Tyhjä näyttää hyvältä kuvissa

Olen mietiskellyt seuraavaa: voiko nykyinen raivausvimma johtua instagramista? Aika moni jakaa nykyisin elämäänsä sosiaalisessa mediassa kuvina. Ne jotka jakavat, myös seuraavat muiden ihmisten kuvavirtoja. Olen alkanut epäillä että avarien tilojen ihailulla ja somen jatkuvalla kuvavirralla on jonkinlainen yhteys.

Valokuva on jännä juttu. Vaikka se ikuistaa näkymän juuri sellaisena kuin se on, asia ei kuitenkaan ole ihan niin. Tiedättekö sen tunteen, kun katsoo itsestään otettua valokuvaa, ja on ihan ihmeissään, että tuoltako minä näytän? Sama koskee koteja ja tiloja. Oma koti voi näyttää kivalta, mutta jos siitä ottaa valokuvan, alkaa huomata yhtä ja toista ylimääräistä, mikä ei näytäkään enää kuvassa niin kivalta.

Tyhjä tila näyttää kuvissa hyvältä. Vaatekaappi, jossa vaatteet roikkuvat väljästi ja kengät ovat suorissa riveissä näyttää houkuttelevalta. Astiakaappi, jossa pinojen väliin jää tyhjää tilaa näyttää seesteiseltä. Sisustuslehdissä pinnat ovat tyhjiä, lukuunottamatta tarkasti valittua katseenvangitsijaa. Jottei tila näyttäisi aivan asumattomalta, sohvankulmalla lojuu viltti huolettomasti siihen heitettynä. Lyön vetoa, että sitäkin on todellisuudessa aseteltu siihen viisi minuuttia vähintään, että vaikutelma olisi sopivalla tavalla aito.

Kun tällaista kuvavirtaa seuraa tarpeeksi kauan, alkaa varmasti näyttää siltä, että omat kaapit ovat tupaten täynnä. Koska ovathan ne (minun ainakin ovat) verrattuna noihin minimalistisiin mallikuviin. Kuitenkin epäilen, että kuvissa näkyvä seesteisyys – niin ihanalta kuin se näyttääkin – on vähän ristiriidassa todellisuuden kanssa. Elämässä tarvitsee tavaroita. Jos kotona asuu muitakin ihmisiä, ne muut vasta tavaroita tarvitsevatkin. Esimerkki omasta elämästä: muutama kukka maljakossa näyttää minusta upealta meidän leveällä, tyhjällä  ikkunalaudalla. Mutta se on haavekuva. Todellisuudessa sillä ikkunalaudalla on nyt neljä joulukalenteria ja pari lelua. Meillä asuu tyyppejä, jotka arvostavat niitä huomattavasti enemmän kuin taiteellista kukka-asetelmaa. Koska tämä on koko perheen yhteinen koti, ymmärrän että nuo kalenterit ilahduttavat muita, vaikka minun silmiini ne ovatkin vähän ylimääräistä roinaa. Annan niiden siis olla.

Se mitä tässä oikeastaan yritän sanoa, on että tyhjänkauniit säilytysratkaisut ja seesteisen tyhjät pinnat ovat usein aika kaukana siitä, mitä useimpien tavallinen arki vaatii. Oman kodin vertaaminen kuvien täydellisiin tiloihin on vähän sama, kuin vertaisi itseään muotilehtien mainoskuviin, joissa ei kuvankäsittelyn ansiosta ole todellisuudesta juuri mitään jäljellä. Siksi raivaaminen sitä varten, että koti alkaisi näyttää samalta kuin joissakin kuvissa, saattaa olla aika saavuttamaton tavoite. Kuvat voivat olla hyvää inspiraatiota, mutta vaikka sellainen väljä vaatekaappi näyttää minustakin ihanalta, tiedän että se olisi käytännössä aivan mahdoton toteuttaa.

Vaikuttaako sosiaalinen media teidän raivaamisintoonne? Vai olenko nyt ihan hakoteillä?

24 vastausta artikkeliin ”Tyhjä näyttää hyvältä kuvissa

  1. Itse olen aina pitänyt minimalisesta sisustuksesta. Syy on niinkin tylsä kuin laiskuus. On helpompi siivota, kun tavaraa on vähän esillä. Kaapit meillä pursuavat tavaraa ja olen alkanut niitä raivaamaan. Syy tähän on raha. Olen useamman kerran ostanut lapsille kenkiä tai muuta vaatetta vain siksi, etten muistanut meillä jo kysrisen tavaran olevan. Ja koska tavaraa on paljon hukkuu yhdet keväällä alesta ostetut talvikengät kesän aikana helposti.

    Olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että kuvat vaikuttavat meihin enemmän kuin ymmärrämmekään. Varmasti minullakin jossain sielunsopukoissa on haave kodista, jossa on seesteisen näköistä ja siksi varmaankin asukkaatkin ovat onnellisia. Siivoaminen ja järjestely on myös terapeuttista. Elämässä moneen asiaan ei pysty vaikuttamaan, mutta kukaan ei voi viedä värikoodattua pyyheliinapinoani 😉

    Kiitos hyvästä blogista!

    • Mulla oli itse asiassa mielessä sellaiset tyhjät vaatekaapit, ja -rekit, joita usein näkee kuvituksena. Näyttää todella seesteiseltä, mutta ei vaan toimisi arjessa ollenkaan. Ei tosin olisi sille rekille mitään paikkaakaan 🙂 Muuten noista pyyhkeistä – minulla ne eivät ole värijärjestyksessä, mutta viikkaan ne aina kuten hotellipyyhkeet, eli niin että pinossa on vain sileät selät, eikä taitoksia näy ollenkaan. Näyttää mielestäni paremmalta, ja on ihan yhtä nopea tapa kuin mikä tahansa muukin.

      • Mä otan yleensä Instagramin sisustuskuvat ihan vaan inspiraation ja silmäkarkin kannalta, mutta mua on monesti ihmetyttänyt sisustuskuvat ihmisten eteisistä. On täysin mahdotonta, että omakotitalon eteisessä (jota käyttää enemmän kuin yksi ihminen) olisi tyhjä naulakko, jossa roikkuu yksi kaunis nahkalaukku, hattuhyllyllä on yksi leveälierinen hattu (kuka sellaisia käyttää täällä pohjoisessa muutenkaan???) ja lattialla on yksi pari kivannäköisiä saappaita. Missä on talvitakit? Kumisaappaat? Onko kaikki tavarat kaapeissa, jotta naulakossa voisi roikkua se kiva nahkalaukku ihan itsekseen?

        • Niissä on varmaan stailattu tilaa kuten Saara tuolla aiemmin kertoi. Minulla on kyllä yksi leveälierinen hattu, jota myös käytän ajoittain, mutta olen samaa mieltä, että eteiset ovat yleensä tupaten täynnä. Loistava järjestys -kirjassa ehdotettiin, että naulakossa pidetään vain ne takit jotka ovat aktiivisessa käytössä, ja muut jossain paremmassa paikassa. Mutta missä ihmisillä olisi se parempi paikka? Minulla on pitkä talvitakki, jota käytän lähinnä mekkojen ja juhlavaatteiden kanssa. Kesäisin se on vintillä, mutta talvisin naulakossa. Periaatteessa tuon ohjeen mukaan sitä pitäisi säilyttää vintillä aina, mutta käytännössä takki jää käyttämättä, jos se pitäisi käydä kerran kuukaudessa hakemassa vintiltä alas, ja viedä sitten seuraavana päivänä takaisin. Minusta tämä on juuri yksi syy sille, miksi tavarat jäävät käyttämättä – ne ovat liian hankalassa säilytyspaikassa. Mutta toisaalta lyhyessä takissa ja hameessa jalat palelevat, eikä sekään ole kivaa. Luulen, että tässkin tulee se vastaan, että joku muu antaisi vain jalkojen palella. Mutta olen siihen liian mukavuudenhaluinen, ja tuo takki on tyylikäs ja lämmin. Se siis täyttää naulakkoa, mutta onneksi minun ei tarvitse paljastaa tilannetta instagramissa 🙂

  2. Kaikki on tietenkin aina tapauskohtaista, mutta minusta minimalistisen kodin tavoittelussa ei välttämättä ole mitään pahaa. Itselleni kuvat tyhjistä, seesteisistä kodeista tarjoavat lähinnä inspiraatiota ja mielihyvää, ja minusta on kiva tavoitella samaa fiilistä kotonakin. Tietenkään todellisuus ei ikinä voi täysin vastata sosiaalisen median kuvavirtojen täydellisyyttä, mutta juju onkin siinä, että en ota asiasta mitään stressiä. En ahdistu siitä, etten jaksa pitää vaatekaappiani järjestyksessä (ovethan on ovat yleensä joka tapauksessa kiinni), tai että siellä täällä lainehtii välillä tavaraa ilman selkeää paikkaa. Minulle tärkeintä on, että yleisilme on kuitenkin siisti. Lisäksi tahdon, että halutessani saan kotini suhteellisen nopeasti siivottua siihen tilaan, jossa fiilis on avara, siisti ja selkeä.

    Ongelmia varmaan tuleekin siinä vaiheessa, jos asunnon pitäisi kaiken aikaa näyttää suoraan sisustuslehden sivuilta reväistyltä. Ei tietenkään ole viisasta tavoitella pakkomielteisesti jonkinlaista unelmakotia, jossa on aina viimeisen päälle siistiä ja asukkaatkin varmaan 24/7 onnellisia. Luulen kuitenkin, että suurin osa ihmisistä osaa erottaa rajan todellisuuden ja Instagram-kuvien välillä.

    • En tarkoittanut että minimalismin tavoittelussa olisi jotain pahaa! Yritin sanoa, että jos oma arki ei taivu kuvia vastaavaan minimalismiin, syy saattaa olla kuvissa eikä sinussa. En muuten itse ole instagramissa, joten siksi tämä olikin vähän sellaista spekulointia, ja on kiva saada kommentteja teiltä jotka esim. instragramia käytätte.

  3. Mulla taitaa olla vaatetilanne tuollanen ”väljä rekki”. Meillä on yksinkertaisesti vaan niin vähän vaatteita. Mun ja mieheni vaatteet mahtuu yhteen pariovelliseen vanhaan kaappiin, jossa on vähän yli puolet kaapin leveydestä rekkiä ja sitten muutama hylly. Ei ole tungosta. =) Pojalla (18v) on huoneessaan Ikean 3-laatikkoinen Malm-lipasto, jossa on hänen kaikki vaatteet ja tosi väljät on laatikot. Tytön (15v) vaatteet on pienessä vanhassa kaapissa kolmella hyllyllä. Näiden lisäksi on sit toki ulkovaatteet ja kengät, mutta kaiken kaikkiaan sanoisin, että meillä on vaatteita vähän.

    En osaa sanoa vaikuttaisiko mun tyyliin some. En usko oikeastaan. Ainakaan en edes seuraa Instaa ollenkaan, blogeja vaan, enkä niissäkään jaksa juurikaan sellasia, joissa koko ajan esitellään täydellistä kotia… Mä oon raivannut ”aina”, jo silloin kun lapset oli pieniä mä koko ajan mietin ja kehittelin erilaisia säilytysratkaisuja kaaoksen hallintaan ja karsin heti pois pienet/rikkinäiset tavarat, lelut ja vaatteet. Ja rahattomana ihmisenä koitin hankkia vain tarpeeseen – esimerkiksi jossain kohtaa huomasin, että on aivan turhaa ostaa alennusmyynneistä etukäteen lapsille vaatteita seuraavaksi kesäksi yms, koska ne vaatteet sitten ei olleetkaan ehkä lainkaan sopivia kun niiden aika olisi ollut. Joten aloin tehdä niin, että kun tarve tuli, menin kauppaan ja ostin sen. Koskaan en ole tykännyt kierrellä kirppareilla erityisemmin, koska se on vähän sellasta turhaa heräteostamista siellä kuitenkin.

    Vaikka pidän hyvänä tätä nykyistä ajattelua, että ei ostella turhia ja raivataan roinat ulos kodeista, niin toisaalta se jotenkin myös ärsyttää mua, koska se on niin hirveä buumi… En yhtään koe olevani joku muotivirtausten mukana menijä ja ärsyttää jos joku kenties ajattelisi mun toimivan tavallani siksi, että se on nyt niin kovaa huutoa. Mä esimerkiksi rakastan KonMari-kirjaa ja kaikkia vastaavia raivausoppaita, ja lähinnä olen harmitellut, miksi en keksinyt itse tehdä noita kirjoja jo 10-20 vuotta sitten… Mä myös haaveilin ammattijärjestäjän kaltaisesta työstä jo kauan sitten, aikana kun en edes tiennyt että sellainen todellakin vois olla ammatti ja kauan ennen kuin Suomessa oli ensimmäistäkään alan ihmistä. Niin usein olen kyllä miettinyt, että miksi en tajunnut silloin…

    • Ihan asian vierestä, mutta pakko tulla tänne iloitsemaan, että sain äsken sähköpostia kirjastostamme: hankintaehdotukseni on tänään käsitelty ja hyväksytty – kirjastoomme tilataan Tavarataidot! Jes!!

    • Sinulle raivaaminen on selvästi erittäin luontainen juttu ja tavallaan harrastus. Luulen että näkökulmakin on stressittömämpi, kuin ihmisellä joka innostuu raivaamaan vain siksi, koska se on nyt muotia. MInusta tämä on mielenkiintoinen ilmiö, ja joka osittain innoitti myös kirjoittamaan sen oman kirjan. Turha tavara on turhaa tavaraa, mutta raivaaminen vain raivaamisen vuoksi on mielestäni tarpeetonta.

  4. Kyllä varmasti vaikuttaa. Erilaisia muotivirtauksia liittyy kaikkeen, mitä teemme, ja se vaikuttaa osin alitajuisesti.

    Mä olen oppinut katsomaan kuvia melko analyyttisesti. Mietin, miten kuva on sommiteltu, ja miten tavarat on aseteltu siihen. Huomaan, jos sisustuslehden kuvassa kodin kirjahyllyssä on käännetty kirjat väärinpäin, siis selkämys seinää vasten niin, että ulospäin näkyvät vain samanväriset sivut. Se näyttää harmoniselta, mutta mietin, onkohan kääntötemppu tehty vain kuvaa varten.

    Huomaan myös, jos kuvissa on sama kukkamaljakko somistamassa useampaa huonetta. Mietin, että on taidettu käydä floristilla ennen valokuvaajan saapumista, tilattu kotiin normaalia useampia kukka-asetelmia, jotta kuvat näyttävät kivemmalta.

    Huomaan keittiön pöydälle ”huolimattomasti” asetellun leikkuulaudan ja läjän tomaatteja, uuninripaan ripustetun sileän (!) keittiöpyyhkeen ja tuoreen, hedelmää kantavan sitruunapuun 🙂

    Olen esteetikko, joten pidän näistä kuvista. Olen myös rationaalinen, joten ymmärrän, että kodit on stailattu kuvia varten. Se on ihan ookoo.

    Omassa kodissani pyrin samanlaiseen harmoniaan, joka tosin toteutuu usein vain juuri ennen juhlia 🙂 Arjessa meillä on lasten askarteluvälineet olohuoneen pöydällä, pari pyykkitelinettä siellä täällä, tiskipöydällä astioita ja sängyt petaamatta. Sekin on ihan ookoo, tärkeintä on, että kotona on kivaa ja kaikki asukit viihtyvät.

    • Kuvasit juuri meidän normaalitilanteen viimeisessä kappaleessa 🙂 Mutta juhlia ennen taatusti on pyykkitelineet piilossa ja keittiöpyyheet vastasilitettyjä!
      Oli kiinnostavaa lukea analyysiäsi. En ole tullut noin tarkasti ennen kuvia katsoneeksi. Tästä muuten seuraa se, että voisi olla kiinnostavaa analysoida, miksi sellainen normaali ”sotku” ei näytä yhtään kuvaukselliselta, mutta suunniteltu sotku näyttää. Liittyisikö se siihen, että kuvasta puuttuu kaikki muu ylimääräinen, paitsi juuri se tarkasti ja huolettomasti aseteltu leikkuulauta tai viltti sohvalta? Ja olen muuten huomannut senkin, että liian siisti ei ole kutsuva, edes kuvissa. Se vaikuttaa jotenkin pelottavalta.

  5. Tuo voi hyvinkin monen asiasta innostuneen kohdalla pitää paikkansa, vähän samaa on sisustuslehtien kuvissa, jotka edustavat aina aikaansa ja sen hetkisiä trendejä. Todettava on kuitenkin ette itse seuraa blogien lisäksi okeastaan mitään sos.mediaa, joten mulle tämä minimalismin muoti näkyy vain blogeista, kirjoista ja lehtijuttujen otsikoista.
    Itse olen ollut minimalisti yli kaksikymmentä vuotta ja uudet ihmiset jotka meille tulevat kylään toteavat joko ”onpa avaraa” tai ”onpa tyhjää”, vaikka meillä on reilusti alle sata neliötä ja viisi ihmistä tässä huushollissa.
    Kuten ekalla vastaajalla, osasyy tälllaiseen elämään on laiskuus, mä en tykkää siivota ja kun on vähän tavaraa siivous on nopeaa ja vaivatonta.
    Mutta ei mua haittaa että minimalismi on trendi, ehkä se saa ihmiset miettimään kulutustaan järkevämmin ja jos sosiaalinen media siinä auttaa niin hyvä! Ja sitten kun runsas ja tavarantäyteinen sisustus lyö taas uudelleen läpi, mä edelleen olen minimalisti ihan rauhassa, tosin meillä ei ole valkoista ja sisutuslehti-tyhjää, vaan vain vähän tavaraa=)
    -Kata

    • Minusta tuntuu, että minimalistinen tyyli näkyy enemmän Suomessa, kuin vaikka muualla Euroopassa. Tämä siis pohjautuen vain siihen, millaisia koteja näkee sisustuslehdissä. Jossain ranskalaisissa lehdissä näkee paljon värejä, runsautta ja yksityiskohtia. Sekin on omalla tavallaan miellyttävän näköistä.
      Minä olen tavaroidenkin suhteen sellainen optimalisti, että tykkään funktionaalisista huonekaluista. Niitä on mielestäni sopivasti, ei erityisen vähän tai paljon.

  6. En ihan allekirjoita tuota väitettä että some olisi syypää raivausintoon, tai pidän sitä ehkä liian helppona selityksenä. Trendeillä on tietysti osansa, ehkä tavara tosiaan on nykypäivän läski, mutta kyllä minusta nyt ollaan myös saavutettu tavaroiden määrässä jonkinlainen lakipiste.

    Esimerkiksi me kolmekymppiset pikkulapsiperheelliset olemme laman lapsia, ja vaikka 90-luvun lapsuus ei varsinaisesti ollut enää puuttellista, minusta ei yleisellä tasolla voi puhua samana päivänäkään niistä tavaramääristä joita kotitalouksissa on. HM ja ikea loistivat vielä poissaolollaan (ihan googletin, saapuivat suomeen 1997 ja 1996). Suunnilleen meidän nyt lapsiperheellisten aikuistuessa 2000-luvun alussa saatavilla olevan tavaran määrä räjähti käsiin, ja sitä saldoa niitetään nyt. Tavaran kierrättäminen on samasta syystä perin hankalaa nykyään, kun kaikilla sitä jo on. Lisäksi asuminen on kallistunut ja siirtänyt ihmisiä pienempiin neliöihin palveluiden äärelle, jolloin sille tarpeellisellekin tavaralle on vähemmän tilaa.

    • Voitaisiinko sanoa, että somella on vaikutusta raivausintoon? Ei se tietenkään kaikilla vaikuta, enhän itsekään raivaa sen takia, sillä en juurikaan somea seuraa. Mutta olen miettinyt, että osa ihmisistä voi hyvinkin olla vaikutuksille alttiimpana.

      • Varmasti some vaikuttaa, sillä sieltä on helppo ammentaa inspiraatiota niin hyvässä kuin pahassakin ja siellähän trendit nykypäivänä leviävät kulovalkean tavoin. Mutta kyllä edelleen uskon vahvasti siihen että raivaukselle alkaa myös olla ensimmäistä kertaa nyt ihan oikea polttava tarvekin käsiin räjähtäneen tavaramäärän myötä.

        Ikävä kääntöpuolihan tälle on se mistä sinäkin puhut, jos raivausta tehdään sometrendin vuoksi kiinnittämättä huomiota siihen miksi sitä oikeastaan tekee, viiden vuoden päästä ollaan luultavasti täysin samassa tavarakatastrofipisteessä mutta ollaan tultu tuottaneeksi yhden omakotitalon irtaimiston verran jätettä raivauspäissään.

  7. Meillä muuten lapsiperheenä on useimmiten kohtuullisen siistiä. Ja meillä tähän on kyllä syynä se, että tavaraa on hyvin tietoisesti kohtuullisen vähän eli en pidä puolityhjiä kaappeja utopiana vaan itseasiassa juuri sujuvana arjen mahdollistaja. Minä en allekirjoita sitä että arki on toimivaa vain jos leluja on ikkunalaudalla ja kaikilla pöytätasoilla ja jos vaatekaapit pursuavat yli äyräidensä vaan meillä asia on nimenomaan päinvastoin.

    Lasten elämä saa ja pitää tietysti näkyä koska tämä on myös heidän kotinsa, mutta toisaalta yhtälailla minusta heiltä voi vaatia asioita siksi että tämä on myös minunkin kotini. Näin siis joulukalenterit ovat meilläkin esillä, tietysti, mutta toisen tason voi sitten pitää siistinä vaikkapa äidin kukka-asetelmia varten.

    Lasten (ja aikuisten!) tavaroille on selkeä ja helposti käytettävä paikka, ja ne kerätään viimeistään illalla sinne. Vaatteita lapsillamme on vähän, en harrasta varahaalarin varahaalareita tai lukuisia samanlaisia pipoja. Lasten asusteet mahtuvat siististi pienehköön koriin ja kahdet tai kolmet ulkovaatteet menevät eteisen kaappiin.

    Myönnän kyllä että minulla aikaa menee sitten toisinaan siihen, että esimerkiksi pidän yllä lapsilla toimivaa vaatekaapillista. En koskaan ota vastaan sekalaisia pussillisia lastenvaatteita, vaan metsästän kirppareilta täsmälleen sitä mitä oikeasti tarvitaan. Pyykkiäkin pesen kohtuullisen usein, mutta se on minulle mieluisa vaihtokauppa siihen verrattuna että eteisen naulakkoon ei mahdu ulkovaate taistelematta.

    • Tämä voisi olla minun kirjoittamani! 🙂 Kun kohtalaisen pieniä lapsia on talossa kuusi kappaletta, arki on huomattavasti helpompaa kun vaatetta ei ole liian paljon per henkilö.

    • Meilläkin on yleensä kohtuullisen siistiä (ei tosin aina), mutta tunnustan että en jaksa joka ilta kerätä kaikkea paikoilleen. Olen tätä miettinyt ja yrittänyt, mutta jotenkin sille ajalle tuntuu aina löytyvän jotain parempaa käyttöä. Se tietysti vaikuttaa siihen, että tasoille jää tavaroita. Isompi siivous pari kertaa viikossa tuntuu toimivan paremmin. Pidän aikuisten makuuhuonetta leluvapaana alueena, mutta olohuoneessa leluja on kyllä lattioilla melkein joka päivä, koska lapset oleilevat siellä missä aikuisetkin. Toisaalta olohuone on kaikkien yhteistä aluetta, joten minusta ne lelut ja leikit siellä ovat ihan ok. Sitten kun tulee vieraita tms. niin ne siivotaan sieltä pois. Tai silloin kun ne alkavat viedä liikaa tilaa muilta ihmisiltä.

      • Näin meilläkin, siksi valitsinkin sanat ”useimmiten” ja ”kohtuullisen”. Meilläkin lelut ovat nimenomaan olkkarissa koska se on kaikkien aluetta ja muutenkin se on meidän talon touhupaikka.

        Siisteyskin on tietysti katsojan silmässä, kun päivällä lattialla on leluja hujan, katson silti että meillä on siistiä koska muuten ympäristö on siistihkö ja koska lelut saisi tarvittaessa työnnettyä laatikkkoon alle minuutissa. Lapseton melko tarkka tätini ei varmaan näkisi asiaa samoin.

  8. ”Olen mietiskellyt seuraavaa: voiko nykyinen raivausvimma johtua instagramista?”

    Ei.

Jätä kommentti