Roskien tuottamisen tuska

Olen tullut siihen tulokseen, että me suomalaiset olemme niin innokkaita kierrättäjiä, että välillä tuntuu olevan vaikea hyväksyä sitä, että joskus tavara on vain roska. Tämä näkyy esimerkiksi siten, että kierrätyskeskuksiin ja muihin kohteisiin lahjoitetaan tavaraa, joka ei oikeasti enää kelpaa käyttöön. Minusta tuntuu, että aivan erityisesti tämä koskee vaatteita.

Käytetyt vaatteet ovat aikamme ongelma. Olettaisin että menneinä vuosina kaikki käytettiin ja käännettiin niin perusteellisesti, että lopulta kankaasta ei tosiaan ollut enää mihinkään. Mutta nykyisin on paljon epämääräisempää. Ei ole pakko pitää viimeiseen hiutuvaan saumaan asti mitään, ja toisaalta on vaikea määritellä, milloin vaate muuttuu roskaksi ja milloin se olisi vielä käyttökelpoinen.

Olen itse painiskellut saman ongelman äärellä monta kertaa. Olen yrittänyt kehittää jonkinlaiset suuntaviivat itselleni, jotka määrittelisivät sen, missä se roskan raja menee. Jos vaate on puuvillatrikoota tai muuta imukykyistä materiaalia, säästän sen rättinä. Viime viikonloppuna pesin uunin, ja siinä tarvitsin rättejä runsaasti (uuni oli aika karseassa kunnossa, koska sinne räjähti muuan pataruoka päivää aiemmin). Käytin moskan pyyhkimiseen vanhan yöpaidan, joka oli virahtanut muodottomaksi ja siksi poistettu käytöstä. Leikkasin sen muutamaksi kappaleeksi ja pyyhittyäni yhdellä, heitin sen aina roskiin. Vaate tuli todellakin käytettyä loppuun, eikä likaisten rättien heittäminen roskiin kirpaissut ollenkaan.

Yritän tarkastella lahjoitettavat tarkasti: ei reikiä, napit ja nepparit tallella, ehjä vetoketju, ei nyppyjä, ei tahroja. Jos nuo eivät toteudu, ei voi lahjoittaa. Jos korjattava asia on pieni, teen sen ja lahjoitan sitten. Älkää hyvät ihmiset lahjoittako pikkuviallisia vaatteita, jotka voisi helposti korjata itse. Nimittäin todennäköisesti lahjoituskohteessa ei ole henkilökuntaa, joka joutaisi virheitä korjaamaan. Ja kun ilmaiseksi saa ehjänkin, kuka ottaisi paidan, josta puuttuu nappi?

Nyt odottaa kuitenkin pari kassillista sellaisia vaatteita, jotka aion viedä jonkun vaateketjun keräykseen huomenna, kun lähden liikkeelle. Nuo keräykseen menevät ovat sellaisia, että ne on tosiaan pidetty puhki, lastenvaatteet ovat kiertäneet vähintään kahdella, usein kolmellakin lapsella. Kyllä ne ovat ihan täysin palvelleita, ja niistä saa hyvällä omalla tunnolla hankkiutua eroon. Olen niitä hautonut kuukausia, juuri tuosta jätteen tuottamisen pelosta johtuen. Nyt on kuitenkin niin, että minä en käytä farkkusortseja, eikä sille talvitakille, jonka vetoketju on peruuttamattomasti hajalla, ole mitään järkevää käyttöä. Toimitan siis nämä vaatteet keräykseen. Toivon, että ne jatkojalostetaan vaikka sitten autonpenkkien pehmusteiksi tai muuksi. Ymmärrän, että niistä ei ole enää käytettäviksi, mutta toivon että esim. puuvillakuitu voitaisiin noiden keräysten ansioista vielä erotella johokin hyötykäyttöön. Jos ei, niin ainakin olen yrittänyt.

Tämän operaation seurauksena työhuoneen lattialta poistuu iso kasa pusseja ja nyssäköitä, ja huone saadaan taas järkevämpään käyttöön. Tämä roskien tuottamisen tuska on aiheuttanut nimittäin sen, että hyvää tilaa on käytetty lähinnä varastona, vaikka muutakin tarvetta olisi. Vaikka nykyään on tosi tärkeää, että kaikki tekevät osansa myös kierrättämisen ja lajittelun osalta, halvaantuminen asian edessä ei ole hyvä vaihtoehto sekään. Olen varmasti täällä joskus noita vaatekeräyksiä kritisoinut. Kritiikki on kohdistunut siihen, että ne antavat kenties vähän turhan ruusuisen kuvan siitä, mihin niitä vaatteita käytetään. Mutta jos tiedostaa, että jatkokäyttö tarkoittaa, että vaate esim. revitään johonkin jatkokäyttöön, niin silloin se on ok. Tai voi olla, että se poltetaan. Tiedostan tämän, mutta koska parempaakaan vaihtoehtoa ei ole, vien noihin keräyksiin.

Tulipas pitkä paasaus. Kirjoitan tästä aiheesta jonkin verran kirjassakin, ehkä siksi aihe on niin pinnalla. Pääasia kuitenkin on, että vihdoin pääsen noista turhista vaatteista EROON, eivätkä ne enää tuki kotia. Muilla samoja ongelmia?

12 vastausta artikkeliin ”Roskien tuottamisen tuska

  1. Mä oon ainakin koko ajan ajatellut, että hieno homma jos niistä lumpuista tulee ees vaikka imeytysmattoja, kunhan tulee jotain muuta kuin silkkaa kaatopaikan täytettä. En oo hetkeäkään ajatellut, että ne mun sinne Henkkaan viemät vielä menisi jonkun päälle vaatteeksi.

    Se kun vielä tapahtuisi, että noi Henkan ja muidenkin lumppukeräysten tekstiilit jatkojalostettaisiin Suomessa, eikä kiikutettaisi muualle maailmalle (näin olen ainakin ymmärtänyt tapahtuvan?), olis kaikki suunnilleen täydellistä. Toki ihan parasta olis, ettei tollasta lumppua juurikaan edes tulis, mutta koska sitä nyt kuitenkin tulee, niin parasta on, että se jotenkin jatkokäytetään.

    • Olet oikeassa, täydellisyydestä ollaan vielä kaukana. Sen sijaan se, ettei lumppua syntyisi, on minusta epärealistinen tavoite. Pitäisi palata 50-luvulle sekä materiaalien että muodin suhteen, että näin olisi.

  2. Mulla on ollut vaatteiden kierrättämisen suhteen kriteerinä se, että onko vaate siinä kunnossa, että pukisin sen vielä (mahdollisen helpon korjaamisen jälkeen) itse päälleni? Jos vaatteessa on reikä, vetoketju prakaa tai lahkeet näyttävät kissan suikaloimilta, vaatetta ei todennäköisesti tulisi enää laitettua päälle – miksi siis joku muu sen vielä laittaisi päälleen?

    Pyrin itse myös korjaamaan korjattavissa olevat (esimerkiksi se puuttuva nappi) mutta jos en ole saanut itse vaatetta korjatuksi, niin tuskinpa kukaan muukaan siihen tarttuu ajatuksella ”korjaanpa tämän niin saan hyvän vaatteen”, koska tosiaan, ehjiäkin saa.

    • Tuo viimeinen on minusta aivan totta. Luin juuri tyypistä, joka ”pelasti” kaupoista esim. kolhiintuneita hedelmiä ym. etteivät ne menisi hävikiksi. Tämä on mahtava periaate, mutta vaatisi tosi paljon, että ihmiset kulkisivat kierrätyskeskuksissa samalla periaatteella. Joten korjataan itse ennen kuin lahjoitetaan!

  3. Veikkaan simppelin faktan olevan että noi menee käytännössä samaa reittiä kaatopaikalle.

    Öljynimeytysmatot ovat varmasti hieno idea. Vastuullisissa korjaamoissa niitä ei tarvita koska öljy otetaan heti talteen, metallisia kulkureittejä pitkin…

    • Älä veikkaa, vaan ota selvää. Noita mattoja myydään esim. motonetissä http://www.motonet.fi/fi/tuote/808711/Oljynimeytysmatto-Racing

      Vaatteita myös silputaan esimerkiksi autojen penkkien täytteiksi ym. Suurin ongelma tässä kierrätyksessä on se, että eri kuitulaatujen erottaminen on kallista ja hankalaa. Siihen kun keksittäisiin ratkaisu, niin homma helpottuisi merkittävästi.

  4. Pk seudulla ei mene kaatopaikalle vaan jätteenpolttolaitokseen…

    Olen saanut viimeisen vuoden aikana konkreettisen opetuksen tästä säilömisestä kun olen selvittänyt vanhempieni kuolinpesää…ollaan nyt viety yli 40 jätesäkillistä vaatetavaraa kaatopaikalle. Muutama säkki meni kierrätykseen ja muutama säkki ystäväni pukuvuokraamoon. En edes harkinnut että veisimme tälläistä määrää mihinkään kierrätykseen….

    Sota ajan elänyt äitini kun ei varmaan ikinä ollut vienyt yhtään vaatetta roskiin.

    Opetus on se että omille lapsilleni pyrin jättämään mahdollisimman vähän tälläistä selvitettävää ja jahka tästä kp selvityksestä selviän alan käydä omaa tavaramäärää hyvin tarkasti läpi.

    • Kaatopaikalle ei saa tekstiilijätettä enää viedäkään, joten käytännössä kaikki mikä ei kierräty muuten, poltetaan.
      Tuollainen kuolinpesän selvitys on kyllä rankka urakka monella tavalla. Siinä täytyy ekologisuuden lisäksi ottaa myös omat voimavarat huomioon. Aivan kaikkeen ei ihminen veny, vaikka haluaisikin toimia oikein.

  5. Seppälähän keräsi alkuvuodesta lumppuja ja niiltä ilmestyy/tai kierrätysvaatemallisto vielä tälle vuodelle. Se olisi hienoa, että tuota tehtäisiin enemmänkin. – Anki

    • Tämä onkin mennyt minulta aivan ohi! H&M on myös puhunut tämän tyyppisestä kierrätyksestä, mutta käytännössä kierrätysmateriaalista valmistettujen vaatteiden määrä on heillä hyvin pieni.

      • Seppälään tulee VTT:n selluloosakierrätyskuidun ensimmäinen myyntimallisto, kun se vaan valmistuu.
        H&M:llä oli jotain denimiä kai jossa oli osa lumppupuuvillaa, mutta suurin osa heidän kierrätysvaatteista on tietääkseni muovipulloista tehtyä polyesteriä. Kierrätystä toki sekin, mutta ei tekstiilistä tekstiiliksi.

        • Kiitos! Mulla on mennyt tämä ihan ohi, johtuu varmaan siitä että Seppälä ei vaateliikkeenä puhuttele oikein millään tasolla. Kerran ostin sieltä lapselle housut, ja ne kulahti noin viikon käytön jälkeen. Ei päässyt jatkoon.

Jätä kommentti