Kosmetiikan seurantakokeilu

Koska tässä on jo vaateostoseuranta käynnissä, päätin pitää tämän kuun ajan kirjaa myös kosmetiikan ostamisesta. Sanotaan nyt heti alkuun, että en ole kokenut kosmetiikan olevan millään tavalla ongelma, mutta toisaalta on kyllä aina mielenkiintoista nähdä, miten asiat oikeasti ovat. Huomaan, että olen vähän samalla lailla harhateillä kuin vaatteidenkin suhteen.

Määrittelen kosmetiikan laajasti, eli luen mukaan kaikki ihonhoitoon, hygieniaan ja kauneuteen käytetyt tuotteet, joita ostan itselleni tai koko perheen yhteiseen käyttöön. Raja menee siinä, että mukana on vain ”aineita”, ei esineitä. Eli pumpulilaput eivät kuulu kirjanpitoon, mutta hammastahna kuuluu. Tämä on jaottelu, jonka olen tehnyt lähinnä itseäni varten, kirjanpitoa selkeyttämään.

Olen huomannut, että ostokset haihtuvat mielestä, ellei niitä kirjaa ylös. Muistelen tammikuussa ostaneeni neljä tuotetta: suihkusaippua (perheen yhteinen), käsisaippua (yhteinen) sekä kaksi meikkituotetta itselleni. Täysin varma en kuitenkaan ole, koska nämäkin palautuivat mieleen vähitellen parin päivän aikana. Koska yhteiset tuotteet ovat tavallista markettitavaraa, niihin ei juuri euroja kulunut. En enää muista, mutta järkeilen niiden maksaneen yhteensä alle viisi euroa. Meikkituotteet taas sisälsivät meikkivoiteen ja huultenrajauskynän. Ne maksoivat yhteensä vähän yli 50 euroa.

Tätä kuukautta on nyt mennyt pari viikko, ja ostosaldo sisältää kolme tuotetta: käsisaippuan (2,89€ yhteinen), kuivasampoon (5,9€ minulle) sekä Nivean vartalovoiteen (4,99€ minulle). Tässä harjoituksessa on se hyvä puoli, että hahmotan jo nyt, että en olisi osannut arvioida kosmetiikkaan käyttämääni rahaa oikein vuositasolla. Esimerkiksi omiin meikkeihin käytän selvästi enemmän kuin kuvittelin. Ostoslistalla on yksi meikkituote ja yksi ihonhoidon tuote, joiden yhteishinnaksi tulee varmaankin noin 50 euroa (tämä on siis arvio).  Tämä viittaisi siihen, että henkilökohtaiseen kosmetiikkaan käytän kuussa noin 50€.

Etsiskelin netistä tietoa siitä, paljonko suomalaiset yleensä käyttävät vuodessa kosmetiikkaan. Tulokset vaihtelevat todella paljon riippuen siitä, keneltä kysytään. Tämän MTV:n sivuilta löytyvän artikkelin lähde jää vähän epäselväksi, mutta sen mukaan suomalaisten keskimääräinen kosmetiikan kulutus on vuodessa noin 170€.  Mutta jos kysytään asiaa vain naisilta (jotka tutkimuksen tekijästä päätellen kuuluvat kosmetiikasta keskimäärin melko kiinnostuneisiin) vuosittain summa nouseekin jo yli 600 euroon. Ja sitten kun kyseessä on kosmetiikkaa harrastava ihminen, vuodessa käytetty rahamäärä voi olla yli pari tuhatta euroa. Näistä lähteistä tämä viimeinen on luotettavin, koska siinä on taustalla täsmällinen kirjanpito. Nuo muut tutkimukset perustuvat ilmeisesti ihmisten omaan arvioon, mikä tunnetusti voi heittää runsaasti todellisuudesta.

Tästä voi joka tapauksessa päätellä sen, että vaikka jälleen kerran kuvittelen käyttäväni tuskin lainkaan rahaa kosmetiikkaan, todellisuudessa kuulun ihan keskimääräiseen porukkaan. Tuo koko maan kattava 170€ tarkoittaa sitä, että kosmetiikan ostamisen täytyy olla hyvin jakautunutta. Toisaalla on kosmetiikasta kiinnostuneet, jotka kokeilevat uutta, ostavat muuten vaan ja myös käyttävät paljon erilaisia kosmetiikkatuotteita. Toisessa päässä lienevät ne ihmiset, joiden kosmetiikka rajoittuu kouralliseen perushygieniatuotteita, kuten saippua, deodorantti ja hammastahna. Suurin osa meistä lienee jossain välimaastossa, mutta ainakin tämä oma kirjanpito osoittaa selvästi, että 170 euroa saattaisi riittää koko perheen yhteisiin kosmetiikkaostoksiin vuodessa, mutta omat meikit sun muut maksavat selvästi enemmän.

Raportoin maaliskuun alussa enemmän, mutta olisi kiva kuulla, millaisia kosmetiikan käyttäjiä lukijoista löytyy! Riittääkö 170€ vai meneekö summa lähemmäksi tuota 600€?

20 vastausta artikkeliin ”Kosmetiikan seurantakokeilu

  1. Minulla meni tammikuussa kosmetiikkaan 151,27€. Summa sisältää 2 meikkivoidetta, luomiväripaletin, kampaamolinjan shampoita, suihkehoitoaineen, misellivettä, silmämeikinpoistoaineen, kynsilakkoja, käsisaippuan etc.

    Helmikuun kirjanpidon mukaan summa on jo nyt 65,18€, mutta jää kyllä reilusti alle tuon tammikuun törsäyksen. Toisaalta kaikki tuotteet olivat tarpeellisia ja osa jopa ostolistalla, mutta esim. meikkivoidetta en olisi vielä tarvinnut. Ostin sen puhtaasti siksi, että siitä sai kylkiäisenä meikkivoidesiveltimen ja kokeilukokoisen pikku puuterin bilelaukkuun.

    Olen aina ollut kova ostelemaan kosmetiikkaan, mutta kyllähän tuo tammikuun summa hieman yllätti itsenikin. Entäs sitten ne kuukaudet, kun tulee osteltua selektiivisten linjojen meikkejä tai vaikka parfyymi. Saattaa pamahtaa ostot siinä kuussa useisiin satasiin.

    • Olen pitänyt tällaista kirjanpitoa myös ruuan suhteen ja kokemus on aina sama: aliarvioin käyttämäni rahat. Minusta näiden projektien idea ja hyöty on siinä, että siinä tekee itselleen näkyväksi jotain sellaista, mihin ei yleensä kiinnitä huomiota.

  2. No minä kuulun näköjään tuohon äärimmäisen vähän kuluttavien päähän. Ostan vain ihan perustuotteita, en meikkaa. Tänä vuonna en ole vielä ostanut mitään, sampoota (itselleni) ja käsisaippuaa (koko perheen käyttöön) tarvitsee seuraavaksi hankkia. Viime vuonna luksustelin ostamalla ihanaa kosteusvoidetta. Ostan lähes pelkästään luonnonkosmetiikkaa, joten ihan muutamilla euroilla en selviä, mutta vuosittainen kulutukseni ei kyllä kovin monta kymppiä ole. Väittäisin jääväni ihan reilusti alle satasen. En ole kyllä seurannut asiaa tarkkaan – täytyypä!

    • Luulen että kosmetiikan suhteen hajontaa on sekä määrässä, laadussa kuin käytetyissä rahoissakin tosi paljon. Arvelen itse kuuluvani jonkinlaiseen keskiryhmään. Ostan melko harkitusti mutta usein hieman hinnakkaampia merkkejä, ainakin mitä tulee meikkeihin. Toisaalta en kuitenkaan kokeile jatkuvasti uutuuksia tai osta pelkän vaihtelun vuoksi, koska haluan käyttää aina edelliset tuotteet loppuun ennen kuin ostan uutta. Mutta meikkaan joka viikko, käytän hiusten muotoiluun erilaisia tuotteita ja sinänsä kyllä tykkään kosmetiikasta.

      • Ei minullakaan mitään kosmetiikan kulutusta vastaan sinänsä ole, tykkään kivoista ja tuoksuvista pesuaineista ja pakkausten estetiikka on minulle tärkeää. En todellakaan vaihtaisi millekään etikka ja sooda -linjalle. Monesta syystä, etenkin vahvan ekoahdistuksen myötä, olen kuitenkin pyrkinyt minimoimaan hankintani. Ja olen onnistunut löytämään todella riittoisia tuotteita. Esim. käytän pelkästään suolakividödöä, se kestää vuosia käytössäni, ja ihana Madaran kasvosaippuani on nyt ainakin vuoden ikäinen, eikä ole ollenkaan lopussa.

      • Minulla taas on aina useita samaan tarkoitukseen olevia tuotteita avattuna yhtä aikaa ja siksi ne tuntuvatkin kestävän ikuisuuden, eikä mikään lopu. Nyt tosin on sellainen tilanne, että samaan aikaan on loppumassa irtopuuteri, pari meikkivoidetta, peitepuikko, päivävoide, yövoide, pari huulirasvaa, hoitoaine, shampoo loppui jo. Tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että syöksyisin nyt kauppaan innoissani ostamaan uusia, vaan siirryn jynssäämään seuraavaa jo valmiiksi avattua tuotetta loppuun. Sitten, kun avatut kaksois- ja ties kuinka monet kappaleet on käytetty, niin minulla odottaa vielä kaapissa avaamattomia varakappaleita. Juuri tätä yhtälöä en ymmärräkään, että miten olen silti saanut tammikuussa törsättyä sen sataviisikymppiä pelkkään kosmetiikkaan, vaikka minulla kaapit notkuvat kosmetiikkaa jo ennestäänkin. Haluan todellakin päästä tilanteeseen, että on vain yksi tuote kuhunkin tarkoitukseen ja yksi tuote avattuna. Tuskin tulee toteutumaan ikinä, mutta saahan sitä haaveilla parantavansa tapansa 😁

  3. Niinpä ajattelin takki auki retostella, että mitään en ole ostanut, mus kas kun mietin, niin ostin kuitenkin hammastahnaa ja deodoranttia tammikuussa 😀 Viime syksynä messuilla täydensin varaston kesään asti täyteen monen sortin rasvoja, kuten oli tarkoituskin. Kesällä tulee uusi tarve, joten kohdistan ostokset sopivaan luonnonkosmetiikan alennusmyyntiin.

  4. Minä en meikkaa enkä tykkää käyttää rasvoja, joten rahaa kosmetiikkaan= hygieniatuotteisiin kuluu todella vähän. Shampoota, saippuaa, hammastahnaa ja dödö, kaikki Alepan mallistoa. 😀 Harmikseni sain anopilta joululahjaksi pumppupullon käsirasvaa, mutta vein sen työpaikalle ja onneksi työtoverit käyttivät mokoman pois.

  5. En ole nyt seurannut, mutta kuitit koko alkuvuoden ostoksista löytyy vielä… pitäs varmaan käydä läpi. Joskus aikasemmin kun seurasin meillä meni koko perheen (5 henkeä) kosmetiikkaa n. 50 e kk. Varmaan samaa luokkaa nytkin, mutta vanhin tytär kyllä ostaa nykyisin omat kosmetiikkansa itse ja käyttää myös aika paljon enemmän siihen kuin minä…. Tuohon summaan mahtuu kyllä kaikki hammasharjoja ja pumpulia myöten.

    Kallein tuote itselläni taitaa olla Lushin palashampoo, joka maksaa siinä 13-15e paikkeilla ja miehen partavesi….Käytän aika paljon ihan markettikamaa ja herkälle iholle tarkoitettuja apteekkituotteita. Olen kova kyttäämään tarjouksia… Lumene on aika usein tarjouksessa ja ostan meikkejä usein silloin. Tosin ei mulla kovin paljon meikkejä kulu… ripsiväri taitaa olla se mitä useimmin ostan. Muutkin kosmetiikat ostan usein n. kerran kuukaudessa puuttelistan mukaan. Silloin kyselen koko perheeltä mitä tarvitsette….hammastahnaa, pumpulipuikkoja, vanulappuja jne.

  6. Käytän vain yhtä tiettyä merkkiä ihonhoitoon, jota ei edes saa Suomesta (putsari, voide ja silmänympärysgeeli) sekä todella harvoin meikkejä – työskentelen osan viikkoa kotoa käsin etänä, ja näinä päivinä en meikkaa. Shampoo on myös tiettyä merkkiä, jolloin en tarvitse hiustenhoitotuotteita (ehkä kampaajalla käydessä pyydän jonkun hoitavan). Hajuvedestä, hammastahnasta ja alkoholittomasta suuvedestä (hammaslääkärin suositus) olen tarkka. Vartalovoiteena aka jalkarasvana toimii perusvoide tai jalkahoitajan suosittelema vaahtomainen voide tarvittaessa. Näihin ei paljon mene.

    Jotenkin tuntuu siltä, että mitä vähämmän ihoa käsittelee ja rasvaa, sitä paremmassa kunnossa se on.

    Kynsilakat ja -poistoaineet samoin kuin monet hiuslakat ovat kieltolistalla, saan niistä migreeniä.

    Kun tunnen laiskuuteni ihonhoidossa, enkä osta kuin tarpeeseen, ei siihen edes paljon mene vuositasolla.

    • Luulen että kosmetiikan tarve tai käyttö on yksi niistä asioista, joissa ihmisten välillä voi olla tosi isoja eroja. Tiedostan esimerkiksi, että minulla menee varmasti enemmän rahaa erilaisiin rasvoihin kuin jolla kulla toisella, mutta niiden käyttäminen on ensisijaisesti mukavuuskysymys, ei niinkään kauneuskysymys, vaikka tietysti sellainen iho, joka ei hilseile, myös näyttää paremmalta. Ja hyvä esimerkki tuo hajuvesi – tiedän ihmisiä, joille siitä tulee migreeni, mutta hiuslakasta ei. Olemme yksilöitä 🙂

      • Kyllä näin on: minulla on hajusteherkkiä ystäviä, joiden seurassa en käytä hajuvettäkään lainkaan. Joskus käytämme toisiamme makutuomareina, jos olemme ostoksilla, tosin se kaatuu usein siihen, että kemppariosasto tuoksuu aivan liikaa edes minulle.

        On muutama sellainen tuoksu, jotka laukaisevat minulle migreenin, joten niitä sisältävät hajuvedet ovat myös no no. Harmi, että minun luottohajuvettäni monen vuoden takaa ei enää edes valmisteta.

        Haluaisin kyllä joskus laittaa kynteni ihan kunnolla, mutta kun ei, niin ei. Myös kampaamoisssa on joskus kieltäydyttävä voimakastuoksuisista lakoista.

  7. Voisin lähteä seurantaan mukaan vähän jälkikäteen. Oman elämän inventointi alkoi tammikuussa. Asumme pienehkössä rintamamiestalossa, onnettomilla säilytystiloilla varustettuna ja toisen lapsen syntyminen loppuvuodesta ajoi kodin kaaokseen 😉 Tavaraa siis on liikaa. Omalla kohdalla nimenomaan kosmetiikan vähennys on helppoa, sillä jostain syystä hankin sitä niinkuin olisin harrastaja…

    Todellisuus on, että päivittäisessä käytössä koko arsenaalistani on vain murto-osa. Tarjoukset ovat heikkouteni, esimerkiksi laskin että mulla on 7 kasvovesi pulloa kaapissa. Kolme on käytössä, neljä odottaa edellisten loppumista. Kaikki hankittu jonkilaisen tarjouksen vuoksi. Samoin meikkivoiteita/sävyttäviä päivävoiteita on useampi, joista osa on säilössä odottelemassa. Kynsilakkoja on kymmeniä. Olen huomannut piristäväni itseäni ”jollain pienellä” eli kynsilakalla. Ei maksa paljon ja järkeilen sillä saavani vaihtelua ja väriä päivään. Hukkaan menee, sillä en edes käytä nyt kynsilakkaa vauvan takia.

    Ja vaikka kuinka on ylimääräistä kaapissa, silti, kun totesin tarvitsevani kohta uuden deodorantin (ostan aina kaksi kappaletta kerralla) ja katsoin, että dermosilillä oli sopivasti tarjouksessa, olinkin kohta klikannut ostoskoriin 60€ edestä tavaraa. Se tilaus onneksi jäi tekemättä ja ruokakauppareissulla ostin ne kaksi dödöä. Yritin tässä palauttaa mieleen, että mitä kaikkea sieltä dermolta olisin tilannut ja en muistanut kuin käsisaippuat ja shampoon. Eli mitään todelliseen tarpeeseen sieltä en olisi hankkinut. Huh, kova koulu on siis edessä!

    • Aloitusajalla tuskin on merkitystä! Näiden seurantaprojektien paras puoli on juuri tuo, miten alkaa yhtäkkiä tiedostaa omaa käytöstään. Esimerkiksi kun luen tuota sinun kertomustasi, tulee sellainen fiilis että kosmetiikan ostaminen palvelee muitakin tarkoituksia kuin vain sitä, että kaapista löytyy sopiva tuote tiettyyn tarkoitukseen. Toisaalta tarjoukset ovat minunkin heikkouteni, joten pystyn kyllä ymmärtämään hamstraamista.

      Toisaalta tuon tilanteenhan voi nähdä erittäin positiivisessa valossa myös: vaikuttaa siltä että sulla on kaikkea tarpeellista jo valmiiksi, joten kosmetiikan ostamiselle ei ole moneen kuukauteen mitään tarvetta. Ajattele, mitä kaikkea muuta sillä rahalla voi tehdä!

  8. Havahduin tammikuussa miettimään kasvovoiteeni hintaa. Kyse on pienestä putelista luonnontuotetta ja aloin miettimään onko tuote hintansa arvoinen. Ehkä ei kuitenkaan. En ole miettinyt paljon rahaa kosmetiikkaan menee, mutta varmasti enemmän kuin arvioisin. Meikkaan kohtuudella töihin ja laitan hiukset. Hajusteita en käytä. Tytöt ostavat itse meikkinsä, mutta neljän hengen perheessä kuluu shampoota ym. Hiusten pituus ja paksuus vaikuttaa paljon shampoon määrään esim tytön pitkät ja paksut hiukset, shampoota pitää ottaa 4 kertaa, että saa pään pestyä. Tuntuu, että kosmetiikassa kaikki loppuu aina kerralla ja kukkarossa tuntuu, kun ostaa monta tuotetta kerralla.

    • Minusta tuossa on oleellista juuri se, että kokeeko itse saavansa rahoilleen vastinetta. Jos itsestä tuntuu siltä, niin silloin hinta on aivan oikeutettu. Jos taas rupeaa tuntumaan siltä, että rahoilla ei saa sitä mitä haluaa, uusia vaihtoehtoja kannattaa kartoittaa. Taannoinhan Lidlin halvin kasvovoide voitti Kuluttaja-lehden vertailun parhaana tuotteena. Sen hintaero esimerkiksi luonnonkosmetiikkaan verrattuna taas muodostuu osittain raaka-aineista. Toisaalta jos kokee saavansa saman hyödyn kolmen euron tuotteesta kuin 30 euron tuotteesta, kannattaa tietenkin valita halvempi.

  9. Minulla menee varmasti aika lähelle tuota 600 euroa. Tuntuu ehkä isolta summalta, mutta mielelläni maksan hankalan ihoni hyvinvoinnista. Meikkaan vain kevyesti enkä käytä esimerkiksi meikkivoidetta lainkaan. Sen sijaan olen tarkka tuotteiden laadusta ja käytän enimmäkseen melko hintavaa luonnonkosmetiikkaa (rasvoja, putsareita, seerumeita), joka sopii iholleni hyvin. Ostan kosmetiikkaa noin 3-4 kertaa vuodessa, sillä tuotteet ovat todella riittoisia ja kestävät yleensä yli puoli vuotta.

    • Minusta kenenkään ei tarvitse puolustella käyttämiään kosmetiikkasummia. Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja, enkä todellakaan tuomitse kenenkään rahankäyttöä. Jostain syystä yleistä hyväksyntää tuntuu saavan ainakin Suomessa sillä, että on mahdollisimman säästäväinen. Mutta säästäväisyys – vaikka joskus hyvästä onkin, ei ole itseisarvo. Silloin, kun rahankäyttö on lähtenyt käsistä, eli velkataakka ylittää kantokyvyn tai erilaisen tuhlailun takia jotain tarpeellista jää ostamatta, rahankäytön rajoittaminen on tärkeää. Mutta jos tulot ja menot ovat tasapainossa, jokainen saa minun puolestani käyttää juuri sopivaksi katsomansa summan vaikka sitten kosmetiikkaan. Eli summa summarum 50€ kuussa ei ole iso raha!

  10. En ole seurannut kosmetiikkaa ostoina vaan kulutuksen kannalta. Pystyisin toki arvioimaan sen perusteella summittaisen vuosibudjetin – koska tiedän suunnilleen montako päivää kestää vaikka 100 ml jotain tuotetta ja sitten voisin katsoa tuotteiden litrahintoja – mutta en taida jaksaa laskea. Tosi kohtuullisissa määrissä ja summissa liikutaan joka tapauksessa 🙂

    • No juuri näin, jos tilanne on itselle sopiva, niin seurantaan ei ole tarvetta!

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)