. Ja uskomattominta tässä on se, että missään ei ole roskiksia. Bongasin julkisella paikalla roskiksia ainoastaan lentokentällä. Siitä huolimatta siisteys vallitsee. Opas kertoi, että 9/11 terrori-iskujen jälkeen kaupungista poistettiin kaikki roskikset turvallisuussyistä. Sitä ennen Tokio oli ollut äärimmäisen siisti kaupunki. Mielenkiintoista on, että sen jälkeen kun roskikset oli poistettu, Tokio oli edelleen äärimmäisen siisti kaupunki. Ihmiset kuljettavat roskat kotiinsa, ja oletettavasti lajittelevat ne siellä säntillisesti. Tosin opas virnisti vähän vaivautuneesti kun mainitsin asiasta, ja totesi että he yrittävät kierrättää kaiken. Japanilaisetkaan eivät siis ole täydellisiä.

Tällaisessa kollektiivisessa siisteydessä on kuitenkin sellainen vahvuus, että kun kaikki toimivat samoin, homma pysyy hanskassa. Turistina oli ensin ihmeissään, että mihinkäs tämä roska nyt pitäisi laittaa, mutta kun ei mitään paikkaa löytynyt, sen tunki sitten käsilaukkuunsa, ja vei hotellille. Ei sitä todellakaan olisi kehdannut piilottaa mihinkään kukkapuskaan, saati sitten heittää kadulle. Kysyin oppaalta, ja näin toimivat myös paikalliset.

Yleinen järjestys tuntui muutenkin tulevan japanilaisilta selkäytimestä. Huonesiivoojan jäljiltä tuolin selkänojalle jätetyt vaatteet oli viikattu pinoon, kengät aseteltu siististi riviin ja kylppärin taso näytti tältä. Tuon hammastahnan olen itse jo ehtinyt siirtää vähän erilleen, siivoojan jäljiltä kaikki oli viivasuorassa.

Vaikutti siltä, että työvoimaa riitti kaikkialle runsaasti ja niinpä kaupoissa ja muissa paikoissa joku oli jatkuvasti laittamassa tavaroita ojennukseen. Täytyy sanoa, että nautin tästä yleisestä järjestyksestä suuresti. Vaikka ihmisiä on hirmuinen määrä, kaikki toimii erittäin organisoidusti. Ihmismassoista huolimatta tungoksissa ei liiemmin tönitä, etuilla eikä muutenkaan törppöillä. Kun olin menossa ryhmän kanssa museoon, opas ei päästänyt meitä sisälle, ennen kun olimme saaneet järjestäydyttyä neljään suoraan riviin portin taakse.

Vaatteiden ostaminen on oma lukunsa (kyllä, shoppailin. Raporttia tulossa kuun vaihteessa). Sovituskoppeihin ei saa mennä kengät jalassa. Ne kuuluu jättää verhon ulkopuolelle (jossa myyjä käy ne sitten kääntämässä sievästi oikein päin, jotta asiakas saa ne helposti jalkaansa poistuessaan) ja sitten noustaan pieni askelma varsinaiseen sovituskoppiin, jossa on kokolattiamatto. Yläosien sovittamista varten pää pitää peittää eräänlaisella harsotaskulla. Tämä suojaa vaatteita meikiltä ja hieltä. Yhdessä kulmassa on ilmanraikastin. Eikä puhettakaan siitä, että kopin nurkassa lojuisi mytyssä edellisen jättämiä vaatteita. Sovituskopit eivät välttämättä olleen uusia tai kiiltäviä, mutta järjestyksessä ne olivat. En muuten törmännyt yhteenkään sovituskopin verhoon, joka ei olisi pysynyt paikoillaan. Ne oli nimittäin usein ovelasti varustettu magneeteilla, joilla reunat kiinnittyivät seinään. Ylipäätään tämän lyhyen vierailun aikana syntyi mielikuva, että Japanissa asiat yleisesti ottaen toimivat.

Jokaisessa kulttuurissa on tietenkin omat hyvät ja huonot puolensa, mutta täytyy sanoa, että jos nauttii siitä että rivit ovat suoria eikä kadulla tarvitse väistellä mitään epämääräistä moskaa, Japani on kyllä mukava paikka.

Onko teillä lukijoilla vastaavia kokemuksia Japanista?

8 vastausta artikkeliin ”Japani, tuo järjestyksen maa

  1. Me myös ihmettelimme roskisten poissa oloa, mutta Kiotossa ainakin löydettiin yksi roskis julkiselta paikalta paikallisen avustuksella: se oli piilotettu pienen nurkan taakse silmien ulottumattomista, eikä se kyllä näyttänyt yhtään roskikselta, musta suorakaiteen muotoinen ja yksi pienen pieni aukko roskille 😀

    • Japanilaiset tuntuivat olevan eleettömyyden mestareita muutenkin. Hotellin suihkun lattia näytti ensivilkaisulta siltä, ettei siellä ollut lattiakaivoa. Käytännössä huomasi, että kaivo löytyi, mutta se oli vain pieni painauma kahden laatan saumojen välissä. Ei todellakaan mitään ritilöitä lattialla, vain huomaamaton kallistus yhden laatan reunassa. Olin tästä aika vaikuttunut, siis että näinkin asiat voi ajatella.

  2. Minulle paikallinen kertoi että syöminen ja juominen liikkuessa on paheksuttavaa. Näin ollen roskiakaan ei synny kaupungilla. Juoma-automaattien vieressä olo roskis, jonne sai laittaa tyhjän pullon kun sen oli siinä juonut. Ei sitä otettu mukaan ja hörpitty pikku hiljaa.

    • Ne juoma-automaatit olivat hauskoja! Niitä tuntui olevan joka kulmalla. Mutta totta, en nähnyt ihmisiä pullojen kanssa liikenteessä missään. Ainoa kahvikuppia kantanut oli amerikkalainen. Toisaalta kun ostin tavaratalosta sushia mukaan, sinne pakattiin pieni jääpakkaus mukaan, niin että kala säilyi kylmänä kun sitä kuljetti kaupungilla. Kaikkea oli ajateltu!

  3. (Tää ei helpota mun Japani-kuumetta yhtään. x’D)

    Olen käynyt myös Japanissa ja huomannut samat jutut roskaamisen suhteen. Roskat piti tosiaan kanniskella eikä tullut muutenkaan mieleen heitellä niitä maahan. Saatettiin pitää muovipussia mukana, johon roskat laitettiin ja tyhjennettiin asunnolla. Huomasin kanssa, että kengät jalassa ei mennä sovituskoppiin.

    Minulla ei ole kokemusta Japanin hotelleista, joten niistä on vaikea sanoa mitään. On muuten korkea järjestelyn taso kuvan perusteella. 🙂

    En tiedä pääsitkö tutustumaan Japanin roskien lajitteluun, mutta siellä se on tarkkaa. Muistan sen, kun muovipulloista piti ottaa etiketit pois ennen kierrätykseen laittamista (ja puhdistaa ja kuivata). Sanomista tulee melko varmasti, jos esim. sohvan jättäisi roskiksille. Ja monta muutakin huomoitavaa. 😀 Japanese recyclingin googlettamalla löytyy tarkempaa tietoa.

    • Meidän hotelli oli aika hieno, mutta kun juttelin paikallisten kanssa, ilmeisesti sama taso vallitsee hotellin tähdistä riippumatta, samoin henkilökunnan palveluhalu, joka oli kyllä omaa luokkaansa. En päässyt tarkemmin tutustumaan lajitteluun, mutta huomasin että niissä parissa roskiksessa jotka bongasin lentokentältä ja museosta, oli tarkat ohjeet mitä mihinkin piti laittaa. En ole varma osasinko toimia siinä kohdassa oikein.

  4. Roskiksia muuten löytyy lähes jokaisesta konbinista, ja niitä puolestaan on joka korttelissa ainakin Tokiossa. Roskia ei siis tarvitse kärrätä hotellille asti. Roskattomuus on huomattavaa suurissa kaupungeissa ja turistikeskuksissa. Syrjäisemmät paikat, joihin vierailijat eivät juuri mene ovat ”likaisempia”.

    Yleisesti ottaen järjestelmällisyys Japanissa kattaa vain lähinnä yleiset tilat. Ihmisten kodit ovat huomattavan sekaisia ja vahvasti väittäisin että suomalaiset kodit ovat paremmassa järjestyksessä. Siltä pohjalta järjestelmällisyys ei ole paikallisten selkäytimessä, vaan julkinen siisteys johtuu lähinnä kasvojen menettämisen pelosta. Japanilaisessa kulttuurissa ”ulkopuolelle” annettu kuva on erittäin tärkeä ja noloja asioita vältetään viimeiseen asti. Omassa yksityisessä tilassa asiat voivat sitten olla vaikka kuinka rempallaan.

    • Kiitos tästä erittäin kiintoisasta kommentista! Minulla ei ole ollut tilaisuutta vierailla japanilaisessa kodissa, joten omaa kokemusta ei ole. Mutta toisaalta, jos japanilaiset olisivat luonnostaan äärimmäisen järjestelmällisiä ja siistejä kodeissaan, Konmari, Danshari ynnä muut järjestämisideologiat tuskin olisivat niin supersuosittuja siellä. Suomessa julkisista tiloista ei todella välitetä, mutta ihmiset stressaavat tavaramääristään kotona. Mielenkiintoinen ristiriita kulttuurien välillä.

Jätä kommentti