Oikea tapa järjestää kirjat

Minun pitäisi raivata kirjahylly, eli poistaa sieltä tarpeettomia, jotta sinne tulisi tilaa kaikille kirjoille. Tällä hetkellä nimittäin kirjahylly on täynnä, ja osa kirjoista on sijoitettuna esimerkiksi sohvapöydän päälle pinoon. Se nyt ei sinänsä haittaa, sillä sellaisia kauniita katselukirjoja on tarkoituskin pitää esillä. Mutta noin periaatteesta haluaisin, että kaikki kirjat mahtuvat niille varaamaani tilaan.

Nykyisellään kirjahyllyssä vallitsee suuntaa-antava järjestys. Engalnninkielinen kirjallisuus on yhdessä, keräilemäni kodinhoito-oppaat ovat yhdessä, romaanit yhdessä ja tietokirjallisuus yhdessä. Mikään ei ole aakkosjärjestyksessä, mutta tiedän suunnilleen, miltä hyllyltä tiettyä kirjaa lähtisin etsimään.

Meillä on aika paljjon kirjoja. Lastenhuoneessa on on yksi hylly, jolla tosin on kirjojen lisäksi myös pelejä. Kirjoja on myös makuuhuoneessa yöpöydillä. Olohuoneessa niitä on kuten sanottu pitkin pöytiä ja muita tasoja, ja lisäksi siellä on se varsinainen kirjahylly. Hyllyssä on kirjoja 13 hyllyllä, yhdellä on DVD-levyjä. Yhdellä hyllyllä on noin 40 kirjaa, eli pikaisesti arvioiden niitä on kaikkiaan noin 500. Hyllyssä on myös nuottivihkoja, valokuva-albumeita ja erinäistä pientä sälää, jolle ei ole parempaakaan paikkaa.

LISÄYS: tajusin juuri, että olin unohtanut keittokirjat kokonaan. Ne ovat keittiössä omilla hyllyillään, ja arvioisin määräksi viitisenkymmentä.

Koska olohuoneen kirjahyllyssä on ovet, kaikki on suhteellisen siististi. Yleisvaikutelma ei ole ollenkaan kaaottinen, sen vuoksi en olekaan vuosiin tehnyt kirjahyllylle mitään. Nyt haluaisin kuitenkin karsia turhat pois ja samalla ehkä järjestää sisältöä loogisemmin. Tätä pohtiessa olen alkanut miettiä kirjojen järjestämistä. Edesmenneellä isoäidilläni oli paljon enemmän kirjoja kuin meillä, ja ne olivat erään järjestelmällisen lapsenlapsen jäljiltä aakkosjärjestyksessä. Se oli kieltämättä toimiva ja varsin vaikuttava järjestys. Suurin osa kirjahyllyistä, joita olen nähnyt, ovat puolestaan jonkinlaisessa orgaanisessa, vähitellen muotoutuneessa järjestyksessä, jota ei mitenkään aktiivisesti ylläpidetä. Pidän myös kovasti kirjastosssa vaeltelusta, koska luokittelu yhdistettynä aakkosjärjestykseen mahdollistaa hallittujen löytöjen tekemisen. Sitten on kolmas ryhmä, jonka olen huomannut viime aikoina nouseen muotiin: värijärjestys.

Ensimmäisen kerran näin värijärjestykseen laitetut kirjat varmaankin jossain sisustuslehdessä. Kuittasin sen stylistin hömpötyksenä, eihän ihmiset oikeasti järjestä kirjojaan värin mukaan. Sittemmin olen tajunnut olevani aivan väärässä. Jopa Ilana sanoi, että hänen kirjansa ovat osittain värijärjestyksessä. Jos teistä lukijoista joku harrastaa tätä tapaa järjestää kirjansa, niin auttakaa minua ymmärtämään paremmin tätä asiaa! Miten isoja kirjastoja olette värijärjestykseen laittaneet? Onko syynä nimenomaan visuaalinen vaikutelma, vai onko jotain muitakin syitä? Kuinka kirjahyllystä löytää etsimänsä, vai muistatteko ulkoa minkä värinen kaksi tietyssä kirjassa on?  Minua hämmentää tässä logiikassa eniten se, että täysin eri tyyppiset kirjat joutuvat vierekkäin, tai että saman kirjailijan kirjat saattaisivat löytyä eri puolilta hyllyä. Olen näköjään jotenkin kangistunut, kun ajatus eri puolille ripotelluista kirjoista suorastaan hermostuttaa.

Kuulisin siis mielelläni kommentteja siitä, millä logiikalla teidän kodeissa kirjat on järjestetty. Onko joku ns. marittanut kirjansa, ja mitä siitä seurasi? Tai onko joukossa muitakin, joille kirjat ovat suunnilleen yhtä henkilökohtaisia esineitä kuin vaatteet, eikä niistä voi noin vain luopua?

45 vastausta artikkeliin ”Oikea tapa järjestää kirjat

  1. Kirjat on meillä järjestetty suurinpiirtein aihepiireittäin. Jos saman kirjailijan kirjoja on useampia niin ne on pääsääntöisesti samassa paikassa.

    Suurin ongelma minusta on, että kirjat on niin erikokoisia. Joka halvatun kirja on hiukan eri korkuinen, joten hyllyvälejä on kirjahyllyssä vaikea saada oikean korkuisiksi. Siis jotta sais hyllyn pakattua tehokkaasti. Estetiikka ei meillä ole tärkeää, koska kirjat on erillisessä huoneessa, jossa vieraat ei yleensä käy.

    Tammikuussa kävin meidän hyllyä läpi ja vein kierrätykseen ison klassillinen kirjoja. Periaate mulla on ollut jo vuosia että romaaneja en enää osta vaan lainaan ne kirjastosta. Jotain käsikirjatyyppisiä kirjoja olen välillä ostanut mutta viime vuosina todella vähän. Ammattikirjallisuuden pyrin joko lainaamaan tai ostamaan sähköisenä jos mahdollista.

    • Eri kokoiset kirjat ovat todella ärsyttäviä! Ärsyttävimpiä ovat ne niin isot, jotka eivät mahdu edes korkeampaan hyllyväliin, ja jotka pitää sitten laittaa lappeelleen. Sekoittaa koko systeemin.

  2. Itse olen välillä järjestänyt kirjat hyllyyn värien mukaan. Mutta koska hyllynä toimii Ikean Kallax, ongelmaksi muodostuu, että joitakin värejä (esim. musta, valkoinen) tulee paljon enemmän kuin toisia (keltainen) ja ne on hankala ryhmitellä järkevästi. Koska kirjoja ei tosiaan ole noin seitsemää Kallax-lokerollista enempää, kirjojen ripottelu sinne tänne ympäri hyllyä ei minusta haittaa. Kaikki löytyy joka tapauksessa melko helposti.

    Tällä hetkellä kirjojeni järjestyksessä on löyhä aihepiirijärjestys. Hylly toimii kuitenkin samalla sisustuselementtinä – jotkut kirjat esimerkiksi ovat vaakatasossa pinottain ja niiden päällä on tuikkukippoja. Saa nähdä, mitä seuraavaksi keksii.

    Jonkinlainen raivaus olisi kyllä itselläkin edessä. Haluaisin, että hyllyssäni olisi etupäässä kirjoja, jotka ovat minulle todella tärkeitä. Tällä hetkellä se on sekava kokoelma teoksia, joista aivan liian suurta osaa en tulee todennäköisesti enää koskaan lukemaan.

    • Luulen, että se mikä värijärjestyksessä minulla tökkii, on juuri tuo sisustaminen kirjoilla. Jotenkin en osaa suhtautua kirjoihin sisustuselementtinä. Toisaalta teen sitä kyllä vähän itsekin juuri noiden katselukirjojen muodossa. Nehän ovat juuri visuaalinen yksityiskohta, joskin sisällöltään kaikki sellaisia, että niitä katselisi tai selaisisi muutenkin.

      Itse pyrin siihen, että kirjahyllyssä ei olisi muita kuin kirjoja, joskin tästä tavoitteesta ollaan vielä aika kaukana.

  3. Minulla/meillä kirjahyllyn läpikäynti on työn alla. Meillä on alkujaan ollut luultavasti useita tuhansia niteitä, nyt monien karsintakertojen myötä kirjat lähes mahtuvat siististi isoon lundiahyllyyn (noin 20 hyllyvälillistä ja aika monessa välissä on myös takarivi, hyllyt ovat niin syviä). Lapsen kirjoja on kyllä lisäksi muuallakin ainakin 30 kpl ja keittiössä on keittokirjoja paljon. Ja omien päälle on vielä kirjastolainoja tolkuttomasti, lapsen lainat olohuoneessa pöydällä huojuvina pinoina, omat lainani niille varaamassani laatikossa ja työpöydälläni, miehen lainat jossain ties missä… Meillä on siis ihan älyttömästi kirjoja! Haluaisin ainakin omien kirjojeni mahtuvan siististi hyllyyn niin, ettei olisi mitään vaakarivien päälle kertyviä pinoja ja ylimääräistä sälää, siihen on vielä hiukan matkaa… Periaatteessa en haluaisi koriste-esineitä hyllyyn, mutta jonkin verran niitä silti on. Lisäksi olemme raivanneet tilaa lapsen tavaroille – asumme toistaiseksi niin ahtaasti, että lapsen lelut ovat olohuoneessa ja hyllyyn saimme järjestettyä paikan yhdelle korille ja isolle lelulle.

    Tykkään aakkostaa, joten minulla on hyllyvälikohtainen aakkosjärjestys. Lisäksi olen koonnut kirjoja aihepiireittäin, niillä oma aakkostuksensa. Värijärjestys olisi tavallaan kiinnostava, haluaisin ehkä punaisen raidan sinne, mutta juuri tuo järjestyksen logiikan menettäminen tuntuu mahdottomalta. Saman kirjailijan teoksien täytyy olla vierekkäin!

    • Tämä tulee varmaan jostain lapsuudenkodista, mutta minusta kirjoja ei tavallaan voi olla liikaa 🙂 vaikka toisaalta kyllä voi, jos ne eivät mahdu minnekään. Mutta kirjat edustavat sellaisia arvoja ja asioita, että niihin on helppo suhtautua ymmärtäväisesti. Meillä on kyllä niin paljon lastenkirjoja, että jossain vaiheessa täytyy miettiä lastenhuoneeseen isompi kirjahylly.

  4. Ai miten ajankohtainen ja koskettava aihe! 🙂 Erityisellä ilolla ja mielenkiinnolla seuraan tätä keskustelua! Janoan tolkkua, vinkkejä, ideoita jne, miten taas kerran ratkaista kotona kirjojen säilytys. Enää se ratkaisu ei voi olla uuden hyllyn hankinta, sillä tilaa ei ole.

    Pähkäilen saman ongelman kanssa. Ihania ja rakkaita kirjoja on paljon. Myös aikansa ohittaneita on liikaa. Osa jo puu- ja muovilaatikoissa, kun hyllyt ovat täysiä eikö uusille hyllyille ole tilaa.

    Projekti on edessä. Haave saada tuhat pois ja uudemmat laatikoihin joutuneet arvoiselleen hyllypaikalle. Romaanit aion lähestulkoon poistaa, sillä suuri osa niistä ei ole itselleni tärkeitä. Ajattelua säkenöivät tieto- ja harrastuskirjat sekä käsikirjat ovat suosikkejani. Myös kuvakirjat, lastenkirjat, nuotit ja keittokirjat sekä puutarhakirjat, nuo unelmakeitaat. Kirjat pyrin sijoitamaan käyttöpaikkaansa mahdollisuuksien mukaan. Esim. keittokirjat keittiöön jne.

    Iso kirjakokoelma ja aihepiireittäin järjestetty. Kaikki ovien takana. Osassa ovia tosin lasit, mutta olisi hirvittävän vaikea hallita satoja, ehkä jopa paria tuhatta kirjaa värijärjestyksessä.

    Rakastan värejä ja kirjoja, joista monet ovat todella kauniita. Silti värijärjestykseen laittaminen tuntuisi lähinnä ahdistavalta epäjärjestykseltä. Saman aihepiirin kirjoja joutuisi etsimään eri huoneista ja eri hyllyistä. Olisi hidasta ja epäkäytännöllistä.

    Aiemmin kaikki todellakin aihepiirin mukaan ja nyt harmittelen sitä, että osa saman kirjailijan kirjoista on ehkä aihepiirinsä takia eri hyllyssä.

    Yritän nyt koota itselleni tärkeiden kirjoittajien teokset yhteen. Se helpottaa muistamista, sillä tahdon täydentää heiltä puuttuvat kirjat ja niiden muistaminen on muuten vaikeaa. Muistijälkeä sotkee kovasti se, että joku nimike on vuosien saatossa ollut usein kirjastosta lainassa. Sitten en enää muistakaan onko kirjaa oikeasti olemassa vai muistelenko lainakirjaa.

    Pienen kirjamäärän ja avonainen hyllyn kohdalla voi olla kiva ratkaisu. Silloin voi nauttia väriskaaloista, joita kirjojen selät luovat.

    Intoa ja iloa kaiken sortin ”kirjahamstereille” ja bibliofiileille! ☺

    Järjestelyhaasteista huolimatta, rohkaisen vanhan mainoksen sanoin: ”Lukeminen kannattaa aina!” 💚

    • Minusta kirjojen säilyttäminen siellä, missä niitä käytetään, on järkevää. Esimerkiksi on tosi kätevää pitää keittokirjoja keittiössä, jossa niitä käytetään ja luetaan. Samoin lastenkirjat ovat tietenkin lastenhuoneessa, ja tässä pohdin että kenties työhuoneeseen voisi sijoittaa ammattikirjallisuutta. Se vaatisi ehkä yhden uuden hyllyn, mutta toisaalta vapauttaisi tilaa olohuoneen hyllystä, joka on tässä nyt se pääkohde. Mutta värijärjestykseen en lähde 🙂

  5. Minulla on 3 kirjahyllyä. Kirjoja on niin paljon, että olen yrittänyt laittaa kapeampia kirjoja riviin, jotta niiden taakse mahtuisi toinen rivi pokkareita. Pokkareita on myös säilytyslaatikoissa, ja hyllyssä joka ei ole varsinaisesti kirjahylly. Yksi tämän vuoden projekteistani onkin lukea niitä kirjoja joita en ole aiemmin lukenut, etten enää säilöisi niitä hyllyilläni ”luen sen sitten joskus”-tekosyyn nojalla. Harmi vaan, että moni lukemistani kirjoista on sellaisia, joita haluan lukea vielä uudelleen.
    Yhden kirjahyllyn tyhjennän aina vuoden alussa, ja siihen laitan aina kirjat jotka olen lukenut sinä vuonna. Tähtään 50 luettuun kirjaan.
    Aakkosjärjestys voisi olla ihan kiinnostava! Minulla taitaa eniten vaikutta järjestykseen kirjan ulkomuoto: pienet pokkarit saa tungettua minne vaan, vaikka keittiön kaappiin jos siellä tilaa on, Isot tiiliskivet alahyllylle vierekkäin lehtitelineiden seuraksi. Kaikki siltä väliltä ovat missä kukakin, kirjasarjat yritän pitää yhdessä. Tosin nekään eivät välttämättä ole samansävyisiä ja kokoisia, koska haalin kirjojani sieltä täältä, eri painoksista ja eri kielillä. Ehkä sitä näin työssäkäyvänä aikuisena voisi jopa ruveta panostamaan kirjojen ulkonäköön, ovathan ne minulle kuitenkin hyvin tärkeitä… (Mutta rehellisyyden nimissä: enköhän minä hae kirjani edelleen alennuslaareista, divareista ja kavereiden poistopinoista).

    • Olen miettinyt, että voisin järjestää kirjahyllyyn yhden hyllynpätkän lukemattomille kirjoille. Sitten niitä voisi sieltä poistaa jos alkaa näyttää siltä ettei tule koskaan luettua. Tästä voisi kyllä lähteä liikkeelle.

  6. Muutimme 2 vuotta sitten pienempään asuntoon ja muuton yhteydessä luovuimme silloisesta kirjahyllystämme, joka oli 4 metriä leveä ja 2,3 m korkea. Vein Kaapelitehtaan kierrätyspäiville yli puolet kirjahyllyn kirjoista. Jäljelle jäi vielä 8 banaanilaatikollista säilytettäviä kirjoja, jotka ovat edelleen muuton jäljiltä verkkokellarissa, koska emme ole päässet selvyyteen/yksimielisyyteen uudesta kaappisysteemistä. Täytyy sanoa, että mitään en ole sieltä kertaakaan kaivannut/tarvinnut, joten jos ja kun tänä vuonna saamme vihdoinkin aikaiseksi hankkia jonkinlaisen säilytysratkaisun kirjoille, niin aion vielä kerran ruotia kirjalaatikot läpi raa’alla kädellä ja tehdä edelleen poistoja. Kaikista kirjoista en halua missään nimessä luopua, mutta oli suorastaan huojentavaa kärrätä itselleen tarpeettomat ja merkityksettömät kirjat kierrätykseen.

    Mitä taas kirjojen värijärjestykseen asettelemiseen tulee, niin mielestäni se on aivan järjetöntä pelleilyä. Eihän hyllystä sen jälkeen enää millään voi löytää etsimäänsä teosta. Kirjat pitää ehdottomasti olla järjestettynä aihepiireittäin tyyliin; elämänkerrat, romaanit, harrastekirjat etc ja saman kirjailijan kaikki kirjat peräkkäin. Keittokirjat keittiössä ja lastenkirjat lastenhuoneessa.
    En ole enää yhtään niin innostunut kirjoista kuin ennen. Ehkä sekin aika vielä tulee.
    Muutoissa ne ovat ainakin yksi pelkkä suuri riesa. Olisi pitänyt tehdä näin suuri karsinta jo useita muuttoja sitten 😀

    • Kirjojen muuttamisen hyvä puoli on se, että niitä on helppo pakata laatikkoon verrattuna vaikka astioihin 🙂 Mutta hyllyyn latominen on rasittavaa. Vähän tätä projektia hidastaa se, että mikä sotku syntyykään kun alan käydä kirjoja läpi. Tuolla hyllyssä on sellaista, mitä ei todellakaan siellä nyt tarvitse. Tai tarvitse ylipäätään enää koskaan. Mutta ne ovat piiloutuneen tarpeellisten sekaan, ja jos haluaisin tehdä kunnon järjestyksen pitäisi oikeastaan vetää kaikki kerralla alas ja aloittaa alusta… aika uuvuttava ajatus.

  7. Rakastan kirjoja ja olen ahkera kirjastossa kävijä. Hyllyt notkuu kaikkea mielenkiintoista luettavaa. Mutta kotona näen kirjat pölynkerääjinä ja tilanvielijä. Minua häiritsee erikokoiset ja -väriset kirjat, joita ei saa kauniisti esille sekä ennenkaikkea kirjat, jotka lojuvat vain hyllyssä eikä kukaan lue niitä. Luen siis paljon, mutta minulla ei ole tarvetta omistaa kaikkea lukemaani.

    Meillä kirjat on vaatekaapissa. Minulla on ehkä 10 kirjaan (säästin vain parhaimmat, joihin palaan säännöllisesti uudestaan), miehellä ehkä 15 (ammattikirjallisuutta) ja lapsilla ehkä yhteensä 20-30 kirjaa. Lisäksi keitto- ja leipomiskirjoja on 8 keittiön kaapissa. Minusta niitä ei tarvita, koska ohjeet tulee katsottua pääsääntöisesti netistä. Keitto- ja leipomiskirjat ovat miehen ja lasten ja he haluavat säilyttää ne. Kirjojen järjestyksellä ei ole väliä vaatekaapissa, kunhan vain ovat suht´helposti saatavilla silloin, kun niitä tarvitsen.

    Katselen mielelläni toisten kirjahyllyjä. Ne ovat kiinnostavia. Värijärjestys on kaunis, mutta toisaalta vähän tylsä. Silloin kirjahylly tuntuu vain koristeelta. Mielenkiintoisin kirjahylly on täynnä kirjoja, ehkäpä aihepiirin mukaan järjestetty. Siisti, mutta kuitenkin boheemisti sotkuinen. Sellainen oikeasti käytetyn näköinen.

    • Vaatekaapissa! Nyt onnistuit yllättämään. En ole koskaan kuullut että kirjat pidettäisiin vaatekaapissa 🙂
      Täytyy sanoa että minä kyllä käytän keittokirjojani ihan reseptien katsomista varten. Tykkään myös etsiä niistä ideoita ja inspiraatiota ruoanlaittoon. TÄmän lisäksi käytän nettiä , kun teen jotain mihin reseptiä ei löydy kirjoista.

  8. No tässä olisi vielä yhdenlainen tapa järjestää kirjat: ”pituus”järjestykseen. Eli vasemmasta reunasta alkaen, isoimmasta pienempään. No, tunnustan, että mulla ei ole kuin muutama hassu kirja. Niille tuollainen järjestys sopii, ei ole ongelmia löytää etsimäänsä.

    Näitä kommentteja kun lukee, niin ihan huimaa tuo kirjojen määrä ihmisillä!! Mä luen paljon, mutta haen kirjat kirjastosta. Omaksi olen hankkinut vain muutaman sellaisen, mitkä ihan todella, todella haluan omistaa. Lisäksi on muutama vuosien mittaan hankittu kirja, joita en vaan ole kyennyt laittaa pois, vaikka niillä ei oikeasti ole mitään virkaa – lähinnä pari luontokirjaa, joita on tarvittu silloin, kun lapset teki kouluun kasvioita… En jotenkaan voi laittaa niitä pois, ajatus poistamisesta tuntuu siltä, kuin en kunnioittaisi luontoa enkä haluaisi olla siitä kiinnostunut! Ja silti ihan oikeasti en KOSKAAN ole katsellut noita kirjoja kasvioiden tekemisen jälkeen.. (josta on jo monta vuotta…) Jos joku tosiaan tarttisi noita kirjoja, saattaisin vaikka luopuakin niistä. Mutta että vaan heittäisin ne pois… ehei. (En harrasta kirpparimyyntiä tms.)

    • Eikö ole mielenkiintoista, miten kirjoihin (tai muihin tavaroihin) liittyy tuollaisia täysin epärationaalisia fiiliksiä? Mulle tuli tosin mieleen, että haluaisikohan joku koulu ne kirjat itselleen? Siellä niistä olisi varmasti ihan aidosti hyötyä.

      Pituusjärjestyksestä en ole muuten kuullutkaan, paitsi että minulla on hyllyssä osa hyllyistä korkeammalla välillä, jotta isot kirjat mahtuvat myös. Mutta on ärsyttävää, että silti aina löytyy jostain joku jättikirja joka ei mahdu sinne pystyy.

  9. Muuttojen jälkeen lempiaiheeni.
    Hmm Minulla on noin 1000 kiirjaa, pieni osa sähköisiä, osa työkirjoja. Viiime vuonna karsin muuton tieltä sellaiset, joita kukaan ei meillä ole saanut luettua sekä dekkarit, jotka on lukenut liian monta kertaa jo. Tai semisti töihin liittyvät kirjat, joita on saanut, mutta joita ei oikeasti tarvitse. Möin ja annoin pois. Pääsinpäs lukemasta Tolkienin Sormusten herraa, ikuisuusprojektini, jota jatkan sitten ikuisuudessa…(heh)

    Työkirjat ovat erikseen, keittokirjat erikseen, satukirjat erikseen, dekkarit erikseen ja romaanit, matkakirjat +oppaat jne (ei raski heittää pois) tai kevyt tietokirjallisuus (muu kuin työhön liittyvä) erikseen, sanakirjat ja kielenhuolto erikseen (työkirjojen vieressä). Lisäksi jemmassa, valolta suojassa, antiikkikirjat.

    Tekijän mukaan aakkosjärjestyksessä, siten, että samalta tekijältä tulevat kirjat ovat yhdessä.

    Sen lisäksi minulla on tietokoneella aakkosjärjestyksessä tekijän mukaan lista kirjoistani.Oli pakko tehdä, kun ostin kolmannen kappaleen Marguezin Rakkautta koleran aikaan, kaikki eri kansilla, osa elokuvakansilla: mietin kyllä kirjaosastolla kaupassa, että on mulla joku kolera-juttu oleassa, kolera on romanttinen sairaus. Sen lisäksi on lista kirjoista, joita haluaisin lukea.

    Kirjahyllyssä on paikka valokuville, dvd-elokuville ja harvoille matkamuistoille, jotka on valittu niin, että niissä on samaa tyyliä, sekä lehtilokeroita kaavalehdille ja yhdelle lehdelle, jota kerään (semiammatillinen), vähän kuin matkamuisto se lehti. Niin ja paperisille kartoille löytyy kori. Sen lisäksi hyllyssä on toimiva putkiradio. Musiikki on tietokoneella, samoin kuunnelmat.

    Nykyään ostan hirveän vähän kirjoja Suomesta. Yleensä sitä, mitä haen, ei ole, ei työkirjoissa, ei romaaneissa. Vedin vesiperän divareissakin viimeksi. Toisaalta muutama oma kirja hyllyssä tekee matkalla kodin.

    Minulla olisi tuplaten kirjoja, jos en olisi kierrättänyt. Hyllystä on poistunut elämäntilanteiden ja persoonan muuttuessa tai unelmien muuttuessa kokonaisia genrejä.

    • Ulvon täällä ääneen nauraen letkautustasi, että kolera on romanttinen sairaus 😁 Olen nähnyt sen leffana, joten sitä kirjaa minun ei näin ollen tarvitse säilyttää verkkokellarissa banaanilaatikossa.
      Hyvä huomio tuo, että makujen ja elämäntilanteiden muuttuessa myös omasta kirjastosta voi poistaa kokonaisia lajityyppi genrejä, kuten minun tapauksessani 8 isoa citymarket kassillista romanttista nuorten tyttöjen ällösiirappi rakkaushöttöä ja sokerihuurrettua kartanoromantiikkaa lähti jo vuosia sitten jossain kirjahyllyn siivouspuuskassa kierrätyskeskukseen.
      Säilytimme myös sen entisen massiivisen kirjahyllyn alahyllyillä dvd elokuvia, mutta nykyisinhän niilläkään ei tee enää mitään.

      • Jepjep. Onhan näitä kaunokirjallisia sairauksia muitakin, kuten nyt Rutto… Petyin kyllä Camusin Ruttoon.
        Minulla on taas niin erikoinen leffamakukin, ettei suoratoistopalveluista mulle mitään löydy. Siksi ne DVD:t on hyvä säilyttää. Ja osa niistäkin liittyy työhön, vaikka se ei mene läpi, että Huonosti käyttäytyvät miehet olisi vakavasti otettava sosiologinen tutkielma brittimiehistä…

      • Minusta kirjat ja elokuvat ovat kyllä ihan eri asia, yleensä arvostan kirjaa paljon enemmän kuin elokuvaa.

    • Olipa mielenkiintoista! Minulla ei ole kokonaisia genrejä poistunut koskaan, ellei lasketa sitä että vintillä on muutama laatikollinen nuortenkirjoja, joille ei tällä hetkellä ole lukijoita. Lehtien suhteen olen päättänyt, että niitä en säästä. Poikkekuksen tekee muutama ”matkamuisto”, mutta muuten olen päättänyt, että lehdet lähtevät sitten kun ne on luettu. En hallitse niiden säästelyä muuten. Tuollainen lista on varmasti erittäin hyödyllinen. Tiedän ihmisiä, joilla on lisäksi lista kirjoista, jotka he ovat lainanneet muille, etteivät kirjat jää omille teilleen.

      • Käsityöohjeita löytyy netistä muuten, mutta vaatteiden kaavoja on työlästä jäljentää mittakaavassa, siksi minulla on mutama hyväksi todettu käsityölehti kaava-arkkeineen tallessa. Ne voisivat olla tietysti sielläkin, missä on muut ompelutarvikkeet, mutta kun ne menevät hyllyynkin, niin mikä ettei.

        Joo, kirjat on ihan eri asia kuin elokuvat, minulla on kuitenkin muutama elokuva, jotka katson ainakin kerran vuodessa, joten ne on hyvä olla itsellä jemmassa. Ei niitä paljon ole, enkä ole vuosiin ostanut niitäkään.

        Minä olen muuttunut aika voimakkaasti – ystävät sanovat, ettei minua tunne oikeastaan samaksi ihmiseksi kuin 10-15 vuotta sitten. Ja hyvä niin.

  10. Minulla on tällä hetkellä 1 puutarhakirja, 1 karsimiskirja, 1siivouskirja, 6 ’keittokirjaa’, 5 pokkaria(annan ne luettuani eteenpäin), 3 poikani lempilastenkirjaa(myös pienille vieraille) ja muistolaatikossa on 1 kirja. Kirjoja luen enimmäkseen lomilla. Hyllyt on karsittu pois. Teinipoika saa lahjaksi kirjoja ja pokkareita. Luettua myy ne ja saa pienen summan takaisin. Joskus lainataan kirjastosta. Kun kirjoja oli enemmän järjestelin niitä aiheen mukaan ja myös värin. Esteettisestä nördistä ’minimalistiksi’…..
    …jospa saisin ne kaikki luettua = 0 😉
    * Piah*

    • Todella minimalistista! Ovatko nuo kirjat sellaisia, että luet niitä itse säännöllisesti? Tässä on se mielenkiintoinen juttu, että tavallaan minun mielestä kirjoja on ihan ok omistaa vaikkei niitä lukisikaan säännöllisesti. Siis vähän kuin varmuuden vuoksi, tai muistona. Mutta nyt kun minulla kirjat ”pursuilee”, tekee mieli hieman karsia, jotta kaikki mahtuu taas hyllyyn.

  11. Meillä on Boknäs-kirjahyllyjä ja kirjoja aika monta hyllymetriä Ajoittain karsin sellaisia romaaneja, jotka eivät jotenkin kestä aikaa, mutta kyllä haluan pitää elämän aikana kootun kirjaston suurin piirtein koossa, mutta elävänä. Elävyys mielestäni tulee juuri ajoittaisesta karsimisesta, jolloin tietää mitä haluaa säilyttää. Olen ryhmitellyt esim. Tammen keltaiset kirjat yhteen, osin ulkomaisia ja kotimaisia merkkiteoksia yhteen, viihteellisempää ryhmäksi… Olen myös säästänyt rakkaita tyttökirjoja ja edelleen luen esim. Anna-kirjoja (olen 55-vuotias). Isäni, lähes 90-vuotias, totesi omasta aika laajasta hyllystään, että on houkuttelevaa, kun kirjoja suorastaan pursuilee eikä ole liian kliinistä.
    Mökillä on sitten aika laaja kirjasto sielläkin,omine aihepiireineen,

    • Joo, ei liian kliinistä, mutta toisaalta olen tullut siihen tulokseen, että hyllyssä on nyt todella tarpeetonta, jolla ei ole käyttö- eikä tunnearvoa. Minulla on myös lasten- ja nuortenkirjallisuutta hyllyssä, ja minäkin luen niitä uudelleen säännöllisesti. Nuo kirjat ovat sellaisia turvakirjoja, että kun muuten on ankeaa, niiden maailmassa kaikki on hyvin. Positiivista eskapismia.

  12. Rakastan kirjoja! Koko viisihenkinen perheemme rakastaa lukemista. Kun joitakin vuosia sitten jouduin hometalossa asumisen seurauksena heittämään useita jätesäkillisiä kirjoja roskiin, oli se vaikea pala. Mistään muusta homeen saastuttamasta tavarasta ei ollut niin surua aiheuttavaa luopua kuin kirjoista. Nyt meillä on jonkin verran saatuja ja joitain itse ostettuja kirjoja, mutta lähinnä kirjahyllymme on täynnä kirjastoautosta lainattuja kirjoja. Meillä on jatkuvasti kymmeniä niteitä lainassa (eniten lastenkirjoja). Toisaalta on tosi kätevää, että kirjahyllyssä on paljon tilaa vaihtuville lainakirjoille, eikä tarvitse ihmetellä, missä niitä säilyttäisi. Se ihmettely oli ajankohtaista silloin, kun kirjahyllyt olivat täynnä omia niteitä.

    • Voi ei, uskon että homeen pilaamien tavaroiden heittäminen on emotionaalisesti tosi raskasta ylipäätään.
      Jostain syystä minun on vaikea sopeutua tuohon kirjastokirjojen säilyttämiseen kirjahyllyssä. En osaa sanoa miksi se tuntuu minusta niin hankalalta, ilmeisesti epäilen että omat ja kirjaston kirjat menisivät sekaisin. Ei todennäköistä, mutta tässä on joku mentaaliblokki minulla.

  13. Yritin taannoin konmarittaa. Ei vaan pystynyt. Tai pystyi hyvinkin vastaamaan, että ”tuottaa iloa”, mutta kirjat eivät siis kovin paljon vähentyneet… Ratkaisin pulman niin, että laitoin osan kirjoista laatikoihin pois näkösältä. Jos en kaipaa niitä, niin saatan luopua niistä jonain päivänä.
    Olen myös ihmetellyt värien mukaan kirjahyllynsä järjestävien logiikkaa. Näyttää silmiini teennäiseltä. Meillä kirjat on aihepiireittäi ja tekijän mukaan aakkostettuna. Kirjahylly on elävä kaikessa kirjavuudessaan ja löydän, mitä etsin.
    Jokainen järjestäköön omalla tyylillään! 🙂

    • Aakkosjärjestys olisi hieno, mutta epäilen ettei minusta olisi sen järjestyksen ylläpitäjäksi. Toisaalta levyt (joita on myös aika paljon) ovat aakkosjärjestyksessä, ja homma toimii hiensti. Joten miksei siis kirjatkin?
      Värijärjestys voi jossain yhteyksissä olla järkevä, ei ehkä kirjojen suhteen mutta vaatteissa tiettyyn pisteeseen asti se helpottaa löytämistä. Mutta toisaalta vaatteissa väri on erittäin olennainen ominaisuus, kun taas kirjoissa sillä ei ole mitään tekemistä sisällön kanssa.

  14. Luinko oikein: viitisenkymmentä keittokirjaa? Ihmeellisen paljon kirjoja ihmisillä! Huomasin myös, että kommenteissa toistuu ajatus, että omistan paljon kirjoja = luen paljon. Tulee mieleen oma äitini. Hänellä on iso kirjahylly täynnä kirjoja. Hän kyllä lukee paljon, mutta ei koskaan omasta hyllystään vaan melkein pelkästään kirjaston kirjoja. Miksi niiden kirjojen hamstraaminen sitten on niin tärkeää? Ei kai kaikkea, mistä tykkää, tarvitse omistaa?

    • Luulisin, että kirjoilla kerrotaan myös kotiin tuleville vieraille siitä, millaisista asioista on kiinnostunut ja mitä pitää tärkeänä. Vaikka itse kyllä tunnistan tämän lisäksi myös sen, että kirjojen ostelu ja kirjakaupoissa haahuileminen on tosi kivaa, eli se omistaminen itsessäänkin tuo iloa. Tarkennuksena vielä tuohon 50 keittokirjaan, että se sisältää myös ruoka- ja juoma-aiheisia kirjoja, joissa ei ole varsinaisia ohjeita, mutta selkeyden vuoksi ne ovat keittokirjojen kanssa samassa.

  15. Konmaritin kirjat, joita en ollut vielä lukenut ja kyllä kannatti. Vuosia olin jyväjemmaillut kaiken maailman lahjakirjat, ennakkokappaleet, aleista rohmutut kirjat ajatuksella, että kyllä minä vielä jossain vaiheessa luen ne kaikki. Konmarin luettuani koin tosi suuren ahaa-elämyksen, että hetkonen, luultavasti en lue niitä kaikkia ja että ehkä kannattaisi vaan jättää hyllyyn ne kirjat, joiden lukemisen oletan jo näin etukäteen tuottavan minulle paljon iloa. Paras päätös ikinä. Nyt kun valitsen omasta hyllystä lukemista, jäljellä on enää vain ne oikean oikeasti kiinnostavat kirjat.

    • Tuossa on ideaa. Tiedän että minunkin hyllyssä on kirjoja, joita en ole lukenut enkä luultavasti koskaan luekaan. Niiden poistaminen olisi pelkästään järkevää.

  16. Olen ulkoistanut kirjahyllyni kirjastoon. Luen paljon, mutta en juuri koskaan samoja kirjoja uudelleen, joten en koe tarvetta omistaa niitä. On minulla tietenkin joitakin (klassikoita, harrastuksiin liittyviä, keittokirjoja ym.) omanakin, mutta varmasti reilusti alle sata kirjaa kaikkineen.
    Pystyn käymään kirjastossa yleensä ainakin pari kertaa viikossa ja lähes joka reissulla palautan ja/tai lainaan jotain. Olen iloinen suomalaisesta kirjastojärjestelmästä ja varmasti lukisin todella paljon vähemmän jos kirjastoja ei olisi.

    • Kirjastot ovat ihania. Mutta tällä hetkellä minulla ei ole aikaa eikä mahdollisuutta käydä kovin usein. Jos kirjasto olisi ihan naapurissa, niin varmaankin kävisin paljon useammin, ja ehkä lukisinkin enemmän. Tällä hetkellä elämäntilanne ei oikein salli lukemista, mikä on kyllä todella ärsyttävää. Mutta olen samaa mieltä, että suomalainen kirjastojärjestelmä on aivan mahtava.

  17. Meillä kirjat on aihepiireittäin ja koon mukaan järjestettynä. Esimerkiksi historiaa käsittelevät tietokirjat ovat samalla hyllyllä ja vasemmalta oikealle laskevassa linjassa kirjan korkeuden mukaan.

    Kirjat ovat vähentyneet viimeisen vuoden aikana varmaan kolmanneksella, ja olen säästänyt vain kaikista tärkeimmät kirjat kaunokirjallisuudesta, tietokirjoja on jäljellä suhteessa enemmän. Käytän ahkerasti kirjastoa, ja etenkin kaunokirjallisuutta tulee hankittua kotiin aika vähän. Tietokirjat haluan ostaa omaksi, koska niitä ei tule samaan tapaan luettua kannesta kanteen nopeassa tahdissa kuten romaaneja.

    • TUo on muuten totta, on kiva omistaa kirjoja, joita voi lukea vähän kerrallaan. Tämä on itselläni ongelmana kirjaston kanssa nykyisin. Lukeminen on niin pirstaleista, että kirjat jäävät kesken ja niitä pitää uusia monta kertaa ja silti onnistun saamaan sakkoja tasaiseen tahtiin. Mutta jos kirja on oma, sitä voi lukea vaikka sivun kerran viikossa, eikä tule mitään ongelmaa. Kiitos tämän oivaltamisesta!

      • Ihmettelen sitä, että kirja on luettu, kun se on luettu yhden kerran. Kyllähän esimerkiksi sinfonian voi kuunnella useaan kertaan. Toki on kaunokirjallisuutta,johon ei palaa, mutta itse saatan tempaista jonkin Alice Munron teoksista ja lukea muutaman novellin. Samoin elämäkertoihin palaan. Vaikea myös kuvitella, että kirjallisuudentutkija lukisi tärkeän teoksen vain kerran.

        • Minä teen samaa, luen kirjoja moneen kertaan. Tämä tuntuu kokemukseni mukaan jakavan ihmisiä. Toiset nimenomaan lukevat uudelleen, toiset taas eivät välitä lukea mitään uudestaan, vaan haluavat aina uutta. Kirjallisuuden kanssa on kyllä niin, että tarjontaa on niin paljon, että uutta kyllä riittää ikuisesti. Molemmissa on puolensa. Uudelleen lukijat löytävät vanhoista kirjoista uusia sävyjä, nauttivat kielestä tai haluavat vain siihen maailmaan takaisin. Uuden lukijat taas janoavat uutta tietoa, uusia kokemuksia ja uudenlaista kieltä. Näin ainakin arvelisin.

  18. Tämä on sydäntäni lähellä oleva aihe. Pyrin kirjamäärän vähentämiseen tai edes jonkinlaiseen tasapainoon. Kirjat ovat kahdessa lasiovin varustetussa kirjakaapissa, organisoitu ensisijaisesti aihepiirin tai kirjailijan mukaan ja toissijaisesti värisommittelun mukaan. Säilytän kirjoja myös vaatekaapissa. Yöpöydillä ja sivupöydällä on vain matalat pinot, keittiössä kerrallaan 1-3 keittokirjaa.

    Teen kerran vuodessa hyllyjen inventaarion ja päätän mitä lähtee pois. Kierrätän viemällä kirjoja kirjaston kierrätyshyllyyn ja lahjoittamalla kirjafriikeille sukulaisille ja kavereille, huonokuntoisia niteitä olen repinyt paperikeräykseen. Ostan kirjoja lahjaksi mutta harvoin itselleni. Käytän paljon kirjastoa. Liityin muutama vuosi sitten kirjapiiriin ja se muuten on rauhoittanut omaa kirjojen hankintaani.

    Äitini aikanaan opetti kirjojen kunnioittavaa käsittelyä. Se oli hyvä oppi, mutta vaikeuttaa kyllä nyt kierrätystä 😉

    • Täällä on siis jo toinen, joka pitää kirjoja vaatekaapissa! Tämä on ihan uusi asia minulle 🙂 Tuollainen kerran vuodessa tehty inventaario olisi kyllä hyvä toteuttaa. Sitten ei tarvitsisi tehdä näitä isompia kertaraivauksia, eikä tarvitsisi karsia kerrallaan niin rankalla kädellä.

  19. Meillä kirjoja on enää 60cm*6 hyllyllistä plus lasten kirjat (vuosien varrella kirjoista on karsittu noin 75%, suositaan kirjastoa ja todettiin jossain vaiheessa että kirjahyllyrivistö ei oikeastaan ilahduttanut meitä, lukemattomat appiukon tuomat kirjat ahdisti ja luettuihin harvemmin haluaa palata, siis suurimman osan kirjoista kohdalla, ikisuosikkeja toki on). Tämä määrä kirjoja on sen verran pieni, että saavat olla sikin sokin, aiemmin meillä oli kirjat niin että saman kirjoittajan kirjat olivat kutakuinkin yhdessä paikassa (ellei sitten ollut kovin erikokoisia opuksia).

    Cd-levyjä meillä taas on semmoiset 700 kappaletta ja niiden järjestäminen on vähän pakko jos haluaa löytää jonkun tietyn levyn. Niissä päädyttiin siihen, että rento aakkosjärjestys on pop, eli artistin ekan kirjaimen mukaan tiettyyn kirjainväliin ja saman artistin levyt vieretysten, mutta mitään tarkkaa tietyn kirjaimen sisäistä aakkosjärjestystä ei haeta. Cd-levyjen kanssa on toki helpompaa kuin kirjojen kanssa kun ovat aina samankokoisia. utta Kirjoihin verrattuna cd-levyt ovat meillä myös aktiivikäytössä ja siksi niitä saa palauttaakin hyllyyn säännöllisesti, sen verran laiskoja ollaan että varmaan yleensä 20 levyn pino odottaa hyllyyn paluuta…hyllyn järjestyn on kuitenkin onnistuneeksi todettu, kun on ollut nyt käytössä about 7 vuotta (aiemmin levyt olivat sikinsokin ja silloin toki törmäsi moniin levyihin mitä ei hakenut, mutta tietyn levyn löytäminen oli kyllä haastavaa).

  20. Meillä oli yhdessä edellisessä kodissa kolme valkoista lasiovellista hyllykköä olohuoneen pitkällä seinällä rivissä. Huushollin kaikki kirjat olivat siinä samassa paikassa, joten tarvittava löytyi, vaikka olikin värijärjestyksessä. Tykkäsin visuaalisesta ilmeestä, värisuora kaappien yksinkertaisten ovien kehystämänä. Se oli aikaa ennen lapsia – nykyään nautin siitä visuaalisesta ilmeestä, että kirjat on ylipäätään siististi jossain hyllyssä eikä lattialla, pöydillä tai vaikka vessassa 😀

    • Joo, eikö ole jännä miten omat standardit vaihtelee elämäntilanteesta riippuen! Meillä on sama ongelma, lastenkirjoja ajelehtii välillä ihan joka huoneessa, pitkin tuoleja, pöytiä ja lattioita. Ja vessasta niitä löytyy ajoittain myös. Ja kylppäristä. Missäpä sitä ihminen ei lukisi.

Jätä kommentti