Karsintaa kirjahyllyssä

Olen aloittanut tilan tekemisen kirjahyllyyni. Se on enemmän kuin tarpeellista. Minusta tuntuu, että meillä on kaikilla tasaisilla pinnoilla kirjoja. Haluaisin, että suurin osa niistä sijoittuisi kirjahyllyyn. Tätä varten nykyisiä pitää karsia. Olen toistaiseksi koskenut vain omiin kirjoihini, mutta olen löytänyt jo 11 eri genrejä edustavaa teosta, joista aion luopua.

Muutaman olen laittanut myyntiin, lähinnä siksi, että arvelin niille kenties ehkä löytyvän uuden omistajan. Mutta puolet poistettavista menevät roskiin. Tai ainakin luulisin näin. Ei kai kukaan halua vanhoja pääsykoekirjoja jostain 90-luvun lopulta, tai esimerkiksi excel-opasta kymmenen vuoden takaa? Nämä vanhat oppikirjat ovat onneksi pehmeäkantisia, joten ne voi laittaa paperinkeräykseen ilman sen kummempia seremonioita. Noita muutamia romaaneja säästän hetken, ja jos niille ei ottajaa kuulu, ajattelin kysäistä ottaisiko kirjasto tai joku divari niitä valikoimiinsa. Kirjat ovat erittäin siistissä kunnossa.

Ilana Aallon Paikka kaikelle -kirjassa puhutaan kirjahyllyistä. Ilana kirjoittaa:

”Kirjat ovat malliesimerkki siitä, miten esineen omistajan käsitys siitä, kuka hän kokee olevansa ja mikä on hänen arvonsa ihmisenä, on suoraan suhteessa siihen, mitä tavaroita hän pitää esillä kodissaan.”

Tämän voin allekirjoittaa omasta kokemuksesta täydellisesti. Totta kai hyllyssä on paljon kirjoja, joita en luultavasti tule lukemaan uudelleen. Mutta en tosiaan aio luopua niistä. Kirjahyllyni kertoo varsin täsmällisesti kuka olen, mistä pidän ja mitä arvostan, ja juuri sitä haluankin. Sen lisäksi, että ihan oikeasti tykkään kirjoista siinä määrin, että keräilen tiettyyn lajiin kuuluvia kirjoja ihan vain omaksi ilokseni.

Kirjahyllyni aarre: 1000-sivuinen kodinhoito-opas 1900-luvun alusta.

Juuri tästä syystä ajatus siitä, että poistaisin kylmästi kaikki kirjat joita en enää lue, on ihan mahdoton. Kirjat ovat osa identiteettiäni. Omistan kymmeniä äänikirjoja, ja luen e-kirjoina sellaisia kirjoja, joita ei välttämättä saa helposti käsiinsä painettuina. Mutta oikeat kirjat ovat parhaita! Pidän niistä esineinä. Siksi minulla on taipumus ostaa niitä tasaiseen tahtiin lisää, saan niitä lahjaksi ja jotenkin niitä kertyy jatkuvasti lisää. Tästä syystä niitä on myös toisesta päästä poistettava, sillä olen kuitenkin valmis antamaan niille vain rajatun alueen kodistani.

Älkää muuten menkö siihen harhaan, että ainahan poistetut kirjat voi hankkia uudestaan, jos ne joskus haluaisi sittenkin lukea. Tämä koskee vain ns. bestsellereitä. Mutta jos kyseessä on vanhempi teos, painoksen loputtua sitä ei välttämättä saa enää mistään, ei edes divareista. Kirjasto on aivan mahtava paikka, ja koska pidän kirjoista, pidän myös kirjastoista. Mutta tässä on tavararyhmä, jonka omistaminen tekee iloiseksi. Minusta on kerta kaikkiaan mahtavaa, että omasta hyllystä löytyy aina hyvää lukemista.

Luulen, että tähän loppuun on tehtävä yksi tunnustus. Tästä kaikesta saa sen kuvan, että olen luen kaiken vapaa-aikani, mutta niin ei ole. Minulla on nykyisin hirveän vähän aikaa lukea. Haluaisin lukea enemmän, mutta en tiedä milloin sen tekisin. Osittain sen vuoksi olen alkanut kuluttaa äänikirjoja niin paljon, koska niiden avulla voi ”lukea” vaikka tekisi samaan aikaan muuta. Joka puolella on osittain luettuja kirjoja, jotka toivon saavani loppuun joskus. Mutta koska elän siinä toivossa, että jossain vaiheessa ehdin taas lukea niin paljon kuin haluaisin, ostin tänäänkin uuden kirjan divarista eurolla, enkä todellakaan ollut suunnitellut ostavani. (Divarit ne vasta ihania ovatkin. Niistä voi löytää mitä vain!)

Uskoisin, että kun puoliso vilkaisee omat kirjansa läpi, hyllystä poistuu vielä toinen mokoma. Sitten taidan järjestää sitä hieman uudelleen. Sen jälkeen sinne varmaan mahtuukin kaikki mitä pitää. Minkälaisia teidän kirjahyllyt ovat? Luovutteko säännöllisesti vanhoista kirjoista?

10 vastausta artikkeliin ”Karsintaa kirjahyllyssä

  1. Hei
    Olen aikaisemminkin kommentoinut blogissasi kirja-asioita. Suhteeni kirjoihin on hyvin samanlainen kuin sinulla. Karsimista teen silloin tällöin, lähteä saavat lähinnä kotimaiseen proosaan kuuluvat sellaiset teokset, jotka eivät jotenkin ”kanna” ja kestä aikaa.
    Meillä on myös talvilämmin vapaa-ajan asunto Etelä-Savossa (kylmässä tavarat ja kirjat vähän kärsivät) ja siellä toinen ”kirjasto”, jossa vähän eri painotukset kuin kotona.
    Hyllyinä kotona on Boknäs ja olohuoneeessa myös Artekin 90-luvun hyllykkö, jossa nelikulmaiset lokerot. Mökillä taas Lundiaa ja kevyempiä seinähyllyjä.

    • Minäkään en ole hirveän säännöllisesti kirjoja vähentänyt, edellisen kerran muuton yhteydessä. Mutta nyt niitä pyörii niin joka paikassa, että pakko tehdä tilaa. Olen miettinyt matkaoppaita, kannattaisiko niitä laittaa kiertoon. Niiden kohdalla uusia saa aina, ja toisaalta tiedotkin vanhenevat esim. ravintoloiden osalta.

  2. Olen jo kommentoinut aihetta. Yritän välttää sellaisen tietokirjallisuuden hankkimista, joka vanhenee silmissä. Tosin minulla on lukion ranskan, venäjän ja saksan kirjat ja laajan matikan kirjat jossain. Olen joskus niitä tarvinnut, mutta kai niistä jo voisi luopua.

    Muutama vuosi sitten, vai oliko se viime vuonna poistin n. 100 kirjaa, osan möin, osan revin kierrätykseen.Luulen, että minulla on aika hyvä tilanne nyt. Kunhan joku ei ala kaupata mulle taas Marguezin ’Rakkautta koleran aikaan’. Kaunokirjallisuutta ei enää poistu, kun dekkarit kirppaan eteenpäin heti luettuani Harvoin dekkareita jää itselle.

    Vaikka matkaoppaat ovat niin out (ajantasaisen infon saa nykyään netistä), en raski laittaa niitä pois. Tosin niitä ei ihan hirveästi ole ja yhdestä matkakirjan maasta tulikin toinen koti, niin…

    Rakastan lukemista, penskana luin vaikka puhelinluetteloa, jos ei muuta ollut, mutta työn puolesta luen joka päivä jotain, joten aika vähän ehdin kaunokirjallisuuta lukea, tai jaksan. Mutta nautin siitä, kun viikonloppuna jo aamusta huomaan, että tästä päivästä ei tule mitään, on parasta lukea joku romaani. Ja luen koko kirjan putkeen. Tiedättehän ne aamut, jolloin ei saa edes aamukahvia keitettyä säälliseen aikaan? Silloin on kirjan aika.

    • Minullakin on lukion kielten kirjoja hyllyssä. Ainakaan kielioppikirjoista en luovu, koska niistä voi aina tarkistaa miten joku juttu meni. Mutta ehkä niistä oppikirjoista voisi… tai sitten ei. En ole kyllä käyttänyt pitkiin aikoihin, mutta mistäs sitä tietää, jos vielä innostuisi.

      Minulla on tällä hetkellä lukemisen esteenä lähinnä ajanpuute. Haluaisin lukea paljon enemmän, kuin mihin on aikaa. Mutta kaunokirjallisuutta en edes yritä, koska kaikki jää kesken kuitenkin. Aina joku keskeyttää, tai täytyy ruveta tekemään jotain muuta kesken lukemisen. Se on valtavan ärsyttävää, ja vie maun koko lukemisesta. Arvelen, että eläkkeellä ehdin taas lukea.

  3. Teoriassa kirjahulluus on aisoissa… … kaksi kirjahyllyä ja niissä jopa lajiteltuina:

    – kirjat jotka luen ja laitetaan eteenpäin.
    – kirjat jotka Vaimo lukee ja sitten laitetaan eteenpäin.
    – kirjat jotka luen ja sitten Vaimo lukee ja sitten laitetaan eteenpäin.

    Näitä muutama hylly, ja loput hyllyt täynnä kirjoja, joita en edes uskalla kyseenalaistaa luopumisen tuskalle…

    Mutta käytännössä tämä systeemi ei etene: olohuoneessa on pienellä sohvapöydällä 36 lainakirjaa (tarkistin Helmet-sivustolta, en jaksanut laskea – varauksia muuten vaan enää 28 kappaletta) ja omia kirjoja en ole pariin vuoteen ehtinyt lukea…

    Eli Vaimo ei muuten vaan lue kirjaakaan vuodessa ja mä luen kaikkea muuta kuin niitä oman hyllyn kirjoja. Olen siis Omakirjahyllyuskoton tjsp.

    Maniaa, osa 2, lienee vanhoihin koulukirjoihin suhtautuminen. Ne on alahyllyllä, mutta periaatteessa haluaisin lukea ne ennen kierrätystä: tiedän ymmärtäväni 800 sivuisen kansantaloustieteen perusteoksen nykyisin paljon paremmin kuin joskus aikoinaan – ja myös ne asiat mistä olen eri mieltä. Eihän tommoista raaski heittää paperinkeräykseen ennen lukemista. Tai tilastotieteen tiiliskiveä, aah ja voih… … talousmatematiikan raamattu olisi kuin Valitut Palat teini-iässä…

    … kun vaan sais aikaiseksi…

    • No siis juuri tämä. Mä kyllä heitin (amerikkalaisen) kansantaloustieteen alkeiskirjan roskiin. Päättelin, että osaan asiat ilman kirjaakin, ja tarkemmin katsottuna siellä oli paljon huttua joukossa. Seuraavana menossa Excel-opas, jossa on noin parituhatta sivua – totesin että en ikinä lue sitä, ja jos jotain en osaa tehdä, löydän taatusti ohjeet netistä nopeammin kuin siitä kirjasta. Sitten olisi pääsykoekirjoja 25 vuoden takaa… en usko lukevani niitä uudelleen, vaikka taatusti ymmärtäisin paremmin kuin silloin 🙂

  4. Kiinnostava aihe, ja ajankohtainen. Kävin juuri viikko sitten läpi kirjahyllymme ajatuksella saada se toimivammaksi. Karsin aika kovallakin kädellä, ja tottapuhuen löysin hyllystä monia kirjoja joita en ollut edes tiennyt omistaneeni. Hassua, koska kirjahylly kuitenkin on olohuoneessa näkyvällä paikalla. Usein sohvalla istuskellessani katselen sitä, ja silti en ole huomannut mitä sieltä löytyykään. Karsinnassa otin kirjat alas hyllystä ja pyyhin pölyt, sitten aloitin pohtimalla joka kirjan kohdalla haluanko säilyttää sen.
    Säilytin joka ikäkaudelta tärkeimmät kirjat, esim.lapsuuden ja teinivuosien suosikkini, opiskeluaikojen kiinnostavimmat kirjat jne. Säilytin ne jotka kertovat historiastani, ne joita joskus ehkä vielä luen uudelleen ja ne joita aion vielä lukea joskus. Kirjat joita olen aloittanut lukea, mutta jotka jostain syystä ovat jääneet kesken, laitoin pois. Se tuntui hyvin vapauttavalta. Ne olivat katselleet minua hyllyltä hyvin vaativina ja olin tuntenut huonoa omaatuntoa kun en ollut lukenut niitä loppuun. Samoin lähti paljon vanhentunutta tietokirjallisuutta ja osan kirjoista joita olin säästänyt siksi että ne liittyvät työhöni, vein töihin. Käsityökirjoja laitoin eteenpäin koska nykyään haen ohjeita ja inspiraatiota lähinnä blogeista. Mieheni kirjoille en tehnyt mitään, mutta hänkin innostui ja luopui muutamista. Karsimisen jälkeen sain lastenkirjat mahtumaan kirjahyllyn alimmille hyllyille. Aiemmin ne ovat olleet puulaatikoissa jotka ovat aina tiellä siivotessa, joten olen oikein tyytyväinen.

    • Karsin samalla tavalla muutaman sellaisen, jota en tule koskaan lukemaan. Meillä on lastenkirjoille lastenhuoneessa oma hylly, ja nuortenkirjoja on vielä vintillä laatikkotolkulla odottamassa sitä aikaa, kun lapset innostuvat niistä. Oi voi. En tiedä ollaanko koskaan siinä tilanteessa, että kaikki kirjat mahtuisivat niille varattuun tilaan.

  5. Mä ostan nykyisin todella vähän kirjoja. Ja alkuvuodesta karsin ison klassillinen myös. Nyt mahtuu kaikki jotenkuten, mutta vieläkin voisi karsia.

    Luen todella paljon. Kirjaston kirjoja on lainassa n. 20 varauksesta vähän enemmän…
    Hiukan on nyt opiskelut vähentäneet lukemista, mutta kyllä hyvinkin kirjan viikossa luen.Omia kirjoja luen todella harvoin.

    Eli hyvin samantapainen tilanne kuin tuolla yllä jollakulla muulla.

    • Minä luen vähän mutta osta siihen suhteutettuna paljon. Mitähän tästä pitäisi ajatella… toivossa on hyvä elää. Ostan tosin useimmiten joko pokkareita tai divareista, juuri siksi että niistä saa sellaisia harvinaisuuksia jotka minua kiinnostavat.

Jätä kommentti