Älä lahjoita roskaa

Olin viime lauantaina Kuinka paljon on tarpeeksi -tapahtumassa kuuntelemassa Ilana Aallon erittäin kiinnostavaa puheenvuoroa. Ilanan kirja Paikka kaikelle julkaistaan helmikuun puolessa välissä, ja se on ehdottomasti lukulistalla, kunhan saapuu kauppoihin. Tilaisuudessa oli kuitenkin mielenkiintoinen pöytä. Se oli lastattu täyteen tarpeettomia, rikkinäisiä tai muuten huonoja tavaroita, jotka oli lahjoitettu hyväntekeväisyyteen. Otin pöydästä kuvan:

Mitä kuvassa näkyy? Osa tavaroista on selvästi rikki, kuten litistynyt kakkuvuoka. Mutta pöydällä oli paljon periaatteessa ehjää, joskin huonokuntoista tavaraa. Otetaan vaikka tuo kastelukannu. Se oli nähdäkseni ehjä, mutta tarkemmin tarkasteltuna todella likainen. Minusta tässä on erinomainen esimerkki siitä, miten lahjoittaessa todella on aiheellista miettiä muutakin kuin sitä, onko esine teoriassa käyttökelpoinen.

Monilla tavaroilla voi olla itselle käyttöarvoa, mutta ei muille. Jos oma kastelukannu on muuttunut valkoisesta ruskeaksi, se voi silti olla ihan hyvä käytössä. Omat liat harvoin haittaavat ketään. Mutta kuka haluaisi toisen likoja kotiinsa? Lian filosofiasta esimerkiksi Ilana osaisi varmasti kertoa tarkemmin kuin minä, mutta yritän tässä osoittaa sellaista sokeaa pistettä, mikä lahjoittaessa usein tulee vastaan. Tavara, joka omasta mielestä on ihan ok, saattaa toisesta ihmisestä olla ällöttävä.

Luulen, että tuosta kannusta olisi saanut juuriharjan ja kloriten yhdistelmällä jälleen valkoisen. Mutta minkä hyväntekeväisyystahon asiakas on oikeasti käytetyn kastelukannun tarpeessa? Vaikka joku olisi menettänyt koko omaisuutensa tulipalossa, haluaisko hän likaisen pinttynyttä kastelukannua? Uuden ja puhtaan saa parilla eurolla. Mielestäni olisi sydämellisempää investoida ne pari euroa ja ostaa avun saajalle uusi, kuin yrittää tuputtaa tuota kuvassa olevaa.

Minusta tuo kannu havainnollistaa hyvin, miten periaatteessa käyttökelpoinen tavara muuttuu roskaksi, kun sen lahjoittaa. Se että kannulla voi kastella ei vielä riitä. Sen pitäisi olla myös sellainen, että ketään ei ällötä koskea esineeseen. Kotona kannu olisi käyttöesine, lahjoitettuna se menee roskiin.

Jäin miettimään myös sitä, miksi kannu on alunperin lahjoitettu. Onko sen tilalle hankittu uusi ja kauniimpi? Onko sen omistaja luopunut kaikista kukkasistaan ja samalla myös kannusta? Tai olisiko tuo ollut kuolinpesässä muiden tavaroiten joukossa? Ajattelin myös näin: Mikä on hyvä syy ostaa uutta? Voiko kastelukannuun kyllästyä? Jos vaihtaa vanhan kulahtaneen tavaran uuteen kauniimpaan, onko itsepetosta laittaa vanha hyväntekeväisyyteen, eikä vain suoraan roskiin? Jos itse ei enää kannua kotiinsa kelpuuta, mikä saa ajattelemaan, että joku kuitenkin ilahtuisi siitä?

Keksin myös tapoja, joilla tuon kannun käyttöikää olisi voinut pidentää. Ensinnäkin kunnon kuuraus olisi ehkä tehnyt siitä jo ajoissa sen verran siistin, ettei uudelle olisikaan ollut tarvetta. Kannun olisi myös voinut puhdistaa ja viedä esim. työpaikalle kukkien kastelua varten. Tai sitten kannun olisi voinut siirtää ulkokäyttöön parvekkeelle tai mökille.

Pöytä oli täynnä tuollaisia samanlaisia tavaroita. Lahjoittajalle ne lienevät olleet  käyttökelpoisia, mutta irrallaan tarkasteltuna samat tavarat olivat selvästi ankeita, rumia, tarpeettomia roinia. Tähän dilemmaan törmää keskusteluissa, joissa käsitellään sitä, milloin jokin on roska ja milloin ei. Aina joku muistaa sanoa, että toisen roina on toisen aarre. Voihan näin ollakin, mutta olisin taipuvainen lähtemään tälle linjalle vain silloin, kun innokas ottaja ilmoittautuu itse.

Se, että lahjoittaa jotain hyväntekeväisyyteen, ei vielä tarkoita, että vastassa olisi joku, joka rakastuisi juuri sinun roiniisi. Kun vastaanottaja on tuntematon, on turvallisempaa pitää pikemminkin liian tiukkaa seulaa kuin liian löysää. Koska kyseessä on nimenomaan hyväntekeväisyys, voi aina kysyä itseltään, tekeekö tämä tavara hyvää kellekään? Jos vastaus ei ole selkeästi kyllä, on parempi olla lahjoittamatta. ”Ehkä tätä joku voisi vielä käyttää” kertoo siitä, että lahjoittaminen ei luultavasti ole oikea vaihtoehto.

Tiedän, että aihe on kimurantti. Mitä mieltä te olette?

37 vastausta artikkeliin ”Älä lahjoita roskaa

  1. Pakko kommentoida tuota sinua kovasti puhuttanutta kastelukannua 😀 Dyykkasin edellisen kerrostaloasuntomme jätehuoneen kierrätyshyllyltä juuri samanlaisen valkoisen kastelukannun ja laitoin sen tiskikoneeseen. Tosin se ei ollut ehkä ihan noin likainen. Siitä tuli konepesun jäljiltä aivan uudenveroinen ja käytän sitä edelleen. Olisi ehkä tuonkin kannun lahjoittajan kannattanut pestä se ennen kierrätykseen heittämistä.

    Pohdit kirjoituksessasi myös kannun vientiä esim. mökille. Loistava vaihtoehto sinänsä niin kauan, kun on jotain toleranssia siinä, ettei kaikkea rojua aleta rahtaamaan mökillekään. Joidenkin mökit tosiaan tuntuvat olevan jonkinlaisia tavaroiden loppusijoituspaikkoja. Toisaalta siinä on se hyvä puoli, että sieltä voi löytyä vuosikymmenien takaisia aarteita, kun mitään ei ole ikinä heitetty roskiin.

    Minkäänlaisiin keräyksiin ei pitäisi viedä mitään sellaista, mitä ei itsekään sieltä haluaisi ostaa edes pilkkahinnalla. Roskikseenheitto kynnykseni on madaltunut huomattavasti sen myötä, että Helsingin roskat päätyvät nykyisin Vantaan Energian jätteenpolttolaitokselle. On jotenkin huojentavaa tietää, että ne palavat siellä hyötyenergiaksi, eivätkä jää kaatopaikoille tai kierrätyskeskuksiin pyörimään ikuisiksi ajoiksi.

    • No pitipä sattua 🙂 Mutta tuota toisaalta juuri tarkoitin; jos kannun olisi pessyt taas valkoiseksi, sille olisi ollut helppo löytää vielä käyttöä ja ehkäpä uusi ottajakin. Mutta tuollaisena rumana ja likaisena sitä ei voi mitenkään pitää hyväntekeväisyytenä.

      Olen myös samaa mieltä, että mökille ei tietenkään ole järkeä kuskata kaikkea mahdollista. Mutta ajatus meni niin, että mökeillä kokemukseni mukaan usein myös viljellään tai pidetään kukkaistutuksia, ja toisaalta siellä ulkokäytössä kannu likaantuisi joka tapauksessa. Eli likaisenakin kannu olisi voinut palvella omassa hyötykäytössä vielä vuosia, tai oikeastaan niin kauan kunnes se menisi rikki.

      Minusta tuntuu, että ihmiset eivät aina osaa tarkastella omia tavaroitaan ulkopuolisen silmin. Se, mikä omassa kodissa näyttää tutulta, näyttää tuolla lailla irralleen nostettuna vain kauhealta.

  2. Hyväntekeväisyys-kierrätystavaratalossa työskennelleenä ja valtaisan lahjoitustavaramäärän joukosta myyntikelpoista tavaraa siellä seuloneena allekirjoitan täysin, että kun lahjoittaa tavaroita, on kriteerien hyvä olla tiukat.

    Omalla kirppispöydällä tms. voi itse kukin yrittää myydä ihan mitä lystää, mutta kun lahjoittaa tavaraa, kannattaa lahjoittaa vain sellaista, minkä itse voisi kuvitella ostavansa tai ottavansa ilolla vastaan. Useimmiten hyväntekeväisyyspaikoilla on myös omat ohjeet siitä, millaista tavaraa he haluavat ottaa vastaan. Niitä kannattaa noudattaa.

    Mikä tahansa rikkinäinen ja likainen on ainakin heti pois pelistä. Silkkaa roskaa lahjoittamalla teettää vain hyväntekeväisyysjärjestöillä hirveästi ylimääräistä työtä ja aiheuttaa kustannuksia, jotka ovat suoraan pois siitä hyväntekeväisyyteen menevästä tuotosta.

    • Kyllä, näin sanovat kaikki muutkin, joilla on aiheesta kokemusta. Luulen että tässä asiassa vähän hämää se, mihin lahjoittaa. Jos antaa itse ilmaiseksi jollekin, joka suunnilleen tulee kotoa hakemaan, niin silloinhan tavara voi olla mitä vaan, jos se vain vastaanottajalle kelpaa. Mutta kun antaa hyväntekeväisyyteen, niiden tavaroiden pitäisi todellakin ilahduttaa ja hyödyttää sitä vastaanottajaa. Nämä asiat menevät ehkä joskus ihmisten mielessä vähän ristiin.

    • En voi olla muuta kuin samaa mieltä Kempun kanssa. Olen itsekin tehnyt tällaista työtä ja kyllä on tullut opittua erottamaan myyntikuntoiset ja huonokuntoiset vaatteet ja tavarat. Tosin meillä rikkinäiset/lähtemättömät tahrat vaatteissa ei haittaa kun ne menee jatkokäyttöön. Se auttaa jo paljon, että tuotteet putsattaisiin ennen lahjoittamista. 🙂

  3. Tuli mieleen, että yksi haaste lahjoituksissa on se, että lahjoittamisen jälkeen lahjoittaja ei saa kuin puhtaan omantunnon. Lahjoittaja on täysin tietämätön siitä, mitä tavaralle on lahjoituksen jälkeen tapahtunut. Jos tietäisi tavaran kierrosta enemmän, auttaisi se arvioimaan omia lahjoituksia jatkossa paremmin. Käytännössä tietysti haastavaa ja kallista toteuttaa.

    • Minusta tuntuu, että moni on myös helpottunut, kun saa tavarat käsistään pois. Jos vielä voi ajatella että ne auttavat jotakuta, niin aina parempi. Valitettavasti epäilen, että aina välillä tässä sortuu vähän itsepetokseen. Niiden tavaroiden kuskaaminen kaatikselle on niin ankea ajatus, että mieluummin lahjoittaa pois. Mutta tuo idea siitä, että tavaroiden kierto tehtäisiin näkyvämmäksi, on mielestäni loistava!

  4. Paikallisen työttömien kirpputorin työntekijän kertomusta kuuntelin kauhulla: on tuotu jopa p*skaisia (siis kyllä, ihan ehtaa ihmisp*skaa) vaatteita, puhumattakaan rikkinäisistä ja kulahtaneista. Todennäköisesti tuollaiset on tuotu jostain kuolinpesästä joka on vain kiireellä pitänyt tyhjentää, tai muuten ei ymmärretä että kaikkea ei voi lappaa toisen kontolle. Jonkun napin puuttumisen nyt vielä ymmärtäisin, kun sellainen on helppo ommella ja niitäkin saa tuolta paikalliselta työttömien kirpulta pilkkahintaan mukaansa, mutta jos on yhtään enemmän rikki niin itse ainakin laitan roskiin. Itse vien lahjoituksena sellaisia vaatteita joita itse voisin vielä pitää, usein käytän vaatteet aivan loppuun mutta joskus ne kutistuvat kaapissa :D.

    • Tämän tyyppinen piittaamattomuus ei ikinä lakkaa hämmästyttämästä! Hyi yäk. Usein vain ihmisillä on hirveä tuska päästä niistä tavaroista eroon, ja sitten niitä lahjoitetaan sinne ja tänne. Kuolinpesän tyhjentäminen on rankkaa hommaa, sitä en kiistä, mutta tuo antamasi esimerkki on kyllä hurjimmasta päästä. Vaikka vähän samoja tarinoita olen kuullut muiltakin.

  5. Lähiaikoina on muutaman kerran tullut vastaan jonkunlaista artikkelia ja dokkaria, jossa on kurkattu hyväntekeväisyysjärjestöjen kulissien taakse. Ainakin omat silmät ovat entisestään avautuneet ja olen jäänyt (kauhulla) pohtimaan, että kai me oikeasti meidän perheessä lahjoitetaan vaan ns. hyvää kamaa. Mutta verrattuna ainakin noihin valokuvassa olleisiin tavaroihin niin on meidän kierrätykseen lähteneet erimerkiksi pieneksi jääneet vaatteet olleet ihan huippukamaa. Huh. Tiedän kuitenkin, että tuttu vanhempi sukupolvi lahjoittaa jatkuvasti Uffin laatikoihin 80- ja 90 -luvun vaatteita, joita en pyöritelty pieni tovi omissa omakotitalon varastoissa ja aina huokailen, että mahtaako kukaan edes Afrikassa noita haluta…

    Lahjoitimme viime kesänä tuttujen kautta Viroon johonkin pieneen kylään tavaroita. Sinne tavaraa kuskaavat tutut painottivat, että kaikki käy, ihan kaikesta ilahdutaan. Oli kuitenkin vaikea saada itseltä synninpäästö, kun pakkasi laukkuun vanhoja bilekoruja ja korkokenkiä (erinomaisessa kunnossa), että tartteeko kukaan tällaista kamaa oikeasti siellä. Mutta sitten toisaalta mietin, että kai sielläkin joskus juhlitaan ja niihin tamineisiin ei välttämättä ole rahaa laittaa itsellä, että nyt sitten joku saisi vähän juhlavampaa kamaa… Onneksi meni myös lakanoita, pyyhkeitä ja muuta järkevämpää, mutta päädyin tosiaan pakkaamaan mukaan tuollaista vähän outoa ekstraa.

    • Mielestäni jos vastaanottaja on ääneen ilmaissut, millaista tavaraa halutaan, niin sitten sitä voi ja pitää noudattaa. Jos on ns. yleinen järjestö, niin silloin tosi tarkkana. Siis etenkin jos oikeasti haluaa tehdä hyvää. Minusta tuntuu, että kun Suomessa esim. kerättiin vaatteita ym. pakolaisille viime vuonna, niin ihmisten mielikuvat pakolaisista juontaa juurensa jonnekin ala-asteen historiankirjoihin, joissa on kuvia talvisodan evakoista. Siis mummo, jonka toisessa kainalossa on lapsi ja toisella se taluttaa lehmää. Tällainen ihminen varmasti ilahtuikin aikoinaan mistä tahansa, koska köyhyys oli niin äärimmäistä. Mutta tämä mielikuva ei enää pidä paikkansa. Vaikka olisi köyhä, ei varmaankaan silti halua erottua joukosta näyttämällä erityisen köyhältä. Joten ne kulahtaneet verkkarit ei oikeasti auta ketään. Nykyään maailmasta löytyy niin paljon lähes uudenveroisiakin vaatteita, että kenekään ei tarvitse ottaa niitä huonoja.

      Tulipas vuodatus! Uskon, että sinun lahjoituksesi on ollut ihan paikallaan, koska se on noudattanut järjestön ohjeita.

  6. Slogan toisen roska on toisen aarre on aika vahingollinen. Kierrätyskeskukset täyttyvät nuhjuisesta tekstiilistä. Ongelma näissä vaatteissa on aivan muualla kuin puuttuvassa napissa. Tekstiileille pitäisi saada toimiva kierrätys, jossa jäte kerättäisiin uusiokäyttöön ilman illuusiota siitä, että se kelpaisi oikeasti käyttöön jollekin toiselle. Vintage ja aniharvoin kierrätykseen tulevat laatuvaatteet ovat asia erikseen, niille on ainakin Hgissä runsaasti second handejäkin, jotka kokemukseni mukaan uhkaavat nekin täyttyä toisarvoisessa tavarasta.

    • arvelen, että ihmiset ovat kuitenkin sillä lailla kiintyneitä omiin tavaroihinsa, että niiden joutuminen roskiin tuntuu vain liian vaikealta. Sitten niitä lahjoitetaan, ja toivotaan että joku vielä käyttäisi. Tämä on varmaan sellainen psykologinen juttu (josta muuten kirjoitan Tavarataidoissakin), että sen ylipääseminen vaatii jonkin verran itsetuntemusta ja harkintaa.

      On hirveän hyvä, että näitä erilaisia vaihtoehtoja on tullut, kuten nuo vaatekeräykset. Itselläni ei ole harhaluuloja sen suhteen, mihin ne vaatteet sieltä menevät. Vaatekierrätyksessä olisi tosiaan runsaasti kehitettävää, mutta kyseessä taitaa olla aikamoisen hankala ongelma!

  7. Nyt kun on noita polttolaitoksia, niin toivoisin kyllä, että aika moni hyväntekeväisyyskirppis pitäisi kunnon suursiivouksen ja veisi sinne ihan urakalla sitä vanhaa roinaa, mitä rekeillään roikottavat. Niistä ei kerta kaikkiaan hyödy yhtään kukaan, niistä 80-luvun tuulipuvuista jne. Toki se ei varmaankaan ole noille kirppiksille ilmaista, mutta sellanen kunnon siivous tekisi niille todella terää. Johan ne paikat haiseekin ihan kauhealle, johtuen niistä kymmenien vuosien takaisista rytkyistä.

    Mutta totta, että ennen kaikkea ihmisten, jotka sinne kamppeita kantaa, pitäisi miettiä mitä sinne voi viedä ja mitä todellakaan ei. Pitäähän niihin H&M:n (ja mitkä kaikki niitä tekstiileitä kerääkään) keräyksiinkin viedä nimenomaan PUHTAITA vaatteita. Ikitahraisia voivat olla, sellaset menee sitten johonkin imeytysmattoihin materiaaleiksi, muttei kuitenkaan likaisia, siis suoraan pihalta pussiin heitettyjä, vaan pesukoneen kautta. Joskus kyllä miettii, että mitä ihmettä ihmiset miettii, kun kirpparit – siis nekin, missä itse myydään – on täynnä ihan kaameaa p*skaa ja roskaa ja niistä vielä yritetään rahaakin saada…

    Toisaalta sitten mulla on kokemusta myös siitä, että mikä tahansa kelpaa. Täältä vie yksi yhdistys suoraan tavaraa Karjalaan lastenkoteihin, ja sinne käy ihan kaikki, siis todella ihan kaikki (kuten joku aiemmin mainitsi myös sen Viron kohteen). Kaikkein useimmiten vienkin kaiken meiltä poistetun tavaran suoraan sinne. Ja sitten täällä on kierrätyskeskus, jonne olen myös vienyt vaikka mitä (sellasta, mikä ei tonne Karjalan keräykseen sovi). En oikeesti tajua, miten ne ees ottaa vastaan sellasta kamaa, mutta kysyin otatteko, ja kyllä, ne katsoi tavarat ja otti: käytettyjä kaninhäkkejä ja kissanhiekkalaatikoita (koitin niitä eka tarjota eläintalolle, mutta siellä ei ollut tiloja ottaa vastaan), johdonpätkiä… En todella tajua, mihin nuo kaikki menee, mutta koska kerran ottivat ne vastaan, ajattelen, että se ei sitten ole mun ongelma miettiä, mikä on niiden seuraava osoite. No, kyllä mä kuitenkin pyrin siihen, että vain hyvää, ehjää tavaraa vien, jos jonnekin vien. Roskat sitten suoraan omaan roskikseen, ei toisten harteille.

    • Loistava idea tuo hyväntekeväisyyskirppisten suursiivous roudaamalla pitkään myymättöminä roikkuneet rojut jätteenpolttolaitokselle hyötyenergiatuotantoon. Saisivat tilaa varastoihinsa ja uudempaa kamaa esille. Näin raikastuisi koko myymälän ilmekin ja tulisi väljempää.

      Mietin usein raitiovaunussa istuskellessani tai autolla liikkuessani, että ajatella, mikä karsea määrä turhaa romua on sullottuina esimerkiksi kerrostalojen vinteille ja kellareihin 😀 Varmaan joissakin kopeissa on vuosikymmenienkin takaisia jemmauksia. Jostain kumman syystä tämä ajatus iskee mieleeni etenkin Töölön läpi huristellessa 😀
      Samoin kaupoissa huomaan usein ajattelevani, että joku ostaa ja raahaa nämäkin vaatteet ja tavarat täältä himaansa ja hetken kuluttua ne ovat kierrätyskeskuksissa ja kirppiksillä pyörimässä.
      Kaikki vaatteiden halpistuotanto pitäisi lopettaa kokeilumielessä esim. vuodeksi. Varmasti riittäisi jokaisella omasta komerosta ammennettavaa ainakin pariksi vuodeksi ja loput hankittaisiin kierrätyksestä. Oikein ahdistaa nykyään joka paikasta tursuileva tavaran määrä.

      • Niinhän se ahdistaa. Osittain siksi tämä ostolakkokin on aloitettu. Mutta tuo kertaraivaus olisi kyllä varmasti monilla kirppareilla paikallaan! Ja jotenkin sellainen karsiminen jo ovella, ettei edes otettaisi vastaan huonoa tavaraa. Ehkä se saisi vähitellen ihmiset ymmärtämään, millaista on käyttökelpoinen ja millaista käyttökelvoton tavara.

  8. Moni tuntuu kuvittelevan, että esim. Uffin laatikkoon laitetut vaatteet vietäisiin oikeasti johonkin Afrikan pakolaisleirille. On totta, että se ”porkkanatahrainen vauvan body” saattaisi siellä vielä ehkä kelvata jollekin, mutta kun ne vaatteet eivät ole menossa Afrikkaan, vaan ne on tarkoitus myydä Suomessa eteenpäin, ja sillä rahalla tehdä hyväntekeväisyyttä (tai mihin rahat sitten päätyvätkään, mutta se on toinen juttu). Suomessa ei kukaan maksa yhtään mitään vanhasta, tahraisesta, kulahtaneesta vaatteesta, mutta jotkut eivät vaan tajua sitä…

    • Tätä keskustelua käydessä olen ruvennut ajattelemaan sitä, että moniko ajattelee niin, että marittaminen vain hyvintoimeentulevien etuoikeus, ja köyhempien pitää sitten tyytyä siihen, mitä heille annetaan. Eihän se nyt niin voi olla! En voi ymmärtää sitä ajatusta, että jos on hyväntekeväisyyden kohteena, niin sitten pitäisi olla tyytyväinen mistä vaan. Ja olen samaa mieltä, että tuota järjestöjen toimintaa pitäisi avata huomattavasti enemmän, että ihmiset ymmärtäisivät miten systeemi toimii ja mihin ne tavarat oikeasti menevät.

      • Olen sen verran eri mieltä, että hyväntekeväisyyden kohde ei mielestäni voi vaatia uusinta muotia ja tiettyä merkkiä olevia vaatteita. Ei tietenkään likainen ja rikkinäinen sovi lahjoitettavaksi, mutta kyllä me muutkin joudutaan käyttämään vaatteet ihan loppuun ja tyytymään ”merkittömiin” vaatteisiin, niin miksei avustuksilla elävien tarvitsisi.

    • Käytettyjen vaatteiden lahjoittaminen Afrikan maihin ei ole itsestään selvästi hyvän tekemistä. Muutama kuukausi sitten siitä oli juttukin lehdessä, käytettyjen vaatteiden vuoret heikentävät paikallista vaatetuotantoa. Ainoa oikea ratkaisu on varmasti vähentää kulutusta ja ostaa kestävämpää.

      ”Vaatteiden lahjoitus länsimaissa hyväntekeväisyyteen ei ole ongelmatonta. Koska muodin kierto on nopeaa, vaatteita saapuu Keniaan todella paljon, liikaakin. Ylitarjonta aiheuttaa ongelmia Kenian kansantaloudelle. Keniassa on puuvillantuotantoa ja sitä kautta kapasiteettia muodostaa omaa puuvillan jalostusta ja vaateteollisuutta. Suuri tehdas voisi työllistää paljon ihmisiä, mutta teollisuus ei kannata, koska Euroopasta ilmaiseksi tai halvalla rahdatut vaatepaalit vääristävät markkinoita. Tämä pahentaa työttömyyttä entisestään. Ongelmien taustalla vaikuttaa länsimaisten ihmisten kulutusintoilu ja kertakäyttömuodin suosiminen. Edellisen kauden vaatteita hylätään vaatekeräyksiin ja tilalle ostetaan uutta, vaikka käyttöikää olisi vielä jäljellä. Vaatteet ovat myös entistä huonolaatuisempia, jolloin muutaman pesun jälkeen ne on valitettavan helppo hylätä uusien vaatteiden tieltä.”
      http://www.eetti.fi/node/1740

  9. Voisi olla melko mahdoton ratkaisu mutta kuitenkin ihan hyvä, jos kaikki kierrätykseen vietävä tavara tutkittaisiin saman tien läpi asiantuntijan toimesta, jolloin lahjoittaja saisi heti tietää mikä kelpuutetaan ja mikä menee roskiin.

    • Samaa mieltä. Jos ei vaate kelpaisi voisin käyttää sen vielä siivousrättinä ja laittaa lopulta itse roskiin. Ei voi tietää mikä on esim. Kontin ulkomaalaisten työntekijöiden linja: meneekö esim. itse tehdyt vaatteet automaattisesti roskiin vaikka olisi ihan priimaa, kun toisaalta taas rekissä roikkuu parikymmentä vuotta vanhoja abihuppareita.

  10. Tämä on ainakin minulle todella vaikea kysymys, minulla on tavaran roskiin heittämiselle aivan järjettömän suuri kynnys vaikka tiedostan hyvin todeksi kaiken mitä kirjoitit.

    Todella hankalaksi tilanne on mennyt nyt lastenvaatteiden kanssa. Niillä on valitettavasti rajattu käyttöaika, jonka jälkeen ne muuttuvat täysin tarpeettomaksi, eikä niille oikein voi kehittää uutta käyttötarkoitustakaan. Ja olen aivan pulassa niiden kanssa. Minulla ei ole lähipiirissä ketään kenelle lahjoittaa, joten onko oikeasti pikkuvikaisen (haalea pieni tahra hihassa , haalistumaa hihansuissa tms) vaatteen paikka roskakori? Vaatteet olisivat vielä täysin käyttökelpoisia trendikkään espoolaismutsin mielestä, mutta niinkuin sanoit, toisen lika on ällöttävämpää kuin oma lika. Myös todella hyväkuntoisten ketjuvaatteiden liikuttaminen on äärettömän hankalaa, pk-seudulla esim. Hope kieltäytyy ajoittain tavaralahjoituksista kun niitä tulvii niin paljon.

    Heh, kerran tarjosin pikkuvikaisten vaatepakettia ilmaiseksi useammallakin paikallisella fb-kirpulla. Ei yhtäkään kiinnostunutta. Tori.fi poiki yhteydenoton, mutta myös sellaisen säädön hiukan kuumottavan tyypin kanssa että enää en siihen lähde.

    Tämä on nyt poikinut minulle vähän epämiellyttävän ilmiön, olen siirtynyt ostamaan lapselle paljon ns. merkkivaatteita (käytettynä toki suurilta osin). Niille löytyy aina helposti jatkokäyttäjä vaikka kunto ei ihan uudenveroinen olisikaan. Näin kyllä kulut pysyvät kohtuullisena, mutta vähän mauttomalta tuntuu että lapsillakin on oltava merkkikuosit että ne kelpaavat kenellekään.

    • Erittäin mielenkiintoisia näkökulmia! Minusta noissa merkkivaatteissa ei ole mitään ongelmaa, jos sillä lailla vaatteet saa järkevästi kiertoon. Lastenvaatteissa olen huomannut, että tietyt vähän kalliimmat merkit todella kestävät käyttöä ihan eri tavalla, kuin halpaketjujen vaatteet. Itse ostan niitä myös käytettyinä juuri siksi, ettei kunto yleensä juurikaan eroa uudesta.

      Luulen, että osittain ongelma johtuu siitä, että uutta saa niin halvalla. Jos upouuden bodyn saa parilla eurolla, niin se vähän tahrainen ilmainen ei oikein houkuttele. Toisaalta jos haluaa niitä merkkivaatteita, niissä jälleenmyyntihinta on niin paljon halvempi siihen uuteen verrattuna, että haalea tahra tuntuu hyvältä kompromissilta, jos vaatteen saa muuten 90% alennuksella.

  11. Polttaminen ei kuitenkaan ole mielestäni kuin väliaikainen ratkaisu. Käsittääkseni jätteenpolton palokaasut suodatetaan ja puhdistetaan, mutta siitä jää silti palojätettä, olen jossain nähnyt kuvan lieteestä, jakäsittääkseni tämä loppujäte on hurjan vaarallista ympäristölle. Pitäisi päästä mahdollisimman pitkälle raaka-aineiden suljettuun kiertoon.

    Itse vien tekstiilijätteen, jota en voi tuttaville jakaa, kuten teen noiden itsekseen kutistuneiden kanssa, keräyskonttiin, jonka omistaja hyväksyy ja jatkokäyttää myös rikkinäiset tekstiilit. Lakanat menevät matonkuteiksi tai tutulle ompelijalle sovituskappaleiden tekoon.

    Ainoaksi hankalasti kierrätettäksi olen todennut muutoissa patjat, täkit ja tyynyt. SER-romun kierratys pitäisi tehdä helpommaksi kuluttajalle, jolla ei ole autoa.

    Kirppareille en lahjoita kuin huonekaluja ja kodin toimivaa irtaimistoa joskus muuttojen yhteydessä. Kun he hakevat kotoa, he saavat itse päättää, ottavatko. Aina on kaikki kelvannut – ja hyvä niin. Yleensä samassa yhteydessä he pientä maksua vastaan tekevät myös kaatopaikkakeikan puolestani. Tai sitten sen tekevät muuttomiehet.

    • Polttaminen on kuitenkin parempi, kuin kaatopaikalle kasaaminen. Suljettu kierto olisi tietenkin paras vaihtoehto, mutta polttaminen on sentään parempi kuin kaatopaikka. SER on nykyisin ongelma, sillä tavarat hajoavat välillä nopeasti, eikä korjaaminen ole mahdollista. Onneksi pääkaupunkiseudulla kiertää HSY:n rekat aina keväisin. Olen nyt useampana keväänä käynyt viemässä, ja SER-rekalle on aina pisin jono. Ihmisillä on hirveästi poisheitettävää elektroniikkaa. On sitä meiltäkin joka vuosi tullut. Nykyisinhän ainakin Suomessa liikkeillä on velvollisuus ottaa vastaan rikkinäiset tuotteet, tämä toimii kai ainakin isommissa liikkeissä. Meidän kadun pikkuliike sanoi, että ottavat vastaan paristoja ym. jos samalla ostaa jotain.

      • Vanhenevan tekniikan osalta ongelma on se, että monet kaupat velvoittavat ostamaan arvoltaan suurin piirtein vastaavan tuotteen kierrätykseen tuotavan sijalle.

        Meillä on ollut SER-lava/rekka myös, mutta sitä ei ole pariin vuoteen järjestetty, tai ainakaan alueeni talouksille ei ole tiedotettu.

  12. Huh. Olen tässä vuosia seuraillut minimalismi-karsinta-tavarakeskustelua ja pikkuhiljaa alan ymmärtämään aiheen syy- ja seurassuhdetta paremmin. Olet vahvasti ollut mukana herättämistä uusia ajatuksia, joten kiitos sinulle siitä.

    Olen tuon tammikuun lakkoilulupauksen jälkeen laittanut ylös kaikki talouden vaatehankinnat ja lisännyt kylkeen asiasta heränneitä ajatuksia. Näihin palaan paremmin kuukauden taitteessa, mutta tämän päivän ajatukset sopivat niin hyvin tämän postituksen alle, että haluan käydä niitä jo nyt läpi.

    Minä saan aika ajoin tuttaviltani vaatelahjoituksia lapsille, eli x-määrän pussiin sullottuja vaatteita. Olen ollut asiasta kiitollinen, vaikka emme aivan niin tiukilla taloudellisesti ole, että apu olisi aivan välttämätöntä. Pidän kuitenkin ajatuksesta vaatteiden käyttöiän pidentämisestä ja ilmainen on aina ilmaista. Tänään kuitenkin mietin asiaa uudemman kerran, käydessäni tämän blogitekstisi ja kommenttien jälkeen vaatepussukkaa läpi..

    Seulan läpäisi ehkä noin viidesosa vaatteista. Loput olivat nukkaisia, tahraisia, huonosti parsittuja tai venähtäneitä. Osa makuun totaalisen sopimattomia ja tiesin, ettei niitä sen takia tulisi pidettyä. Seuloin siis minimaalisen osan itselle, osan kierrätyslaatikkoon (mietin juuri näitä em ajatuksia, haluaisiko joku tätä käyttää) ja suurimman osan heitin roskiin. Tämä työ siirtyi siis edelliseltä omistajalta minulle ja epäilen, että hänkin oli saanut jo osan vaatteista kierrätettynä. Lisäksi näistä itselle jättämistäni ainoastaan 2 vaatetta tuli todella tarpeeseen, muut olivat enemmän sitä ”tää vois olla kiva” -tasoa. Samankaltaisia huomioita tein ostaessani hetken mielijohteesta vaatepaketin facekirppikseltä. Vaikka paketissa vaatteet olivat käyttökunnoltaan siistejä, suurin osa meni silti kierrätykseen, sillä ne olivat tarpeettomia. Tästä opin taas jotain ja koen tämän tyyppisten blogikeskustelujen olevan erittäin hyödyllisiä. Harmi vain, että tässä taitaa päteä se sama efekti, että samanhenkiset puhisevat keskenään ja suurin osa ihmisistä puksuttaa ihan samaan malliin ajattelematta jätevuortaan lainkaan.

    • Kiitos itsellesi, onpa hienoa, jos kirjoitukseni ovat herättäneet ajatuksia!
      Myös meille tulee ajoittain kierrätysvaatteita lapsille. Mutta olen vetänyt tiukkaa linjaa aina: otan sieltä vain sellaiset vaatteet, jotka joko itse kelpuutan, tai jotka lapset ehdottomasti tahtovat (nämä kaksi eivät aina kohtaa, mutta yritän olla nipottamatta). Esimerkiksi joulun alla oli tarjolla pikkuserkun vaatteita. Sieltä löytyikin pari tosi hyvää vaatetta, muutama ok lisäys arkikamppeisiin, mutta kaikelle tarpeettomalle sanoin kohteliaasti ei kiitos. Lastenvaaterumba on niin mahdoton muutenkin, että ei tee mieli ottaa yhtään epäselvää tapausta hoitaakseen. Tässä on muuten yksi syy, miksi ostan kaikki käytetyt vaatteet muualta kuin netistä. Haluan hypistellä vaatteen läpi, ennen kuin teen päätöksen. Olen omista virheostoksista huomannut, että netin kautta tulee eniten vikaostoksia, ja yritän päästä niistä eroon. Kirppiksellä voi syynätä joka sauman ja tahran läpi, ja tehdä päätöksen vasta sitten. NÄin teen myös lahjoitusvaatteille. Se ehkä näyttää vähän tylyltä lahjoituksen antajasta, jos hän sattuu seisomaan vieressä samalla kun minä käyn vaatteet yksitellen läpi (en ole aiemmin tullut ajatelleeksi), mutta yritän välttää sellaisten vaatteiden ottamista vastaan, joille ei myöhemmin tule käyttöä.

      • Minäkin olen asian suhteen kai liian kohtelias, hyväähän lahjoittaja varmasti tarkoittaa. Voisin kuitenkin yrittää ottaa asiassa tiukemman linjan koska kaikelle muulle ilmaiselle olen oppinut sanomaan ei.. Ehkä lastenvaatteiden kanssa on se, että ne joka tapauksessa kestävät vain aikansa eivätkä jää siten nurkkiin pyörimään.

        Itse taas ostan nykyään pääasiassa käytettyä netistä itselleni mutta lapsille en. Tämä oli jo toinen poikkeus toiminnassani pienen ajan sisällä, joka vahvistaa mielikuvani siitä, että lastenvaatteet pitää nähdä ennen ostopäätöstä. Poikkeus voisi ehkä olla joku merkki-juhlavaate. Omien vaatteiden puolella seula käytettyjen vaatteiden suhteen on niin tarkka, että virheostoksia ei ole tullut ainoatakaan.

  13. Kierrätykseen vai roskiin .? Jos raivattavaa tai poistettavaa tavaraa on vähän tai kohtuullisesti pystyy tätä harkintaa paremmin tekemään. Kun tavaraa on paljon, kuten esimerkiksi kuolinpesän selvitettäessä tulee helposti väsymys päätöksenteossa myös tässä kohtaa. Sama juttu omissa tavaroista kun poistettavaa tavaraa on paljon.

    Olen kokenut tämän päätöksenteon välillä todella vaikeaksi esim. kun olen selvittänyt vanhempieni kuolinpesän ja jäämistöä. Ja sama juttu kun olen omia tavaroita selvitellä viime aikoina. Vaatteet ei minulla ole niin iso ongelma vaan nuo kaikki muut esineet tai esim kankaat. Ihan esimerkkinä tästä… mulla on aikamoinen pino verhoja ja muita isoja kangaspaloja, joita en itse ole osannut käyttää mihinkään. Mitä niille voi tehdä? Kangas on hyvälaatuista ei siis mitenkään kulahtanutta, mutta voiko sen laittaa kierrätykseen vai pitäisikö nakata suoraan roskiin?

    Niin ja nuo lastenvaatteet… niissäkin kun muoti muuttuu. Pari vuotta vanhat vaatteet ei kelpaa enää kenellekään. Onneksi nyt on lähpiirissä sukulaistytöt, joille olen parhaita vienyt käytettäväksi, loput siistit menee kirpparille tai osa roskiin. Jos yhtään on rikki tms. laitan kyllä nykyisin suoraan roskiin.

    • Jos kangaspalat on sen kokoisia että niistä saa jotakin tehtyä, älä ihmeessä heitä roskiin. Kyllä ainakin Kontissa on kankaita myynnissä ja muuallakin on ollut. Verhojen osalta tutki ja venyttele että kestääkö ne vai onko auringonpolttamia. Monet ompelee 70-luvun verhoista vaatteita.

      Mulle tuli myös äidin jäämistössä paljon kankaita: joistakin olen ommellut, joitakin annoin anopille, ja osa on edelleen odottamassa käyttöä. En osaa heittää roskiin hyvää tavaraa – ehkä joskus kerään tarpeettomat yhteen laatikkoon ja vien huutokauppaan myytäväksi.

      • Itsellenikin tuli välittömästi mieleen nimenomaan tuosta kastelukannukeissistä, että sen on ilman muuta heittänyt kierrätykseen joku väsynyt kuolinpesän tyhjentäjä. Erityisesti ne tapaukset, joissa isohko kuolinpesä pitäisi raivata nopeasti, tyyliin viikonlopun aikana, puntaroidaan kyllä jokaista esinettä enintään sekunti jos sitäkään aikaa, eikä siinä ehdi joka tavaran kuntoa niin huolellisesti tarkistaa. Jokin lika tai lommo voi siinä kiireessä jäädä kerta kaikkiaan näkemättä. Eihän sen näin _pitäisi_ mennä, mutta kyllä jokainen, joka on joutunut selvittämään edes yhden kuolinpesän, tietää, mistä puhun. Ja ilmiön kääntöpuolena ovat sitten ne paljon puhutut tapaukset, joissa kierrätykseen tai roskiin on lentänyt vaikka jokin arvokas designesine taikka kultakoru, jota on luultu rihkamaksi.

        • Se on juuri näin.

          Noista kultaesineistä… meillä tuli jakotilaisuudessa eteen tilanne kun jaettiin äidin koruja. Veljeni väitti että kaksi rintaneulaa on rihkamaa … tiesin varmuudella että eivät ole, koska isäni ei rihkamakoruja ikinä ostanut. Leimoja oli vaan näistä koruista todella vaikea löytää…luupin kanssa ne sitten löytyi rintaneulan neulasta. Todellisuudessa olivat siis 60-70 luvun kultasepät tekemiä design koruja. Arvo nyt ei ole muutamaa kymppiä isompi mutta kuitenkin….

          Ja joskus Sortissa katselin kun joku oli heittänyt lavalle kokonaisia korikoita muutaman kappaleen. Luulis että ne olisivat kierrätykseen kelvanneet kun olivat ihan käyttökelpoinen näköisiä. Siellä kuitenkin metallilavalla olivat.

    • Jos satut asumaan Helsingin lähistöllä, yksi paikka hyväkuntoisille kodintekstiileille voisi olla Lähteen Patina Lapinlahden sairaalalla.

      https://www.facebook.com/lahteenpatina/

      ”Lähteen Patina ottaa mielellään lahjoituksina vastaan hyväkuntoisia asusteita (huivit, päähineet, käsineet, laukut) ja kodintekstiilejä (pöytäliinat, verhot, koristetyynynpäälliset, pyyhkeet). Muistattehan, etteivät vaatteet ja kengät kuulu lainkaan valikoimaamme.

      Kulahtaneet ja rikkinäiset lakanat sekä esim. puuvillaverhot voi toimittaa samalla reissulla naapuriimme Lähteen Puotiin, josta ne päätyvät yhteisöllisen prosessin kautta kauniiksi Lapinlahti-matoiksi.”

      • Kiitos paljon vinkistä. Tänne toimitankin sitten noita verhoja ja kankaita. Lakanoitakin löytyy=)

Jätä kommentti