Sentimentaalisia vaatekerrostumia

Edellisen kirjoituksen kommenteissa ihmeteltiin, että miten paljon ihmisellä oikein voi olla vaatteita, että niistä riittää tuollaiseen rumbaan. Oikein hyvä kysymys, johon tarjoilen seuraavaksi yhden vastauksen.

Ensinnäkin – onhan niitä vaatteita paljon. Olen päätellyt, että täällä on paljon lukijoita, jotka pystyvät toteuttamaan elämässään aidosti varsin minimalistista ja järkevää vaatevarastoa. Sellaista kapselipuvustoa, josta löytyy aina sopiva kaikkiin tilanteisiin, eikä ylimääräisiä toisaalta ole. Ihailen tällaista aidosti! Oman kaapin tilanne on kuitenkin toinen, ja kokemukseni mukaan tämä oma tilanteeni on varsin tyypillinen monille muillekin.

Vaatteita on paljon, mutta se johtuu siitä, että kaapissa on monenlaisia kerrostumia. Otetaan vaikkapa housut. Aktiivisessa käytössä on neljät farkkutyyppiset housut (äskettäin niitä oli kahdet mutta ostin juuri kahdet lisää). Niiden lisäksi on kolmet sellaiset farkut, jotka ovat sopivia mutta joita käytän harvemmin. Seitsemät housut, ei kuulosta pahalta vai mitä? Mutta se on vain osa totuudesta. Sitten on yhdet farkut, jotka mahtuvat melkein, mutta eivät ihan, mutta en ole vielä menettänyt toivoa sen suhteen että ehkä ensi kesänä ne mahtuvat taas loistavasti. Sitten on ihanat keltaiset farkut, joissa vain valitettavasti on ikitahroja lahkeissa, joten en voi käyttää niitä kuin jossain pihalla. Mutta ne on niin ihanat että en voi luopuakaan. Sitä paitsi elättelen niidenkin suhteen toivoa, että löydän vielä keinon, jolla tahrat lähtevät. Sitten on muutamia villakangashousuja, jotka eivät tämänhetkisessä elämäntilanteessa ole kovin käteviä, mutta kuka nyt hyvistä housuista luopuisi. Sitten on vielä kaikki kesähousut erikseen. Saattaa siellä olla vielä sellaisiakin, joita en nyt vain muistanut tähän hätään.

Edellisestä listauksesta huomaa, että onhan niitä housuja kertynyt. Sama koskee kaikkia muitakin vaatelajeja. Aktiivikäytössä on melko maltillinen määrä, mutta lisäksi on kerrostumia. Ja niitä sitten riittääkin. Kun kroppa on lasten myötä viime vuosina ollut milloin minkäkin kokoinen, kaapista löytyy monenlaista kokoa. Nyt olen karsinut pois sellaisia monia vuosia vanhoja vaatteita, joiden suhteen on ollut pakko todeta, että koko tai malli ei tule enää koskaan sopimaan. Näitä muuten löytyy myös ihan joka kategoriasta, poislukien kengät, jotka ihme kyllä ovat kaikki sopivia.

Epäsopivia vaatteita on myös tullut korvattua uusilla, mutta vanhoista ei ole tullut hankkiuduttua eroon. Ja ainakin minulla on ihan rehellisiä virheostoksia – sinänsä sopivia hyviä vaatteita, jotka eivät vain syystä tai toisesta kuitenkaan toimi. Ostin esimerkiksi kirpputorilta tyylikkään kynähameen pari vuotta sitten. Olen käyttänyt sitä kerran. En vain ole kynähametyyppiä, vaikka kuvittelin että olisin. Se on aivan liian hankalakäyttöinen siihen arkeen, jota elän. Olen oppinut, että todellisuudessa valitsen aina hameen, jossa pystyn juoksemaan.

Olen myös säilytellyt todella vanhoja vaatteita, joita en ole raatsinut syystä tai toisesta laittaa pois, vaikka aihetta olisi ollut. Nyt puhutaan siis vaatteista, jotka olen saanut ehkä joskus lukiossa. Kuinka moni teistä oikeasti pitää vaatteita, jotka on hankittu 20 vuotta sitten? Villasukkia ei lasketa. Kun vaatetta ei ole ehtinyt käyttää loppuun, se on tullut säästetyksi, koska kuten sanottu, mitä sitä hyvää vaatetta heittämään. Mutta sitten muoti, olemus ja elämäntilanteet ovat muuttuneet, eikä entinen lempivaate enää ole käyttökelpoinen. Näitä olen nyt vähitellen ruvennut myös karsimaan. Paitsi että on siellä joukossa muutama niin sentimentaalinen tekstiili, että ne aion säästää vaikkei niille enää ikinä tule olemaan käyttöä. Kuten vaikka puku, jossa pääsin ylioppilaaksi, promootioasu, hääpuku alusvaatteineen yms. Minusta on ihanaa, kun esimerkiksi suvun naiset ovat säästäneet hääpukunsa, vaikkei niillä mitään teekään. Ehkä järjestän niistä näyttelyn jälkipolville kultahääpäivänä, tai jotain.

Koska vaatteista on vaikea päästä fiksusti eroon, niitä on kertynyt kaappiin enemmän kuin tarvetta on. Yritän nyt oikeasti saada tarpeettomat pois, mutta se vaatii lajittelua. On rikkinäisiä, jotka aion toimittaa jonkun ketjun keräykseen. On myyntikelpoisia, jotka olisi tuhlausta laittaa ilmaiseksi eteenpäin. Sitten on vielä niitä, joiden paikka lienee kierrätyskeskuksessa tai Fidalla, siis vaatteita joiden myyntiarvo on niin pieni, ettei sen takia kannata nähdä vaivaa, mutta kun vaate on ehjä ja hyvä, niin roskis olisi väärä paikka.

Tässä siis pitkä vastaus siihen, miten paljon niitä vaatteita oikein voi olla. Taannoin kun ystäväni apuna raivasin hänen vaatevarastoaan ulkomaille muuttoa varten, sieltä löytyi täsmälleen samat kerrostumat kuin minultakin Jos siellä on joku sellainen lukija, joka tunnisti itsensä tästä kuvauksesta, niin sanokaa nyt ihmeessä hep kommenttiosastolla. Muuten jään siihen uskoon, että kaikilla muilla on homma hanskassa, paitsi minulla. Ja te, jotka oikeasti olette onnistuneet kapselipuvuston hankkimaan, miten se käytännössä tapahtui? Missä vaiheessa hankkiuduitte eroon niistä nuoruusvuosien aarteista?

37 vastausta artikkeliin ”Sentimentaalisia vaatekerrostumia

  1. Hep. On kaapissa vielä lukioaikaisia vaatteita (ehkä vanhempiakin) tosin minulla siitä nyt ei ole vasta ”kuin” vajaa 15 vuotta. Osa ihan hauskoja vaatteita. Mahtuvatkin, milläs niistä eroon pääsee??

    Tahranpoistosta; olet varmaan sappisaippuan jo kokeillut?

    • Niinpä. Mitä sitä hyvää vaatetta heittämään…
      Ne tahrat ovat saippuakupla-ainetta. Se ei lähde tietääkseni millään. Paitsi keittämistä en ole vielä kokeillut. Klorite saattaisi tehota mutta sitten lähtisi muukin väri, eli ei toimi.

        • Olen muistaakseni kokeillut, mutta täytyy varmaan vielä kokeilla uudestaan. Pelkään vain että se vie värinkin mennessään.

  2. Minulla on yhdet mustat korolliset nahkakengät, jotka ovat varmaan sen 20 vuotta vanhat. Käytän harvoin mustaa, mutta joihinkin tilaisuuksiin on pukeuduttava siihenkin väriin. Olen säästänyt ne, sillä tarvitsen niitä silloin tällöin enkä näe syytä ostaa uusia, koska kengät ovat vielä hyvässä kunnossa.

    Minulla on todella vähän vaatteita. Olen vain yrittänyt poistaa kaiken mitä en käytä enkä juurikaan ole ostanut uutta, kun vanhat ovat kuluneet pois käytöstä. Vähän aikaa sitten poistin 2 paitaa, joista tykkäsin tosi paljon, mutta ne rypistyvät käytössä helposti. Rypistyminen ja epäsiisteys harmitti. Olen aliostaja, joten harvemmin tulee ostettua uutta, vaikka tarve olisi. Tiedän mitä pitäisi ostaa, mutta koska ilmankin pärjään, ei tule lähdettyä kauppaan. Vaatteita on vähän, tykkään kaikista enkä muista milloin viimeksi olisi ollut olo ”minulla ei ole mitään päällepantavaa”. Vaatekerrostumia minulla ei enää ole. Menin naimisiin maistraatissa housupuvussa. Poistettu. Ylioppilaslakki. Poistettu. Jne. Minulla ei ole mainitunkaltaisiin vaatteisiin tunnearvoa. Enemmän harmittaa, kun hyväksi todetut ja kauan kestäneet arkivaatteet kuluvat käytössä ja hajoavat. Kauhea vaiva löytää jotain yhtä hyvää tilalle!

    • Kengät tekevät poikkeuksen! Niissä tosiaan on mahdollista, että malli on niin ajaton, että menee vuosikymmeniä. Tosin ei kaikki kengät – ylioppilaspuvun kanssa oli muodikkaimmat mitkä löytyi, ja ne kirkuu ysäriä siihen malliin että korkeintaan jonnekin teemajuhliin voisin laittaa… Mutta en luovu, ovat hauska muisto niistä ajoista! Täytyy sanoa, että vaatteiden kohdalla mulla selvästi on tätä tunnearvoa enemmän kuin ehkä ihmisillä yleensä. Vaikuttaisi ainakin siltä. En voisi luopua ylioppilaslakista, mitä sitten voisi vappuna pitää päässä? 🙂

  3. Yhtään aarretta ei ole nuoruusvuosilta jäljellä kaapeissa itselläni, ehkei mikään ole ollut itselleni se ”aarre”. Mieheni säilyttää paria messuilta saatua t-paitaa muistona nuoruudesta.

    Kun karsii kaiken sellaisen pois sopivin väliajoin, mitä ei ole tarvinnut vuoteen, kahteen tai kolmeen, niin kyllä se vaatekaappi muotoutuu lopulta siten, että kaikki on käytössä säännöllisesti. Sitten täydennetään tarvittavilla muihin sopivilla vaatteilla. Rupea käyttämään kaikkia vaatteita tasapuolisesti. Lopulta vaan ei ole enää niitä ”kerrostumia”, kun ei niitä voi olla loputtomiin kaapeissa kuitenkaan. Vaatteet kuluvat ja sitten karsitaan joskus taas, mutta pitää yrittää päästä siihen tilaan, että nyt kaikki on hetken edes hyvin. Tuumasta toimeen vaan. Voisi kuvitella, kun niin kauan olet näistä asioista jo kirjoitellut, että asiat olisivat jo kohdillaan… Hämmennyin, että vielä löytyy kaikki ne ”vanhat aarteet”…

    Voitko ommella keltaisten housujen tahraiset lahkeet lyhyemmäksi, tehdä niistä shortsit?

    • Mutta minähän juuri yritin selittää, että kyllä niitä voi säilytellä ikuisestikin… Ajattelen niin, että koska minusta on ihanaa, että oman sukuni naiset ovat säästäneet joitakin arkistojen helmiä meille myöhemmille sukupolville nähtäväksi, teen itse samoin. Jotenkin viehättää ajatus, että esimerkiksi niitä morsiuspukuja on jo neljältä polvelta säästössä. Kaikki nuo säästettävät vaatteet ovat sellaisia, jotka edustavat jotain tärkeää tapahtumaa tai rajapyykkiä elämässä, niillä on tarina.

      Tällä karsimiskierroksella on lähtenyt paljon sellaista, mitä kuvittelin vielä pari vuotta sitten joskus tulevaisuudessa käyttäväni. No nyt on se tulevaisuus, ja havaitsen ettei käyttöä olekaan, syystä tai toisesta. Tasapuolisesta käytöstä taas sen verran, että nuo harvemmin käytettävät housut ovat niitä, jotka menevät vain korkeiden korkojen kanssa. En pidä sellaisia päivittäin, mutta joskus on kiva laittaa korot. Silloin pitää olla housut, jotka eivät liputa.

  4. Hep tähänkin. Etenkin Tämä raskaus-imetys-uusi raskaus -rumba tekee vaatekaapin hallinnasta hankalaa. Kroppa muuttuu ja muokkautuu ja vaatteiden tulisi sopia johonkin väliaikaiseen tilanteeseen (imetys) ja käytössä on aivan murto-osa vaatekaapin sisällöstä. Loppuja ei kuitenkaan voi edes sovittaa koska ne eivät raskauden vuoksi mene päälle. Ja sitten vielä se tosiasia että nyt olen lapsen, kohta kahden, kanssa kotona ja voin käyttää loppuun kaikkia niitä rytkyjä jotka muuten eivät todellakaan olisi päivittäisessä käytössä. Mutta silti siistejä työ- ja arkivaatteita ei voi siivota lopullisesti pois, vaikka osa on ollut päällä viimeksi yli kaksi vuotta sitten. Että kerrostumia kasvattaessa.

    Lukioajoistani on vajaa kymmenen vuotta ja siltä ajalta on säästössä tasan yksi minihame!

    • Tuo vartalon jatkuva muutos on sellainen joka todella on mullistanut vaatekaappia. Vaikka miten palaisi lähtöpainoon, vanhat vaatteet eivät silti välttämättä mene. Mielestäni raskaana ollessa tai edes imetysvaiheessa ei kannata karsia kaapista mitään. Oikeastaan vasta pari vuotta vauvan saamisen jälkeen alkaa nähdä, mihin muotoon kroppa lopulta asettuu. Siinä vaiheessa sitten. Toinen on juuri tuo, että elämäntilanteet muuttuu. Kotona tarvitsee ihan eri vaatteita kuin toimistolla. Itselläni esimerkiksi työ on muuttunut niin, että monet vanhat ”työvaatteet” eivät enää toimi tässä nykyisessä arjessa. Tätä aina ihmettelen niiden kohdalla, joilla kapselipuvusto toimii. Eikö heidän paino vaihtele koskaan? Tekevätkö he aina samaa työtä, harrastavat samoja asioita ja asuvat samassa paikassa? Eikö heidän makunsa muutu ollenkaan vuosien varrella? Minusta tuntuu että elämä muuttuu jatkuvasti, ja uusiin vaiheisiin tarvitsee uudenlaisia varusteita.

      • Omaa vaatekaappiani en ehkä kutsuisi ihan kapselipuvustoksi, mutta olen vähentänyt vaatteitani huomattavasti. Minkä huomaan nyt on se, että koska vaatteita on melko vähän ja niitä käyttää jatkuvasti, niin ne kuluvat ihan eri tavalla kuin sellaiset vaatteet, joita käyttää pari kertaa kuukaudessa. Eli en usko, että kapselivaatekaappi edes kestä vuosia, vaan vaatteita joutuu vaihtamaan paljon useammin, jolloin ei synny sitä ongelmaa, että on vuosia vanhoja vaatteita, jotka eivät enää sovi tai sovi muuttuneeseen makuun.

        • Erittäin osuva havainto. Näinhän se varmasti menee, eli jos vaatteita on vähemmän, ne ehtivät myös kulua loppuun eikä kerrostumia jää. Mutta jos on siistit farkut joita pitää sen 10 kertaa vuodessa tai vähemmän, niin eihän ne käytössä kulu. Käytännössä ovat ikuiset tuolla tahdilla. Sitten jos oma koko muuttuu, tai malli ei enää miellytä tai alkaa näyttää hirveän vanhanaikaiselta, niin ollaan ihmeissään. Omasta kaapista löytyy juuri noita tuollaisia entisiä tosi hyviä vaatteita, jotka ei enää vaan ole sopivia.

  5. Hep, puoliksi.
    Löytyy kerrostumia, tosin olen niitä hiljalleen vähentänyt, mutta toisaalta niitä syntyy hiljalleen myös lisää. Aina joku ei enää sovi, ei ole muodissa tai ei miellytä. Js vaate on oikeanlainen, se tosin siirtyy mökkivaatepinoon.

    Yhtään lukioaikaista vaatetta ei taida olla kaapissa (jos muutamaa ulkoiluvaatetta ei oteta huomioon). Olin niin pieni silloin, että ne vaatteet on myyty ja kadotettu jo kauan sitten. Eikä ole tullut mieleen säilyttää rippi- tai ylioppilaspukuja (hääpukua ei ole).

    Mutta vaatekaappi taitaa taas kaivata siivousta ja karsimista, vaikka juuri heinäkuussa sen tein viimeksi.

    • Musta tuntuu että sen jälkeen kun vaatteiden kierrättämisestä tuli hankalaa, tuo kierto on hidastunut merkittävästi. 10 vuotta sitten kippasin vain kaikki turhat UFFille, ellei joku suorastaan kärttänyt vaatetta itselleen. Kerran tai pari myin kirpputorilla perinteiseen tyyliin. Mutta nykyisin ei enää ole aikaa kirppistellä, ja nyt kun ymmärrän miten käytettyjen vaatteiden bisnes toimii, UFFikaan ei ole enää vaihtoehto. Niinpä ne jää nurkkiin pyörimään, kun eroon hankkiutuminen on niin vaikeaa.

  6. Minulla kerrostumat ovat hävinneet vuosien varrella. 10v. ja yksitoista muuttoa sekä useamman vuoden kiinnostus tavaroista irtautumiseen ovat tehneet tehtävänsä. Poikkeus on sellaisten vaatteiden (tai lähinnä kai asusteiden) kohdalla jotka taipuvat rooliasuiksi 🙂 olen lapsesta saakka rakastanut naamiaisia ja meillä kotona säilytettiin joitain vaatteita ja asusteita niin, että sain ”puvustaa” itseni aika ajoin. Nyt meillä on näitä ”hömppävaatteita” jonkun verran koko perhettä varten. Poistettavat vaatteet annan useimmiten ompelija-ystävättärelleni. Hän on minun vastakohtani tavaroiden suhteen ja se on ihan fine. Minusta on ok säilyttää vaikka ihan kaikki jos tilanne on sellainen, ettei siitä ole kellekään asujalle/tilan käyttäjälle haittaa.

    Hömppävaatteiden lisäksi päivittäinen vaatevarastoni on niukka. Siihen auttaa minimaalinen säilytystila. vaikka neliöitä talossa onkin kai keskimääräistä enemmän. Itselläni KonMari toimii erittäin hyvin, sillä olen enemmän tunteella eläjä kuin rationaalinen. Olen myös huomannut sellaisen seikan, mistä olen odottanut jonkun marittajan kertovan, mutta kenties olen yksin asian suhteen. Kun jättää kaappiinsa vain iloa tuottavat vaatteet, asuista tulee paljon luovempia ja vapautuu kaikenmaailman turhista pukeutumissäännöistä (esim. ei montaa kuosia samaan asuun, tai älä yhdistä sitä ja tätä). Itse ainakin tunnen olevani tämän myötä enemmän itseni näköinen. Eikä ei-mitään-päällepantavaa-päiviä ei ole vaikka vaatteita onkin vähän. Ja vaikka tavaran määrä onkin meillä melko minimaalinen niin tyylini ei sellainen ole ollenkaan, joten kenties sellaista mukavaa roolipukeutumista on tullut hiukan jokaiseen päivään 🙂

    • Ihana kategoria tuo hömppävaatteet!
      Itse haluaisin oppia käyttämään vaatevarastoani vielä luovemmin. Olen varma, että joku ammattistylisti tms. näkisi ihan eri yhdistelmiä, kuin mihin itse aina päivittäin päädyn. Tilanne on kyllä hyvä siinä mielessä, että kyllä mulla päällepantavaa on. Lähinnä nyt on aika karsia näitä historiallisia kerrostumia, joita vaan on kertynyt todella pitkältä ajalta.

  7. Itseltäni löytyy vielä lukio aikaisia vaatteita ja kaikki ovat aktiivisessa käytössä. Toisaalta, löytyyhän minulta vielä muutamia ylä-aste aikaisia vaatteita jotka ovat käytössä ja jopa yksi ala-aste aikainen vaate (kaulahuivi) jota edelleen käytän melkein päivittäin. Itselläni näistä ajoista ei tosin ole vielä pitkää aikaa, ylioppilaaksi pääsin kolme vuotta sitten vuonna 2013 eli nyt olen vasta 22 vuotias 😀 Varmaankin siis huomattavasti nuorempi kuin suurin osa muista lukijoistasi.

    • Onneksi täällä ei ole ikärajoja 🙂
      Olen itse sinua reilut 10 vuotta vanhempi, joten lukioajoista alkaa olla aikaa. Siinä ajassa muotikin on muuttunut niin paljon, että ne vanhat vaatteet näyttävät hiukan hassuilta. Asusteet ja kengät kyllä menevät monilta osin. Tosin voihan se olla, että jossain vaiheessa muoti taas palaa noihin aikoihin, ja omat lapset tekee mahtavia löytöjä teini-iässä 🙂

  8. Melkein hep, lukioaikaisia vaatteita ei löydy, hääpukuani olen säilyttänyt jo yli 40 vuotta. Ihan uusia kerrostumia tuovat ne mekot, joita olen käyttänyt lasteni ylioppilasjuhlissa, en raski poistaa, tai mekot, joita säilyttelen lastenlasten tulevia pukujuhlia varten. Marimekon trikoopaidat ovat ihan oma kerrostumansa. Ne kestävät pesusta pesuun. Sopivien farkkujen löytäminen isoäiti-iässä on aika haastavaa, kaksilla sinisillä pärjää hyvin (vaikea itsekin uskoa!) eli farkut eivät vie kaappitilaa. Omien kerrostumien lisäksi on miehen vihkipuku, lasten kastemekko ja jokunen vauvavaate.

    Tarpeettomat käyttövaatteet, lakanat yms vien Pelastusarmeijan keräyspisteeseen.

    • Onpas mielenkiintoista kuulla näistä myöhemmistä kerrostumistakin! Toisaalta näkisin niin, että jos näille muistovaatteille on tilaa, mikä estää säilyttämästä. Jos ne ilahduttavat itseä, eivätkä aiheuta hirveää tungosta kaapeissa, niin turha niitä on ”velvollisuudesta” poistaa.

  9. Voi apua 😀 Perikunta ei kyllä kiittele vaate jemmaajia. Itse en ole säilyttänyt edes hääpukua. Vanhin omistamani vaate on takki, ostettu 2007, mutta se on käytössä kylminä ja sateisina vuodenaikoina.

    • Onneksi en ole sitten enää näkemässä mitä perikunta keksii aarteilleni tehdä 🙂

  10. Minun historiallinen kerrostuma on: ylioppilaspuku ja bleiseri, itse tehtyjä, muutama itsetehty vaatekokonaisuus ja karonkkapuku. Hääpukua ei ole enkä promootioon ehdi osallistumaan. Osa noista itsetehtyistäkin on pidetty niin, että ei niistä olisi rihman kiertämää säästää.Ylioppilaslakkia olen yrittänyt saada kiertoon, mutta se ei kelpaa kenellekään. Yhtenäkään vappuna en ole sitä pitänyt, kun perinteisiini kuuluu ns antivappu.

    Minusta tuntuu, että ongelma ei ole hääpuvuissa, kastemekoissa, tai promootiovaatteissa, vaan ihan arkisissa vaatteissa, joita jemmataan. Tyyyliin ne seitsemät housut, joista pidetään neljiä.

    Olen yhden kuolinpesän vaatteita selvittänyt. Siis lukematon määrä kenkiä, takkeja ja kauluspaitoja, osassa vielä markkahintaiset hintalaput. En aio tehtä sitä samaa omalle perikunnalleni.

    • Tuo onkin mielenkiintoinen kysymys, kuuluuko ihmisen miettiä jälkipolvia myös näissä tavara-asioissa! En ole ihan varma mitä mieltä olisin. Itsekin olen kuolinpesän selvittänyt, mutta ei siinä kyllä tullut mieleen vainajaa moittia. Jälkipolvethan saa tehdä tavaroille mitä haluavat.

  11. Multa löytyy kyllä parikymmentä vuotta vanhoja vaatteita, joita käytän vielä… pääasiassa juhlavaatteita, mutta kuitenkin.

    Käytin tänä kesänä mm. mekkoa jonka olen ostanut 16 v tyttäreni kastejuhlaan. Ajaton malli ja käytän sitä pari kertaa vuodessa. Kaapista löytyy myös vuonna 91 ostetut Palmrothin talvisaappaat joita käytän muutaman kerran talvessa hameen kanssa. Kestänevät minulla loppuelämän.

    Muutoin olen aika samoilla linjoilla kuin OP tuossa edellä. Hääpuku ja muutamia itse tehtyjä vaatteita löytyy kerrostumia, muutoin vain käyttövaatteita. Olen kyllä viime vuosina tehnyt karsintaa ja todennut että laitan sellaisia vaatteita pois, jotka eivät tunnu mieluisilta. Työssä käytettävät vaatteet ovat pölyttyneet nyt vuoden verran kaapissa… Olen lomautettuna ja opiskelen, opiskellessa ei ole välttämätöntä käyttää suoria housuja ja paitapuserot. Niitä nyt en karsi pois, koska kun taas menen töihin tarvitsen ko. vaatteita.

    Niin ja tuosta kuolinpesän selvittämisestä… saman olen todennut kun olen vanhempieni jäämistöä selvittänyt… En halua samaa sakottaa jättää lapsilleni.

    • Tuo on hyvä ratkaisu, että juhlavaatteita ei osteta vain yhtä käyttökertaa varten. Kunhan hankkii klassista. Ja jos minulla olisi Palmrothin saappaat, pitäisin niitä ihan samalla tavalla. Minun juhla-avokkaat ovat myös ikivanhat. Käytän niitä harvemmin kuin kerran vuodessa.

      Minua vanhempi ystäväni alkoi nelikymppisenä pistää vuosikerrostumia pois siltä varalta, että jos hän kuolee äkillisesti, ei jää kenenkään siivottavaksi. Ymmärrän häntä, ja vaikka nuorempi olenkin, olen jo tehnyt saman.

    • Jos on löytynyt vaatteita, jotka kestävät vuosikymmeniä, niin sehän on mahtavaa! Täytyy muuten sanoa, että nuorempana ostin välillä alesta Palmrothin saappaita, ja olen pitänyt loppuun ainakin kahdet sellaiset. Siis kirjaimellisesti pohjat puhki, tai korot niin rikki ettei voi korjata. Mutta ne olivatkin lähes päivittäisessä käytössä talvisin.

  12. En kiinny tavaroihin tai vaatteisiin, oletan, koska en ole säilyttänyt mitään. En ole sellaista muistelevaa sorttia muutenkaan, mulla ei kerta kaikkiaan ole jemmassa mitään muuta kuin muutama valokuvakansio ja kirjahyllyssä mummon ja papan muistoina kirjoja. Kirjat onkin ainoa tavaralaji, jonka siedän ja joka lisääntyy.

    Mulla on tapana, että aina jos ostan uusia vaatteita, saman verran entisiä lähtee eteenpäin. Laitan aina pussiin UFF:ia varten vaatteen, jota en ole hetkiin käyttänyt (vuosi on hyvä raja usein, joissakin vaatteissa aika on pidempi) ja jos en sitä sieltä kaipaa muutamaan kuukauteen, pussi menee UFF:n laatikkoon. Samoin teen muidenkin tavaroiden kanssa. Nyt mulla on kellarissa jemmassa vanhoja kakkuvuokia ja jos en niitä ensi kesään mennessä kaipaa, ne menee kierrätykseen.

    Tajuan olevani minimalisti, ostelen mielestäni kaikkea erittäin maltillisesti ja heitän surutta kiertoon tavaraa. En tiedä liittyykö tää jotekin siihen, että mummo keräsi kaikki jugurttipurkeista lähtien pienessä asunnossaan ja äitilläkin on taipumusta säästää mielestäni liikaa kaikkea. Ehkä olen sitä kautta päätynyt tekemään aivan päin vastoin, ja mun poika on aivan samanlainen kuin minä. Onneksi mun mies myös =D

    • Tuo helpottaa, että koko perheellä on samat intressit. Minusta tuntuu, että vuosi on liian lyhyt aika, mutta kolme vuotta saattaisi olla sellainen raja, että silloin voisin jo olla varma etten enää tarvitse tai tule käyttämään. Pitääkin pohtia tätä lisää.

  13. Mulla on melkein kapselipuvusto. Kyllä niitä vaatteita määrällisesti on, taisin viime vuoden lopulla laskea käyttäneeni 120 vaatetta vuoden aikana.

    Mä oon järjestelmällisesti karsinut pois kaiken, mitä en käytä. Ja uutta ostaessa pohtinut, ja kotona sovittanut, että uusi hankinta sopii jo olemassa olevien kanssa yhteen. Jos uusi vaate tarvitsee käyttöön päästäkseen lisää uusia hankintoja, jätän ostamatta. Ylipäätään uudet hankinnat on tätä nykyä luokkaa a) korvaa puhkikuluneen tai b) auttaa kaapissa olevaa vaatetta pääsemään useammin käyttöön.

    Farkkuja mulla on kahdet. Jos toiset on likaiset niin toiset on puhtaana. Hameita käytössä 3, kaapissa toiset 3 (nuhjuisia, mutta en luovu ennen kuin löydän korvaajat). Kesämekkoja 4, syysmekkoja 2, talvimekkoja 0 (ostan heti kun löydän sopivan).

    Neuleita 3 työkäyttöön, 1 kotiin. Pitkähihaisia paitoja 3. Housuja 1 (& kaapissa 2 odottamassa kierrätykseen pääsyä). Hihattomia yläosia 4, aluspaitoja 2.

    Vaatemäärää nostaa vuodenajat, ja pikkuisen myös vaihtelunhalu. Kun alus-, urheilu-, juhla- ja ulkovaatteet laskee mukaan niin ollaan sadan yli jo reilusti. Esim. pelkästään takkeja mulla on farkku-, nahka-, trenssi-, villakangas-, toppa-, juoksu- ja kuoritakki eli 7.

    • Sulla on kyllä todella hallittu vaatevarasto. Olisi aika mielenkiintoista miettiä, mikä olisi sellainen minimi, jolla tulisi mukavasti toimeen mutta ei sisältäisi ylimääräistä. Huomaan että tuo vaihtelunhalu selvästi lisää vaatevarastoni määrää. Esimerkiksi minulla on lukuisia t-paitoja, koska haluan muitakin värejä kuin mustan ja valkoisen. Minusta tuo takkimäärä ei ole valtava. Kaikilla noilla on oma funktio. Tietenkin ihminen pärjäisi yhdellä kevyemmällä ja yhdellä talvitakilla, mutta olisihan trenssissä aika tylsä urheilla. Minullakin on kaksi eri väristä tikkitakkia, joita molempia pidän aktiivisesti. Yhdelläkin pärjäisi, mutta toisaalta – miksi erityisen pieni määrä vaatteita olisi jotenkin automaattisesti parempi kuin isompi määrä.

      • Ei mullakaan tavoitteena ole erityisen pieni vaatemäärä, vaan mahdollisimman toimiva ja tarkoituksenmukainen kokonaisuus.

        Takkeja on muuten kahdeksaskin: sadetakki. Takit on oikeastaan hyvä esimerkki mun suhtautumisesta vaatteisiin: tykkään, että joka tarkoitukseen on oma, sopiva takkinsa, jolloin koskaan ei tarvitse tuskailla sopivan puutetta. Silloin ne pysyvät paremmassa kunnossakin, kun remuhommissa voi olla kuoritakissa, sateella ei tarvitse uittaa nahkatakkia ja villakangastakin voi säästää vaan siistiä esiintymistä vaativiin juttuihin (se on mulla päivittäin käytössä nykykeleillä, mutta lasten kanssa puistoon mennessä puen päälle jotain muuta).

        Mulla on mun mielestä vähän liian vähän vaatteita. Talvikeleille kaipaan lämpimiä mekkoja, ja hameiden kanssa yhdisteltäväksi useampia yläosia.

        Värimaailma on pakko pitää niukkana yhdisteltävyyden takia, mutta onneksi mä viihdyn mustassa, harmaassa ja valkoisessa.

        Hääpuku mullakin muuten on kaapissa 🙂

  14. Mullakin oli aikaisemmin enemmän kerrostumia, mutta nyt noin neljän vuoden hitaan, mutta tasaisen karsimisprosessin myötä niitä on aika vähän. Lukioaikaiset vaatteet olisi aivan liian pieniä (olin silloin tosi tosi hoikka) ja niitä oli silloin tosi vähän, että kuluivat suurelta osin loppuun. Muita sentimentaalisia vaatekappaleita on ihan vaan pari. Häämekkoa ei vielä ole.

    Teen nykyisin niin, että mulla on taulukossa lista kaikista ns. ”kunnon” vaatteista. Merkkaan listaan, jos joku vaate on poistolistalla, että voin sulatella asiaa. Lista auttaa myös hahmottamaan, mitä vaatteita omistan ja mitkä on lemppareita ja mitkä vähemmällä käytöllä. Mulla on myös tavoitemäärä vaatteille (100 kpl), olen siitä nyt noin parinkymmenen vaatteen päässä (voin kyllä avata tarkemmin sitä, mitä tähän kuuluu, jos sattuu kiinnostamaan :), mutta karsiminen ei tunnu juuri nyt kiireiseltä. Hautukoot takaraivossa 🙂 Koti- ja urheiluvaatteet (ja alusvaatteet) ei siis sisälly tähän listaan, vaan niiden määrä pysyy kurissa sillä, että niille on määrätty ja varsin rajoitettu säilytystila, johon kaiken pitää mahtua. Kunnon vaatteet on siis työvaatteita ja parempia vapaa-ajan vaatteita, myös takit ovat listalla. Ihan suppea kapselivaatekaappi ei ole mua varten, kaipaan vaihtelua sen verran paljon. Eikä nykyinen vaatemäärä vie ei liikaa tilaakaan. Aikanaan vaatteiden laskeminen oli mulla se tekijä, joka todella herätti ja sai aivot raksuttamaan. Niitä taisi olla joku +400 siinä vaiheessa 😀

    • Oooh, mielenkiintoista! Erittäin mielenkiintoista. Mulla on tämän vuoden ollut lista uusista ja poistetuista vaatteista. Pitäisiköhän ulottaa excel myös noihin käyttövaatteisiin. Tein muutama vuosi sitten täydellisen inventaarion, ja se oli silmiä avaavaa. En vain ole aikoihin jaksanut päivittää sitä.

      • Mulle ainakin on sopinut tämä tapa 🙂 Ja saatan tosiaan listalla pohdiskella jonkun vaatteen poistamista (merkkaan punaisella ne, joiden poistoa harkitsen), toimii hyvin nyt kun poistettavaa ei ole massoittain, vaan vaatteiden kunnossa tai käytettävyydessä ei (pääsääntöisesti) ole mitään vikaa. En pidä mitään listaa poistetuista, mutta ostetuista vaatteista pidän myös taulukkoa. Lähinnä tarkkaillakseni rahanmenoa, mutta se antaa myös perspektiiviä siihen, onko tullut tehtyä hutiostoksia. Nyt tietysti raskausajan vaatetus vähän sotkee tätä, kun on pakko tehdä hankintoja, jotka ei kuitenkaan jää pysyvään käyttöön. Olen yrittänyt pitää hankinnat minimissä enkä ole kirjannut niitä tuohon käyttövaatteiden listaan ollenkaan.

        • Mullakin on värikoodattu lista vaatteista, siinä on siis kaikki omistamani vaatteet ja lisäksi tieto millaisia vaatteita hankin kun löydän sopivan tai jokin olemassaoleva täytyy korvata. Olen myös merkinnyt ne jotka ovat poistumassa syystä tai toisesta (ja sen onko vaate lähdössä kiertoon vai roskiin). Tykkään listoista ja tuon tekeminen mukavasti konkretisoi tilannetta. En ole tosin pitkään aikaan aktiivisesti ”tarvinnut” listaa koska vaatetilanteeni on hyvä ja (listan ansiosta) tiedän mitä ostoslistalla on.

          Mullakin jonkinlainen ”tavoitemäärä” on siinä sadan tienoilla – se tosin sisältää kaiken kengistä ja laukuista ulko- ja alusvaatteisiin. Oikeasti toki kyse ei ole tavoitteesta koska en määrän takia ostaisi tai jättäisi ostamatta mitään. Noin sata vain näkyi muodostuneen optimaaliseksi määräksi itselleni kun asiaa listaa tehdessä pyörittelin kaikilta kannoilta 🙂

          Pidän kirjaa myös uusista ostoista, en vain vaatteiden vaan myös kodintarvikkeiden jne osalta. Päivämäärä, hinta ja värikoodilla jos ostos oli huti + onko se sittemmin myyty eteenpäin. Poistettuja vaatteita tai muuta sälää en kirjaa muistiin.

          • Mäkin tykkään listoista! Täytyy miettiä olisiko näistä listoista hyötyä omassa arjessa. Vaatemääristä on vaikea sanoa. Kuvittelen että kausivaatteet ynnämuut mukaan laskettuna en pääse sadalla kuin vasta alkuun. Pitää kirjoittaa tästä vaatteiden määrästä.

Jätä kommentti