Raivaamisen järjestys, ja onko sillä väliä?

Olen viime aikoina seurannut kiivasta keskustelua siitä, missä järjestyksessä koti kannattaisi raivata. Konmarin nimeen vannovat haluavat noudattaa Marien lanseeraamaa järjestystä, ja sitten ihmiset jotka eivät ole systeemissä niin sisällä, ovat aloittaneet kuka mistäkin. Keskustelupalstoilla välillä kipinät sinkoilevat kun nämä koulukunnat törmäilevät toisiinsa.

Luonnollisesti minullakin on vakaa näkemys asiasta. En suoraan sanottuna usko, että järjestyksellä olisi mitään väliä, etenkään psykologisesta näkökulmasta. Sen sijaan käytännöllisestä näkökulmasta katsottuna asialla on merkitystä. Jos joku kysyisi minulta, ehdottaisin esimerkiksi tällaisia asioita:

Aloita helposta kohdasta. Jos raivattavana on paljon omaisuutta, motivaatiota parantaa, kun saa nopeasti tulosta aikaiseksi. Helppo voi tarkoittaa pientä, rajattua aluetta, vaikka yhtä hyllyä, tai sitten helppoa kategoriaa, kuten vaikka omaa sukkalaatikkoa.

Aloita näkyvästä paikasta. Jos raivaa ensimmäisenä jotain sellaista, mikä on näkyvissä, tulokset motivoivat jatkamaan. Tämän takia en välttämättä suosittele aloittamaan sieltä ulkovaraston peränurkasta, vaikka esimerkiksi jotkut ammattijärjestäjät neuvovat niin tekemään. Siinä on takana logiikka, että varastoista raivataan turhat pois, jotta sinne tulisi tilaa säilyttää tarpeellisempaa tavara, kun siirrytään kodin sisätiloihin. Mutta varastosta aloittamisen riski on siinä, että ensin huhkii tuntitolkulla, ja silti mitään muutosta ei näy missään. Kodissa on yhtä sekavaa kuin ennenkin. Se jos mikä on epärohkaisevaa. Siksi minusta kannattaa aloittaa paikasta, jonka näkee päivittäin.

Viimeinen neuvo koskee ihmisiä, jotka eivät asu yksin. Aika usein muu perhe ei välttämättä ole niin innolla mukana raivausoperaatiossa. Sen takia kannattaa aloittaa sellaisesta paikasta, joka saa olla muulta perheeltä rauhassa. Tässä suhteessa omat vaatteet on hyvä aloituskohde, koska niistä voi päättää aivan itse, eikä ole todennäköistä että muut perheen jäsenet tulisivat heti sekoittamaan uuden järjestyksen. Näinkin voi tietysti käydä, mutta pienemmällä todennäköisyydellä, kuin jokin yhteiskäytössä oleva paikka.

Kas näin. Käytännöllisyys ennen kaikkea. Minusta raivaamisesta ei pidä tehdä ollenkaan vaikeaa. Sen sijaan jos siihen rupeaa, kannattaa tehdä sillä systeemillä, jonka kokee itselleen fiksuimmaksi. Erilaisista oppaista voi saada inspiraatiota, mutta mihinkään ei kannata juuttua, jos systeemi ei tunnu omasta mielestä loogiselta, ei näihin minunkaan ohjeisiin.

4 vastausta artikkeliin ”Raivaamisen järjestys, ja onko sillä väliä?

  1. Mun systeemi on aloittaa jostain sellaisesta huoneesta, mikä ei ole talon keskellä. Siitä voi siirtyä viereiseen huoneeseen, ja aina huone kerrallaan. Jostain syystä tällainen loogisesti etenevä järjestely sopii minulle. Ajatuskin siitä, että pitäisi hyppiä huoneesta toiseen, ja välissä olisi jotain sekaisin, on inhottava.

    • Samoilla linjoilla. Pienten lasten keskellä kun raivaa, niin ei todellakaan onnistu konmarityylinen talon kaikki vaatteet kerätään keskelle lattiaa -aloitus. Muutenkin lasten kanssa saa käyttää kekseliäisyyttä, että onnistuu hommassa edes vähän kerrallaan.

      • Eihän tarkoitus olekkaan kerätä yhteen koko huushollin vaatteita.Omista aloitetaan ja vaatteet voi jakaa alakategorioihin joista käy vaikka vain yhden osion kerrallaan läpi.

  2. Annan kaikkien kukkien kukkia, raivauksessakin. Kukin taaplaa tyylillään ja hyvä niin. On kiva lukea erilaisista menetelmistä, niistä voi ottaa opikseen oman fiiliksen mukaan. Kunpa oppisin ennakoinnin, miten huushollaisin siten että keittiö ei joutuisi säännölliseen kaaokseen.

Jätä kommentti