Vierailu kierrätyskeskuksessa ja sen vaikutukset

Kävin eilen Helsingin Kyläsaaren kierrätyskeskuksessa. Se oli mielenkiintoista, monella tasolla. Minulla oli takakontissa monta nyssykkää tavaroita. Enimmäkseen puolison vaatteita ja sitten yksi pussillinen omiani. Laitoin sinne mukaan ne kahdet kengät, joita viimeksi tuskailin. Taloudellista tappiota tuli, mutta olkoon se minulle opetukseksi siitä, että väärän kokoiset eivät muutu oikean kokoisiksi vaikka mikä olisi.

Kun haalin kotoa lähteviä tavaroita, kävi klassisesti. Otin poistokasasta yhdet housut talteen. En raatsinut laittaa niitä kuitenkaan pois. Sen sijaan toivon että ensi kesänä ne sittenkin mahtuvat minulle. Ei viisasta, ei rationaalista, mutta onneksi en ole koskaan väittänyt olevani täydellinen. Ja saattaa olla, että otin yhden mekonkin. Se oli niin ryppyinen, etten kehdannut laittaa sitä mukaan. Tuli muuten juuri mieleen, että voisin ottaa sen yöpaidaksi uudelleen käyttöön!

Kun kurvasin kierrätyskeskuksen pihaan, havaitsin, että minua itse asiassa hävetti hieman. Olen erittäin akuutisti tiedostanut ne valtaisat tavaravuoret, joiden parissa kierrätyskeskuskin yrittää taistella. Fakta, että keskiverto suomalainen heittää yli 10kg vaatteita roskiin on painunut tiukasti tietoisuuteeni. Ajattelin, että tässä minä nyt kannan omia kilojani – ei roskiin mutta kierrätyskeskukseen, mikä itselleni tarkoittaa melkein samaa asiaa. Periaatteessa käyttökelpoisia vaatteita, joita vain en tahdo enää pitää. Itse hankittuja. Itse hylättyjä. Kierrätyskeskus on viimeinen oljenkorsi, toivon että joku ne sieltä löytäisi itselleen. Sitten tulisi vähän parempi mieli ja omatunto.

Tunnetta vahvisti se, että työntekijät ottivat tavarat aivan superystävällisesti ja kiittäen vastaan. Iso varastohuone oli täynnä pussukoita ja nyssäköitä, joita muutama mies setvi ja availi pikkuhiljaa. Koko ajan paikalle ajoi lisää tavarantuojia. Vannon kautta kiven ja kannon, että yritän jatkossa käyttää vaatteeni riekaleiksi. Lahjoitusten näkeminen konkreettisesti on parasta shoppailunvastaista lääkettä.

Kävin myös kierrätyskaupassa. Ihmettelin etenkin astioiden hyvää kuntoa. Sieltä olisi todella saanut hyvin helposti ja halvalla täydellisen varustuksen keittiöön. Arabiaa, Kerman savea ja muita merkkejä, tietysti Ikeaa mukana myös. Hiukan kyllä hämmästelin, miksi Ikean kuohuviinilasista pyydettiin kokonainen euro, kun niitä saa uutena 6kpl suunnilleen samalla hinnalla. Tavaraa oli, kaikissa kategorioissa taulutelkkareista lähtien. Sitten sukelsin vaatepuolelle.

Myönnän, että odotukset olivat aika korkealla. Olin kuullut, kuinka kierrätyskeskuksesta löytyy pilkkahinnalla ties mitä aarteita. Mutta täytyy sanoa, että vaatteiden puolesta niitä ei tullut vastaan. Sen sijaan täyteen tungetut vaaterekit masensivat. Tänne ne meidänkin vaatteet päätyisivät. Useimmista vaatteista huomasi kyllä, miksi niistä oli luovuttu. Joko kunto tai kuosi olivat sellaisia, että käyttöä tuskin löytyy. Ehkä ahkerasti penkomalla sieltä olisi voinut jotain löytää, etenkin jos sattuisi olemaan hyvin varaton tai vaatteeton.

Minulle elämyksen aiheutti hallissa leijuva haju. Tiedättehän sellaisen käytettyjen vaatteiden hajun? Se oli vähän erilainen eri puolilla huonetta. Miedoin lastenvaatteiden kohdalla, pahin hattu- ja hanskanurkkauksessa. Tuo haju on yksi asia, joka karkottaa minut helposti pois käytettyjen vaatteiden luota. Yksittäisessä vaatteessa sitä tuskin huomaa, mutta kun koko halli on täyteen tungettu… Mietin, millainen määrä elettyä elämää siellä huoneessa leijui. Jotenkin huikea kokemus.

Hassua kyllä, tein kuitenkin kierrätyskeskuksesta löydön. Ostin kahdella eurolla pussillisen vanhanaikaisia lasikuulia. Sellaisia on nimittäin todella vaikea löytää kaupoista! Olen niitä etsinyt, eikä niitä tunnu olevan myynnissä missään. Mutta siellä niitä oli, juuri sellaisia kuin omassa lapsuudessani. Hypistelin myös pientä punaista liinaa, jonka joku oli sievästi käsin viimeistellyt reikäompeleella. Mutta lopulta jätin sen sinne, koska en keksinyt mihin olisin sen laittanut. Nyt vähän harmittaa, sellainen pieni kangaspala ei tilaa vie, ja se oli tosiaan sievä. Olisi sopinut vaikka joulupöytään kynttilänjalan alle.

Kierrätyskeskusvierailu oli terveellinen muistutus siitä, mitä tapahtuu kaikille niille tavaroille, joita emme enää halua. Niistä tulee röykkiöitä kierrätyskeskuksen seinustoille. Minulle tuli sellainen olo, että on itsepetosta ajatella, että suurin osa poistamistani tavaroista menisi jollekin tarvitsevalle. Osa ehkä menee, mutta tuskin kaikki. On siis entistä tärkeämpää miettiä huolellisesti, tarvitseeko jotain vai ei, ennen kuin hankkii. Tuntuu myös entistä vahvemmin siltä, että paras ja ekologisin vaihtoehto on käyttää vaatteet ja muut tavarat niin loppuun, että ne voi laittaa hyvällä omalla tunnolla roskiin. Tai sitten antaa ne suoraan ihmiselle, jonka tietää käyttävän niitä edelleen.

Millaisia kokemuksia teillä on kierrätyskeskuksista?

15 vastausta artikkeliin ”Vierailu kierrätyskeskuksessa ja sen vaikutukset

    • En ole pihtari mutta meinaankohan välillä olla hamsteri… Yritän olla olematta!

  1. Toinen hyvä valaistumisen paikka on kaatopaikka! Ah sitä ser-romun määrää… Ja ne kaikki muut hylätyt romut, jaoteltuna omiin kasoihinsa.

    • Joo. Sorttiasemilla konkretisoituu myös tarpeettoman tavaran määrät. Ja todella, SER-romua riittää.

  2. Oletko kokeillut tehdä vaatekyllästymisen iskiessä niin että piilotat tylsiksi muuttuneet mutta hyväkuntoiset vaatteet joksikin aikaa pois silmistä? Jos säilytystilaa vain on, vähän pidempikin hilloaminen on parempi kuin poistaa vaate ja ostaa tilalle uutta.
    Toinen vinkkini on kokeilla pukea tai asustaa jotenkin uudella tavalla.
    Kolmas, extremempi idea on vaihtaa ainakin puolet vaatekaapista maalaismekkoihin. Jos vaihtelua ei kerta kaikkiaan ole paitsi ehkä värin osalta, kyllästymistäkään ei jostain syystä niin tapahdu. Ehkä olemme tottuneet odottamaan pukeutumiselta vaihtelua ja elämyksiä enemmän kuin on ihan terveellistä?

    • En tietoisesti, mutta käytännössä minulla on kausivaatteet, joten osa vaatteista on kyllä ikäänkuin uusia kun ne otetaan käyttöön. Se on hyvä systeemi. Olen myös yrittänyt välillä haastaa itseäni asustamaan ja yhdistelemään eritavoilla kuin ennen. Siinä olen luonnostaan aika huono. Sinulla on kyllä hyviä vinkkejä, täytyy ottaa näitä käyttöön!

  3. Komppaan edellä kirjoittanutta Saaraa ihan täysillä. Itse harrastan vintagea ja minulla onkin siksi ihan ”liikaa” vaatteita, mutta en niihin silti koskaan kyllästy, eivätkä ne vaihtelun johdosta oikeastaan myöskään mihinkään kulu (paitsi tietysti arkisimmat kotivaatteet ja yöpuvut ym). Olen tosi tarkka sesongeista – syksyllä ruskeaa, keväällä heleitä värejä jne. Nautin tosi paljon siitä, kun nyt joulusesongin ajan voin muutaman ohikiitävän viikon verran pukeutua puna-musta-harmaisiin vaatteisiini. Vaatteet jaksottavat vuotta samaan tapaan kuin joulu- tai pääsiäiskoristeet, ja tällä tavoin käytettyinä ne aiheuttavat samantapaisia fiiliksiä kuin muutkin tuollaiset nostalgiset sesonkitavarat. Hiukan tilaavievä tämä harrastus toki on, ja sesongin vaihtuessa on aina oma säätämisensä, jos jotain haittapuolia hakee. Muuten voisin kyllä suositella samantapaista lähestymistapaa, toki omalle persoonalle sovitettuna. 🙂

    • Toisaalta jos vaatteille on tilaa ja niistä nauttii, niin tilanne on juuri hyvä.

  4. Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta!
    Kierrätyskeskus on minullekin viimeinen oljenkorsi ennen roskista. Viimeksi vierailin juuri Kyläsaaren kierrätyskeskuksessa joulukuun alussa, kun muutin toiseen (pienempään) asuntoon. Olin antanut itselleni ”luvan” viedä muuton yhteydessä karsimiani tavaroita kierrätyskeskukseen ihan siitä syystä, että muuta hommaa oli niin paljon. Yleensä suosin kyllä kirppareita (sekä perinteisiä että nettikirppiksiä), mutta nyt en halunnut raahata uuteen asuntoon 2 banaanilaatikollista itselleni turhaa tavaraa + yhtä ylimääräistä sohvaa odottamaan seuraavaa kirppisreissua… Minäkin tunsin piston sydämessäni, kun näin täyteen ahdetut varastotilat kierrätyskeskuksessa. Lohduttauduin kuitenkin sillä, että lahjoittamani sohva oli A) hyvässä kunnossa ja B) olin itsekin saanut sen käytettynä (vanhemmilta) ja C) lahjoittamani sohvan tilalle ostamani ”uusi” sohva oli käytetty (tori.fi:sta hankittu). Lohduttauduin myös sillä, että en ole vielä koskaan ostanut täysin uutta huonekalua kaupasta, vaan kaikki huonekaluni on joko saatu tai ostettu käytettyinä. Ostan myös melko suuren osan vaatteistani käytettynä ja uusia ostaessani panostan laatuun niin, että vaatteen saa todennäköisesti tarpeen vaatiessa myytyä helposti eteenpäin (en siis osta H&M:ää, Tina Tricot’a tai Zaraa oikeastaan ollenkaan). Olen jo pidempään muistuttanut itseäni siitä, että kierrättäminen ei ole ekologista, jos se ei vähennä uuden tavaran ostamista. Tai noh, on se sillonkin tietysti parempi kuin roskiin heittäminen, mutta tarkoitan lähinnä sitä, että jotkut saattavat kierrätyksen tuoman ”hyvän omatunnon” vuoksi ostaa jopa enemmän uutta tavaraa, kuin muuten ostaisivat…
    Paras vaihtoehto on tietysti käyttää vaatteet ja muut tavarat loppuun, mutta aina se ei onnistu. Esim. huonekalut, varsinkin hyvälaatuiset, kestävät ties kuinka pitkään… Niitä onkin mielestäni järkevää myös ostaa käytettyinä. Silläkin tavoin voi kantaa kortensa kekoon. 🙂

    • Lohduttaudun myös sillä, että kaikki mitä sinne vein, oli täysin käyttökelpoista, hyvälaatuista ja kaikin puolin järkevää tavaraa. Mutta siitä huolimatta tuli sellainen tunne, että kierrätyskeskus on viimeinen osoite. Mieluummin yritän käyttää kaiken perusteellisesti loppuun. Aina siihen ei pysty, mutta entistä tietoisempi yritys on tästä eteenpäin tiedossa.

  5. Kierrätyskeskuksista on pääasiassa hyviä kokemuksia. Ehkä ihan kärjessä kohta 5v. moitteetta toiminut pesukone (kodinkoneilla on 1kk:n takuu, joten tohdin ostaa). No okei, kerran siitä korjasimme yhden tyyppivian (=piirikortti piti puhdistaa).

    Vaatteita ostan kierrätyksestä mielelläni kahdestakin syystä: jos vaate on selvinnyt ok-kuntoisena jonkun/joidenkin käytössä, niin voin olettaa sen kestävän vielä jonkun aikaa itselläkin. Lisäksi kierrätyksestä voi löytää muutakin, kuin juuri nyt kaupoissa olevaa sesonkia/tyyliä. Sekä varaosia kodinkoneisiin. Kahvikannujen ja uunipeltien määrästä päätellen kovin moni ei tosin tiedä tai halua ostaa uutta osaa (muuten toimivaan laitteeseen).

    Miuta kyllä ahdistaa paljon enemmän tavan kirppiksillä käyminen. Ei tee yhtään mieli ostaa yhtään mitään, kun siellä kiertää vähän aikaa. Kierrätyskeskuksissa kuitenkin karsitaan ja lajitellaan myyntiin menevä tavara, myyntipöytiinsä ihmiset tuovat mitä tuovat :-O Ja juurikin sieltä löytää vaatteita ja kenkiä, jotka kuuluisi kyllä roskiin. Malli ja tyyli menisi vielä, mutta… Trikoo on täysin kulahtanutta, kenkien korot naarmuilla ja kolhuilla tms. Suurta tuhlausta ensinkään valmistaa kertakäyttöisiä tuotteita, mutta kun uusi mallisto tulee taas ensi viikolla ja senkin pitäisi mennä kaupaksi >:-/ Ja sitten nämä yhden käyttökerran ihmeet dumpataan sinne kierrätyskeskukseen, aargh.

    Mutta miusta tavaran vieminen kierrätyskeskukseen on kuitenkin erittäin kannatettavaa, _kunhan se on käyttökelpoista_. Mikä voisi olla parempaa kuin tavaran/vaatteen kierto omistajalta toiselle, jos se pidentää tuotteen käyttöikää. Halpojen ja huonojen tuotteiden ostaminen suoraan kaupasta (jolloin myymälä saa siitä vielä katteen sekä signaalin että kyllä näitä kannattaa hikipajoissa teettää) on se paha juttu. Sekä kuvitelma siitä että kyllä joku tätä nyppyistä paitaa/räjähtänyttä keinonahkalaukkua/whatever vielä käyttää. AARGH!

    Positiivisemmaksi lopuksi paljon onnea uudelle kirjalle ja kirjailijalle! Ja tunnelmallista joulun aikaa!

    • Noissa kirppiksissä on tuo huono puoli. Tietyt second hand -kaupat ovat siitä hyviä, että niissä on esikarsinta jo tehty, eikä sitä hirveintä lumppua tule vastaan. Mutta täytyy sanoa että tuossa kierrätyskeskuksessa se haju oli sellainen, että sä vähensi ostohaluja, vaikka joukossa olisi varmasti ollut ihan pätevää tavaraa myös. Ehkä tämä vaatii hieman karaistumista minulta, ja ehkä jonkun tottuneen kierrätyskeskuskulkijan pitäisi tulla opastamaan, että miten siellä kannattaa toimia ja mistä tekee parhaat löydöt.

  6. Joku kerta tehdään yhdessä reissu Nihtisiltaan! se on erihenkinen kuin Kyläsaaren kauppa (joka sopii parhaiten kirppishullaantuneille penkojille).
    ”On siis entistä tärkeämpää miettiä huolellisesti, tarvitseeko jotain vai ei, ennen kuin hankkii.” > näin juuri, Kierrätyskeskuksen tavaravuoret eivät ole ongelma vaan oire.

    • Lähden mieluusti mukaan. Tarvitsen selvästi kierrätyskeskuskonsulttia avustamaan noilla vierailuilla! Olisin osannut ostaa sieltä muuta, mutta en vaatteita. En jotenkin ”näe” vaatteita silloin, kun ne ovat tiiviisti rekeissä. Käsinommellun liinan kyllä erotan pinosta tehdasvalmisteisten seasta. Mutta kaikki vaatteet näyttävät mielestäni samoilta. Ehkä tässä on se myös, että pitäisi olla selkeämmin mielessä mitä etsii, jos haluaisi tehdä löytöjä. Toisaalta jos ei ole mitään mielessä, se ehkä kertoo myös siitä, ettei ole mitään tarpeita…

Jätä kommentti