Mitä minä sitten teen?

Jos edellisessä kirjoitin siitä, mitä jätän tekemättä, tässä seuraavassa katsaus siihen, mitä minä sitten teen. En tietenkään ole lopettanut kodinhoitoa tykkänään. On asioita, joista ei kannata luopua. Tärkein niistä on rakas tiskikonerutiinini. Illalla kone päälle, aamulla tyhjät kaappiin, ja sitten konetta täytellään koko päivä. Illalla pestän taas ja sama uudestaan. Tämä yksinkertainen systeemi takaa edes jonkinlaisen järjestyksen keittiössä. On ihan sama, vaikka kello oli 23 kun huomaan, että tiskikone ei vielä ole päällä. Sitten vaan pikaohjelma pyörimään. Tärkeintä on, ettei keittiö pääse kaaoksen valtaan.

Keittiöjuttuihin liittyy myös ruokien suunnittelu. Tajusin että se on tärkeämpää kuin koskaan, jotta ruokien kanssa ei tarvitse joka päivä tuskailla. Eilen kulkiessani ison ruokakaupan ohi, ostin jauhelihaa, tuoretta kalaa ja vielä kanasuikaleita. Luulisin, että niillä saadaan tämä viikko selvittyä. Päivitän viikon ruokalistan pikapuoliin. Viime viikko meni suunnitelman mukaan, ja se helpotti kyllä elämää.

Pyykkiäkin on pestävä ja hieman tulee raivattuakin. Ensinnäkin kyse on välttämättömyydestä: likaisia vaatteita kertyy vaikka pesuvälejä pidentäisi. Toiseksi lastenhuone muuttui eilen kertaheitolla, kun erilliset sängyt vaihtuivat kerrossängyksi. Sain onneksi molempien vanhat vuoteet hienosti kierrätettyä eteenpäin, joten emme ole monen sängyn loukussa. Mutta lastenhuoneen järjestys menee uusiksi, koska nyt sinne mahtuu uusi leluhylly, joka puolestaan vapauttaa lattiaa ja pöytäpintaa leluista. Samoin sängyn alla on säilytystilaa, jonne aion muuttaa kuopuksen vaatevaraston. Tämä vaatii toimenpiteitä lähitulevaisuudessa, varmaan oma postauskin tulossa.

Olen kuitenkin todennut, että lyhyet järjestely- ja raivaus purskaukset ovat hyvä keino lepuuttaa aivoja kirjoittamisen lomassa. Loputtoman pitkään en jaksa keskittyä, joten kun teksti alkaa tökkiä on kiva verrytellä jalkoja ja päätä laittamalla pieni osa kotia kuntoon. Tämän seurauksena meillä on nykyisin pystyynviikattu pakastin. Tajusin, että pakastimen vetolaatikkoon kannattaa myös laittaa tilanjakajia, jotka pitävät ruuat erillään. Niihin saa myös esim. pienemmät vihannespussit pystyyn, eivätkä jätskipuikot seilaa kaiken keskellä irrallaan. Kannattaa kokeilla. Itse käytin muovirasioita, jotka olivat tulleet esim. nektariinien mukana.

Täysin pellossa ei siis elellä, vaikka paljosta olenkin nyt väliaikaisesti luopunut. Kirjakin edistyy hiljalleen. Tänään minusta otetaan kuvat kustantajan katalogia ja nettisivuja varten. Julkaisu lähestyy askel askeleelta! Tuntuu huimalta!

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)