Rutiinit retuperällä

On se kyllä niin että jotta tämä kodinhoito pyörisi jouhevasti, ihmisellä pitää olla rutiineja. Sen huomaa etenkin nyt, kun niitä ei ole pitänyt yllä. Kuten alkusyksystä kerroin, olen jättänyt kaiken ylimääräisen pois ohjelmasta ja käyttänyt saman ajan kirjoittamiseen. Ensin jaksoin ylläpitää tiski- ym. systeemeitä, mutta viimeisinä viikkoina kirjoitusurakka kävi niin intensiiviseksi, että päädyin hoitamaan vain ehdottoman minimin kotitöistä. Nyt kun kirja on taitossa, olen ruvennut taas palauttelemaan rempalle jääneitä rutiineita paikoilleen.

Tässä huomaa, että olen säätänyt omat rutiinini sellaisiksi, että arjessa tarvitsisi käyttää mahdollisimman vähän vaivaa mihinkään perusylläpitoon. Jos sitä ei ole tehnyt, menee monta päivää, ennen kuin homma pyörii taas kuin itsestään. Sitä ennen saa paiskoa töitä reilusti, koska on niin paljon kirittävää. Tämän näkee mm. pyykkikorissa, joka pursuilee jatkuvasti yli laitojen. Jos pesen normaaliin tapaan yhden koneellisen päivässä, tilanne pysyy hyvin hallinnassa. Jos jätän esimerkiksi neljä päivää väliin ja lisätään siihen vielä lakanoiden vaihto, pyykkikoneelle on jonoa (tämä on siis akuutti tilanne juuri nyt).

Niinä päivinä, jolloin jaksoin huolehtia tiskikoneen illalla päälle ja aamulla tyhjäksi, keittiö säilyi siedettävässä kunnossa, vaikkei muuta olisi tehnyt. Mutta lisätäänpä pakettiin 10 ihmisen illalliset ja laiskuutta koneen kanssa, ja tiskivuori kukistuu vasta kolme päivää juhlien jälkeen. Enkä viitsi nyt edes mennä siihen, kuinka huonolla tolalla ruokahuolto on ollut. Ruokajätettä on tullut aivan turhaan, johtuen suunnittelun ja toteutuksen puutteesta. Tuleva kirjailija on nimittäin elänyt teellä ja kekseillä, ja muu perhe miten kuten kasaan raavituilla ateroilla. Enkä todellakaan ole jaksanut kehitellä maukkauta kasvisruokia, vaikka ehkä kaupassa vielä ajattelin jotain sen suuntaista. Luojan kiitos meillä käy pari kertaa kuussa siivooja, koska sitä edellisenä iltana on joutunut järjestämään kaiken paikalleen. Muuten täällä ei enää erottaisi lattiaa lelujen ja vaatteiden alta.

Mitä tästä opimme? Rutiineista kannattaa pitää kynsin ja hampain kiinni vaikka mikä olisi. Olen nyt jälkikäteen varma, että oikeasti olisin ehtinyt tyhjentää tiskikoneen ja täyttää pyykkikoneen joka päivä, vaikka tuntuikin siltä ettei se ole mahdollista. Aivan taatusti olisin voinut tinkiä jostain muusta, vaikka sitten netissä surffailusta muutaman minuutin, ja käyttää sen noiden rutiinien ylläpitoon. Aion muuten vähitellen palata silittämisen ja mankeloimisen pariin. Ne nimittäin saavat liinavaatteet mahtumaan huomattavasti pienempään tilaan!

7 vastausta artikkeliin ”Rutiinit retuperällä

  1. En voisi olla enempää samaa mieltä siitä, että rutiineista kannattaa pitää kynsin ja hampain kiinni vaikka mikä olisi. Niitä, kun jättää tekemättä, jälkiä saa korjata monta päivää. MUTTA kysymys kuuluu, että miten muistatte kaikki eri rutiinit vai onko kysymys turha, koska rutiini ei kai ole rutiini, jos se ei ole rutiinia 😉 Jotenkinhan uudesta tavasta on muistettava tehdä rutiini. Minulla homma kaatuu monesti tähän. Liian myöhään muistan: ”ai niin, se ja se juttu olisi pitänyt tehdä.” Miten siis muistatte rutiinit? Minulla itselläni on ollut oma ”lukujärjestys”, jonka olen tehnyt liian kunnianhimoiseksi, jolloin olen laittanut liikaa tehtäviä liian lyhyelle ajalle tai liian myöhään, jolloin olisi pitänyt olla jo nukkumassa (rutiiniksi pitäisi tehdä aikainen nukkumaanmeno). Nyt olisi tarkoitus tehdä uusi ”lukujärjestys”, paljon kohtuullisempi, omaan hyvinvointiin tähtäävä juttu, jolloin kotia ei pidetä järjestyksessä hinnalla millä hyvänsä (=yöunien tai liikunnan tai perheajan) kustannuksella. Jos lukujärjestys on, miten sitä muistaa katsoa? Jotenkin nolottaa laittaa se julkiselle paikalle, kun vieraalle voi tulla ajatus, että elämänhallinta on talon emännällä ihan kadoksissa 😀 Mietin, että pitäisikö lapsillekin tehdä oma esim. maanantaisin koulun jälkeen järjestä kengät tai imuroi. Tai pitäisikö tehdä google kalenterilla perheen yhteinen? Tämmöisiä ajatuksia nopeasti töiden jälkeen 🙂

    • Hmmm, mielenkiintoinen kysymys! Minä lähtisin purkamaan tuota muistamista vähän eri näkökulmasta. Aloittaisin miettimällä, millä päivittäisillä rutiineilla on suurin vaikutus arjessa. Meillä ne ovat ehdottomasti nuo mistä puhuinkin, eli tiski ja pyykki. Jos ne hoitaa, sillä on jo todella iso osa elämää häiritsevistä tekijöistä eliminoitu meidän huushollissa. Toisaalta en myöskään halua ”tukkia” päivääni liian monilla rutiineilla. Koska esimerkiksi noissa kahdessa on kuitenkin monta eri vaihetta: aamulla tiskit pitää tyhjentää, päivän mittaan latoa koneeseen ja illalla laittaa kone päälle. Siinä on jo kolme asiaa. Pyykkiin taas kuuluu että kaivaa pyykkikorista samanväriset vaatteeet koneeseen, laittaa puhtaat ja kuivat kaappiin ja sitten vielä ripustaa puhtaan pyykin taas kuivumaan. Eli tällä lailla aukikirjoitettuna tuossa on itse asiassa aika monta muistettavaa päivän aikana. Koen että nuo riittävät meille, joskin jokin kauppa/ruokarutiini pitäisi vielä kehittää.

      Jos sinulla on tavoite mennä ajoissa nukkumaan, niin kannattaako ajatella että mitä kaikkea pitää tehdä ennen kuin on sängyssä? Ehkä siinä hahmottuu samalla esim. se, monelta iltatoimet pitää aloittaa että on vaikka nukkumassa klo 22 tai mikä nyt onkaan oma tavoite. Eli toisin sanoen milloin viimeistään pitää esim. ruveta tekemään iltapalaa tms. että on haluamaansa aikaan nukkumassa. Usein nuo on sellaisia, että ajattelee että menen vain nukkumaan/laitan vain pyykin, mutta todellisuudessa siihen kuuluu monta vaihetta, eli aikaa kuluu. Ainakin minä sorrun helposti ylioptimistisiin suunnitelmiin, ellen tällä lailla pura auki koko prosessia.

      Eli jos minulta kysytään, miettisin 1-2 päivittäistä rutiinia, jotka haluaa toteuttaa, ja ottaisin ensimmäisenä vain ne haltuun eikä edes yrittäisi mitään muuta. Sitten vasta, kun ne rullaavat automaattisesti omalla painollaan, miettisin muita lisäyksiä. Kiitos hyvästä kysymyksestä! Tästä voisin kirjoittaa vaikka kokonaan oman postauksenkin.

      • Kiitos! Arvostaisin omaa postaustakin tästä, sillä tämä on minulle todellinen kipukohta 🙁 Mutta nyt sain jo hyviä neuvoja!

  2. Uh, pyykit. Pyykkiasiat on mun kotityölemppareita yleensä. Mutta nyt meillä oli melkoinen pyykkiviikko. Sen lisäksi, että oli 5 hengen taloudessa normaalisti tulevat pyykit, niin oli ”vähän” ekstraa. Ensin mies tuli 2 viikon työreissulta kotiin pyykkeineen. Sitten vaihdoin lakanat. Otin kahdelle nuorimmaiselle käyttöön (tai siis käyttöä edeltävään pesuun) varastosta seuraavan koon vaatteet. Nuorimmaiselle nousi kuume ja kuumeen noustessa se oksenteli sinne tänne. Sain vihdoin aikaiseksi laittaa loputkin lasten syysvaatteet pesuun ja varastoon. Posti toi paketillisen kankaita, jotka pitää esipestä ennen ompelua. Lopputulos oli 14 koneellista pyykkiä.

    Kyllä oli voittajaolo siinä vaiheessa, kun pestävää oli enää niin vähän, että kaikki mahtui pyykkikoriin 😀

  3. Kaikissa talouksissahan ei ole kahta aikuista, jotka jakavat nämä kotityövastuut, mutta meillä homma toimii sillä periaatteella, että kumpikin hoitaa tiskikoneen tyhjennystä, täyttöä, pyykinpesua, kaupassa käyntejä, ruoanlaittoa ja muita päivittäisiä asioita. Eivät pääse kovin helpolla tällä tavalla kasautumaan. Meillä on molemmilla työmatkoja, joten olisi aika tuskaisaa, jos kotitöitä ei jaettaisi. Siivoukset hoidetaan koko perheen voimin ja näillä pysyy meidän perusarki varsin hyvin kasassa.

    • Teillä tuntuu olevan tosi hyvät rutiinit, joilla arki pyörii tasapuolisesti!

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)