Raivausjumitus ja turhautuminen

Tämän huushollin murheenkryyni on työhuone. Siis ainakin mitä tulee raivaamiseen, siistinä pitämiseen ja sen sellaiseen. On niin kätevää heittää sinne ”väliaikaisesti” kaikkea, mille ei juuri nyt löydy paikkaa. Voitte arvata, että lopputulos ei ole hyvä. Lattiapinta-alaa lienee maksimissaan 10 neliötä, taitaa olla hieman allekin. Se täyttyy hetkessä laatikoista ja pussukoista, jotka ovat matkalla jonnekin, mutta nyt vailla parempaa säilytystilaa.

Teoriassa työhuone on myös kodin kierrätyspiste, arkisto ja kodinhoitohuone. Siellä siis säilytetään silityslauta, vieraspatja ja papereita ihan tarkoituksella. On kori silittämistä odottaville pyykeille ja kassi mankeliin meneville. Seinille on kiinnitetty hyllyjä ja koukkuja sitä varten, että huoneessa voisi säilyttää tavaroita, jotka eivät muuten mahdu fiksusti minnekään, kuten vaikka matkalaukkuja. Työhuoneessa siis kuuluukin olla kaikkea sekalaista tavaraa.

Ongelmana vain on, että siellä on ihan hulluna kaikkea muutakin: puolison harrastukseen liittyviä pahvilaatikoita, kirppikselle meneviä tavaroita, kierrätyskeskukseen meneviä vaatteita, leluja jotka odottavat vinttiin viemistä, tällä hetkellä joulukoristeiden laatikoita sekä lisäksi tyhjiä pahvilaatikoita, tyhjentyneitä koreja ynnä muuta.

Olen äskettäin vienyt keräykseen sieltä lattialta jo kaksi kassillista vaatteita. Nyt yritin taas ruveta setvimään huonetta. Siirtelin laatikoita reunalta toiselle ja turhauduin totaalisesti. Kun ei niitä kamoja saa sieltä minnekään! Tai siis täsmennetään: niitä ei saa sieltä pois nyt heti, eikä ilman apua ja suunnittelua. Pitäisi esimerkiksi lähteä käymään kierrätyskeskuksessa. Se taas sijaitsee automatkan päässä, mikä tarkoittaa suunnittelua. Milloin pääsen pakkaamaan auton ja lähtemään viemään tavaroita? Sitten on kirppikselle meneviä tavaroita. Lempikirpparini myyntipaikat ovat täynnä kevääseen asti. Joko pitää tehdä kompromissi, tai sitten pitää kehittää jokin järkevämpi säilytyspaikka kaikelle siihen asti, että myyntipaikka vapautuu. Ja lisäksi taistelen aina sen kanssa, että mitä myisi ja mitä lahjoittaisi. En ole ollenkaan immuuni sille, että toivoisin saavani vanhoista roinistani jotain rahaakin. Ja sitten on vielä niitä puolison tavaroita, joille en voi ilman lupaa tehdä mitään.

Onnistuin lopulta noukkimaan erilleen muutaman tyhjän kenkälaatikon, joille ei enää ole käyttöä. Ne sai onneksi viedä suoraan takapihan kartonkikeräykseen. Sitten mankeloin valtavan kasan lakanoita. Vaikka lakanoiden paikka onkin työhuoneessa ihan virallisesti, niiden poistuminen siisti huonetta omalta osaltaan. Yhden lattialla pyörivän laatikon pystyin tyhjentämään lipastoon. Siellä oli lasten synttäritavaroita, sellaisia pikkuyllätyksiä, joita voi laittaa ongintapalkinnoksi. Siirsin ne varalahjojen ynnä muiden kanssa samaan paikkaan. Pinosin puolison pahvilaatikot siistimmin seinän vierelle, jolloin kulkutilaa vapautui.

Näillä toimenpiteillä huone parani hieman, mutta on edelleen kaukana tavoitteesta. Suunnittelen nyt sitä kierrätyskeskusreissua lauantaille. Jos karaisen mieleni, heivaan kuormaan sellaisetkin tavarat, joita olisin oikeastaan aikonut myydä. (Esim. kahdet kengät, toiset liian isot ja toiset liian pienet. Älkää ihmiset ostako väärän kokoisia kenkiä. Niistä ei ole myöhemmin kuin harmia.) Sillä lailla tavaraa lähtisi enemmän. Raivaamisessa vaikeinta on saada ne kamat ovesta ulos.

Kohtalotovereita?

23 vastausta artikkeliin ”Raivausjumitus ja turhautuminen

  1. Voi kyllä… meillä kodinhoitohuone on ihan samanlainen murheenkryyni.
    Kun nyt sais sin motivoitunut itseni tekemään asialle jotain ja heittämään pois tai viemään kierrätykseen ne kaikki rojut jotka siellä lattialla pyörii vuodesta toiseen.

    Ehkä joulun jälkeen jaksaisin taas aloittaa… Nyt muun kodin saattaminen normaaliin järjestykseen taitaa vaatia ensi viikon. 🙂

    Tosin meilläkin helpottaisi paljon se että jaksaisin kerätä noi kierrätykseen vietävät ja pakata ne autoon ja viedä läheiseen SPRn Konttiin. Ehkä alkuviikosta jos olen oikein reipas…

    • Täältä saa vertaistukea. Päätin, että nyt lauantaina tehdään reissu sinne kierrätyskeskukseen, tai muuten sitä ei tule ikinä hoidettua. Juuri nyt taas ilmestyi sopiva hetki mennä viemään vintille, joten saan sinne osan tavaroista myös. Mutta joo, on tämä homma.

  2. Voisihan sitä myös hyväksyä ajatuksen siitä, että kodissa on mainio keräilyhuone. Harvoin ne kuitenkaan kattoa myöten täyttyvät, eli kyllä sitä kierrätystä ja raivausta tapahtuu.

    • Joo… mutta ei pysty. Haluaisin saada lattian niin tyhjäksi, että ovelta pääsee kirjoituspöydän ääreen pujottelematta ja loikkimatta tavaroiden yli. Tämä huone on JOSKUS ollut siinä kunnossa, joten toivoa on! Työtä vaan vaatii 🙂

      • Meillä kanssa sama homma olis kiva mahtua huoneeseen tekemään sitä mihin se on tarkoitettu eli ompelemiseen, työntekoon, koiran trimmaamiseen, pyykkien käsittelyyn jne..

        Ja on se nyt kumma että noita tavaroita ei saa vietyä pois… 😉 kuten täälläkin olen jossain vaiheessa kertonut, olen tätä hilloamista kokeillut että mitä se on kun mitään ei heitetä pois. Nimittäin vanhempien kuolinpesän tyhjentäessä ..

  3. Meilläkin kodinhoitohuone on ihan tarkoituksella aina sotkuinen, siellä kun säilytetään mm. puoliksi käytettyjä lenkkivaatteita. Siis sellasia vaatteita, joita ei voi enää laittaa vaatehuoneeseen paikalleen, mutta toisaalta jotain juoksuhousuja ei viitsi joka välissä pestäkään, kun maratoonarimies käy lenkillä lähes joka päivä.

    Kannustan viemään kierrätykseen nekin vaatteet, jotka olit aikonut myydä. Toki menetät vähän rahaa, mutta toisaalta pääset huomattavasti helpommalla. Itse en koskaan myy mitään juuri sen vaivan vuoksi, vaan olen vienyt esim. kakkuvuokia yms. ylimääräistä työpaikallani (koululla) keväisin järjestettävään kierrätyspäivään. Tämä on minulle helppo tapa päästä eroon turhasta tavarasta, ja toisaalta kun meillä on paljon aikuisia maahanmuuttajia koulussa, tavaralle on löytynyt aina ottaja. Voin ainakin kuvitella, että tavara on mennyt jollekulle toiselle tarpeeseen, eikä näin ollen harmita luopua ilmaiseksi.

    • Olet aivan oikeassa. Voi olla, että puhun nyt itselleni järkeä ja kuskaan vain kaikki kerralla sinne kierrätyskeskukseen. Sitten pidän itselleni saarnan väärän kokoisten kenkien ostamisesta, kadun oikein kovasti ja aloitan paremman elämän. Minua vähän ahdistaa, että lisään niitä kierrätyskeskuksen tavaravuoria omalta osaltani. Jos myisin, niin oletan silloin tavaran menevän käyttöön. Mutta ehkä tämä maailmantuska täytyy ottaa opettavaisena kokemuksena, ja hoitaa asiat niin, ettei jatkossa joudu samaan tilanteeseen.

  4. Meillä kellarivarasto oli sellainen. Tukkeessa erityisesti kirppiskamojen vuoksi, kun myyntipöydän varaaminen aina vaan venyi ja venyi. Onneksi syksyllä ryhdistäydyin ja tartuin toimeen. Kolme isoa ikeakassillista ja kaksi laatikollista tavaraa kutistui yhteen pieneen ikeakassiin. Vaati kyllä välissä sitä, että antoi periksi ja laittoi kierrätykseen tavaraa, jota oli aikonut myydä. Mutta kyllä helpotti! Alunperin oli tarkoituksena, että mitään ei saa jäädä, mutta pientä kassillista en malttanut olla jättämättä pesämunaksi keväälle vielä yhdelle kirppispöydällä, etenkin kun tuntuma on, että vaatekaapissa olisi edelleen selvästi karsimisen varaa. Nyt on edessä muutto ja vakaa tavoite on, että seuraavaa kellarikomeroa ei tukita millään. Saa nähdä mitä käy 😀

    • Kellari on meillä hallinnassa! Olen siitä jopa vähän ylpeä. Siellä on vain remonttitarpeita, eikä niitäkään liikoja. Vintti on sitten vähän toinen tarina… siellä on sellaisia huonekaluja esimerkiksi, joita en halua myydä, mutta joita ei juuri nyt tarvita. Mutta annas olla kun lapset muuttavat omilleen, taatusti on lundioille taas kysyntää. Joten sitä tukosta ei oikein voi nyt auttaa.

  5. Minusta tuo ei kuulosta työhuoneelta. Toisin sanoen, sisusta sitä vähän uudestaan niin, että se on reilusti kodinhoitohuone jossa on tila kotitoimistolle. Nykyään kun vielä on enempi niin, että kotitoimistot alkaa olla koneella. ettei tarvi kuin ehkä yhden hyllykön verran papreille ja kansioille tilaa. Raivasin itse 13 mappia ja satakunta kirjaa ja olen tyytyväinen, ettei erillistä työhuonetta tarvitse. Töissäkin riittää nimetty kirjavaunu.

    • Se on yhdistetty työhuone ja kodinhoitohuone. Kodinhoitoon on nuo kierrätys- ja silityshommelit, ja töiden tekemistä varten kirjoituspyötä, jolla on iso näyttö sekä muutama kotelo papereille. Sitten on hyllyjä seinillä, joilta löytyy vaikka mitä… ja kahden laatikon hyllykkö lattialla, joka oikeastaan pitäisi tyhjentää (paperista) ja kuskata pois tilaa viemästä. Minulla on visio siitä, miltä huoneen pitäisi näyttää mutta toistaiseksi ollaan vielä kaukana. Tosin sain kuskattua vinttiin pari kassillista tavaraa, joten taas eteni hieman.

  6. Meillä aiemmin opiskelijaperheenä tilanne oli sellainen, että oli taloudellisesti hyvin motivoivaa myyda esim. pieniksi menneet lastenvaatteet kirpparilla. Jotenkin se ajattelu jäi päälle opiskelujen loputtuakin, varsinkin kalliimpien tavaroiden suhteen.

    Olin aika aktiivinen huutiksessa, pidin kirpparipöytää jne. Aina sitä rahaa kertyi useampia satasia. Mutta toisaalta, tavaraa oli aina varastossa tai just huoneen nurkassa odottamassa ja se myyminen vei aikaa ja vaivaa.

    Sitten aloin miettiä asiaa ajan näkökulmasta, se kaikki aika joka meni siihen myyntirumbaan, kuvaamiseen/netti-ilmoitusten tekoon/kirpparipöydän siistimiseen, olisi voinut olla perheen kanssa olemista, neulomista, lukemista tai lenkkeilyä.
    Siinä tapahtui klik, ja lopetin myyntirumban.

    Nykyään kulahtaneet trikoovaatteet leikkaan räteiksi, joilla pyyhin keitiiön lattiaa/ulkokamppeita ja siistit vaatteet ja muut tavarat vien heti Fidaan/Konttiin. Rikkinäiset tekokuituvaatteet H&M:n keräykseen. Ja vien nuo siis heti, en kerää mihinkään isompaa määrää vaan teen kauppareissuilla mutkan noiden kautta ja vien vaikka vaan pari tavaraa kerrallaan.
    Jos rahat on tiukalla jätän mielummin jotain ostamatta kuin myyn entisiä.
    Uskallan suositella muillekin=)

    • Sulla on erittäin viisas systeemi kaiken kaikkiaan! Etenkin tuo, ettei jätä niitä pitkäksi aikaa pyörimään minnekään. Sen kun oppisin itsekin!
      Olen suosinut sellaisia kirppiksiä, jonne vain viedään ja he hoitavat loput. Kesällä tuli niin hyvä kokemus yhdestä paikasta, että päätin tehdä sen uudelleen. Tietysti aikaa meni silittämiseen ja myyntikuntoon laittamiseen, mutta mielestäni jäin silti vielä ihan hyvälle tuntipalkalle. Vintillä on tilaa noita säilytellä puoli vuotta, mutta täytyy näköjään laittaa kalenteriin muistutus siitä, että varaa myyntijakson ajoissa. Nyt missasin sen ajankohdan jota olin suunnitellut, ja säilyttelyaika piteni pari kuukautta.

  7. Nettikirpparit voivat olla toimiva vaihtoehto jos paikalliselle kirpparille joutuu jonottamaan pitkään. Esimerkiksi Emmyn kautta voi myydä merkkivaatteita ja kenkiä. Tavarat lähetetään sinne ja hoitavat koko homman kuvauksesta myyntiin sekä hankkiutuvat vielä eroon myymättä jääneistä tavaroista niin että eivät palaa takaisin nurkkiin pyörimään (ellet niin välttämättä itse halua). Rekkiin ottavat myyntiin alle 5 vuotta vanhoja vaatteita. Vähänkäytetyssä joutuu itse kuvaamaan tavarat myyntiin, mutta siinäkin on se hyvä puoli että kerran matkaan laitetut tavarat eivät enää tule takaisin.

    Kirpparipöytämyynnissä on se huono puoli että osa tavarasta jää aina myymättä ja jää useinkin pyörimään nurkkiin odottamaan sitä seuraavaa myyntikertaa. Jos tavara on jo pari kirppiskierrosta käynyt eikä ole kellekään kelvannut niin ehkä se on aika hyväksyä että kukaan ei tule sitä ostamaan ja lahjoittaa tavara jonnekin.

    Jos asuu kerrostalossa niin alas voi viedä ”ota tästä” – laatikon, samalla voi inspiroida myös muita asukkaita kierrättämään tavaroitaan.

    • Emmyä en ole koskaan kokeillut. Hyvä vinkki kuitenkin, täytyy pitää mielessä. Olen vienyt täällä lähistöllä toimiviin liikkeisiin, jotka hoitavat kaiken minun puolesta. Tosin kun viimeksi kävin kysymässä, ei menekki ole ollut tänä syksynä kovin hyvä. Sitten jos ei siellä käy kaupaksi, niin täytyy miettiä vaikka tuota Emmyä tai muuta vaihtoehtoa.

  8. Edelliseen viestiin viitaten meillä on taloyhtiön roskikseen tehty kierrätyshylly. Sieltä useimmat tavarat ovat löytäneet uuden omistajan eli ideana se on hyvä ja suht hyvin toimiva. Ongelma on se, että jotkut asukkaat eivät poista hyllyyn tuomiaan tavaroita, jos niille ei löydy ottajaa. Kerrostalossa voi olla ongelmana, että rappukäytävään ei saa jättää ylimääräisiä tavaroita. Voivat olla tukkeena (hätätilanteessa tai muutenkin) tai aiheuttavat paloturvallisuusriskin (pyromaani voi tuikata ne tulee).

    • Meilläkin on sellainen mutta se ei oikein toimi. Ihmiset roudaavat sinne kaikenlaista mutta kukaan ei ota mitään 🙁 Tämä lienee tyypillinen ongelma. Mutta jos joku kuskaa sinne 15 osaa tietosanakirjoja 80-luvulta, mitä on oikeasti liikkunut mielessä? Tuo on lähinnä dumppaamista, ei kierrättämistä.

  9. Minä täällä myöskin kannustan viemään vaan suoraan pois ne tavarat, ilman että haikailet niiden laittamista kirpparille. Sitten on se homma kerralla hoidettu. Jos kirpaisee, ehkä muistat tämän seuraavalla kerralla kun meinaat ostaa jotain ”saatan ehkä tarvita tätä”-juttua… 😉 Toisaalta teiltä taitaa myös jäädä lastenvaatteita ja -tarvikkeita, joten kyse ei varmaankaan ole ainoastaan mistään ns. turhista tavaroista, joita olet raivannut ulos kaapeista.

    Mun tuli mieleeni, että kannattaisiko sinne huoneeseen hankkia jotain varastohyllyn tapaista, tai vielä mieluummin vaikka jotkut Ikean (tai minkä nyt tykkäätkin) kaapistot, jotka olis tyyliin lattiasta kattoon ja jonne uppoaisi kaikki ne ajelehtivat kamat kerralla ovien taakse piiloon. Esim. Ikean keittiökaapistoista sais kasattua vaikka minkälaisia settejä päällekkäin. Sileät valkoiset ovet kun olis, eivät olis niin silmillekäyvätkään. Vois olla vaikka yksi kokonainen seinä täynnä niitä kaappeja ja sinne sisällehän saisi kyllä kätkettyä myös vaikka silitysvehkeetkin, ja voisi laittaa henkaritankoa ja hyllyjä vaikka minkä korkuisia. Ja sitten toiselle seinälle työpöytä.

    • Meillä on tällä hetkellä kahdenlaista kierrätettävää. OSa on juuri lasten vaatteita ja tarvikkeita, jotka kyllä käyvät kaupaksi, kun vain saa ne oikeaan paikkaan. OSa taas on sellaisia arkistojen aarteita, joita olen nyt viime aikoina kaapinut pois käyttövaatteiden joukosta. Niitä en jaksa ruveta myymään, vaan kierrätyskeskus on se oikea paikka. Sellaista ostin mutta en tykännytkään -osastoa edustaa vain nuo kahdet kengät.

      Tuollainen kaappi olisi kyllä ihana, mutta valitettavasti huoneeseen ei oikein mahdu, se on niin pieni. Siellä on sellainen ikean hyllykkö, jossa on nyt kierrätysroskat, ja se on toimiva ja siisti ratkaisu. Mutta kun toisella seinällä on patja, ja toisella silityslauta, niin siinäpä se tila meneekin. Huone on todellakin pikkuruinen, sellainen vanha palvelijanhuone. Siinä on leveyttä maksimissaan 1,5m ja vielä kapenee ikkunaa kohti.

  10. Hei, huomasin että Tavarataidot löytyy jo Elisan E-kirjana! Jouluvalmistelut jäi tältä päivää tekemättä, kun oon vaan lukenut ja lukenut. Tykkään kirjoitustyylistäsi todella paljon. Ja niin mielenkiintoisia näkökulmia kirja täynnä!

      • Laittaisin tähän sellaisia sydän-emojeita, jos osaisin. En osaa, joten joudut kuvittelemaan ne 🙂

    • Whaat? Nyt tuli yllätyksenä minullekin, olin aivan siinä uskossa että tätä saa vasta joulun jälkeen. Mutta en valita! Ja kiitos ihanasta palautteesta!!

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)