Tarinoita kerrostumien takana

Nämä vaatepohdinnat ovat kiinnostavia. Olen lukenut kommenttejanne suurella mielenkiinnolla, ja pohtinut lisää näitä kerrostumia ja vaatteista eroon pääsemisen vaikeutta. Sain ensimmäisen erän vaatteita ulos talosta eilen. Vein second hand -liikkeeseen omia vanhoja vaatteitani, joista myyntiin hyväksyttiin kaikki muut paitsi yhdet kengät ja kahdet housut. Housut ovat hankalia, niitä on vaikeampi sovittaa ja istuvuus on tuurista kiinni. Siksi ne liikkuvat kuulemma huonosti. Mietin jaksaisinko yrittää itse myydä noita jossain, vai laittaisinko suoraan kierrätyskeskukseen.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, että vaikka kuinka ostaa laadukasta ja hyvää, silti voi olla että ikuiseksi tarkoitettu vaate päätyy kierrätykseen. Nämä housut ovat suomalaista merkkiä, malliltaan suorat, toiset ovat mustat ja toiset ruskeat. Kummatkin ovat painavaa, upeasti laskeutuvaa kangasta, siis sellaiset niinsanotut toimistohousut, jotka sopivat minkä tahansa neuleen tai jakun kanssa. Laadukasta kangasta, hyvää työtä ja virheettömässä kunnossa. Miksi eivät ole enää käytössä? Koska ovat jääneet pieniksi. Nämä ovat ajalta ennen lapsia, ja on vain realismia todeta, että vyötärönympärys ei koskaan tule palaamaan noihin mittoihin. Olin tuolloin kokoa yleensä S/36, joistakin merkeistä meni jopa koko 34. Ei muuten mene enää. Sitä paitsi vaikka ne vielä mahtuisivatkin, ei minulla olisi niille nykyisin käyttöä, kun en vietä aikaani toimistossa tai tee asiakastyötä, joka vaatisi jakkupukua. Niinpä nyt on parit hyvät housut ilman omistajaa. Toivottavasti joku laiheliini löytäisi ne itselleen.

Sitten on hyvä kysymys, miksi nuo ovat edelleen roikkuneet kaapissa, vaikka käyttöä ei ole ollut moneen vuoteen? Tämä onkin monimutkaisempi juttu. Ihan aluksi säästin housut, koska esikoista odottaessa ei ollut mitään käsitystä, miten vartalo muuttuu tai ei muutu. Samaan aikaan suunnittelin vielä palaavani vanhaan työhön aika pian takaisin. Mutta elämä ei mene aina alkuperäisten suunnitelmien mukaan, joten housuille ei heti tullutkaan käyttöä. Jos olisin ollut aivan skarppina, niin tässä kohdassa olisi epäilemättä ollut oikea hetki luopua. Horjahdin kuitenkin vanhaan ansaan: Tämähän on hyvä tavara! Saatan vielä tarvita. Tuntui epäloogiselta laittaa pois noita vaatteita, koska tilanteethan saattaisi pian taas muuttua. Näiden kerrostumien taustalla on siis selvästi sitä, etten ole tunnistanut sitä oikeaa hetkeä, jolloin vaatteista kannattaisi luopua.

Sitten kun se otollinen hetki on mennyt ohi, vaate unohtuu ja jää jonnekin takariviin tai laatikkoon. Lisäksi huomaan että alan yllättävän helposti miettiä, että kun kerran olen säästänyt housut jo x vuotta, ei niitä enää kannata laittaa pois, koska sitten monen vuoden säilyttely olisi mennyt hukkaan. Tiedättekö tätä tunnetta? Sitä on vähän vaikea selittää, mutta kyse on samasta asiasta, kun jotain tuhoon tuomittua projektia jatkaa kaikesta huolimatta, koska siihen on jo investoinut niin paljon, eikä halua tehdä tappiota.

Tässä on purettuna se kuvio, joka omassa kaapissa on toistunut monta kertaa. On aika vaikeaa tunnistaa se hetki, jolloin vaatteista olisi aika luopua. Ainakin minusta tuntuu, että vuosi on liian lyhyt aika nähdä, onko jollekin vaatteelle vielä käyttöä vai ei. Toisaalta välillä vaatteisiin kyllästyy, mutta sitten niistä innostuu uudelleen, kun pitää vähän taukoa välissä. Paitsi että aina niin ei käy, ja siinä sitten jää taas joku vaate kaappiin pyörimään. Pitäisi ehkä ottaa tavaksi kerran vuodessa käydä ihan kaikki vaatteet läpi, sovittaa ne päälle ja miettiä onko realistista, että käyttöä vielä tulisi. Eli soveltaa vähän samaa ideaa kuin papereiden suhteen siinä sunnuntailaatikossa.

7 vastausta artikkeliin ”Tarinoita kerrostumien takana

  1. Kun ostaa laadukasta ja hyvää, voi sentään ilolla heivata vaatteensa kierrätykseen, koska joku voi ihan oikeasti tehdä hyvän löydön. Minulla on pahvilaatikollinen muistovaatteita ullakolla – siellä on hyvä sellaisten vaatteiden olla, joita ei aio tai voi enää käyttää, ja joissa on kuitenkin jokin järkevä mahdoliisuus siihen, että jälkeentulevat eivät vain kiroa laatikon löytäessään… ainakaan niitä ei siis kannata vaatekaapissa hillota, se on vain näpsää pukeutumiselämää sotkevaa.
    Lisäksi hääpuku on mummolassa maalla ja jotain rompetta lapsuudenkodissani, jotka kyllä oikeastaan voisi minun puolestani pistää poiskin, mutta siellä ei paljoa poistella 😀

    • Tällä olen itseäni lohduttanut, että ainakaan ne vaatteet, joita laitan kiertoon, eivät ole hirveitä nyppykasoja.
      Minä en usko, että sellaiset säästetyt vaatteet kiusaavat ketään, joilla on tarina. Siis että tässä mekossa äiti pääsi ylioppilaaksi, tämä on vanha hääpuku, tämä oli päällä jossain tärkeässä tilaisuudessa. Sama kuin niissä lapsuusvaatteissa – eihän sitä mitä tahansa bodya säästä, vaan sellaisia joka on saatu joltain tärkeältä ihmiseltä lahjaksi, tai joka on ollut päällä kastejuhlassa tms. Minä sain ystävältä lahjaksi hänen isoäidilleen kuuluneen iltalaukun, joka on 30-luvulta ja kuulunut isoäidin äidille – joka puolestaan oli varsin tunnettu ihminen silloisen Suomen kulttuurielämässä. Tuolla laukulla on tarina, arvostan sitä ihan älyttömästi, vaikken koskaan aio sitä käyttää.

  2. Tunnistan ilmiön. Lisäksi olen ostanut laadukkaita jotain ihme haaveminä-vaatteita, jotka alun alkaenkin olivat vähän liian pieniä. Kuvittelin kai, että kohta kun voimistunut niin alan myös pukeutua hienommin 😀 Joistain olen raaskinut luopua, mutta en vielä kaikista 🙂

  3. Saamasi iltalaukun tarina on viehättävä. Mielestäni kodin kerrostumat rakentavat kodin, minulle ne ovat tarpeellisia, myös siellä vaatekaapissa.

    Oman kotini rakennusvaiheessa kaappitilaa varattiin vähemmän kuin uusissa asunnoissa nyt on. Sinänsä hyvä juttu, rajoittaahan se keräilyä, koska henkaritila on rajallinen.

    Muutama vuosi sitten halusin luopua mustista vaatteista. Vein niitä vaatekierrätykseen ja kaappitilaa vapautui. Aika hyvin päätös on pitänyt, mustia alaosia ja kenkiä toki on, yksi musta takkikin ja surupuku, mutta uusia mustia puseroita ja mekkoja en ole hankkinut. On paljon vaikeampaa ostaa muita värejä kuin mustaa, päätös siirtyä kirkkaampiin väreihin on selvästä vähentänyt vaateostoja. Mustasta halusin luopua, koska minusta tuli isoäiti ja halusin vauvan näkökenttään iloisia värejä.

    Omatkin haaveminäostokseni olivat ennen vähän liian pieniä, nyt ne ovat vähän liian nuorekkaita…onneksi ovat kelvanneet lähipiirin nuorille naisille!

    Ehkäpä ne epäonnistuneet ostot pitäisi kuvata omaan kansioonsa ihan vain omaksi oppimateriaaliksi ja laittaa sitten vikkelästi kiertoon.

    • Ihana syy luopua mustasta! Minäkin olen merkittävästi vähentänyt mustien vaatteiden ostamista, tosin vain siksi että kyllästyin siihen synkeyteen muuten vain. Muutama musta vaate löytyy käytännön syistä, mutta etupäässä muun värisiä.

      Ehkä pitäisi tosiaan ottaa kuvat noista virhehankinnoista, ja kaupoilla verrata niihin, kannattaako ostaa vai ei!

Jätä kommentti